Miksi?

Tuota Stalingradin mantraa on hoettu ja näemmä hoetaan yhäkin.
Saksan armeija oli ilman ns. kuudetta-armeijaryhmäänsäkin varsin vahva.
NL menetti -41 Saksan hyökkäysvaihessa n. 3,5 miljoonaa miestä vankina.
Saksa menetti Stalingradissa vankeina n. 91 th. miestä.
Eli siinä vähän mittasuhteita.
Itse en pidä stalingradin taistelua saksan alamäen alkamisena, vaikka "lännenmies" historia niin väittääkin.
Minusta idän Kurskin taistelu -1943 oli osoitus Saksan Wehrmachtille ja Heer:lle, että sota idässä voi päättyäkin tappioon.
Tuon -43 jälkeen Wehrmachtin stratekia ja taktikka muuttuivat puolustukselliseen suuntaan.
Aloite oli mennyt puna-armeijalle ja sitä kautta koko sodan "ajatus" oli hukassa.

Misip kirjoitti:

Tuota Stalingradin mantraa on hoettu ja näemmä hoetaan yhäkin.
Saksan armeija oli ilman ns. kuudetta-armeijaryhmäänsäkin varsin vahva.
NL menetti -41 Saksan hyökkäysvaihessa n. 3,5 miljoonaa miestä vankina.
Saksa menetti Stalingradissa vankeina n. 91 th. miestä.
Eli siinä vähän mittasuhteita.
Itse en pidä stalingradin taistelua saksan alamäen alkamisena, vaikka "lännenmies" historia niin väittääkin.
Minusta idän Kurskin taistelu -1943 oli osoitus Saksan Wehrmachtille ja Heer:lle, että sota idässä voi päättyäkin tappioon.
Tuon -43 jälkeen Wehrmachtin stratekia ja taktikka muuttuivat puolustukselliseen suuntaan.
Aloite oli mennyt puna-armeijalle ja sitä kautta koko sodan "ajatus" oli hukassa.

Lue lisää

Tuohan ei sinänsä kerro kaikkea, vangiksi jääneet 90 000 olivat vain rippeet siitä, mikä oli ollut koko hyökkäyskiilan vahvuus, tämän lisäksi kyse on armeijan parhaasta osasta aseineen.

Venäläisten tappiot oli suuret ja oli ihan tipalla ettei koko valtio romahttanut 1941, ilman liittoutuneiden masiivista tukea todennäköisesti näin olisi myös käynyt.

Hitlerin ongelma oli se, että vaikka kalustoa olisikin jostakin löytynyt korvaamaan menetykset, niin koulutettuja miehiä ja upseereita ei löytynyt tuhoutuneiden tilalle, Saksa menetti parhaan osan armeijastaan ja sitä ei noin vain muutamassa kuukaudessa korjata.
Tosin Saksan tuotantokoneisto ei kyllä pystynyt korvaamaan kalustotappiotakaan.

elämänkertureiden mukaan jo vuoden -41 lopussa. Koko loppusota oli enää haluttomuutta tappionsa myöntämiseen ja siitä johtuvaa kyvyttömyyttä lähteä hakemaan poliittista ratkaisua, vaikka siinä tilanteessa oli vielä valtavan paljon kortteja kädessä millä pelata, vahva armeija ja paljon vallattua maata vaihdettavaksi. Ylivertaisen neron myyttiä oli kuitenkin luotu niin voimaperäisesti että ajoi mieluummin itsensä ja maan perikatoon kuin menetti kasvojaan.

Rateki kirjoitti:

elämänkertureiden mukaan jo vuoden -41 lopussa. Koko loppusota oli enää haluttomuutta tappionsa myöntämiseen ja siitä johtuvaa kyvyttömyyttä lähteä hakemaan poliittista ratkaisua, vaikka siinä tilanteessa oli vielä valtavan paljon kortteja kädessä millä pelata, vahva armeija ja paljon vallattua maata vaihdettavaksi. Ylivertaisen neron myyttiä oli kuitenkin luotu niin voimaperäisesti että ajoi mieluummin itsensä ja maan perikatoon kuin menetti kasvojaan.

Lue lisää

En oikein usko, että sota oli vielä tuolloin ratkennut, mutta vuoden 1942 lopussa se kyllä oli aika selvä, ettei Saksa tule olemaan ainakaan sodan voittaja ...
Se että sota käytiin katkeraan loppuun asti, on ehkä Hitlerin oma moka ????

Rooselveltin lahjoittama kalusto ja Siperiasta pakko-otetut ihmismassat, siinä Stalinin armeija. Ja surutta uhrattiin molempia, kun eivät olleet mitään maksaneetkaan. Ihmishenkikin on niin halpa, kun kouluttamattomat venakot tekevät uusia venäläisiä ilmaiseksi.

Döpeln kirjoitti:

Rooselveltin lahjoittama kalusto ja Siperiasta pakko-otetut ihmismassat, siinä Stalinin armeija. Ja surutta uhrattiin molempia, kun eivät olleet mitään maksaneetkaan. Ihmishenkikin on niin halpa, kun kouluttamattomat venakot tekevät uusia venäläisiä ilmaiseksi.

Lue lisää

Kyllä ne britit oli jotka ryssän pelasti.

Muista kuitenkin se että Englanti pelasti myös Suomen. Molotov kävi kyselemässä Berliinissä marraskuussa lupaa Suomen miehittämisen.

Aatu olisi varmasti luvan antanut jos Britanniassa olisi ollut voittoisaa mutta LUFTWaffen saatua turpaan kääntyi katse teuttoneilla itään.

Ranskan armeija antautui kuudessa viikossa ja Saksa otti silloin 1,8 miljoonaa Ransakalaista sotavankia.
Eli kyllä Ranskalla reservejä oli.
Kyky taistella uudenaikaista armeijaa vastaan oli olematon.
Tarkoitin lähinnä lauseellani sitä että, JOS Saksalla olisi ollut Koulutetut reservit heittää Länteen, niin Länsivallat olisivat todennäköisesti olleet uudessa Dunkerque:n kaltaisessa tilanteessa.
Saksa laittoi tuossa hyökkäyksessä vahvat panssarijoukot peliin (mm. panssarisodan käynnin opettajat) ja hyökkäys Ardennien metsien läpi tuli Länsivalloille yllätyksenä. Samalla se eliminoi siirron ajaksi Lännen ilmaherruuden vaikutuksen.
On totta että perässä tullut jalkaväki muodostui lähinnä asevelvollisuuden juuri suorittaneista sotilaista, joilta puuttui sotakokemus.
Lännen panssarivoimat olivat 1-1 tilanteessa aivan onnettomat, mutta heidän tykistönsä taas oli aivan ylivoimainen määrässä.
Juuri tykistön massiivisuus esti Saksaa tekemästä lopullista läpimurtoa Lännessä -45.
Sekä Saksalta kriittisellä hetkellä puuttuneet kokeneet reservit.

Misip kirjoitti:

Ranskan armeija antautui kuudessa viikossa ja Saksa otti silloin 1,8 miljoonaa Ransakalaista sotavankia.
Eli kyllä Ranskalla reservejä oli.
Kyky taistella uudenaikaista armeijaa vastaan oli olematon.
Tarkoitin lähinnä lauseellani sitä että, JOS Saksalla olisi ollut Koulutetut reservit heittää Länteen, niin Länsivallat olisivat todennäköisesti olleet uudessa Dunkerque:n kaltaisessa tilanteessa.
Saksa laittoi tuossa hyökkäyksessä vahvat panssarijoukot peliin (mm. panssarisodan käynnin opettajat) ja hyökkäys Ardennien metsien läpi tuli Länsivalloille yllätyksenä. Samalla se eliminoi siirron ajaksi Lännen ilmaherruuden vaikutuksen.
On totta että perässä tullut jalkaväki muodostui lähinnä asevelvollisuuden juuri suorittaneista sotilaista, joilta puuttui sotakokemus.
Lännen panssarivoimat olivat 1-1 tilanteessa aivan onnettomat, mutta heidän tykistönsä taas oli aivan ylivoimainen määrässä.
Juuri tykistön massiivisuus esti Saksaa tekemästä lopullista läpimurtoa Lännessä -45.
Sekä Saksalta kriittisellä hetkellä puuttuneet kokeneet reservit.

Lue lisää

"Eli kyllä Ranskalla reservejä oli."

Valitettavasti se ei pidä paikkaansa. Reserviksi tarkoitettu armeija näet oli jo sidottu taisteluun Belgiassa saksalaisten iskiessä. Joukkoja voitiin yrittää irroittaa tukkimaan syntynyttä repeämää rintamassa, mutta kaikki se tapahtui saksalaisten ilmaylivoiman alla. Gamelin itse laittoi asian lyhyesti ja nasevasti kun hänelle karjuttiin vastahyökkäyksestä: "Hyökätä millä? Minulla ei ole enää reservejä!"

"Kyky taistella uudenaikaista armeijaa vastaan oli olematon."

Tämä pitää vain osin paikkaansa. Ranskalaiset huomasivat jo Belgian taisteluissa, että keinot saksalaisten panssariarmeijakuntien pysäyttämiseksi ovat periaatteessa olemassa ja paras keino on, ei lainkaan yllättäen, toinen panssariarmeijakunta. Sama läksy opittiin vielä monta kertaa tuon sodan aikana.

"Saksa laittoi tuossa hyökkäyksessä vahvat panssarijoukot peliin (mm. panssarisodan käynnin opettajat) ja hyökkäys Ardennien metsien läpi tuli Länsivalloille yllätyksenä. Samalla se eliminoi siirron ajaksi Lännen ilmaherruuden vaikutuksen."

Puhutko nyt vuodesta -40 vai -44? Oletan, että jälkimmäisestä. Saksan panssarijoukot -44 näet olivat vahvat ainoastaan jos katsotaan hyökkäykseen laitettujen divisioonien määrää. Divisioonat itsessään olivat varsinkin kalustonsa ja myös osin miehistönsä puolesta useimmissa tapauksissa pahasti alavahvuisia, koska aiemmin Ranskassa ja Länsivallin puolustuksessa kärsittyjä tappioita ei oltu pystytty peittämään vieläkään. Miehistön laatu oli lisäksi romahtanut jälleen aika lailla, koska uuden henkilöstön koulutusaikaa oli lyhennetty.

Ilmaherruuden sää eliminoi puolestaan vain melko lyhyeksi ajaksi. Saksalaiset ehtivät hädin tuskin edes hyödyntää läpimurtojansa kun korkeapainealue jo selvitti taivaat ja länsliittoutuneiden ilmavoimat ryhtyivät kirjaimellisesti ilmasaartamaan saksalaisia samaan aikaan kun pohjoisesta saapuvat voimakkaat panssariresevit irroittivat ja tuhosivat saksalaisten panssarikärjet.

"On totta että perässä tullut jalkaväki muodostui lähinnä asevelvollisuuden juuri suorittaneista sotilaista, joilta puuttui sotakokemus."

Se ongelma ei koskenut pelkästään kansankrenatööridivisioonia, vaikka niitä ehkä eniten, vaan kaikkia Saksan asevoimien yhtymiä. Jokainen hyökkäyksessä käytetty panssaridivioona oli tuhottu aiemmin ja muodostettu uudelleen.

"Lännen panssarivoimat olivat 1-1 tilanteessa aivan onnettomat, mutta heidän tykistönsä taas oli aivan ylivoimainen määrässä. "

Alivahvuisillakin liittoutuneiden panssaridivisioonilla oli tuntuvasti enemmän kalustoa kuin saksalaisilla vastineillaan ja useimmilla niistä oli myös suhteellisen suurissa määrissä kokenutta miehistöä riveissään. Vasta rintamalle saapuneilla ps-divisioonilla oli vaikeuksia vihollisen kanssa, mutta kokeneet yhtymät ja varsinkin harvinaiset raskaat divisioonat osoittivat tehonsa tuhotessaan saksalaiset panssarikärjet joulun tienoilla. Saksalaiten ps-divisioonien suurin puute olikin niiden kyvyttömyys käydä kulutussotaa ja ottaa tappioita. Ei olekaan mikään ihme, että Saksan offensiiviin momentti loppui jokaisella hyökkäyskaistalla juuri siinä vaiheessa kun ensimmäiset raskaat vaunutappiot kärsittiin. Liittoutuneiden ei muuten edes tarvinnut käyttää kaikkia panssarireservejään. Tarkoitukseen säästetyt brittipanssarit jäivät suurilta osin toimettomiksi.

Tykistön asiassa olen periaatteessa samaa mieltä. Liittoutuneiden tykistö omasi paremman ammushuollon, ratkaisevasti paremman liikkuvuuden ja kaikkein tärkeimmän eli erinomaisen tehokkaan tulenjohdon. Tykistö oli siis länsiliittoutuneiden parhaita aseita.

Me Again kirjoitti:

"Eli kyllä Ranskalla reservejä oli."

Valitettavasti se ei pidä paikkaansa. Reserviksi tarkoitettu armeija näet oli jo sidottu taisteluun Belgiassa saksalaisten iskiessä. Joukkoja voitiin yrittää irroittaa tukkimaan syntynyttä repeämää rintamassa, mutta kaikki se tapahtui saksalaisten ilmaylivoiman alla. Gamelin itse laittoi asian lyhyesti ja nasevasti kun hänelle karjuttiin vastahyökkäyksestä: "Hyökätä millä? Minulla ei ole enää reservejä!"

"Kyky taistella uudenaikaista armeijaa vastaan oli olematon."

Tämä pitää vain osin paikkaansa. Ranskalaiset huomasivat jo Belgian taisteluissa, että keinot saksalaisten panssariarmeijakuntien pysäyttämiseksi ovat periaatteessa olemassa ja paras keino on, ei lainkaan yllättäen, toinen panssariarmeijakunta. Sama läksy opittiin vielä monta kertaa tuon sodan aikana.

"Saksa laittoi tuossa hyökkäyksessä vahvat panssarijoukot peliin (mm. panssarisodan käynnin opettajat) ja hyökkäys Ardennien metsien läpi tuli Länsivalloille yllätyksenä. Samalla se eliminoi siirron ajaksi Lännen ilmaherruuden vaikutuksen."

Puhutko nyt vuodesta -40 vai -44? Oletan, että jälkimmäisestä. Saksan panssarijoukot -44 näet olivat vahvat ainoastaan jos katsotaan hyökkäykseen laitettujen divisioonien määrää. Divisioonat itsessään olivat varsinkin kalustonsa ja myös osin miehistönsä puolesta useimmissa tapauksissa pahasti alavahvuisia, koska aiemmin Ranskassa ja Länsivallin puolustuksessa kärsittyjä tappioita ei oltu pystytty peittämään vieläkään. Miehistön laatu oli lisäksi romahtanut jälleen aika lailla, koska uuden henkilöstön koulutusaikaa oli lyhennetty.

Ilmaherruuden sää eliminoi puolestaan vain melko lyhyeksi ajaksi. Saksalaiset ehtivät hädin tuskin edes hyödyntää läpimurtojansa kun korkeapainealue jo selvitti taivaat ja länsliittoutuneiden ilmavoimat ryhtyivät kirjaimellisesti ilmasaartamaan saksalaisia samaan aikaan kun pohjoisesta saapuvat voimakkaat panssariresevit irroittivat ja tuhosivat saksalaisten panssarikärjet.

"On totta että perässä tullut jalkaväki muodostui lähinnä asevelvollisuuden juuri suorittaneista sotilaista, joilta puuttui sotakokemus."

Se ongelma ei koskenut pelkästään kansankrenatööridivisioonia, vaikka niitä ehkä eniten, vaan kaikkia Saksan asevoimien yhtymiä. Jokainen hyökkäyksessä käytetty panssaridivioona oli tuhottu aiemmin ja muodostettu uudelleen.

"Lännen panssarivoimat olivat 1-1 tilanteessa aivan onnettomat, mutta heidän tykistönsä taas oli aivan ylivoimainen määrässä. "

Alivahvuisillakin liittoutuneiden panssaridivisioonilla oli tuntuvasti enemmän kalustoa kuin saksalaisilla vastineillaan ja useimmilla niistä oli myös suhteellisen suurissa määrissä kokenutta miehistöä riveissään. Vasta rintamalle saapuneilla ps-divisioonilla oli vaikeuksia vihollisen kanssa, mutta kokeneet yhtymät ja varsinkin harvinaiset raskaat divisioonat osoittivat tehonsa tuhotessaan saksalaiset panssarikärjet joulun tienoilla. Saksalaiten ps-divisioonien suurin puute olikin niiden kyvyttömyys käydä kulutussotaa ja ottaa tappioita. Ei olekaan mikään ihme, että Saksan offensiiviin momentti loppui jokaisella hyökkäyskaistalla juuri siinä vaiheessa kun ensimmäiset raskaat vaunutappiot kärsittiin. Liittoutuneiden ei muuten edes tarvinnut käyttää kaikkia panssarireservejään. Tarkoitukseen säästetyt brittipanssarit jäivät suurilta osin toimettomiksi.

Tykistön asiassa olen periaatteessa samaa mieltä. Liittoutuneiden tykistö omasi paremman ammushuollon, ratkaisevasti paremman liikkuvuuden ja kaikkein tärkeimmän eli erinomaisen tehokkaan tulenjohdon. Tykistö oli siis länsiliittoutuneiden parhaita aseita.

Lue lisää

Sivusta liityn tähän. Saksalaisten oli pakko neutraloida toinen rintama, ja ajatuksena vuoden 1940 hyökkäyksen toistaminen oli hyvä. Vahvoja yhtymiä ei oikein enää ollut. Sepp Dietrichin 6. SS-panssariarmeijaa kai pidettiin melko vahvana vielä tuolloin.

Kalustosta olen hiukan eri mieltä. Hyökkääjällä oli nimittäin määrällinen ylivoima panssarien määrässä ja tykistössä. Amerikkalaisten etulinja murtui sadan kilometrin leveydeltä. Pullistumaan päässeet suuret yhtymät eivät edenneet liian nopeasti, kuten väität. Yksittäiset liian innokkaat taisteluosastot motitettiin (kuten tst-os Peiper).

Bastogneen lähetetyn 101 maahanlaskudivisioonan piti sulkea hyökkääjän, erityisesti 5. panssariarmeijan, tie. He jäivät jouluksi mottiin, mutta toisaalta saksalaisilla meni saartoon voimia ja aikaa. Sään paraneminen joulun jälkeen helpotti amerikkalaisten huoltoa, ja kahden armeijan vastahyökkäyksellä saksalaiset painettiin takaisin. Panssarit olivat maataistelukentän kuninkaita myös amerikkalaisten puolella. Patton pelasti 101 D:n mahdolliselta tuholta.

Suurimittainen taistelu se oli, eikä amerikkalaisilla ole montaa kertaa historiassa näin isossa revohkassa olleetkaan, nykyaika mukaan luettuna. Liittoutuneiden tappiot olivat 78 000 miestä osapuilleen kuukauden kestäneissä taisteluissa, suurin osa vankeina ja haavoittuneina. Saksalaisten mies- ja kalustotappiot olivat samankaltaiset kuin liittoutuneilla, ja tässä pääsemme asian ytimeen:

Molemmat osapuolet menettivät noin 700 tankkia. Liittoutuneilla niitä oli lisää, mutta saksalaisten panssarireservit oli nyt lyöty.

Yöpässi kirjoitti:

Sivusta liityn tähän. Saksalaisten oli pakko neutraloida toinen rintama, ja ajatuksena vuoden 1940 hyökkäyksen toistaminen oli hyvä. Vahvoja yhtymiä ei oikein enää ollut. Sepp Dietrichin 6. SS-panssariarmeijaa kai pidettiin melko vahvana vielä tuolloin.

Kalustosta olen hiukan eri mieltä. Hyökkääjällä oli nimittäin määrällinen ylivoima panssarien määrässä ja tykistössä. Amerikkalaisten etulinja murtui sadan kilometrin leveydeltä. Pullistumaan päässeet suuret yhtymät eivät edenneet liian nopeasti, kuten väität. Yksittäiset liian innokkaat taisteluosastot motitettiin (kuten tst-os Peiper).

Bastogneen lähetetyn 101 maahanlaskudivisioonan piti sulkea hyökkääjän, erityisesti 5. panssariarmeijan, tie. He jäivät jouluksi mottiin, mutta toisaalta saksalaisilla meni saartoon voimia ja aikaa. Sään paraneminen joulun jälkeen helpotti amerikkalaisten huoltoa, ja kahden armeijan vastahyökkäyksellä saksalaiset painettiin takaisin. Panssarit olivat maataistelukentän kuninkaita myös amerikkalaisten puolella. Patton pelasti 101 D:n mahdolliselta tuholta.

Suurimittainen taistelu se oli, eikä amerikkalaisilla ole montaa kertaa historiassa näin isossa revohkassa olleetkaan, nykyaika mukaan luettuna. Liittoutuneiden tappiot olivat 78 000 miestä osapuilleen kuukauden kestäneissä taisteluissa, suurin osa vankeina ja haavoittuneina. Saksalaisten mies- ja kalustotappiot olivat samankaltaiset kuin liittoutuneilla, ja tässä pääsemme asian ytimeen:

Molemmat osapuolet menettivät noin 700 tankkia. Liittoutuneilla niitä oli lisää, mutta saksalaisten panssarireservit oli nyt lyöty.

Lue lisää

"Vahvoja yhtymiä ei oikein enää ollut. Sepp Dietrichin 6. SS-panssariarmeijaa kai pidettiin melko vahvana vielä tuolloin."

Kalustonsa puolesta Dietrichin armeija oli vahvin, mutta hänellä oli samalla epäonni hyökätä vastustajan vahvinta rintamanosaa vastaan. Toinen tärkeä tekijä oli puolustajaa suosiva maasto, joka mahdollisti hyökkääjien kanavoimisen sopiville alueille. Dietrichin läpimurtoyrityksen epäonnistumisen syy näyttääkin juuri olleen siinä, että hän sai ensimmäisenä vastaan vastustajan lisäjoukot pohjoisesta, jossa liittoutuneet olivat juuri valmistautumassa omaan hyökkäykseensä kohti Reiniä.

"Kalustosta olen hiukan eri mieltä. Hyökkääjällä oli nimittäin määrällinen ylivoima panssarien määrässä ja tykistössä."

Luulenpa, että tulkitset minua väärin. Hyökkääjällä oli suuri PAIKALLINEN ylivoima puolustajiin nähden, mutta voimasuhteet muuttuivat viimeistään viikon taistelujen jälkeen liittotuneille edullisiksi ottaen huomioon heidän kokonaisvoimansa länsirintamalla.

"Amerikkalaisten etulinja murtui sadan kilometrin leveydeltä. Pullistumaan päässeet suuret yhtymät eivät edenneet liian nopeasti, kuten väität. Yksittäiset liian innokkaat taisteluosastot motitettiin (kuten tst-os Peiper)."

Taas minä uskon, että tulkitset väärin. Minä EN tässäkään ole erimieltä kanssasi kuten selviää monista aiemmista kommenteistani koskien tätä kyseistä pasltalla. Dietrich ei koskaan saavuttanut ratkaisevaa läpimurtoa kuten mainittiin ja ja siksi hänen toinen panssariarmeijakuntansa lähettettiin Manteuffelin tueksi, jolla oli ollut enemmän onnea omassa hyökkäyksessään. Onni on tietysti tapauksessa hyvin suhteellinen käsite, koska Manteuffelin panssarit kokivat niinikään kenties vieläkin pahemman tappion lähestyessään Maasia kapeana kiilana, jonka kylkeen Collins sitten iski murskaten sen ja noin satakunta panssaria. Tämä tappio oli kenties psykologisesti se ratkaisevin, koska sen jälkeen jopa Hitler myönsi, että onnistuminen hyökkäyksessä oli nyt mahdotonta. Sen sijaan Adolfin pakkomielle ohjautui tämän jälkeen täysin järjettömään "kostohyökkäykseen" Bastognea vastaan johon hän lopulta ohjasi viimeiset voimansa.

Sääjumalat sentään olivat vielä kerran suosiollisia saksalaisille ja helpottivat tuntuvasti heidän lopullista vetäytymistään, joka muuten oli yksi niistä harvoista todellisista onnistumisista saksalaisille tuolloin.

"Bastogneen lähetetyn...."

Tämä Bastognen episodi on mielstäni huomasttavasti ylikorostettu jo pelkästään sen vuoksi, että saksalaisten hyökkäyksen painopiste oli pohjoisella lohkolla, missä ensimmäisen viikon tapahtumat melkolailla ratkaisivat taistelun kulun. Pattonin pelastusretki on tietenkin huomattava ja ripeä logistinen saavutus, mutta liian usein nämä asiat peittävät todella ratkaisevat taistelut pohjoisella hartialla.

Lopusta olen jälleen melkolailla samaa mieltä. OIen jo aiemmin monta kertaa sanonut saman aiheen yhteydessä, että Ardennien hyökkäys ei ole mikään menetetty suurvoitto, joka olisi saattanut kääntää sodan kulun lännessä viime hetkellä. Enemmän se oli jälleen yksi epätoivoinen harharetki mieheltä, joka ei voinut uskoa häviävänsä.