Miksi

Trolli ääliö pidä se turpasi tukossa kun et edes ole armeijaa käynnyt ja ÅÖ:kin on nollan tasoa.

Yritä ymmärtää sitä. Se ei ole terve.

"Vellihousujen kannattaa muistaa sekin, että vain Lontoo, Moskova ja Helsinki olivat 2. maailmansodassa mukana olleiden Euroopan maiden pääkaupungit, joita ei miehitetty eikä pahemmin edes tuhottu."

Huolimatta torjuntavoiton varsinkin nykyisin niin sitkeästä myytistä Moskovan välirauha merkitsi Suomen antautumista de facto. Suomi jäi käytännössä täysin Neuvostoliiton armoille. Neuvostoliitto olisi voinut miehittää Suomen koska tahansa. Aikalaiset tiesivät tämän, elivät jatkuvassa miehityksen ja kommunistikaappauksen pelossa ja puhuivat vaaran vuosista. Mutta Moskovan välirauhansopimuksen ehtojen säntillinen täyttäminen pelasti Suomen kansandemokraattiselta "Tšekkoslovakian tieltä" ja kaiken kruunasi lopulta YYA-sopimus, tuo "Paasikiven diktaatti" ja Suomen riemuvoitto. Toisin sanoen Suomen itsenäisyyden varsinainen turvaaja oli vähemmän Mannerheim ja hänen armeijansa kuin vanhasuomalainen myöntyväisyysmies Paasikivi, joka aloitti luottamuksen rakentamisen Suomen ja Neuvostoliiton välille (unohtamatta oikeusministeri Kekkosen tehokkaita toimia sotasyyllisyysasiassa). Toki Mannerheimillekin lankeaa presidenttinä kunnia siitä, että hän johdatti Suomen rauhaan ja ystävällisiin suhteisiin Neuvostoliiton kanssa ilman oikeiston kapinaa. Vastapalvelukseksi Stalin jätti Mannerheimin rauhaan tämän vuosien 1918 ja 1941 synneistä huolimatta. Paasikiveä Stalin suorastaan ylisti: "Olisipa minulla puolalainen Paasikivi!" Sivumennen sanoen puolalainen Paasikivi ei olisi haitaksi nyky-Puolallekaan.

Koroljov kirjoitti:

"Vellihousujen kannattaa muistaa sekin, että vain Lontoo, Moskova ja Helsinki olivat 2. maailmansodassa mukana olleiden Euroopan maiden pääkaupungit, joita ei miehitetty eikä pahemmin edes tuhottu."

Huolimatta torjuntavoiton varsinkin nykyisin niin sitkeästä myytistä Moskovan välirauha merkitsi Suomen antautumista de facto. Suomi jäi käytännössä täysin Neuvostoliiton armoille. Neuvostoliitto olisi voinut miehittää Suomen koska tahansa. Aikalaiset tiesivät tämän, elivät jatkuvassa miehityksen ja kommunistikaappauksen pelossa ja puhuivat vaaran vuosista. Mutta Moskovan välirauhansopimuksen ehtojen säntillinen täyttäminen pelasti Suomen kansandemokraattiselta "Tšekkoslovakian tieltä" ja kaiken kruunasi lopulta YYA-sopimus, tuo "Paasikiven diktaatti" ja Suomen riemuvoitto. Toisin sanoen Suomen itsenäisyyden varsinainen turvaaja oli vähemmän Mannerheim ja hänen armeijansa kuin vanhasuomalainen myöntyväisyysmies Paasikivi, joka aloitti luottamuksen rakentamisen Suomen ja Neuvostoliiton välille (unohtamatta oikeusministeri Kekkosen tehokkaita toimia sotasyyllisyysasiassa). Toki Mannerheimillekin lankeaa presidenttinä kunnia siitä, että hän johdatti Suomen rauhaan ja ystävällisiin suhteisiin Neuvostoliiton kanssa ilman oikeiston kapinaa. Vastapalvelukseksi Stalin jätti Mannerheimin rauhaan tämän vuosien 1918 ja 1941 synneistä huolimatta. Paasikiveä Stalin suorastaan ylisti: "Olisipa minulla puolalainen Paasikivi!" Sivumennen sanoen puolalainen Paasikivi ei olisi haitaksi nyky-Puolallekaan.

Lue lisää

Se meni.
Ei mitään lisättävää.

Oli kuitenkin hyvä, ettei Suomen armeijalle jäänyt uskoa omaan voittamattomuutensa niin kuin saksalaisille ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Aivan mahdotonta ei myöskään liene, että Mannerheim ja Suomen hallitus saattoivat Kannaksen murtumisen ja Viipurin menetyksen jälkeen tuntea tiettyä synkkää tyytyväisyyttä: ainakin armeija ja kansa tiesi nyt, että häviö ja pakkorauha olivat edessä huolimatta kaikista v:n 1941 suuruudenhulluista unelmista, joita moni AKS-taustainen tai oikeistolainen suomalainen jaksoi elätellä tappion kesään 1944 saakka (ainakin suomalaisten rikollinen miehityspolitiikka neuvosto-Karjalassa perustui loppuun saakka noille suursuomalaisille haaveille).

Suomen sodista palasivat koteihinsa vaiteliaat, lyödyt miehet. Se oli aikalaisten totuus, jonka torjuntavoiton kaltaiset patrioottiset myytit uhkaavat nykypolvilta Suomessa peittää.

Koroljov kirjoitti:

Oli kuitenkin hyvä, ettei Suomen armeijalle jäänyt uskoa omaan voittamattomuutensa niin kuin saksalaisille ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Aivan mahdotonta ei myöskään liene, että Mannerheim ja Suomen hallitus saattoivat Kannaksen murtumisen ja Viipurin menetyksen jälkeen tuntea tiettyä synkkää tyytyväisyyttä: ainakin armeija ja kansa tiesi nyt, että häviö ja pakkorauha olivat edessä huolimatta kaikista v:n 1941 suuruudenhulluista unelmista, joita moni AKS-taustainen tai oikeistolainen suomalainen jaksoi elätellä tappion kesään 1944 saakka (ainakin suomalaisten rikollinen miehityspolitiikka neuvosto-Karjalassa perustui loppuun saakka noille suursuomalaisille haaveille).

Suomen sodista palasivat koteihinsa vaiteliaat, lyödyt miehet. Se oli aikalaisten totuus, jonka torjuntavoiton kaltaiset patrioottiset myytit uhkaavat nykypolvilta Suomessa peittää.

Lue lisää

voitot pelastivat Suomen antautumiselta ja itsenäisyyden menetykseltä.
Se on tutkimustulos ja totuus, ei myytti.
Eihän totuus stallareille kelpaa.

Kesän -44 torjunta- kirjoitti:

voitot pelastivat Suomen antautumiselta ja itsenäisyyden menetykseltä.
Se on tutkimustulos ja totuus, ei myytti.
Eihän totuus stallareille kelpaa.

Neuvostoliitto olisi voinut miehittää Suomen koska tahansa. Aikalaiset tiesivät tämän, elivät jatkuvassa miehityksen ja kommunistikaappauksen pelossa ja puhuivat vaaran vuosista. Mutta Moskovan välirauhansopimuksen ehtojen säntillinen täyttäminen pelasti Suomen kansandemokraattiselta "Tšekkoslovakian tieltä" ja kaiken kruunasi lopulta YYA-sopimus, tuo "Paasikiven diktaatti" ja Suomen riemuvoitto. Toisin sanoen Suomen itsenäisyyden varsinainen turvaaja oli vähemmän Mannerheim ja hänen armeijansa kuin vanhasuomalainen myöntyväisyysmies Paasikivi, joka aloitti luottamuksen rakentamisen Suomen ja Neuvostoliiton välille (unohtamatta oikeusministeri Kekkosen tehokkaita toimia sotasyyllisyysasiassa). Toki Mannerheimillekin lankeaa presidenttinä kunnia siitä, että hän johdatti Suomen rauhaan ja ystävällisiin suhteisiin Neuvostoliiton kanssa ilman oikeiston kapinaa. Vastapalvelukseksi Stalin jätti Mannerheimin rauhaan tämän vuosien 1918 ja 1941 synneistä huolimatta

kesällä -41 paljon nopeammin kuin -44. Eikä tarvittu suunnatonta kalustoylivoimaa.

opetettiin ehkä enemmän kuin puolustusta. Siihenhän kuuluu myös vastahyökkäykset.

Toinen asia on, että hyökkäyksiä johtavat komentajat eivät aina osanneet tai tajunneet käyttää epäsuoraa tulta riittävästi. Joidenkin taktinen taito ja ote joukoista oli myös heikko.

"""""""""""Tässä artikkelissa on pahoja virheitä ja niistä pahin on se, että Suomi EI koskaan julistanut sotaa NL:lle. Suomi vain totesi olevansa sodassa NL:n kanssa NL:n suorittamien massiivisten pommitusten jälkeen.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Jatkosota

"Sota julistettiin 26. kesäkuuta."

Tuo lause ei siis pidä paikkaansa! """""""""""""

Juuri noin.

Suomihan se aloitti jo sotatoimet yöllä 21.6.44 miinoittamalla Viron rannikon.

totta turiset kirjoitti:

"""""""""""Tässä artikkelissa on pahoja virheitä ja niistä pahin on se, että Suomi EI koskaan julistanut sotaa NL:lle. Suomi vain totesi olevansa sodassa NL:n kanssa NL:n suorittamien massiivisten pommitusten jälkeen.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Jatkosota

"Sota julistettiin 26. kesäkuuta."

Tuo lause ei siis pidä paikkaansa! """""""""""""

Juuri noin.

Suomihan se aloitti jo sotatoimet yöllä 21.6.44 miinoittamalla Viron rannikon.

Lue lisää

painovihre.))

Tuo päivämäärä piti olla 21.6.1941 eikä 1944

""Vaan eivät marssineet Helsinkiin, kuten suunniteltu oli 1939. :-) :-) ""

Eikä minkäänlaista näyttöä näy sinulta nyt yhtään missään.

Joten mutuosastolle menee nyt tuo pelkkä oma väittämäsi.