Provosoiko naisen ulkonäkö ja luonne väkivaltaan?

Osa (2) ...

Mun luonne, persoonallisuus ja olemus on jotenkin sellainen että se herättää paljon huomiota. Eikä aina niin hyvässä, vaan myös pahassa. Minussa on kuulema jotain, eikä minunlaisia kuki aina joka oksalla. Näin olen kuullut monilta ihmisiltä, etenkin miehiltä, joten totta kai se sitten on, että minä olen aika persoonallinen välillä. Siihen yhdistettynä useimmiten kaunis ulkonäkö, se saa miehet kiinostumaan minusta. Enkä leiju nyt mitenkään itselläni, välillä tahdon vaan heikon itsetuntoni takia juosta karkuun miesten ehdotuksia ja olla vain rauhassa... toisina päivinä näytän tosi rumalta, ainakin omasta mielestäni, enkä tiedä mistä se johtuu... Minä olen outo tapaus. Niin hyvässä kuin pahassa. Kun menin ylä-asteelle sain välillä kestää rajuakin kiusaamista, ulkonäköni ja kiitos persoonani takia, kun pojat juoksivat perässä... eikä se mitenkään hyvältä tuntunut, ei todella, mielummin olisin jättänyt koko helvetin läpikäymättä. Niin pahat jäljet se kiusaaminen jättää, oikeasti!. Kiusaajia olivat pääasiassa tytöt, mutta oli myös poikiakin... sain kuulla todella rumaa nimittelyä jne. Ja siitä kaikesta, on jäänyt itsetuntooni hyvin syvät jäljet. Sen takia nykyisin pelkäänkin olla näyttävä ja montaa muutakin asiaa... Perheeseeni minulla ei ole läheiset välit, isäni on päihdeongelmainen ja äiti mielisairas. Mutta avoin seksuaalisuuteni ei liity mitenkään perheeseeni, vaan omaan luonteeseeni ja tiedän myös, että haen miestä seksuaalisessa mielessä parisuhdetta ajatellen, en mitenkään paikatakseni pilalle mennyttä isä suhdetta. Rikkonainen perhe-elämä on vaikuttanut minuun yleisesti rikkovasti, koen olevani siinä mielessä sisältäni rikkonainen, tyhjä, sirpaleiksi hajonnut peili - kun mietin sitä asiaa. Kiusaamisesta jääneet jäljet tuntuu siltä kun otat tikun käteesi, puristat kätesi täysillä nyrkkiin, avaat kätesi, näät verta ja uponneita pieniä puun palasia kädessä, joita revit ja kaivelet sitten kädestäsi kivuliaasti irti pinseteillä, jotta kätesi pääsisi parantumaan, jos et hoida kättäsi kuntoon, se voi tulehtua ja mennä pahemmaksi. Sama kaava menee mielen kanssa.

Tapailen myös tällä hetkellä yhtä Kalliossa asuvaa narkkaria. Kerran kun kävelin kaisaniemenrantaa, niin siinä penkillä istui jo 2 narkkaria, mies ja hänen naisensa, eikä minulla ole vielä punaista tukkaa, mutta onnistuin ilmeisesti sinä päivänäkin olemaan näyttävän näköinen kun moni mies puolinen henkilö muukin kuin narkkari kiinitti minuun huomiota, kuulin kommentteja että 'hei, tossahan menee hyvännäköinen nainen'. Niin jo jäi se yksi ämmä selvästi kamoissa ollessaan minua pelottavasti katsomaan, kun miehensä kiinitti jo ihan alussa muhun huomiota, vielä senkin jälkeen katsoi tämä nainen, kun kävelivät mun ohi kun istuuduin yhdelle penkille, miksiköhän?, luuliko joksikin toiseksi mua?, pelkäsin kuitenkin vähän sitä.

Se narkki ketä minä tapailen, ei ole mikään rapa narkki. Huolehtii siis ulkonäöstään, eikä ole luonteeltaan myöskään tyypillisesti paskamainen, niin kuin jotkin nistit ja löytyy myös ihan selväpäisiä kavereita, jotka eivät ole ikinä käyttäneet huumeita tai lopettaneet käytön. Mieskin yrittänyt monta kertaa lopettaa, mutta ei ole vielä onnistunut siinä. Yritän tukea häntä, olla ystävä ja rakastaakin. Mies on myös mukana isoissa rikollisissa kuvioissa ja käynyt vankilassakin istumassa jo muutamaan otteeseen elämässään, ensimmäisen kerran jo 20-vuotiaana. Huumeittenhan käyttö ei koskaan kokonaan muuta ihmisen luonnetta ja persoonallisuutta?.

Jään mielenkiinnolla odottamaan minkälaisia vastauksia saan. ;) olenko ihan hirveä ämmä vai mitä?. Ja ei, tämä ei ole provo. Ihan tiedoksi kaikille, jos joku tulee sitäkin väittämään ja jos et jaksa lukea loppuun, ei tarvitse myöskään kommentoida.

Mutta näissä 'epänormaaleissa' piireissä pelkään vielä enemmän, jos ulkonäköni on yhtään näyttävämpi mitä monella muulla, luonteeltani olen erikoinen ja suora sanainen, niin viimestään joku sekopää narkki ämmä hyppää mun kimppuun kadulla tai asunnossa syystä tai toisesta tai sitten vaikka ihan siitä että on mustasukkainen miehestä, koska mies on kuitenkin aika komea ja haluttu tavallisten keskuudessakin vaikka narkomaani onkin ja minä huomattavasti nuorempi miestä, mies yli kolmenkymmenen, minä 19v ja ne monet sen naiskaverit, narkkaavat tai ei narkkaavat, pyörivät siinä miehen iän kynnyksillä ja niillä alkaa jo ulkonäkö rapistua... minulla ei vielä n. 11 vuoteen...

Ja tämä biisi soi tässä taustalla, kun fiilistelin kirjottaa tätä tekstiä. http://www.youtube.com/watch?v=rHpzETVoinc

Kiitoksia kun sain avautua. :)

Nostan vain ketjua. :)

Eikä kukaan jaksa lukea romaania :(
Pelkistä vähän juttua ja lyhennä sitä, niin sen ehkä
jaksaa joku lukea.

Ja luulisi, että tämä voisi hyvin kuulua tänne maailman menoa palstalle kun luulisi että sen nimisellä palstalla käsiteltäisiin vähän kaikkea ja tämähän oli ihan järkevä avaus, joka pistää varmaan miettimään asiaa. Nyt kun toivoisi, että vielä niitä vastauksia saisi. :(

sähän riehut vauvapalstallakin.. päätä jo

Nämä lastenkodin kasvatit on niin nähty...

Cherry syö ruokaa !

ei millään pahalla, mutta asioiden tiivistäminen ei taida olla paras puolesi :D
jos yksinkertaista asiaa kertoo, ei siitä välttämättä tarvitse kirjaa kirjoittaa..

Eihän siinä ole mitään vikaa, että pukeutuu ja laittautuu siististi.

Nuo piirit, joissa pyörit (pelkäät omien sanojesikin mukaan "narkkiämmien" hyökkäyksiä) sen sijaan ovat huolestuttavia. Ymmärrän että tykkäät poikaystävästäsi, mutta tuo huumeidenkäyttäjien liepeillä pyrivä rajamaailma ei tuo yleensä mitään hyvää kenenkään elämään. Nähty on.