Turkki ja EU?

Kunniamurhat ja tyttöjen silpomis-ympärileikkaukset halutaan voimaan koko EU:n alueelle.

O. Velin kirjoitti:

Kunniamurhat ja tyttöjen silpomis-ympärileikkaukset halutaan voimaan koko EU:n alueelle.

Onko Turkki osa Eurooppaa?

Kööpenhaminan huippukokouksessa EU päätyi kutsumaan jäsenikseen vuoden 2004 tähtäyksellä 10 uutta jäsenmaata. Romania ja Bulgaria saisivat odotella vuoteen 2007 ja Turkki ei edelleenkään saanut edes aloittaa neuvotteluitaan. NATO, jossa Turkki on ollut jäsenenä vuodesta 1952, ehti EU:n edelle: Puola, Tshekki ja Unkari ovat jo NATO:n jäseniä ja Prahan huippukokouksessa marraskuussa NATO kutsui jäsenikseen Baltian maat, Slovenian, Slovakian, Romanian ja Bulgarian. Vaikka Itä-Eurooppa vapautui jo 1989 ja Neuvostoliitto hajosi 1992, EU ei ole vieläkään laajentunut yhteenkään entisen itäblokin maahan. Edistyneimmät Slovenia, Unkari ja Virokin odottelevat yhä jäsenyyttään vuoteen 2004.

Onkin outoa, että EU:ta edustavat valtiomiehet ovat nyt alkaneet ilmoitella, mitkä maat eivät "ikinä" tule pääsemään EU:hun. Syksyllä komission puheenjohtaja Romano Prodi ilmoitti, ettei EU ikinä huoli jäsenikseen muita entisen Neuvostoliiton maita kuin Baltian. Tulevaisuuskonventtia johtava Valéry Giscard d'Estaing puolestaan julisti, että Turkki ei ole Eurooppaa, Turkin jäsenyyden kannattajat ovat EU:n vihollisia ja Turkin jäsenyys merkitsisi EU:n tuhoa. Purkaus oli paitsi erittäin tahditon ja epädiplomaattinen - istuihan Giscardin johtamassa konventissa Turkin edustajia - myös lyhytnäköinen, tietämätön ja ennakkoluuloinen.

Turkilla eurooppalainen historia

Jos historiaa lukee laajemmasta näkökulmasta kuin uskontojen kantilta, on päivänselvää, että Turkki on osa Eurooppaa. Turkissa sijaitsevat monet niin antiikin kuin kristinuskonkin kehdot, ja turkkilaiset olivat Euroopassa jo ennen monia nykyisiä Euroopan kansoja.

Turkki oli Bysantin perillinen niin hallinnollisesti kuin alueellisestikin—vain uskonto muuttui. Osmanien valtakunta sijaitsi suureksi osaksi Euroopassa, ja monet sen hallitsijoista olivat syntyperältään eurooppalaisia. Turkkilaiset joukot saapuivat Balkanille alunperin puolustamaan Bysanttia serbejä ja bulgaareja vastaan. Nuoren sulttaani Mehmet II:n vallattua Konstantinopolin kreikkalainen aristokratia tuli suoraan sulttaanin alaisuuteen ja palveli Turkin uskollisina vasalleina Valakiasta Kyprokselle. Aiempien Välimeren imperiumien tapaan Turkkikin unelmoi Rooman perinnöstä, minkä vuoksi jo seldzhukit liittivät nimeensä sanan "Rum". Se, että Bysantin imperiumin uskonto vaihtui islamilaiseksi, ei ollut mitenkään tavatonta: Rooma ei alunperin ollut kristitty ja Venäjä peri imperiuminsa mongoleilta.

Niin Balkanille, Anatoliaan kuin Lähi-itäänkin Osmanien valtakunta toi vakautta ja uskonnollista suvaitsevaisuutta vuosisadoiksi. Euroopan uskonnollinen suvaitsemattomuus ajoi Transsilvanian unitaarit Turkin suojelukseen ja sai Balkanin kerettiläisiksi julistetut bogomiilit kääntymään islamiin—he ovat nykyisiä bosnialaisia. Albaanit sotivat aikanaan kiivaasti turkkilaisia vastaan, mutta kääntyivät sittemmin kuninkaansa johdolla islamiin ja saavuttivat etuja imperiumissa. Nykyiset albaanit kunnioittavat silti kristittyä Skandërbegiä kansallissankarinaan. Myös juutalaiset, kreikkalaiset ja armenialaiset kauppiaat hyötyivät ja muodostivat kaupunkilaiseliittejä ympäri imperiumia.

Kun Turkin imperiumin syksy viimein koitti, se tunnustettiin yhä "Euroopan sairaaksi mieheksi". Turkin vihamiehet Euroopassa alkoivat 1800-luvulla lietsoa Turkin-vastaista propagandaa. Samaan aikaan Turkki kuitenkin antoi suojaa Euroopan imperiumien vainoamille: Turkista saivat turvapaikan niin Venäjän kansanmurhia Kaukasiasta paenneet tsherkessit kuin Unkarin, Puolan ja Liettuankin vapaustaistelijat, mm. Lajos Kossuth ja Adam Mickiewicz. Myöhemmin sinne pakeni mm. Suomea mallinaan ylistänyt Volgan alueen presidentti Sadri Maksudi. Turkkilaiset pitävät suomalaisia sukukansanaan, joten Suomenkin itsenäisyysmieliset olisivat saattaneet löytää itsensä Istanbulista, jos vapaussota olisi päättynyt toisin.

Kivinen tie EU:hun

Kun Turkki haki jäsenyyttä Euroopan yhteisöissä 1970-luvulta alkaen, se oli ollut vakaa demokraattinen monipuolue- ja markkinatalousmaa kauemmin kuin pitkäaikaisista sotilasdiktatuureista vasta vapautuneet Espanja, Portugali ja Kreikka. Turkin 1980-luvun sotilasväliintulo jäi vain vaalikauden mittaiseksi. EU:n virallisen hakijamaan aseman Turkki saavutti vasta Suomen puheenjohtajuuskaudella 1999. Se rohkaisi Turkkia aloittamaan suuren uudistusten aallon, joka on jatkunut jo kolme vuotta, huolimatta Turkkia ravistelleista talous- ja hallituskriiseistä. Kurdialueiden sissisota on päättynyt, viimeisenkin läänin poikkeustila kumottu ja kurdikielisen viestinnän ja opetuksen salliessaan Turkki on ajanut vähemmistöpolitiikassa ohi Ranskan. Lainsäädäntöä ja vankiloita on uusittu EU:n normien mukaisiksi, ja terroristijohtaja Abdullah Öcalanin kuolemantuomiokin muutettiin elinkautiseksi.

Etelä- ja Itä-Euroopan maat ovat kangerrelleet demokratiassa Turkkia pahemmin, mutta niistä kuulee harvoin samanlaisia letkauksia kuin Turkista. Vasta hiljattain kansanmurhiin syyllistynyt Serbia on nyt lupaava tulevaisuuden ehdokas. Valko-Venäjällä vallitsee täysi diktatuuri. Venäjä loukkaa kaikkia perusarvoja ja ihmisoikeuksia sodassaan tshetsheenejä vastaan, joilla ei ole mitään tekemistä terrorismin kanssa. Duumalta puuttuu valta, ja sananvapaus on suitsittu. Toki Valko-Venäjä ja Venäjäkin ovat osa Eurooppaa, mutta EU-normeista ne ovat paljon Turkkia kauempana.

Turkki on hieman Romaniaa köyhempi. Tämä johtuu väestönkasvusta, jonka myötä Turkin arvioidaan kasvavan 10 vuodessa Saksaa suuremmaksi. Talouskasvu on ollut jo pitkään voimakasta, työttömyys on alhaisempi kuin useimmissa Itä-Euroopan maissa ja teollistuminen pidemmällä kuin Balkanilla. Saksan 2,5 miljoonaa turkkilaista vaikuttavat jo nyt EU:ssa. Turkki on merkittävin paikallinen sotilasmahti Lähi-Idässä ja sen kautta EU voisi tehokkaasti vaikuttaa sekä islamilaisiin maihin maltillisen islamin hyväksi, että Israeliin, jolle Turkki on tärkeä liittolainen. Jos EU kääntää selkänsä Turkille, tämä kääntynee politiikassaan kohti arabimaita, Irania, Kaukasiaa ja Keski-Aasiaa.

Islamistien ja nationalistien voi odottaa hyötyvän jokaisesta Euroopassa lausutusta harkitsemattomasta sanasta.


Anssi Kullberg on Suomen Paneurooppa-nuorten varapuheenjohtaja, toiminut Ulkomaalaisviraston tutkijana ja Suomen Islamabadin-edustuston harjoittelijana, sekä vastikään palannut Pakistanista ja Afganistanista.

Kylmä maa ja kärttyisä kansa

Työnantajat arvioivat uusien työntekijöiden tarpeen olevan vuosittain 10 000 - 20 000 henkilöä suurempi kuin työmarkkinoille tuleva uusi työvoima. Palvelutyönantajien pitkän tähtäimen arvio vuosittaisesta ulkomaisen työvoiman tarpeesta on noin 25 000 henkilöä.

Mutta miten toimii Suomi? EU:n laajentuessa vaadimme työvoiman vapaalle liikkuvuudelle siirtymäaikoja ja ihmisiä pelotellaan virolaisten tulevan ja vievän työpaikkamme tai ainakin vähintään aloittavan palkkojen polkumyynnin. Samaa pelottelua harrastettiin Ranskassa silloin, kun EU laajeni etelään päin. Yksikään silloisista uhkakuvista ei toteutunut ja tulevaisuudessa Ranska muiden EU-maiden lailla tarvitsee lisää siirtolaisia.

Nurinkurisinta Suomen ratkaisussa on se, että työvoiman vapaata liikkuvuutta rajoitetaan ainoastaan siten, että tänne elämään ja töitä tekemään ei pääse. Sen sijaan palvelujen vapaan liikkuvuuden osalta rajoituksia ei vaadittu, joten virolaiset voivat kyllä tehdä töitä Suomeen vuokravälitysfirmojen kautta. Tämä ei välttämättä ole suomalaisille työmarkkinoille vain hyväksi. Pääsikö ay-liikkeeltä tapahtumaan lapsus?

Suomeen ei moni halua. Eivät edes pakolaiset, sillä ykköstoiveena ovat useimmiten sellaiset maat, joissa on jo valmiiksi monikulttuurinen ja salliva yhteiskunta ja tuttuja. Emme välttämättä pysty tulevaisuudessa valikoimaan niitä kaikkein pienimpiä, kauneimpia ja parhaiten kypsyneitä osaajia, vaan syli pitäisi avata laajemmalle joukolle. Ensimmäisen ja toisen polven maahanmuuttajat ne Yhdysvaltainkin pienyritysten kasvusta huolehtivat.

Jos ulkomaalaislailla yritetään tehdä maahan pääsy mahdollisimman vaikeaksi ja siirtymäsäännöksillä viestitetään, etteivät virolaiset ole tänne tervetulleita, voimme olla heikossa asemassa, kun EU:ssa kilpaillaan siirtotyövoimasta. Fiksumpaa olisi jättää siirtymäsäännökset pois ja ottaa siten rinnan mitalla etumatkaa vaikkapa Saksaan nähden.

Jos ei muu auta, meidät saattaa pelastaa Turkki. Ei voi nimittäin vaatia turkkilaisia EU-jäsenyysneuvotteluja porkkanana nenän edessä roikottaen muuttamaan perustuslakiaan, jos ei sitten olla neuvotteluja tosissaan aloittamassa. EU tarvitsee Turkkia ja Turkki tarvitsee EU:ta. Turkin vahvuus on maallistuneen islamilaisuuden lisäksi oikeaoppinen väestöpyramidi. Ehkä juuri siksi Turkin EU-jäsenyyttä pelätään: lapsia ja nuoria Turkissa riittää vaikka koko EU:n tarpeisiin. Komean kulttuurihistorian kansalla on varmasti Suomelle ja suomalaisille muutakin tarjottavaa, kuin alihinnoiteltua pizzaa.

Suomessa asuvista ulkomaalaisista 14 prosenttia on akateemisesti koulutettuja – prosenttiluku on täsmälleen sama kuin kantaväestöllä. Korkeasti koulutettujen maahanmuuttajien työllistyminen omalle alalle edistäisi maahanmuuttajien työn saantia yleisemminkin. Uudessa-Seelannissa tehdyt tutkimukset osoittavat, että korkeakoulutetut ulkomaalaiset voivat toimia ikään kuin vetureina, jotka vaikuttavat asenteisiin ja vetävät siten työelämään myös kouluttamattomia maahanmuuttajia. Avataan silmämme ja ovemme.

© Rosa Meriläinen