Rajat täysin kiinni!

Nostetaanpa kissa pöydälle, eiköhän naukuminen ala kuulumaan.

Tyypillinen kommentti, jota saa kuulla, jos ehdottaa rajoituksia maahanmuuttoon tai kansainväliseen tavaraliikenteeseen, on kuinka ilmestyskirja tulee todeksi kun kaikki kansainvälinen kauppa ja ihmisten liikkuminen lakkaa. Seuraukset ovat kuulema kauheampiakuin mikään historiassa koskaan koettu, kansainvaelluksia ehkä lukuunottamatta. Katsotaanpa mitä todella tapahtuisi, jos rajat pistettäisiin niin kiinni, että hiretkään eivät pääsisi läpi.

Ensimmäinen väite on, että koittaa hirvittävä suurtyöttömyys. Tämä hieno johtopäätös on seurausta niistä kokemuksista, joita on kansainvälisistä lamakausista. Silloin kansainvälinen kauppa vähenee, ja tyypillisesti Suomen tapauksessa ensin sakkaa vienti ja sen seurauksena rahojen alkaessa huveta, myös tuonti. Sen jälkeen kun tuonti sakkaa, kansainvälinn hintataso alkaa laskea, koska riittävän moni muukin maa on kohdannut saman kohtalon. Tässä kehityskulussa ensin tulee työttömiä vientiteollisuudesta, ja myöhemmin muulatakin, mutat he eivät työllisty tuonnin korvaavaan kotimaiseen tuotantoo siksi, että rajat EIVÄT OLE KIINNI. Siksi laman laskema kansainvälinen hintataso tekee kannattamattomaksi perustaa omaa tuotantoa, kun palkkataso ei jo pelkästään tyypillisen velkakuorman takia voi laskea määrättyä alemmas, puhumattakaan siitä, että myös sijaintitekijämme tekevät meistä aina kalliimman kuin mikään muu alue maailmassa lukuunottamatta pohjoista Siperiaa ja Alaskaa.

Mitä sitten tapahtuisi jos rajat pistettäisiin täysin kiinni ja kaikki kansainvälinen rahaliikenne katkaistaisiin samalla? Tuonnin lakatessa ulkomaisten kulutustavaroiden hinnat alkaisivat kohota, jolloin niiden valmistaminen paikallisesti tulisi kannattavaksi. Se vaatisi investointeja, jotka olisi helppo rahoittaa setelirahoituksella, koska väistämättä seuraava inflaatio söisi velat. Vientiteollisuudesta vapautua työvoima työllistyisi välittömästi kotimaisen tuotannon rakentamiseen ja sitten sen pyörittämiseen. Jos etuudet suojattaisiin indekseillä, ei inflaatio olisi ongelma, koska rahan ulkoisesta arvosta ei tarvitsisi piitata mitään. Maailman koulutetuin maa pystyy kehittämään kaiken, mitä tarvitsee, joten ainoaksi ongelmaksi muodostuisivat ne maatalolustuotteet, joita näissä oloissa ei voi tuottaa. Tietenkin myös energiakysymys vaatisi sangen luovia ratkaisuja ja varmaankin niiden lisäksi paluuta jossain määrin raskaampaan ruumiilliseen työhön ja eläinvoiman käyttöön, mutta kukapa tietää, mitä innovoitaisiin, jos olisikin aivan pakko.

Kaupan ja liikkumisen osittainen rajoittaminen on itse asiassa hieman mutkikkaampaa, sillä siinä valuutan arvo ja hintatasojen välittyminen maasta toiseen on huomioitava edelleen. Omalla valuutalla ja täysin omissa käsissä olevalla veropolitiikalla nämäkään eivät olisi alkuunkaan ratkaisemattomia ongelmia, ellei niistä silkala tyhmyydellä sellaisia tehtäisi. Itse asiassa pitkällä aikavälillä oma valuutta ja säännölliset devalvaatiot ovat ainoa keino pitää yllä kansainväliseen vaihdantaan perustuvaa hyvinvointia näillä leveysasteilla, ellei omaa jotain erityisen arvokasta, kuten öljyä tai maailman parhainta paperia tuottavan teollsiuuden tilanteesa, jossa muut ovat vasta lapsen kengissä.

Näitä kysymyksiä olisi hyvä alkaa miettimään muidenkin kuin meidän impiwarialistien. Saatamme vielä kohdata aikoja, jolloin maailmankauppa supistuu, ei kasva. Taloutemme ei selviä niistä kovinkaan hyvin, kuten olemme nähneet. Ne kuitenkin ovat todellisuutta, joka ei katoa pois toiveajattelulla eikä "markkinataloutta edistämällä". Koko vastakkain asettelu "markkinatalouden" ja "sosialismin" välillä on aikansa elänyttä ja suurin osa argumentoinnista sen rintmalinjan molemmin puolin on aivan silkkaa huuhaata ja tunteisiin ja uhkakuviin vetoavaa soopaa. Sen leikin aloittivat toki kommunistit utopioineen, mutta meidän ei ole pakko jatkaa sitä tällä puolella.

Kuinka pyörät pidetään pyörimässä Suomessa seuraavan laman aikana? Siihen ei välttämättä enää ole edes kauan, kun se koittaa.