Keskimoottori vai takamoottorI?

Ei ole järkeä noissa

Molemmat vaativat säännönmukaisesti aimo annoksen vaseliinia, jos toisenkin, toimiakseen kunnolla suomalaisissa sääolosuhteissa.

LAISKAN SÄHKÖPYÖRÄILIJÄN KALAKUKKO

(“Sama reitti, vähemmän poljentaa – enemmän täytettä.”)

Tämä kalakukko on niille, jotka valitsevat pyöräilyn vain silloin, kun sähkö on päällä, mäki on alamäkeä ja ilma on +18 eikä tuule. Se ei ole kevyt eikä sporttinen, vaan täytetty kuin pyöräilyshortsien taskut eväillä.
Ja toisin kuin pyöräilijä itse: se ei jätä mitään kesken.

AINEKSET (4:ää mukavuudenhaluista syöjää varten):

Kuori – jämäkkä mutta helposti pehmenevä:
– 1,2 kg ruisjauhoa
– 200 g vehnäjauhoa (koska ruis yksin tuntuu liialta työltä)
– 2 tl suolaa (elämän pieni kirpeys, kun akku loppuu)
– 5 dl vettä (ei hikoilusta, vaan hanasta)
– 2 rkl öljyä (liukuu alas kuten sähköpyörä alamäessä)

Täyte – maksimaalinen, koska energiaa ei kulu:
– 700 g muikkua (täyte kuin kertyneet ajamattomat kilometrit Stravassa)
– 400 g savukylkeä tai reilusti maustettua soijarouhetta
– 1 iso sipuli (karkeasti pilkottu – kuka jaksaa hienontaa?)
– 1 tl mustapippuria
– ½ tl savupaprikaa (antaa vaikutelman liikunnasta)
– 1 rkl hunajasinappia (maku, joka menee perille ilman sykettä)

VALMISTUS – minimivaivalla, maksimituloksella:

1. Taikina:
– Kaikki aineet kulhoon. Sekoitus – ehkä koneella.
– Vaivaa juuri sen verran, että näyttää siltä kuin yrittäisit.
– Anna levätä. Kuten pyörä, kun mäki alkaa.

2. Täyte:
– Paista kylki tai soija.
– Lisää sipuli, mausteet – ei liikaa, ettei hiki tule.

3. Kokoaminen:
– Kauli taikina, täytä reilusti, sulje laiskasti.
– Voitele kevyesti (tai unohda se – ei kukaan jaksa kaikkea).

4. Paisto:
– 230 °C / 15 min – äkillinen piikki lämpöön, kuin akku väärässä tilassa.
– 125 °C / 4 h – hyvä aika ladata pyörä, puhelin ja itseluottamus.

TARJOILU – ilman kiirettä, mieluiten istuen:
– Syö ulkona, mutta älä liian kaukana keittiöstä.
– Kylkeen jääkylmä juoma ja lause: “No on tääkin tavallaan urheilua.”
– Jälkkäriksi ehkä torkut.

YHTEENVETO:
Laiskan sähköpyöräilijän kalakukko on pehmeä, lämmin ja juuri sopivan huoleton.
Se ei yritä olla kevyt, eikä väitä olevansa “funktionaalinen” – mutta se maistuu hyvältä, vaikka et olisi ottanut askeltakaan.

Syö, lataa – ja anna moottorin tehdä loput. 🔋🐟🚴‍♂️

Hyvin karkea yleistys (joka ei kaikissa tapauksissa tietysti pidä paikkaansa) tuohon asiaan on se että napamoottori (takamiottori) on se halpa/helppo/huono tapa toteuttaa tuo sähköavausteinen pilkupyörä ja sitten taas tuo keskiömoottori (keskimoottori) on se kalliimmpi/vaikeampi/parempu tapa toteutukseen.

Napamoottorissa kun on periaatteessa kaksi erillistä voimanlähdetyä (polkija sekä moottori), kun taas keskiömoottorillisessa ratkaisussa ikään kuin kahdesta voimanlähteestä tulee yksi (polkijan ja moottorin voima yhdistetään ja voima siirretään ketjun(hihnan) ja vaihteiston kautta takarenkaaseen.