Absoluuttista totuutta etsien

Pyrin kaikessa viestinnässäni aina absoluuttiseen totuuteen. Aina en tosin muista, mitä olen aiemmin kertonut, taikka valehdellut, joten siitä saattaa lukijoille jäädä se väärä käsitys, että valehtelen täällä tahallani.
Minua on syytetty varsin usein mm. siitä, etten olisi käynyt Bushin luona ja juonut teetä hänen kanssaan.

Muistan kuitenkin aivan selvästi, milloin olin siellä ja mistä keskustelimme. Olimme huolissamme mm. Irakin tilanteesta ja Bushin suosion romahtamisesta maailmalla ja Bushin kotimaassa.

Bush pyysi minulta apua, että koittaisin nostaa hänen romahtanutta suosiotaan täällä Suomessa. Sitä pyyntöä olenkin mm. täällä noudattanut, mutta viestini eivät ole oikein menneet läpi.

Pidänkin Bushia suurena ja viisaana presidenttinä ja valtiomiehenä, joka ei koskaan tee virheitä. Kidutukset, jotka Bush on sallinut olen aina myös täällä aina hyväksynyt, kunhan niiden avulla saadaan ihminen puhumaan. Laittomat vangitsemiset vuosiksi ovat myös mielestäni OK.

Muistan aivan selvästi kuinka meille tarjottiin White Housessa, myös pyöreitä keksejä ja maukkaita pipareita teen lisäksi. Puhuimme paljon myös yhteisestä uskostamme ja tulimme siihen lopputulokseen, että Jumala kyllä auttaa Usaa ja on aina Usan puolella, samoin kun Israelinkin. Sen jälkeen ristimme kätemme ja rukoilimme yhdessä herraamme ja kiitimme häntä kaikesta.

Olen myös aivan totuudenmukaisesti kertonut salaisena agenttina toimimisestani. Lähden taas viikoksi erittäin salaiseen tehtävään ulkomaille ja tulen ruskettuneena takaisin, kuten aina ennenkin.

Jokaisen täällä on siis vähitellen uskottava, että puhun aina vain absoluuttista totuutta ja kaikki minua vähääkään epäilevät ovat luusereita. Olenhan minä upseeri ja herrasmies, vaikken aina siltä täällä näytäkään, mutta sekin on vain muiden harhoja minusta.