Asia, josta ei koskaan täällä puhuta

Heh!

...feministisen katsannon aika osuvasti.

Nykypäivän perhemuodoista voi lapsille kehittyä monta isäsuhdetta. On biologinen isä, on ensimmäinen kasvatusisä, toinen kasvatusisä, kolmas...

Mutta mikä on vastaus aloitukseni kysymykseen?

Plus kaikki perheeseen tulevat uudet isäpuolet, jotka ovat lapselle aina isiä ajallaan. Ihan kuin kukaan ei olisi täällä perillä nykymaailman rikkinäisistä perheistä.

jorojukka-kukka kirjoitti:

Plus kaikki perheeseen tulevat uudet isäpuolet, jotka ovat lapselle aina isiä ajallaan. Ihan kuin kukaan ei olisi täällä perillä nykymaailman rikkinäisistä perheistä.

minä ainakin, kun omakin koti on rikki mennyt.. Mutta siis halusin vain tarkennusta mitä tarkoitit.. Tosin tuosta isien määrästä en niin tiedä. Ei kait se kovin yleistä ole (vai onko en tiedä) että sitä monta kumppania otettaisiin saman katon alle?

Minä ainakin henk koht valitsen seuraava puolisoni niin tarkkaan, että varmasti yhdessä pysytään, jos saman katon alle muutetaan.

Mutta aiheeseen. Kyllä varmasti tuollainen on lapselle erittäi turmiollista, jos monta miestä asuu saman katon alla ennenkuin on aikuisikään asti ehtinyt. Ei ainakaan anna positiivista kuvaa sitoutumisesta ja parisuhteen hoidosta ja kestävyydestä. Ja myöskin aika varmasti muokkaa lapsen tunne elämää negatiivisesti paljonkin!

johtajatar1 kirjoitti:

minä ainakin, kun omakin koti on rikki mennyt.. Mutta siis halusin vain tarkennusta mitä tarkoitit.. Tosin tuosta isien määrästä en niin tiedä. Ei kait se kovin yleistä ole (vai onko en tiedä) että sitä monta kumppania otettaisiin saman katon alle?

Minä ainakin henk koht valitsen seuraava puolisoni niin tarkkaan, että varmasti yhdessä pysytään, jos saman katon alle muutetaan.

Mutta aiheeseen. Kyllä varmasti tuollainen on lapselle erittäi turmiollista, jos monta miestä asuu saman katon alla ennenkuin on aikuisikään asti ehtinyt. Ei ainakaan anna positiivista kuvaa sitoutumisesta ja parisuhteen hoidosta ja kestävyydestä. Ja myöskin aika varmasti muokkaa lapsen tunne elämää negatiivisesti paljonkin!

Lue lisää

Eivät tokikaan, mutta saattavat vaikuttaa lapsen elämään vuosia kerrallaan. Biologinen isä Jussi, sitten puoli-isä Pekka on ollut isän roolissa 6 vuotta, toinen puoli-isä Veikko oli 1,5 vuotta ja Mikko oli 10 vuotta ja vielä Matti 2 vuotta. Kaikki hyviä ja mukavia isiä ajallaan, vaan mitä ajatteleepi lapset vaihtuvista isistä!!! Kaikkia heitä, isiä, he, lapset, haluavat tavata edelleen ja pitää yhteyttä. Mikä sotku!

Ja mikä vaikutus lapsiin, kun isiä on ihan roppakaupalla.? Ei tästä täällä kukaan puhu, ei näytä ketään kiinnostavan heteroperheen koukerot, mutta lesbot ja yksinäiset naiset ovat kaikkien mielenkiinnon kohteina. Jausaa!

johtajatar1 kirjoitti:

minä ainakin, kun omakin koti on rikki mennyt.. Mutta siis halusin vain tarkennusta mitä tarkoitit.. Tosin tuosta isien määrästä en niin tiedä. Ei kait se kovin yleistä ole (vai onko en tiedä) että sitä monta kumppania otettaisiin saman katon alle?

Minä ainakin henk koht valitsen seuraava puolisoni niin tarkkaan, että varmasti yhdessä pysytään, jos saman katon alle muutetaan.

Mutta aiheeseen. Kyllä varmasti tuollainen on lapselle erittäi turmiollista, jos monta miestä asuu saman katon alla ennenkuin on aikuisikään asti ehtinyt. Ei ainakaan anna positiivista kuvaa sitoutumisesta ja parisuhteen hoidosta ja kestävyydestä. Ja myöskin aika varmasti muokkaa lapsen tunne elämää negatiivisesti paljonkin!

Lue lisää

että jos lapsen kotona alkaa juosta miehiä jonossa, äidin miesseuralainen vaihtuu liian usein, että se vaikuttaa lapsen kasvuun ja kehityskeen. Yksi uusi isä ajallaan ei varmasti tarvitse aiheutta ongelmia lapselle, jos vaan uusi isä ja lapsi saa kehitettyä hyvän suhteen toisiinsa.

Mutta jos lapsi tapaa biologista isäänsä niin tuskin monikaan mies alkaa olemaan uusi isä. Hyvinhän hän voi olla äidin uusi mies, mutta ei välttmättä uusi isä.

Jos biologinen isä ei ole kuvaassa mukana niin silloihna on suositeltavaa että uusi isä yrittää kehitellä isänroolia.

Ruosutar kirjoitti:

että jos lapsen kotona alkaa juosta miehiä jonossa, äidin miesseuralainen vaihtuu liian usein, että se vaikuttaa lapsen kasvuun ja kehityskeen. Yksi uusi isä ajallaan ei varmasti tarvitse aiheutta ongelmia lapselle, jos vaan uusi isä ja lapsi saa kehitettyä hyvän suhteen toisiinsa.

Mutta jos lapsi tapaa biologista isäänsä niin tuskin monikaan mies alkaa olemaan uusi isä. Hyvinhän hän voi olla äidin uusi mies, mutta ei välttmättä uusi isä.

Jos biologinen isä ei ole kuvaassa mukana niin silloihna on suositeltavaa että uusi isä yrittää kehitellä isänroolia.

Lue lisää

Ei haluta tiedostaa lasten heikkoa asemaa silloin, kun perhekuvio muuttuu muutaman vuoden välein. En tarkoita mitään äidin jatkuvasti vaihtuvia miesystäviä, vaan sitoumuksia, jotka kestävät vuosia.

Lapsi tapaa biologista isäänsä esim. kerran kuukaudessa ja kotona oleva äidin miesystäväkö ei sitten ole lapselle isä! Kerta-kuukaudessa-isäkö riittää? Todellisuudessa perheessä oleva mieshenkilö ottaa aina isän roolin, vaikka ei biologinen isä olekaan. Eli jo tässä tapauksessa isiä on kaksi. Saati, kun aikaa kuluu ja isiä on neljä, viisi.

Ongelma on todellinen, mutta siitä ei näemmä innostuta puhumaan rehellisesti. Kaunistellaan vaan. Isättömyys täällä puhuttaa, mutta ei todellisuus, joka on livessä arkipäivää - monta isää, eikä lapsi enää tiedä, ketä pitäisi auktoriteettinaan, esikuvanaan.

jorojukka-kukka kirjoitti:

Eivät tokikaan, mutta saattavat vaikuttaa lapsen elämään vuosia kerrallaan. Biologinen isä Jussi, sitten puoli-isä Pekka on ollut isän roolissa 6 vuotta, toinen puoli-isä Veikko oli 1,5 vuotta ja Mikko oli 10 vuotta ja vielä Matti 2 vuotta. Kaikki hyviä ja mukavia isiä ajallaan, vaan mitä ajatteleepi lapset vaihtuvista isistä!!! Kaikkia heitä, isiä, he, lapset, haluavat tavata edelleen ja pitää yhteyttä. Mikä sotku!

Ja mikä vaikutus lapsiin, kun isiä on ihan roppakaupalla.? Ei tästä täällä kukaan puhu, ei näytä ketään kiinnostavan heteroperheen koukerot, mutta lesbot ja yksinäiset naiset ovat kaikkien mielenkiinnon kohteina. Jausaa!

Lue lisää

Jos kaikki nuo isät olisivat mainitsemiasi hyviä isiä ajallaan, niin eikö silloin tulisi naisen katsoa peiliin, kun on ne hyvät isät kaikki vuorollaan pois ajanut? Kun mikään ei kelpaa eikä riitä.... :)

owli kirjoitti:

Jos kaikki nuo isät olisivat mainitsemiasi hyviä isiä ajallaan, niin eikö silloin tulisi naisen katsoa peiliin, kun on ne hyvät isät kaikki vuorollaan pois ajanut? Kun mikään ei kelpaa eikä riitä.... :)

Lue lisää

Hyvä lapselle, lasta kohtaan ei ole sama kuin olla hyvä aikuiselle. Aikuisten ihmisten välit ovat aina erilaisia kuin lapsen suhde aikuiseen ja päin vastoin.

jorojukka-kukka kirjoitti:

Ei haluta tiedostaa lasten heikkoa asemaa silloin, kun perhekuvio muuttuu muutaman vuoden välein. En tarkoita mitään äidin jatkuvasti vaihtuvia miesystäviä, vaan sitoumuksia, jotka kestävät vuosia.

Lapsi tapaa biologista isäänsä esim. kerran kuukaudessa ja kotona oleva äidin miesystäväkö ei sitten ole lapselle isä! Kerta-kuukaudessa-isäkö riittää? Todellisuudessa perheessä oleva mieshenkilö ottaa aina isän roolin, vaikka ei biologinen isä olekaan. Eli jo tässä tapauksessa isiä on kaksi. Saati, kun aikaa kuluu ja isiä on neljä, viisi.

Ongelma on todellinen, mutta siitä ei näemmä innostuta puhumaan rehellisesti. Kaunistellaan vaan. Isättömyys täällä puhuttaa, mutta ei todellisuus, joka on livessä arkipäivää - monta isää, eikä lapsi enää tiedä, ketä pitäisi auktoriteettinaan, esikuvanaan.

Lue lisää

Muista, että samaa pätee yksinhuoltaja isän uusiin kumppaneihin. Heistä tulee varaäitejä.

jorojukka-kukka kirjoitti:

Hyvä lapselle, lasta kohtaan ei ole sama kuin olla hyvä aikuiselle. Aikuisten ihmisten välit ovat aina erilaisia kuin lapsen suhde aikuiseen ja päin vastoin.

Hyvin totta. Mutta mainitsemasi esimerkkitarinan nainen haiskahtaa kyllä kullihaukalle. Eikös tuossa tapauksessa, nainen ole vastuussa lasten altistamisesta useammalle "isäehdokkaalle" (jotka, siis osoittautuivat kaikki hyviksi "isäehdokkaiksi" - vai pitäisikö sanoa "isäpuoliehdokkaiksi"?) haalimalla kokoajan uutta parrua vanhaa aviovuodetta lämmittämään. Ja jos nuo "isäehdokkaat" ovat vielä aikaansaaneet niin hyvät "aikuinen-lapsi" -suhteet niihin kersoihin, että nekin haluavat nähdä toisiaan silloin tällöin, niin sotkuhan siitä syntyy - aivan kuten sanoit. Olisiko ko. naisen siis kuitenkin pitänyt tyytyä vähempään, edes lapsensa/lastensa takia - tai edes siihen asti kunnes muksut lentävät pesästä? Mene ja tiedä.

jorojukka-kukka kirjoitti:

Ei haluta tiedostaa lasten heikkoa asemaa silloin, kun perhekuvio muuttuu muutaman vuoden välein. En tarkoita mitään äidin jatkuvasti vaihtuvia miesystäviä, vaan sitoumuksia, jotka kestävät vuosia.

Lapsi tapaa biologista isäänsä esim. kerran kuukaudessa ja kotona oleva äidin miesystäväkö ei sitten ole lapselle isä! Kerta-kuukaudessa-isäkö riittää? Todellisuudessa perheessä oleva mieshenkilö ottaa aina isän roolin, vaikka ei biologinen isä olekaan. Eli jo tässä tapauksessa isiä on kaksi. Saati, kun aikaa kuluu ja isiä on neljä, viisi.

Ongelma on todellinen, mutta siitä ei näemmä innostuta puhumaan rehellisesti. Kaunistellaan vaan. Isättömyys täällä puhuttaa, mutta ei todellisuus, joka on livessä arkipäivää - monta isää, eikä lapsi enää tiedä, ketä pitäisi auktoriteettinaan, esikuvanaan.

Lue lisää

"En tarkoita mitään äidin jatkuvasti vaihtuvia miesystäviä, vaan sitoumuksia, jotka kestävät vuosia."
En ole mikään ajatustenlukija. Olisit sitten maininnut asiasta.

Kuka sanoo että kerta kuukaudessa tapaa isäänsä? Olisko taas pitänyt olla ajatustenlukija.

Lapsi tarvitsee vain yhden isän, oikean isän, kyllä luulis sinunkin ymmärtävän. Se toinen mies on paremminkin mies vaan, äidin miesystävä, äidin rakastaja tai mitä kaikkea nyt hän voi olla, muttei lapsen isä. Uusi mies siis voi käyttäytyä kuin esim. miesopettaja tai sukulaismies, turvallinen mieshenkilö ja hyvä kaveri.

Kyllähän niitäkin perheitä on varmasti missä ei ole mitään rajaa sukupuolten, ikäluokkien jne. välillä. Ei ihme että lapsista tulee pervoja ja persoonallisuushäiriöisiä. Rajansa kaikella, ja juuri selvät rajat ovat se tärkein asia lapselle, kaikessa.

Lueppas vaikka mitä feministi ja psykoterapeutti Harriet Goldhor Lerner sanoo kirjoissaan. Hän sanoo että heteroseksuaalinen perhemalli on paras lapsen kehityksen kannalta. Harriet painottaa myös että selvät ja selkeät sukupuolirajat ovat ehdottoman tärkeitä laspen persoonallisuuskehitysekn kannalta.

Harriet Goldher Lerner on ehkä johtavin feministinen psykoanalyytikko maailmassa. Joten mielipiteesi eivät pidä yhtä feministisen käsityksen kanssa.

Vaikka feministejä näkyy olevan joka junaan...


http://weborigo.pori.fi/selauslista.asp?ht=1&monihaku=0&edhaku=1&lajittelu=1&edlajittelu=1

Löytyy muuten naisasialiiton kirjasivultakin.

Ei näköjään ole kovin monta kirjaa suomennettu mutta ruotsiksi ja englanniksi löytyy pitkä rivi.

owli kirjoitti:

Hyvin totta. Mutta mainitsemasi esimerkkitarinan nainen haiskahtaa kyllä kullihaukalle. Eikös tuossa tapauksessa, nainen ole vastuussa lasten altistamisesta useammalle "isäehdokkaalle" (jotka, siis osoittautuivat kaikki hyviksi "isäehdokkaiksi" - vai pitäisikö sanoa "isäpuoliehdokkaiksi"?) haalimalla kokoajan uutta parrua vanhaa aviovuodetta lämmittämään. Ja jos nuo "isäehdokkaat" ovat vielä aikaansaaneet niin hyvät "aikuinen-lapsi" -suhteet niihin kersoihin, että nekin haluavat nähdä toisiaan silloin tällöin, niin sotkuhan siitä syntyy - aivan kuten sanoit. Olisiko ko. naisen siis kuitenkin pitänyt tyytyä vähempään, edes lapsensa/lastensa takia - tai edes siihen asti kunnes muksut lentävät pesästä? Mene ja tiedä.

Lue lisää

Ei tässä ollut kysymys NAISEN tekemisistä, vaan ihan normaalista nykypäivän heteroperhekuviosta, missä parisuhteet kestävät aikansa ja sitten kuihtuvat pois.

Uuden suhteen luominen on ihan normaalia, eikä äidin tarvitsekaan uhrautua lastensa kanssa elämään. Äidillä on oma aikuisen ihmisen elämänsä.

Tässä aloituksessa haluan pohtia ainoastaan sitä yksityiskohtaa, mitenkä lapsi kokee, kun hänellä on useita isiä.

jorojukka-kukka kirjoitti:

Plus kaikki perheeseen tulevat uudet isäpuolet, jotka ovat lapselle aina isiä ajallaan. Ihan kuin kukaan ei olisi täällä perillä nykymaailman rikkinäisistä perheistä.

kysäistä, että onko äidillä mitään vastuuta siitä kuinka paljon hän näitä "isäehdokkaita" kotiinsa oikein laahaa? Siis onko hänellä oikeus temmeltää ja mennä miten haluaa vai onko hänellä jokin kasvatuksellinen vastuu ja / tai vastuu lapsen kehityksestä ja pidättäytyä täysin holtittomasta parisuhde-elämästä?

jorojukka-kukka kirjoitti:

Ei tässä ollut kysymys NAISEN tekemisistä, vaan ihan normaalista nykypäivän heteroperhekuviosta, missä parisuhteet kestävät aikansa ja sitten kuihtuvat pois.

Uuden suhteen luominen on ihan normaalia, eikä äidin tarvitsekaan uhrautua lastensa kanssa elämään. Äidillä on oma aikuisen ihmisen elämänsä.

Tässä aloituksessa haluan pohtia ainoastaan sitä yksityiskohtaa, mitenkä lapsi kokee, kun hänellä on useita isiä.

Lue lisää

Sinun mielestäsi normaali heteroperhe on siis sellainen, jossa nainen/äiti vaihtaa miestä suunnilleen yhtä tiuhaan kuin sukkia?

Kuvittelisi, että tuossatilanteessa feministsempikin sossutäti taipuisi jo arvioimaan lähihuoltajuusratkaisua uudelleen.

x-ripa kirjoitti:

Sinun mielestäsi normaali heteroperhe on siis sellainen, jossa nainen/äiti vaihtaa miestä suunnilleen yhtä tiuhaan kuin sukkia?

Kuvittelisi, että tuossatilanteessa feministsempikin sossutäti taipuisi jo arvioimaan lähihuoltajuusratkaisua uudelleen.

Lue lisää

Katso avioerotilastoja ja olisi hyvä, jos jossain olisi tilastoitu myös avoeroja, niin tulisi vähän perspektiiviä analysoida ydinperhekuvioita todellisessa valossa.

Ps. Ja unohdetaan nyt jo se nainen. Nainen ei ole perhekuvion ainoa osapuoli. "nainen vaihtaa miestä..."

jorojukka-kukka kirjoitti:

Ei tässä ollut kysymys NAISEN tekemisistä, vaan ihan normaalista nykypäivän heteroperhekuviosta, missä parisuhteet kestävät aikansa ja sitten kuihtuvat pois.

Uuden suhteen luominen on ihan normaalia, eikä äidin tarvitsekaan uhrautua lastensa kanssa elämään. Äidillä on oma aikuisen ihmisen elämänsä.

Tässä aloituksessa haluan pohtia ainoastaan sitä yksityiskohtaa, mitenkä lapsi kokee, kun hänellä on useita isiä.

Lue lisää

No onhan se selviö, että jos näitä "isäehdokkaita" ramppaa äidin kainalossa tietyin väliajoin, niin muksun/-jen elämänmeno saattaa järkkyä ja aiheuttaa epätasapainoa sosiaalisuudessa. Toisaalta taas muksut saattavat turtua tilanteeseen parin ensimmäisen "ehdokkaan" jälkeen ja pitää muuttuvaa tilannetta normina - ajatella: "Millainenkohan äidin seuraava mies on?"

jorojukka-kukka kirjoitti:

Katso avioerotilastoja ja olisi hyvä, jos jossain olisi tilastoitu myös avoeroja, niin tulisi vähän perspektiiviä analysoida ydinperhekuvioita todellisessa valossa.

Ps. Ja unohdetaan nyt jo se nainen. Nainen ei ole perhekuvion ainoa osapuoli. "nainen vaihtaa miestä..."

Lue lisää

ihmiset eroavat. Ja sen vaikutus intialaisen siemenperunan hintaan on...?

Toisekseen, sinä tässä olet maalaillut skenaariota, jossa lapsella ehtii lapsuutensa aikana olla monta isää. Johtuuko tämä siis siitä, että..
a) ...lapsi vaihtaa isää?
b) ...äiti vaihtaa miestä?
c) ...on jokin muu syy? Mikä?

jorojukka-kukka kirjoitti:

Ei haluta tiedostaa lasten heikkoa asemaa silloin, kun perhekuvio muuttuu muutaman vuoden välein. En tarkoita mitään äidin jatkuvasti vaihtuvia miesystäviä, vaan sitoumuksia, jotka kestävät vuosia.

Lapsi tapaa biologista isäänsä esim. kerran kuukaudessa ja kotona oleva äidin miesystäväkö ei sitten ole lapselle isä! Kerta-kuukaudessa-isäkö riittää? Todellisuudessa perheessä oleva mieshenkilö ottaa aina isän roolin, vaikka ei biologinen isä olekaan. Eli jo tässä tapauksessa isiä on kaksi. Saati, kun aikaa kuluu ja isiä on neljä, viisi.

Ongelma on todellinen, mutta siitä ei näemmä innostuta puhumaan rehellisesti. Kaunistellaan vaan. Isättömyys täällä puhuttaa, mutta ei todellisuus, joka on livessä arkipäivää - monta isää, eikä lapsi enää tiedä, ketä pitäisi auktoriteettinaan, esikuvanaan.

Lue lisää

Ei tainnut tulla heteron suusta :)

x-ripa kirjoitti:

ihmiset eroavat. Ja sen vaikutus intialaisen siemenperunan hintaan on...?

Toisekseen, sinä tässä olet maalaillut skenaariota, jossa lapsella ehtii lapsuutensa aikana olla monta isää. Johtuuko tämä siis siitä, että..
a) ...lapsi vaihtaa isää?
b) ...äiti vaihtaa miestä?
c) ...on jokin muu syy? Mikä?

Lue lisää

Perheet hajoavat.

otsikko!!! kirjoitti:

Ei tainnut tulla heteron suusta :)

Ei kai se, että minua naurattaa ihmisten heteromyönteisyys (lue vanhoillisuus), muuta minua suuntaan tai toiseen. Itse en pidä heteroutta millään tavoin parempana kuin muutakaan seksuaalisuuntausta.

yksinkertainen kirjoitti:

kysäistä, että onko äidillä mitään vastuuta siitä kuinka paljon hän näitä "isäehdokkaita" kotiinsa oikein laahaa? Siis onko hänellä oikeus temmeltää ja mennä miten haluaa vai onko hänellä jokin kasvatuksellinen vastuu ja / tai vastuu lapsen kehityksestä ja pidättäytyä täysin holtittomasta parisuhde-elämästä?

Lue lisää

Vuosia kestäneet liitot eivät ole mitään holtittomuutta. Eikä nyt keskustella naisista, vaan LAPSISTA.

jorojukka-kukka kirjoitti:

Perheet hajoavat.

Älä nyt luistele. Kysymykseni koski nimenomaisesti tätä SINUN esimerkkitapaustasi, jossa lapsilla siis kerkeää lapsuuden aikana olla monta iskää. Se siis johtuukin korkeimman johdatuksesta, planeettojen asennosta tai vastaavasta?

jorojukka-kukka kirjoitti:

Ei kai se, että minua naurattaa ihmisten heteromyönteisyys (lue vanhoillisuus), muuta minua suuntaan tai toiseen. Itse en pidä heteroutta millään tavoin parempana kuin muutakaan seksuaalisuuntausta.

Lue lisää

tule vaan ihan reilusti ulos kaapista.

jorojukka-kukka kirjoitti:

Vuosia kestäneet liitot eivät ole mitään holtittomuutta. Eikä nyt keskustella naisista, vaan LAPSISTA.

eikö äidillä ole jonkinlainen velvollisuus suojella lastaan ristiriitaisilta ja vaikeilta tilanteilta... Lähinnä tarkoitan, että niiltä monilta isäehdokkailta..

Toisaalta jos puhutaan vuosia kestävistä suhteista niin varmaan jo tuollainen teini-ikäinen lapsi alkaa ymmärtämään mistä on kyse, ainakin paremmin kuin alle kouluikäinen.

Jos suhteet kestävät vuosia niin tuo lasta hämmentävä tilanne ei ole kovin toistuva.

Olettakaamme, että vanhemmat eroavat lapsen ollessa 3v. Äiti ei välttämättä löydä uutta miestä, tai luultavasti ei sitä heti lapselle isänä esittele. Tällainen uusi mies ilmestyisi taloon vaikkapa lapsen ollessa 4-5v.. Jos suhde kestää vaikkapa 6vuotta niin lapsi onkin eron sattuessa sitten jo yli 10v. 11-13v lapsi alkaa jo ymmärtämään asioita ihan toisella tavalla kuin 3-8v lapsi... Niin, että miten suuresta isäien ryntäyksestä nyt puhut? Ja eikö äidillä ole mitään vastuuta selittää tilannetta lapselle vai pitääkö lapsen ymmärtää kaikki omin nokkinensa?

Se on sellaista, että olettaa ja tekee johtopäätöksiä toisen kirjoittajan puolesta. No pieleen se menee joka kerta, mutta koska olet viehättynyt tyyliin, niin mikä minä olen sitä iloa sinulta kieltämään. :)

(Säästelen vähän nyt sanojani tarjoituksella, sillä sinä et ole pahimpia hedelmöityshoitojen vastustajia täällä ja tuo TT on pehmittänyt sinut entisestään. Kuitenkin hyvin selkeästi kannatat heteroperheen auvoisuutta.)

Ja nyt tulee kysymykseni. Meinaatko todella, että isän olemassaolon tietoisuus riittää lapselle? Entä onko todella riittävästi, jos lapset vierailevat isän luona vain joka toinen viikonloppu? Onko isän vaikutus jotenkin aivan ylivertainen, kun pelkkä käväisy isän luona riittää tyydyttämään lapsen tarpeet? Tämä kysymyskolmikko poikii nyt siitä, että täällä ylikorostetaan isän olemassaolon tärkeyttä hedelmöityshoitokeskustelussa yksinäisten naisten ja naisparien kohdalla. Ja että muka luomulapsella olisi paremmat oltavat kuin keinoalkuisella isän suhteen.

Vaikka lapset kutsuvat kotona asuvaa, aikuista mieshenkilöä nimeltä, niin mitä he mahtavat mielessään ajatella ja kokea, kun tämä mies on kuitenkin aikuisen roolissa ja ojentaa heitä/isän kaltainen/käyttäytyy isämäisesti.

Jaa etteikö tästä kuvioista synny ongelmia lapselle?

jorojukka-kukka kirjoitti:

Se on sellaista, että olettaa ja tekee johtopäätöksiä toisen kirjoittajan puolesta. No pieleen se menee joka kerta, mutta koska olet viehättynyt tyyliin, niin mikä minä olen sitä iloa sinulta kieltämään. :)

(Säästelen vähän nyt sanojani tarjoituksella, sillä sinä et ole pahimpia hedelmöityshoitojen vastustajia täällä ja tuo TT on pehmittänyt sinut entisestään. Kuitenkin hyvin selkeästi kannatat heteroperheen auvoisuutta.)

Ja nyt tulee kysymykseni. Meinaatko todella, että isän olemassaolon tietoisuus riittää lapselle? Entä onko todella riittävästi, jos lapset vierailevat isän luona vain joka toinen viikonloppu? Onko isän vaikutus jotenkin aivan ylivertainen, kun pelkkä käväisy isän luona riittää tyydyttämään lapsen tarpeet? Tämä kysymyskolmikko poikii nyt siitä, että täällä ylikorostetaan isän olemassaolon tärkeyttä hedelmöityshoitokeskustelussa yksinäisten naisten ja naisparien kohdalla. Ja että muka luomulapsella olisi paremmat oltavat kuin keinoalkuisella isän suhteen.

Vaikka lapset kutsuvat kotona asuvaa, aikuista mieshenkilöä nimeltä, niin mitä he mahtavat mielessään ajatella ja kokea, kun tämä mies on kuitenkin aikuisen roolissa ja ojentaa heitä/isän kaltainen/käyttäytyy isämäisesti.

Jaa etteikö tästä kuvioista synny ongelmia lapselle?

Lue lisää

pitää tehdä, koska sinä et niitä tee. Tai perustele mitään. Kunhan vain väität.

Sitten... En ole psykologian asiantuntija. Mutta ainakin näyttäisi monen tuomioistuimen, äidin, sosiaalihuollon mielestä riittävän vierailu isän luona joka toinen viikonloppu.

Luulisin, että jokaisella lapsella jolla ei ole kerrotu isän kuolleen on tietoisuus biologisen isän olemassaolosta. En tiedä riittääkö se lapselle mutta epäilen vahvasti.

Mutta miten väitteesi ja kysymyksesi nyt liittyvät avaukseesi?

Jos (en tiedä) yrität sanoa, että joka toinen viikonloppu suoritettava vierailu isän luona ei ole riittävä niin tästä pitäisi sitten keskustella näiden eronneiden perheiden kanssa. Mutta kun et taaskaan kerro mitään niin kysyn, että onko rivien välistä luettavissa, että jos isää ei voi nähdä kuin kerran kahdessa viikossa niin on aivan sama näkeekö isää lainkaan?

"Onko isän vaikutus jotenkin aivan ylivertainen, kun pelkkä käväisy isän luona riittää tyydyttämään lapsen tarpeet?"

Ehkä kyse ei ole isän vaikutuksesta tai ylivertaisuudesta (ylläri ylläri) vaan lapsen halusta ja tarpeista. Vaikkakaan kerran kahdessa viikossa suoritettu vierailu ei riittäisi jotain lapsen tarpeita täyttämään niin luultavammin tämä menettely on parempi kuin se, että lapselta evättäisiin biologisen isänsä tapaaminen kokonaan.. Ja vaikkapa sanottaisiin, että äidin uusi mies on nyt sinun isäsi.

"Jaa etteikö tästä kuvioista synny ongelmia lapselle?"

Ilmeisesti sitten kaikki eronneiden vanhempien lapset ovat hukassa ja ongelmia on tulossa.... Eli...siis... se siitä yksinäisen naisen mahdollisuuksista kasvattaa lapsi. Tai ainakaan tämä yksinäinen nainen ei saa hommata itselleen miestä - koskaan.

yksinkertainen kirjoitti:

pitää tehdä, koska sinä et niitä tee. Tai perustele mitään. Kunhan vain väität.

Sitten... En ole psykologian asiantuntija. Mutta ainakin näyttäisi monen tuomioistuimen, äidin, sosiaalihuollon mielestä riittävän vierailu isän luona joka toinen viikonloppu.

Luulisin, että jokaisella lapsella jolla ei ole kerrotu isän kuolleen on tietoisuus biologisen isän olemassaolosta. En tiedä riittääkö se lapselle mutta epäilen vahvasti.

Mutta miten väitteesi ja kysymyksesi nyt liittyvät avaukseesi?

Jos (en tiedä) yrität sanoa, että joka toinen viikonloppu suoritettava vierailu isän luona ei ole riittävä niin tästä pitäisi sitten keskustella näiden eronneiden perheiden kanssa. Mutta kun et taaskaan kerro mitään niin kysyn, että onko rivien välistä luettavissa, että jos isää ei voi nähdä kuin kerran kahdessa viikossa niin on aivan sama näkeekö isää lainkaan?

"Onko isän vaikutus jotenkin aivan ylivertainen, kun pelkkä käväisy isän luona riittää tyydyttämään lapsen tarpeet?"

Ehkä kyse ei ole isän vaikutuksesta tai ylivertaisuudesta (ylläri ylläri) vaan lapsen halusta ja tarpeista. Vaikkakaan kerran kahdessa viikossa suoritettu vierailu ei riittäisi jotain lapsen tarpeita täyttämään niin luultavammin tämä menettely on parempi kuin se, että lapselta evättäisiin biologisen isänsä tapaaminen kokonaan.. Ja vaikkapa sanottaisiin, että äidin uusi mies on nyt sinun isäsi.

"Jaa etteikö tästä kuvioista synny ongelmia lapselle?"

Ilmeisesti sitten kaikki eronneiden vanhempien lapset ovat hukassa ja ongelmia on tulossa.... Eli...siis... se siitä yksinäisen naisen mahdollisuuksista kasvattaa lapsi. Tai ainakaan tämä yksinäinen nainen ei saa hommata itselleen miestä - koskaan.

Lue lisää

Niitä lapsille tarjotaan ja paljon, mutta nyt on kysymys ihan oikeasti, MITEN LAPSET KOKEVAT JA MIKÄ HEIHIN TODELLA VAIKUTTAA. Minua ei kiinnosta tuomioistuinten päätökset ym. sössö.

Mitä yritän sanoa? Yritän tuoda esiin, ettei luomulasten heteroperheisiin syntyminen takaa isää mitenkään käytännössä lapselle. Eikä näin ollen sitä voida käyttää hedelmöityshoitojen kieltämisen perusteena, että luomualkuiset lapset olisivat paremmassa asemassa, koska eivät sitä todellisuudessa ole. Heillä voi olla ihan samat ongelmat, mutta myös vyyhti muita, omaan tilanteeseensa liittyviä ongelmia, kuten moni-isyys.

Yritän myös esittää, että lapsi, jolla on biologinen isä jossain ja toinen isä kotona, on myös jollain tavoin kyllästetty liiallisella isyydellä. Ja samalla kysyn, mitä sellainen moni-isyys lapselle mahtaa tarkoittaa.

Yritän myös esittää, mitenkä aikuisen ajattelu ei välttämättä ole lapsen ajattelua. Lapsi saattaa kärsiä moni-isäisyydestä vähintäänkin yhtä paljon kuin isättömyydestä. Aikuinen kuvittelee, että lapsen tarpeet tulevat tyydytettyä isän harvoilla tapaamisilla, ja että lapsi ilman muuta osaa suhtautua kotona asuvaan aikuiseen mieshenkilöön. Eli kaiken kaikkiaan nähdään luomulapsituotanto niin täydellisenä vaihtoehtona, ettei edes uskalleta julkisesti keskustella ongelmista, kuten sinäkin haluat siirtää keskustelun eronneisiin perheisiin.

Ihan samoilla mittareilla voidaan lopettaa hedelmöityshoitokeskustelut ja siirtää ne sinne, missä ne ovat ajankohtaisia.

Hoplaa! :)

jorojukka-kukka kirjoitti:

Niitä lapsille tarjotaan ja paljon, mutta nyt on kysymys ihan oikeasti, MITEN LAPSET KOKEVAT JA MIKÄ HEIHIN TODELLA VAIKUTTAA. Minua ei kiinnosta tuomioistuinten päätökset ym. sössö.

Mitä yritän sanoa? Yritän tuoda esiin, ettei luomulasten heteroperheisiin syntyminen takaa isää mitenkään käytännössä lapselle. Eikä näin ollen sitä voida käyttää hedelmöityshoitojen kieltämisen perusteena, että luomualkuiset lapset olisivat paremmassa asemassa, koska eivät sitä todellisuudessa ole. Heillä voi olla ihan samat ongelmat, mutta myös vyyhti muita, omaan tilanteeseensa liittyviä ongelmia, kuten moni-isyys.

Yritän myös esittää, että lapsi, jolla on biologinen isä jossain ja toinen isä kotona, on myös jollain tavoin kyllästetty liiallisella isyydellä. Ja samalla kysyn, mitä sellainen moni-isyys lapselle mahtaa tarkoittaa.

Yritän myös esittää, mitenkä aikuisen ajattelu ei välttämättä ole lapsen ajattelua. Lapsi saattaa kärsiä moni-isäisyydestä vähintäänkin yhtä paljon kuin isättömyydestä. Aikuinen kuvittelee, että lapsen tarpeet tulevat tyydytettyä isän harvoilla tapaamisilla, ja että lapsi ilman muuta osaa suhtautua kotona asuvaan aikuiseen mieshenkilöön. Eli kaiken kaikkiaan nähdään luomulapsituotanto niin täydellisenä vaihtoehtona, ettei edes uskalleta julkisesti keskustella ongelmista, kuten sinäkin haluat siirtää keskustelun eronneisiin perheisiin.

Ihan samoilla mittareilla voidaan lopettaa hedelmöityshoitokeskustelut ja siirtää ne sinne, missä ne ovat ajankohtaisia.

Hoplaa! :)

Lue lisää

Ovatko siis kaikki oikeudet jotka eivät toteudu 100%:sti vain näennäisoikeuksia? Eikö tuo ole hieman vaarallista ajattelua?

En tunne niin paljoa psykologiaa, että en uskalla sanoa paljoakaan siitä mikä vaikuttaa ja miten sekä mikä ei vaikuta lapsen kehitykseen.

En myöskään ymmärrä missä ja koska olen vastustanut hedelmöityshoitoja heteroudella. Mielestäni olen tästä asiasta tuonut mielipiteeni moneen kertaan julki.

Sen sijaan vastustan ajatusmallia, jonka mukaan hedelmöityshoitoja voidaan puolustaa sillä että on olemassa huonoja isiä. Kuulemma on olemassa huonoja äitejäkin. Tämä on samalla logiikalla aika ylitsepääsemätön argumentti vastustamisessa.

Jos vanhemmat ovat eronneet ja vanhemmilla on esimerkiksi yhteishuoltajuus niin olen valmis lyömään melkoisen paljon vetoa siitä, että lapsi pitää nimenomaan biologista isää isänään - eikä ketään muuta. En tiedä tarkalleen mitä tuollainen tilanne tarkoittaa lapselle mutta voisin koittaa veikata, että lapsella on isä (se biologinen) sekä isäpuoli tai satunnainen ohi kulkeva äidin miesystävä (näinkin voi tapahtua).

Jos moni-isyys on ongelmallinen lapselle niin eikö sitä samalla ole moniäitiys? Miksi erotilanteessa juuri isyys on sinusta se ongelma?

"Aikuinen kuvittelee, että lapsen tarpeet tulevat tyydytettyä isän harvoilla tapaamisilla, ja että lapsi ilman muuta osaa suhtautua kotona asuvaan aikuiseen mieshenkilöön."

Niin en minä mitään kuvittele. Tunnen monia perheitä ja uusioperheitä. Kohtuullisen hyvin näissä on asioista selvitty, ainakin sivullisen silmin. Lapset pitävät isää isänä ja äidin miesystävää äidin miesystävänä.

"Eli kaiken kaikkiaan nähdään luomulapsituotanto niin täydellisenä vaihtoehtona, ettei edes uskalleta julkisesti keskustella ongelmista, kuten sinäkin haluat siirtää keskustelun eronneisiin perheisiin."

Lähinnä joillakin näyttäisi olevan niin, että luomulapsituontanto (hieno sana) ei ole vaihtoehto muiden joukossa. Vaan heidän arvoperusteissa ainoa vaihtoehto.

Sitä paitsi en minä ole siirtänyt keskustelua eronneisiin perheisiin. Itseasiassa sinä olet jo aikoinaan ottanut esiin eronneet perheet ja tämän lapsen näennäisoikeuden... Jota en vieläkään ymmärrä, että mitä sillä tarkoitat ja ajat takaa..

ps. Tuomi-istuinten päätökset perustuvat usein sosiaalivirkailijoiden ja psykologien analyyseihin... Mutta nämä eivät sinua kiinnosta... Miksi ei? Kyse on oikeuskäytännöstä joka perustuu lakiin ja omalta osaltaan uusien lakien tullessa voimaan luo tavat tulkita näitä lakeja... Minusta aika oleellinen osa koko keskustelua.

jorojukka-kukka kirjoitti:

Se on sellaista, että olettaa ja tekee johtopäätöksiä toisen kirjoittajan puolesta. No pieleen se menee joka kerta, mutta koska olet viehättynyt tyyliin, niin mikä minä olen sitä iloa sinulta kieltämään. :)

(Säästelen vähän nyt sanojani tarjoituksella, sillä sinä et ole pahimpia hedelmöityshoitojen vastustajia täällä ja tuo TT on pehmittänyt sinut entisestään. Kuitenkin hyvin selkeästi kannatat heteroperheen auvoisuutta.)

Ja nyt tulee kysymykseni. Meinaatko todella, että isän olemassaolon tietoisuus riittää lapselle? Entä onko todella riittävästi, jos lapset vierailevat isän luona vain joka toinen viikonloppu? Onko isän vaikutus jotenkin aivan ylivertainen, kun pelkkä käväisy isän luona riittää tyydyttämään lapsen tarpeet? Tämä kysymyskolmikko poikii nyt siitä, että täällä ylikorostetaan isän olemassaolon tärkeyttä hedelmöityshoitokeskustelussa yksinäisten naisten ja naisparien kohdalla. Ja että muka luomulapsella olisi paremmat oltavat kuin keinoalkuisella isän suhteen.

Vaikka lapset kutsuvat kotona asuvaa, aikuista mieshenkilöä nimeltä, niin mitä he mahtavat mielessään ajatella ja kokea, kun tämä mies on kuitenkin aikuisen roolissa ja ojentaa heitä/isän kaltainen/käyttäytyy isämäisesti.

Jaa etteikö tästä kuvioista synny ongelmia lapselle?

Lue lisää

tai monta uutta skenaariota jokaisessa viestissäsi. Meidän tehtävä olisi niin kuin etukäteen tietää minkä skenaariot seuraavaksi keksit ja vastata siihen vielä.

Nytkin tuli niin monta eri skenaariota viestissäsi joihin alkaa olla melko mahdotonta vastata. Teetkö näin vaan piruillessasi vai ontuuko keskustelukykysi. En tiedä kumpi, vaiko momemmat.

Ruosutar kirjoitti:

tai monta uutta skenaariota jokaisessa viestissäsi. Meidän tehtävä olisi niin kuin etukäteen tietää minkä skenaariot seuraavaksi keksit ja vastata siihen vielä.

Nytkin tuli niin monta eri skenaariota viestissäsi joihin alkaa olla melko mahdotonta vastata. Teetkö näin vaan piruillessasi vai ontuuko keskustelukykysi. En tiedä kumpi, vaiko momemmat.

Lue lisää

Entä kommenttisi varsinaiseen aiheeseen?

jorojukka-kukka kirjoitti:

Entä kommenttisi varsinaiseen aiheeseen?

Turha sinun kanssa on keskustella tästä aiheesta, koska sinä näät tämän vain käytännön kannalta. Et kykene ottamaan huomioon lapsen psykologisia perusteita.

Näyttää vaan vieläkin jatkvasti siltä että käsittelet lapsia kuin esineitä, miehiäkin käsittelet esineinä.

Jos kykenisit asettumaan lapsen asemaan niin et kyselisi tämmöisiä kysymyksiä. Sinulla olisi selvempi käsitys lapsen asemasta erilaisissa elämäntilanteissa, näkisit lapsen silmin ja tuntisit lapsen tuntein.

Aivan selvästi sinulla on sekainen kuva tästä aiheesta.

jorojukka-kukka kirjoitti:

Se on sellaista, että olettaa ja tekee johtopäätöksiä toisen kirjoittajan puolesta. No pieleen se menee joka kerta, mutta koska olet viehättynyt tyyliin, niin mikä minä olen sitä iloa sinulta kieltämään. :)

(Säästelen vähän nyt sanojani tarjoituksella, sillä sinä et ole pahimpia hedelmöityshoitojen vastustajia täällä ja tuo TT on pehmittänyt sinut entisestään. Kuitenkin hyvin selkeästi kannatat heteroperheen auvoisuutta.)

Ja nyt tulee kysymykseni. Meinaatko todella, että isän olemassaolon tietoisuus riittää lapselle? Entä onko todella riittävästi, jos lapset vierailevat isän luona vain joka toinen viikonloppu? Onko isän vaikutus jotenkin aivan ylivertainen, kun pelkkä käväisy isän luona riittää tyydyttämään lapsen tarpeet? Tämä kysymyskolmikko poikii nyt siitä, että täällä ylikorostetaan isän olemassaolon tärkeyttä hedelmöityshoitokeskustelussa yksinäisten naisten ja naisparien kohdalla. Ja että muka luomulapsella olisi paremmat oltavat kuin keinoalkuisella isän suhteen.

Vaikka lapset kutsuvat kotona asuvaa, aikuista mieshenkilöä nimeltä, niin mitä he mahtavat mielessään ajatella ja kokea, kun tämä mies on kuitenkin aikuisen roolissa ja ojentaa heitä/isän kaltainen/käyttäytyy isämäisesti.

Jaa etteikö tästä kuvioista synny ongelmia lapselle?

Lue lisää

Perhe voidaan määritellä monella tavalla. Ydinperhe on perhemuoto, jossa on kaksi aikuista joilla on tasavertaiset oikeudet/velvollisuudet huolehtia jälkeläisistä. Tämä on ns. normaali perhemalli. Uusperhe muodustuu yksiöistä, jossa lapsista huolehtivat useammat ihmiset ja perheen jäsenet ovat erilaisissa asemissa, suhteessa huoltammiinsa lapsiin.

Ydinperhe tässä nykyisessä muodossa ei ole kovinkaan "luonnollinen", varsin tavanomaista on perhesuhteiden muutos, se on sitä nyt ja on ollut niin ennenkin. Lapset tarvitsevat huolehtivia aikuisia ympärilleen. Lapsilla on myös tarve tietään alkuperänsä. Lapsille ei kuitenkaan ole välttämätöntä olla päivittäisessä tekemisisissä biologisten vanhempien kanssa. Tietoisuus välittämisetä ja tapaamiset silloin tällöin riittävät myös. Muutenhan matkatyötkin olisivat varsin suuri psykologinen ongelma, muista elämäntilanteista tekijöistä puhumattakakaan. Heteroperheiden ei siis tarvitse olla täydellisiä kasvatusympäristöjä.

Lasten ja kaikkien ihmisten elämään kuuluu keskeneräisyys ja rosoisuus. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä ,että epätäydellisyys olisi sinänsä peruste sille, että voitaisiin luoda olosuhteita sille, että elämän edellytykset olisivat lähtökohtaisesti jo epätäydelliset. Syntyneistä lapsista on ensisijaisesti huolehdittava ja lainsäädännöllä pyrittävä turvamaan myös tulevaisuudessa syntyvien lasten oikeudet. Nämä oikeudet ovat aikusten päätettävisää ja niitä pohdittaessa on otettava hyvin monia näkökulmia huomioon, lasten edun ollessa kuitenkin se tärkein tekijä. Ydinperheiden ongelmat ovat todellisia, mutta mitään perustetta sille ei ole, että ydinperhe nähdään vaihtoehdoista huonoinpana.

Tittelityy kirjoitti:

Perhe voidaan määritellä monella tavalla. Ydinperhe on perhemuoto, jossa on kaksi aikuista joilla on tasavertaiset oikeudet/velvollisuudet huolehtia jälkeläisistä. Tämä on ns. normaali perhemalli. Uusperhe muodustuu yksiöistä, jossa lapsista huolehtivat useammat ihmiset ja perheen jäsenet ovat erilaisissa asemissa, suhteessa huoltammiinsa lapsiin.

Ydinperhe tässä nykyisessä muodossa ei ole kovinkaan "luonnollinen", varsin tavanomaista on perhesuhteiden muutos, se on sitä nyt ja on ollut niin ennenkin. Lapset tarvitsevat huolehtivia aikuisia ympärilleen. Lapsilla on myös tarve tietään alkuperänsä. Lapsille ei kuitenkaan ole välttämätöntä olla päivittäisessä tekemisisissä biologisten vanhempien kanssa. Tietoisuus välittämisetä ja tapaamiset silloin tällöin riittävät myös. Muutenhan matkatyötkin olisivat varsin suuri psykologinen ongelma, muista elämäntilanteista tekijöistä puhumattakakaan. Heteroperheiden ei siis tarvitse olla täydellisiä kasvatusympäristöjä.

Lasten ja kaikkien ihmisten elämään kuuluu keskeneräisyys ja rosoisuus. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä ,että epätäydellisyys olisi sinänsä peruste sille, että voitaisiin luoda olosuhteita sille, että elämän edellytykset olisivat lähtökohtaisesti jo epätäydelliset. Syntyneistä lapsista on ensisijaisesti huolehdittava ja lainsäädännöllä pyrittävä turvamaan myös tulevaisuudessa syntyvien lasten oikeudet. Nämä oikeudet ovat aikusten päätettävisää ja niitä pohdittaessa on otettava hyvin monia näkökulmia huomioon, lasten edun ollessa kuitenkin se tärkein tekijä. Ydinperheiden ongelmat ovat todellisia, mutta mitään perustetta sille ei ole, että ydinperhe nähdään vaihtoehdoista huonoinpana.

Lue lisää

"Lasten ja kaikkien ihmisten elämään kuuluu keskeneräisyys ja rosoisuus. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että epätäydellisyys on sinänsä peruste sille, että voitaisiin luoda olosuhteita sille, että elämän edellytykset olisivat jo lähtökohtaisesti epätäydelliset."

Näin perustelevat kantaansa he, jotka vastustavat hedelmöityshoitoja yksinäisille naisille ja naispareille.