Panisko akan vaihtoon ;-)

...jonka ihminen voi lähtökohtaisesti tehdä vapaaehtoisesti, on kuitenkin minun mielestäni pyhä asia.

Sitä ei tule itse rikkoa - jos puoliso on uskoton tai vaikkapa väkivaltainen, niin siinä tapauksessa mielestäni hän on rikkonut sen.

Muissa tapauksissa voi olla kyse ongelmista, joista voi päästä ylitse.

Mitään rohkeutta ei ole jättää toinen sen vuoksi, että parisuhteessa on ongelmia.

Jos taas ei ole koskaan mitään luvannut, niin se on sitten eri asia - silloin ei ole isäntää eikä emäntää, vaan enemmän tai vähemmän satunnaisia partnereita jo noin lähtökohtaisestikin.

Miksi luvata jotain, mitä ei aio pitää?

Ivasin tuossa lähinnä Härmän Vapaan kommenttia "rohkeudesta" suhteessa "parinvaihtoon" - ei aviopuolison jättäminen sen takia, että pääsisi ns. uudelle pukille ole mitään rohkeaa.

Nari_Säre kirjoitti:

...jonka ihminen voi lähtökohtaisesti tehdä vapaaehtoisesti, on kuitenkin minun mielestäni pyhä asia.

Sitä ei tule itse rikkoa - jos puoliso on uskoton tai vaikkapa väkivaltainen, niin siinä tapauksessa mielestäni hän on rikkonut sen.

Muissa tapauksissa voi olla kyse ongelmista, joista voi päästä ylitse.

Mitään rohkeutta ei ole jättää toinen sen vuoksi, että parisuhteessa on ongelmia.

Jos taas ei ole koskaan mitään luvannut, niin se on sitten eri asia - silloin ei ole isäntää eikä emäntää, vaan enemmän tai vähemmän satunnaisia partnereita jo noin lähtökohtaisestikin.

Miksi luvata jotain, mitä ei aio pitää?

Ivasin tuossa lähinnä Härmän Vapaan kommenttia "rohkeudesta" suhteessa "parinvaihtoon" - ei aviopuolison jättäminen sen takia, että pääsisi ns. uudelle pukille ole mitään rohkeaa.

Lue lisää

Ensinnäkin, monelle tulee toisinaan mieleen ajatuksia ja pohdiskeluja, joita eiole tarkoitettukaan toimeenpantaviksi, tavallaan vain jäsentelemään tilannetta, kirkastamaan ajatuksia.

Toisekseen, elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi. Mikäli henkilö on todellakin tyytymätön elämäänsä, hänen tulee tehdä asialle jotain. Jumalalliselle miehelle ehkä ilmaisisin sen siten, että on Herran lahjojen haaskuuta tuhlata elämänsä.

Joitain asioita ei voi muuttaa, niiden kanssa pitää vain kyetä elämään ja yrittää kääntää tilanne parhain päin. Ne asiat, joita voi muuttaa, pitää muuttaa, muuten on pelkuri lusmuri joka heittää ainutlaatuisen elämänsä hukkaan kun ei uskalla vaihtaa.

Niin, ja onneton tai tyytymätön olotila, tietysti pyrkimys kohti parempaa elämää koskee miehiä yhtä lailla kuin naisia. Tämä ajatus, ettei mies saa vaihtaa, kumpunee ajoilta, jolloin nainen oli täysin riippuvainen miehestään. Niin ei ole tänäpäivänä.

Mikäli vaihtaja sitten hyppelee kuin pupunen porkkanapenkissä, se kielii siitä, ettei se tyytymättömyys ollutkaan ehkä aivan todellista - vaan kyseessä yksinkertaisesti kypsymättömyys.

Sanelma* kirjoitti:

Ensinnäkin, monelle tulee toisinaan mieleen ajatuksia ja pohdiskeluja, joita eiole tarkoitettukaan toimeenpantaviksi, tavallaan vain jäsentelemään tilannetta, kirkastamaan ajatuksia.

Toisekseen, elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi. Mikäli henkilö on todellakin tyytymätön elämäänsä, hänen tulee tehdä asialle jotain. Jumalalliselle miehelle ehkä ilmaisisin sen siten, että on Herran lahjojen haaskuuta tuhlata elämänsä.

Joitain asioita ei voi muuttaa, niiden kanssa pitää vain kyetä elämään ja yrittää kääntää tilanne parhain päin. Ne asiat, joita voi muuttaa, pitää muuttaa, muuten on pelkuri lusmuri joka heittää ainutlaatuisen elämänsä hukkaan kun ei uskalla vaihtaa.

Niin, ja onneton tai tyytymätön olotila, tietysti pyrkimys kohti parempaa elämää koskee miehiä yhtä lailla kuin naisia. Tämä ajatus, ettei mies saa vaihtaa, kumpunee ajoilta, jolloin nainen oli täysin riippuvainen miehestään. Niin ei ole tänäpäivänä.

Mikäli vaihtaja sitten hyppelee kuin pupunen porkkanapenkissä, se kielii siitä, ettei se tyytymättömyys ollutkaan ehkä aivan todellista - vaan kyseessä yksinkertaisesti kypsymättömyys.

Lue lisää

...on muutakin kuin parisuhde.

Jos parisuhde ei hetkellisesti toimi, niin silloin voi elämässä olla (ja toivottavasti onkin) muuta mielekästä.

Tyytymättömyys on sikäli terve merkki, että sille voi tehdä jotain ihan itse.

Noh - mikäli ihminen ei ole vaikkapa kristitty (tai muutoin johonkin avioliittoa pyhänä pitävään uskontoon kuuluva), niin eihän semmoisille kannata moralisoidakaan.

Mikäli vaikkapa hedonismi tms. silkka "hyvän olon" tavoittelu on ihmiselle "se pääasia" elämässä, niin toisaalta olisi reilua kertoa se sitten sille partnerille jo parisuhteeseen lähdettäessä.

Tietysti nämä ovat ideaaleja - ja ihmiset usein sitten porskuttelevat keskenään kuin "norsut posliinikaupassa" vallan vallatonna.

...ja tiedän jotain myös parisuhteen ongelmista.

Mielestäni se on ihmisten aliarviointia, että kovin herkästi sanotaan, että "jätä se" tai "pane vaihtoon".

Harvemmin ongelmista pääsee eroon niitä pakenemalla - jollainen keino se toisen jättäminen lopulta on.

Uskottomuus ja väkivalta ovat mielestäni sitten sen tason ongelmia, että niitä voi hyvällä omallatunnolla paeta - sellainen puoliso, joka toista vastaan niitä harjoittaa, on jo osaltaan jättänyt toisen, eikä se jätetty osapuoli ole enää "orjuutettu" sen suhteen pitämään lupaustaan, jonka se toinen on rikkonut.

Eli minä neuvoisin kohtaamaan ne ongelmat - hyvä ammattiapu lienee ihan jees ajatus.

Jos suhteesta lähtee sen takia, että "elämä ei tyydytä", niin sen jälkeen kannattanee elää sinkkuna, koska harvemmin se tyydyttää sitten muidenkaan kanssa (sanovat noin yleensä he, jotka ovat tuommoisen virheen tulleet tehneeksi).

Nari_Säre kirjoitti:

...ja tiedän jotain myös parisuhteen ongelmista.

Mielestäni se on ihmisten aliarviointia, että kovin herkästi sanotaan, että "jätä se" tai "pane vaihtoon".

Harvemmin ongelmista pääsee eroon niitä pakenemalla - jollainen keino se toisen jättäminen lopulta on.

Uskottomuus ja väkivalta ovat mielestäni sitten sen tason ongelmia, että niitä voi hyvällä omallatunnolla paeta - sellainen puoliso, joka toista vastaan niitä harjoittaa, on jo osaltaan jättänyt toisen, eikä se jätetty osapuoli ole enää "orjuutettu" sen suhteen pitämään lupaustaan, jonka se toinen on rikkonut.

Eli minä neuvoisin kohtaamaan ne ongelmat - hyvä ammattiapu lienee ihan jees ajatus.

Jos suhteesta lähtee sen takia, että "elämä ei tyydytä", niin sen jälkeen kannattanee elää sinkkuna, koska harvemmin se tyydyttää sitten muidenkaan kanssa (sanovat noin yleensä he, jotka ovat tuommoisen virheen tulleet tehneeksi).

Lue lisää

Oma kokemukseni - laitoin hyvin nopeasti ensimmäisen pihalle. Syy oli tietysti minun, teini-ikäisenä halusin leikkiä kotia. Onneksi kuitenkin tulin järkiini nopeasti. "Ei tyydyttänyt".

Mutta toinen tyydytti, oikeastaan puhuessani miehestäni puhun aina toisesta, tavallaan sitä ensimmäistä "ei lasketa".

Aivan painajaismaninen ajatuskin, kuvitella, että olisin yhä yhdessä ensimmäisen kanssa. *puistattaa*

Nari_Säre kirjoitti:

...ja tiedän jotain myös parisuhteen ongelmista.

Mielestäni se on ihmisten aliarviointia, että kovin herkästi sanotaan, että "jätä se" tai "pane vaihtoon".

Harvemmin ongelmista pääsee eroon niitä pakenemalla - jollainen keino se toisen jättäminen lopulta on.

Uskottomuus ja väkivalta ovat mielestäni sitten sen tason ongelmia, että niitä voi hyvällä omallatunnolla paeta - sellainen puoliso, joka toista vastaan niitä harjoittaa, on jo osaltaan jättänyt toisen, eikä se jätetty osapuoli ole enää "orjuutettu" sen suhteen pitämään lupaustaan, jonka se toinen on rikkonut.

Eli minä neuvoisin kohtaamaan ne ongelmat - hyvä ammattiapu lienee ihan jees ajatus.

Jos suhteesta lähtee sen takia, että "elämä ei tyydytä", niin sen jälkeen kannattanee elää sinkkuna, koska harvemmin se tyydyttää sitten muidenkaan kanssa (sanovat noin yleensä he, jotka ovat tuommoisen virheen tulleet tehneeksi).

Lue lisää

Jos joku tällä palstalla muutaman rivin jutussaan toteaa, että elämä ei tyydytä, se ei suinkaan merkitse sitä, että hän olisi kertonut siinä sen varsinaisen syynsä. Ei tietenkään. Suurin osa ihmisistä,varsinkin pidemmässä liitossa joutuu pohtimaan eroa erittäin tiukasti. Ei siihen lähdetä tuosta vaan, sen takia, että elämä on tylsää, jos sitä meinaat. Mutta täällä kirjoitettaessa asiat vaan todetaan,mikä suinkaan ei tarkoita sitä, että syyt olisivat niin pinnallisia kuin sinä kuvittelet.

Sanelma* kirjoitti:

Oma kokemukseni - laitoin hyvin nopeasti ensimmäisen pihalle. Syy oli tietysti minun, teini-ikäisenä halusin leikkiä kotia. Onneksi kuitenkin tulin järkiini nopeasti. "Ei tyydyttänyt".

Mutta toinen tyydytti, oikeastaan puhuessani miehestäni puhun aina toisesta, tavallaan sitä ensimmäistä "ei lasketa".

Aivan painajaismaninen ajatuskin, kuvitella, että olisin yhä yhdessä ensimmäisen kanssa. *puistattaa*

Lue lisää

...olet sen suhteen, että toteat syyn olleen itsessäsi.

Silloin miehesikään ei ole moraalisesti orjuutettu sinun suhteesi... toivoakseni hän on myös tavannut sopivamman.

Sikälihän tämä kuvauksesi ei sopine "avioliitto" käsitteen alle, kun käsittääkseni et usko ihmistä suurempiin moraaliarvoihin noin lähtökohtaisestikaan - ts. esim. siihen, että Jumala on asettanut avioliiton pyhäksi instituutioksi. Silloin lienee normaalia ajatella, että voi tehdä noin suurin piirtein, miten sattuu milloinkin huvitamaan.

kirjoittajaa kirjoitti:

Jos joku tällä palstalla muutaman rivin jutussaan toteaa, että elämä ei tyydytä, se ei suinkaan merkitse sitä, että hän olisi kertonut siinä sen varsinaisen syynsä. Ei tietenkään. Suurin osa ihmisistä,varsinkin pidemmässä liitossa joutuu pohtimaan eroa erittäin tiukasti. Ei siihen lähdetä tuosta vaan, sen takia, että elämä on tylsää, jos sitä meinaat. Mutta täällä kirjoitettaessa asiat vaan todetaan,mikä suinkaan ei tarkoita sitä, että syyt olisivat niin pinnallisia kuin sinä kuvittelet.

Lue lisää

...syy avioeroon (muu kuin uskottomuus tai väkivalta, joista olen todennutkin, että ne ovat toista niin syvältä haavoittavia, ettei niiden kanssa voi olettaa toisen voivan elää)?

Mielestäni muut syyt ovat kyllä ennemminkin "vähemmän syvällisiä", sanoisin. (Kunnes toisin todistetaan).

Jättäjä haluaa olla uskoton puolisolleen jo lähtökohtaisesti - mutta siinä tilanteessa on syytä katsoa peiliin, eikä siihen puolisoon (ja todeta, että eron syy on joku se, että toinen asettaa "paineita" tai "yhteiskunta asettaa paineita").

Jos tulee jätetyksi, niin sillehän ei mitään voi - silloin on syytä jatkaa pää pystyssä ja reippain mielin - ja on myös vapaa hyvällä omallatunnolla omasta puolestaan vaikkapa mielekkäämpään ihmissuhteeseen.

Nari_Säre kirjoitti:

...olet sen suhteen, että toteat syyn olleen itsessäsi.

Silloin miehesikään ei ole moraalisesti orjuutettu sinun suhteesi... toivoakseni hän on myös tavannut sopivamman.

Sikälihän tämä kuvauksesi ei sopine "avioliitto" käsitteen alle, kun käsittääkseni et usko ihmistä suurempiin moraaliarvoihin noin lähtökohtaisestikaan - ts. esim. siihen, että Jumala on asettanut avioliiton pyhäksi instituutioksi. Silloin lienee normaalia ajatella, että voi tehdä noin suurin piirtein, miten sattuu milloinkin huvitamaan.

Lue lisää

en usko jumalaan. Joten luonnollisestikin viittaan kintaalla hänen kotkotuksilleen. Varsinkin, kun ne kotkotukset (kuten varmastikin hyvin tiedät) eivät ole jumalasta vaan ihmisistä.

Sanelma* kirjoitti:

en usko jumalaan. Joten luonnollisestikin viittaan kintaalla hänen kotkotuksilleen. Varsinkin, kun ne kotkotukset (kuten varmastikin hyvin tiedät) eivät ole jumalasta vaan ihmisistä.

Lue lisää

...meillä on, että minulle Jumala on totta.

Samaten oikeasti kristittyjen ihmisten kristillisyys näkyy heidän "hedelmissään" ja elämässään.

Sinussa arvostan sitä, että esim. kykenit näkemään tuossa tilanteessa, että syy oli sinussa itsessäsi, eikä esim. "patriarkaalisen yhteiskunnan asettamissa paineissa" ;-)

Nari_Säre kirjoitti:

...syy avioeroon (muu kuin uskottomuus tai väkivalta, joista olen todennutkin, että ne ovat toista niin syvältä haavoittavia, ettei niiden kanssa voi olettaa toisen voivan elää)?

Mielestäni muut syyt ovat kyllä ennemminkin "vähemmän syvällisiä", sanoisin. (Kunnes toisin todistetaan).

Jättäjä haluaa olla uskoton puolisolleen jo lähtökohtaisesti - mutta siinä tilanteessa on syytä katsoa peiliin, eikä siihen puolisoon (ja todeta, että eron syy on joku se, että toinen asettaa "paineita" tai "yhteiskunta asettaa paineita").

Jos tulee jätetyksi, niin sillehän ei mitään voi - silloin on syytä jatkaa pää pystyssä ja reippain mielin - ja on myös vapaa hyvällä omallatunnolla omasta puolestaan vaikkapa mielekkäämpään ihmissuhteeseen.

Lue lisää

Useinhan se tilanne ei ole tuollainen, että joku vain jättää, tuosta vaan. Usein se on niin, että tulee tilanne, jossa jomman kumman on tehtävä päätös. Voi mennä pitkiäkin aikoja siten, että kyräillään ja odotetaan. Tiedän kokemuksesta sen. Eikä se tarkoita ollenkaan sitä, että pitäisi löytää heti toinen tai että toinen olisi jo katsottuna. Puhun nyt eroista, joissa ihmiset eivät ole sopivia toisilleen, he vain eivät uskalla erota.
Tottakai on eroja, joihin vain mennään nopeasti, ei ole koskaan sitouduttukaan toiseen kunnolla. Siksipä juuri ei pidä yleistää ja kuvitella, että syyt olisivat aina pinnallisia.

Mutta tämä tästä, emme ajattele samalla tavoin.
Nämä ovat tunneasioita, syvällisyyskin on toisille toista :) Ihminen on oman elämänsä seppä ja kai onnensa myös !
Niin niitä syvällisiä asioita löytyisi paljonkin, kas kun ihmiset ovat erilaisia, toiselle tärkeä asia ei ole sitä ehkä sinulle ja päinvastoin.
Sinä koet "syvällisinä syinä" vain nuo mitä mainitsit, muille se voi olla ihan muuta.

ihmisestähän se riippuu kirjoitti:

Useinhan se tilanne ei ole tuollainen, että joku vain jättää, tuosta vaan. Usein se on niin, että tulee tilanne, jossa jomman kumman on tehtävä päätös. Voi mennä pitkiäkin aikoja siten, että kyräillään ja odotetaan. Tiedän kokemuksesta sen. Eikä se tarkoita ollenkaan sitä, että pitäisi löytää heti toinen tai että toinen olisi jo katsottuna. Puhun nyt eroista, joissa ihmiset eivät ole sopivia toisilleen, he vain eivät uskalla erota.
Tottakai on eroja, joihin vain mennään nopeasti, ei ole koskaan sitouduttukaan toiseen kunnolla. Siksipä juuri ei pidä yleistää ja kuvitella, että syyt olisivat aina pinnallisia.

Mutta tämä tästä, emme ajattele samalla tavoin.
Nämä ovat tunneasioita, syvällisyyskin on toisille toista :) Ihminen on oman elämänsä seppä ja kai onnensa myös !
Niin niitä syvällisiä asioita löytyisi paljonkin, kas kun ihmiset ovat erilaisia, toiselle tärkeä asia ei ole sitä ehkä sinulle ja päinvastoin.
Sinä koet "syvällisinä syinä" vain nuo mitä mainitsit, muille se voi olla ihan muuta.

Lue lisää

...että kenenkään etu ei ole jäädä avioliitossa "kyräilemään" toista.

Itseäni esim. harmittaa edelleen, että olin kaksi vuotta käpertynyt parisuhteessani omaan masennukseeni ja omiin ongelmiini - tuhlasin turhaan omaa aikaani ja aiheutin perheelleni tarpeetonta taakkaa, olemalla "virtahepona olohuoneessa".

Eli tässä voinemme todeta, että olemme edes jostain asiasta yhtämieltä.

Minä olen vain ehkäpä optimistisempi esim. sen suhteen, että pitkäänkin jatkuneen kyräilyn yli voidaan päästä.

Siitä olen taas eri mieltä, että mielestäni avioliiton jatkamishalukkuus ei ole pelkuruutta, vaan juuri se on rohkeutta, että haluaa vaikkapa tutustua ja etsiä uudelleen jotain, jonka on jo luullut kadonneeksi. Raamatun mukaan tuo on myös Jumalan mielenlaatu - hän haluaa löytää mielekkään suhteen jo kadotettuun ihmiseenkin.

Nari_Säre kirjoitti:

...meillä on, että minulle Jumala on totta.

Samaten oikeasti kristittyjen ihmisten kristillisyys näkyy heidän "hedelmissään" ja elämässään.

Sinussa arvostan sitä, että esim. kykenit näkemään tuossa tilanteessa, että syy oli sinussa itsessäsi, eikä esim. "patriarkaalisen yhteiskunnan asettamissa paineissa" ;-)

Lue lisää

teinipojasta ei ole puolisoksi eikä isäksi, ja vakuutan sinulle, etten raiskannut häntä :)

Patriarkaalisista paineista - siis kun kaksi kakaraa koheltaa, pitää naisen - tai siis tytön - kuitenkin olla se järkevämpi?

Kristillisyydestä - tulehan joskus oikein kristittyyn maahan tutustumaan kristillisyyteen - ehkä paremmin ymmärtäisit, miksi saan nyppyjä aiheesta.

Ateistipuolisoani (siis sitä oikeata) usein kutsuttiin "oikeaksi kristityksi". Sillä toisin kuin uskovat kristityt, hän oli humanisti.

Nari_Säre kirjoitti:

...syy avioeroon (muu kuin uskottomuus tai väkivalta, joista olen todennutkin, että ne ovat toista niin syvältä haavoittavia, ettei niiden kanssa voi olettaa toisen voivan elää)?

Mielestäni muut syyt ovat kyllä ennemminkin "vähemmän syvällisiä", sanoisin. (Kunnes toisin todistetaan).

Jättäjä haluaa olla uskoton puolisolleen jo lähtökohtaisesti - mutta siinä tilanteessa on syytä katsoa peiliin, eikä siihen puolisoon (ja todeta, että eron syy on joku se, että toinen asettaa "paineita" tai "yhteiskunta asettaa paineita").

Jos tulee jätetyksi, niin sillehän ei mitään voi - silloin on syytä jatkaa pää pystyssä ja reippain mielin - ja on myös vapaa hyvällä omallatunnolla omasta puolestaan vaikkapa mielekkäämpään ihmissuhteeseen.

Lue lisää

"Jättäjä haluaa olla uskoton puolisolleen jo lähtökohtaisesti"

Höpsistä - minä pistin ensimmäisen pihalle, koska oli nuorelle naiselle liian rasittavaa olla kahden lapsen yksinhuoltaja. Varsinkin, kun toinen lapsista oli 20v. Sen 2v. kanssa pärjäsin loistavasti :)

Mitä mieltä muuten olet nuoresta isästä ja puolisosta joka lähtee jouluna kruisailemaan kaupungille kavereidensa kanssa?

Sanelma* kirjoitti:

teinipojasta ei ole puolisoksi eikä isäksi, ja vakuutan sinulle, etten raiskannut häntä :)

Patriarkaalisista paineista - siis kun kaksi kakaraa koheltaa, pitää naisen - tai siis tytön - kuitenkin olla se järkevämpi?

Kristillisyydestä - tulehan joskus oikein kristittyyn maahan tutustumaan kristillisyyteen - ehkä paremmin ymmärtäisit, miksi saan nyppyjä aiheesta.

Ateistipuolisoani (siis sitä oikeata) usein kutsuttiin "oikeaksi kristityksi". Sillä toisin kuin uskovat kristityt, hän oli humanisti.

Lue lisää

...jos tahtoa löytyy, niin silloin teinipojastakin voi kasvaa mies, myös perheensä suhteen.

Tosin usein se järkevämpi voi olla tarpeen, jotta joskus kasvuun päästään.

Siitä samaa mieltä, että valitettavan usein kristillisyys on "nimikristillisyyttä".

Samaten siitä samaa mieltä, että ateisti voi olla hieno ihminen. Tunnen monta ateistia, jotka ovat miellyttävämpiä ihmisiä, kuin monet kristityiksi itseään kutsuvat - mukaanlukien itseni.

Nari_Säre kirjoitti:

...meillä on, että minulle Jumala on totta.

Samaten oikeasti kristittyjen ihmisten kristillisyys näkyy heidän "hedelmissään" ja elämässään.

Sinussa arvostan sitä, että esim. kykenit näkemään tuossa tilanteessa, että syy oli sinussa itsessäsi, eikä esim. "patriarkaalisen yhteiskunnan asettamissa paineissa" ;-)

Lue lisää

ovat uskon asiat, siihen kysymykseen ei koskaan vastausta saada.
Se, että useilla on uskonnollinen vakaumus on henk.kohtainen valinta.
vierasta vain kaikkien uskuntojen kauppamiehiä jotka kertovat juuri heidän ukontonsa on ainoa oikea. Ja sitten kymmenykset kirkolle.

Tarvitaano todellisessa uskossa agentteja-pappeja?

Kun usko on syvällä ja siitä saa voimaa silloinhan asia on omalla kohdalla kunnossa.

...todella, että se "kyllästyminen"-mentaliteetilla tapahtunut vaihto ei johtanut juurikaan parempiin tuloksiin jatkossa.... ;-)

(sikäli kun tämän kommenttisi ottaisin vakavasti).

...on käsittääkseni lupaus rakastaa toista myötä- ja vastoinkäymisissä (tuo jäljempi usein näyttää unohtuvan) kunnes kuolema erottaa.

Käsitys rakkaudesta on myös niin päin, että tunne seuraa tahdonratkaisua. Ts. ko. vihkikaavassa sanotaan "tahdon" rakastaa.. ei esim. sanota, että rakastan siihen asti, kunnes "dunne" loppuu.

Kumpikin voi luvata omasta puolestaan. Mikäli sitten on esim. itse uskoton (mielestäni väkivalta, eli toisen fyysinen vahingoittaminen - mielestäni myös vakava henkinen sadismi on myös uskottomuutta), niin ei voi olettaa enää toiselta, että hän olisi sidottu lupaukseensa. Tosin on pariskuntia, jotka ovat päässeet semmoisenkin yli, mutta "jätetty" ei ole orjuutettu enää.

Eli kyseessä on lupaus tahtoa rakastaa toista. Ihmisestä kertonee jotain aina se, ellei hän pidä lupauksiaan.