Syrjintää, kahdella tasolla

"Eihän tässä ole kohta enää mitään syrjittävää!"

Kokeile miesten syrjintää välillä!

jorojukka-kukka kirjoitti:

"Eihän tässä ole kohta enää mitään syrjittävää!"

Kokeile miesten syrjintää välillä!

Nimittäin miesten syrjintä? Saako se aikaan värinää lantion seutuvilla, vai miten se ilmenee?

P.e.p.e. kirjoitti:

Nimittäin miesten syrjintä? Saako se aikaan värinää lantion seutuvilla, vai miten se ilmenee?

Ei ole kokemusta miesten syrjinnästä.

..kolme vuotta sitten artikkelin jonka oli kirjoittanut joku vammainen nainen, jossa hän oli ärsyyntynyt että feministit olivat ottaneet vammaiset naiset uhriaatteeseensa.

Olen yrittänyt löytää tuon artikkelin uudestaan, onnistumatta.

Mutta ymmärtäähän sen. Täytyyhän sitä olla aika perverssi että haluaa femakon uhriksi, eipähän edes heikossa asemassa olevat prostituoituja kiinnosta.

Eräs tumma nainenkin erosi ruotsalaisesta feministipuolueesta, kun hän koki että hänen ainoa roolinsa oli edustaa uhria.

Niin että kuin feminismiä vertaa uskontoon, niin onhan teillä jopa uhrimenoja.

Onko olemassa joku tietty vuodenaika jolloin uhrataan joku? Täysikuu?

Niin ettei vaan nuo siellä löydetyssä hautausmaassa ole feministien uhrimenojen uhreja?

Oletteko muuten ihmissusia? Pitää olla tarkkana ettei femakko pääse puremaan. Läheltä on pitänyt.

Tämä (erillisten)naisten asia koskettaa läheisesti myös feministejä. Kuten myös Mi-yes viitasikin, vammaisten naisten näkeminen uhreina. On vastaan sitä agendaa, jota he itse pyrkivät ajamaan. Vammaisten näkeminen riippuvaisina ja "uhreina" ei aja näiden naisten asiaa, jos se ylipäätänsäkään kenenkään asiaa ajaa. Naiset tulisi hahmottaa sellaisina, kuin he oikeasti ovat, itsenäisinä ja päätöksien tekoon pystyvinä. Tässä olisi myös feministeille haastetta, pyrkiä muuttamaan julkista naiskuvaa itsenäisenpään suuntaan.

Mi-yes kirjoitti:

..kolme vuotta sitten artikkelin jonka oli kirjoittanut joku vammainen nainen, jossa hän oli ärsyyntynyt että feministit olivat ottaneet vammaiset naiset uhriaatteeseensa.

Olen yrittänyt löytää tuon artikkelin uudestaan, onnistumatta.

Mutta ymmärtäähän sen. Täytyyhän sitä olla aika perverssi että haluaa femakon uhriksi, eipähän edes heikossa asemassa olevat prostituoituja kiinnosta.

Eräs tumma nainenkin erosi ruotsalaisesta feministipuolueesta, kun hän koki että hänen ainoa roolinsa oli edustaa uhria.

Niin että kuin feminismiä vertaa uskontoon, niin onhan teillä jopa uhrimenoja.

Onko olemassa joku tietty vuodenaika jolloin uhrataan joku? Täysikuu?

Niin ettei vaan nuo siellä löydetyssä hautausmaassa ole feministien uhrimenojen uhreja?

Oletteko muuten ihmissusia? Pitää olla tarkkana ettei femakko pääse puremaan. Läheltä on pitänyt.

Lue lisää

Alkaa jo tympäistä tuo uhrijankutus. Kun jotkut toisaalta toteavat olevansa syrjittyjä ja toisaalta osoittavat mimosamaista herkkyyttä muka uhrinosastaan, niin tehkööt valintansa. Kun he ovat tilanteessa, jossa oma apu ei riitä ja tarvitaan muiden tukea, on autettavan se tunnustettava. Tai vaihtoehtoisesti ponnisteltava yksin tai mieluisemmassa kimpassa. Jos löytävät.

Mutta kun apua hyljeksitään sillä perusteella, että apu on oikeaa, mutta väärät auttajat, niin turha syyllistää auttajia ja helliä herkkyyttään. Jos ja kun haluaa ihmiseksi ihmisten rinnalle, on oltava valmis sympaattisiin ja vähemmän sympaattisiin olosuhteisiin ja ihmisiin, väärinymmärryksiin, loukkauksiin, kehuihin, kaikkeen. On myös itse ponnisteltava tullakseen ymmärretyksi.

Epäoikeutetuksi koettuun asemaan liittyy aina myös tunnetta, elleivät ao. kokija ja ympäristö ole autisteja. Positiivinen tunne voi olla myötätuntoa, sääliä, auttamishalua. Jos joku kokee ne uhriuttamiseksi ja halveksii siitä syystä, niin oma valinta.

Feministit ovat eräs vähemmistö naisten joukossa. Meille saa joidenkin mielestä pottuilla miten vain ja räpättää naisuhreista. Se nyt vaan ei mene läpi. Me puhumme epäkohdista ja epäoikeudenmukaisuudesta ja syrjinnästä, täysin korjattavia asioita, jos niin päätetään. TE puhutte uhreista.

Onko antifeministeillä jokin synkkä uhriuttamistraditio? Jotain puuttuu, jos ei ole uhria, se on väkisin keksittävä? Henkisesti ja fyysisesti pakolla alistettu/hakattu on vahvemman uhri, muuten voisi käyttää asiallisempaa kieltä.

Soh-vi kirjoitti:

Alkaa jo tympäistä tuo uhrijankutus. Kun jotkut toisaalta toteavat olevansa syrjittyjä ja toisaalta osoittavat mimosamaista herkkyyttä muka uhrinosastaan, niin tehkööt valintansa. Kun he ovat tilanteessa, jossa oma apu ei riitä ja tarvitaan muiden tukea, on autettavan se tunnustettava. Tai vaihtoehtoisesti ponnisteltava yksin tai mieluisemmassa kimpassa. Jos löytävät.

Mutta kun apua hyljeksitään sillä perusteella, että apu on oikeaa, mutta väärät auttajat, niin turha syyllistää auttajia ja helliä herkkyyttään. Jos ja kun haluaa ihmiseksi ihmisten rinnalle, on oltava valmis sympaattisiin ja vähemmän sympaattisiin olosuhteisiin ja ihmisiin, väärinymmärryksiin, loukkauksiin, kehuihin, kaikkeen. On myös itse ponnisteltava tullakseen ymmärretyksi.

Epäoikeutetuksi koettuun asemaan liittyy aina myös tunnetta, elleivät ao. kokija ja ympäristö ole autisteja. Positiivinen tunne voi olla myötätuntoa, sääliä, auttamishalua. Jos joku kokee ne uhriuttamiseksi ja halveksii siitä syystä, niin oma valinta.

Feministit ovat eräs vähemmistö naisten joukossa. Meille saa joidenkin mielestä pottuilla miten vain ja räpättää naisuhreista. Se nyt vaan ei mene läpi. Me puhumme epäkohdista ja epäoikeudenmukaisuudesta ja syrjinnästä, täysin korjattavia asioita, jos niin päätetään. TE puhutte uhreista.

Onko antifeministeillä jokin synkkä uhriuttamistraditio? Jotain puuttuu, jos ei ole uhria, se on väkisin keksittävä? Henkisesti ja fyysisesti pakolla alistettu/hakattu on vahvemman uhri, muuten voisi käyttää asiallisempaa kieltä.

Lue lisää

On ollut nähtävissä, että kaikkeen mihin feministit koskevat, he onnistuvat sotkemaan. Ihan kaikkeen. Oli sitten kyseessä prostituoidut, seksuaalinen vapautuminen, tutkimuksiin väkivallasta, tutkimuksiin palkkoihin, miehiin, pornoon, kouluista, tasa-arvosta, you fuckin name it...

Ihan kaikki onnistutte sotkemaan.

On siis luonnollista olettaa että sotkeinen jatkuu myös mitä tulee vammaisiin.

Jos nyt otetaan vielä palstaltakin esimerkki, niin mielestäni varsin huvittavakin esimerkki on "jöröjukka", joka on ajanut "naisasiaa" tuottamalla varmaan sata uutta antifeministiä, eikä yhtään feministiä.

On siis luonnollista olettaa että sama käytäntö jatkuu myös mitä tulee vammaisiin naisiin.

Sotkemista.

Juotteko liikaa kahvia, vai mistä johtuu tuo helvetin sotkuhakuisuus?

Ehdotinkin jo naisveroa. Ehkä se voisi myös kattaa ilmaisen lasin punaviiniä jokaiselle feministille? Eli siinä missä on olemassa "tupakkatauko" niin nyt lanseerataan käsitteen "feministitauko". Ihan valtiosta käsin, olettehan ideologeineen sotkeutuneet meidän demokratiaan.

Eli feministitauon aikana, vaikka kello kymmenen aamulla ja kello kaksi iltapäivällä, femakolle pakkojuotetaan kaksi lasia punkkua, ja hänet laitetaan johonkin rauhoittumishuoneeseen kahdeksikymmeneksi minuutiksi miettimään toisen kerran.

Ehkäpä tuo voisi vähentää sitä sotkemista?

Soh-vi kirjoitti:

Alkaa jo tympäistä tuo uhrijankutus. Kun jotkut toisaalta toteavat olevansa syrjittyjä ja toisaalta osoittavat mimosamaista herkkyyttä muka uhrinosastaan, niin tehkööt valintansa. Kun he ovat tilanteessa, jossa oma apu ei riitä ja tarvitaan muiden tukea, on autettavan se tunnustettava. Tai vaihtoehtoisesti ponnisteltava yksin tai mieluisemmassa kimpassa. Jos löytävät.

Mutta kun apua hyljeksitään sillä perusteella, että apu on oikeaa, mutta väärät auttajat, niin turha syyllistää auttajia ja helliä herkkyyttään. Jos ja kun haluaa ihmiseksi ihmisten rinnalle, on oltava valmis sympaattisiin ja vähemmän sympaattisiin olosuhteisiin ja ihmisiin, väärinymmärryksiin, loukkauksiin, kehuihin, kaikkeen. On myös itse ponnisteltava tullakseen ymmärretyksi.

Epäoikeutetuksi koettuun asemaan liittyy aina myös tunnetta, elleivät ao. kokija ja ympäristö ole autisteja. Positiivinen tunne voi olla myötätuntoa, sääliä, auttamishalua. Jos joku kokee ne uhriuttamiseksi ja halveksii siitä syystä, niin oma valinta.

Feministit ovat eräs vähemmistö naisten joukossa. Meille saa joidenkin mielestä pottuilla miten vain ja räpättää naisuhreista. Se nyt vaan ei mene läpi. Me puhumme epäkohdista ja epäoikeudenmukaisuudesta ja syrjinnästä, täysin korjattavia asioita, jos niin päätetään. TE puhutte uhreista.

Onko antifeministeillä jokin synkkä uhriuttamistraditio? Jotain puuttuu, jos ei ole uhria, se on väkisin keksittävä? Henkisesti ja fyysisesti pakolla alistettu/hakattu on vahvemman uhri, muuten voisi käyttää asiallisempaa kieltä.

Lue lisää

Perusongelma vammaisilla on nimenomaan suhtautumistapa. Tässä kuussa valmistunut kyselytutkimus, antoi seuraavanlaisia tuloksia:

"Tutkimuksesta käy ilmi, että liikuntavammaisiin ihmisiin ei suhtauduta tasavertaisesti. Täysin liikuntakykyinen ihminen on normi, jonka rinnalla liikuntavammaisuus näyttäytyy puutteellisuutena ja sen myötä esimerkiksi kyvyttömyytenä elää normaalia elämää. Useimpien suhtautuminen liikuntavammaisiin on säälivää, torjuvaa, väistelevää, ihailevaa tai pelokasta. Selkeä vähemmistö suhtautuu liikuntavammaisiin ihmisiin aidon tasa-arvoisesti ja neutraalisti"

Tämän vuoksi vammautuneet reagoivat "uhri" ajatteluun voimakkaasti, tämän tyyppinen asennoituminen ainoastaan lisää ennakkoluuloja. Asenteet vaikeuttavat normaalia elämää, ihmisiä pidetään näin vajaavaltaisina.

En ole nähnyt ko. naisen kommenttia ja on vaikea sanoa, kuinka paljon siinä on ollut feministeihin kohdistuvia ennakkoasenteita. Mutta kyllähän, naisten asema, (myös liikunta vammaisten tms) täytyisi feministejäkin liikuttaa ja ne auttamiskanavat olisi löydettävä, ettei ongelmia ainakaan lisätä. Säälivä ja alentuva suhtautuminen ihmisiin on väärin kaikissa tapauksissa ja erityisryhmuistä puhuttaessa, heidän itsensä mukaan ottaminen, olisi ensiarvoisen tärkeää, silloin kun pyritään pohtimaan erilaisia tapaoja yhteiskuntaamme rakentaa.

Samaa mieltä olen tästä uhriasetelmasta, kyseessä on enemmänkin feministi kriittisen puolen väite. Feministit eivät ole tätä termiä viljelleet koskaan.

Tittelityy kirjoitti:

Perusongelma vammaisilla on nimenomaan suhtautumistapa. Tässä kuussa valmistunut kyselytutkimus, antoi seuraavanlaisia tuloksia:

"Tutkimuksesta käy ilmi, että liikuntavammaisiin ihmisiin ei suhtauduta tasavertaisesti. Täysin liikuntakykyinen ihminen on normi, jonka rinnalla liikuntavammaisuus näyttäytyy puutteellisuutena ja sen myötä esimerkiksi kyvyttömyytenä elää normaalia elämää. Useimpien suhtautuminen liikuntavammaisiin on säälivää, torjuvaa, väistelevää, ihailevaa tai pelokasta. Selkeä vähemmistö suhtautuu liikuntavammaisiin ihmisiin aidon tasa-arvoisesti ja neutraalisti"

Tämän vuoksi vammautuneet reagoivat "uhri" ajatteluun voimakkaasti, tämän tyyppinen asennoituminen ainoastaan lisää ennakkoluuloja. Asenteet vaikeuttavat normaalia elämää, ihmisiä pidetään näin vajaavaltaisina.

En ole nähnyt ko. naisen kommenttia ja on vaikea sanoa, kuinka paljon siinä on ollut feministeihin kohdistuvia ennakkoasenteita. Mutta kyllähän, naisten asema, (myös liikunta vammaisten tms) täytyisi feministejäkin liikuttaa ja ne auttamiskanavat olisi löydettävä, ettei ongelmia ainakaan lisätä. Säälivä ja alentuva suhtautuminen ihmisiin on väärin kaikissa tapauksissa ja erityisryhmuistä puhuttaessa, heidän itsensä mukaan ottaminen, olisi ensiarvoisen tärkeää, silloin kun pyritään pohtimaan erilaisia tapaoja yhteiskuntaamme rakentaa.

Samaa mieltä olen tästä uhriasetelmasta, kyseessä on enemmänkin feministi kriittisen puolen väite. Feministit eivät ole tätä termiä viljelleet koskaan.

Lue lisää

Kuten tiedät, sääli ei ole synonyymi alentuvalle käyttäytymiselle. Jälkimmäinen on tarkoitettu loukkaavaksi, edellinen ei. Kumpikin voi loukata, mutta säälin loukkaavuus riippuu siitä, miten se näytetään ilmitasolla vai näkyykö se ollenkaan. Alentuvuus lienee vaikeampi peittää?

Olet oikealla asialla. Mutta kaikilla on tunteita, ei niitä kai voi mitenkään estää, ja tarvitseeko edes? Eli kyse on käyttäytymisestä, se onkin toinen juttu. Pitäisi käyttäytyä korrektisti, aina ja kaikille. No me ihmisethän lipsutaan, mutta normaalin kohteliaisuuden olisi oltava pääsääntö.

Säälistä vielä. Minä ainakin säälin milloin mitäkin, henkisesti romahtanutta, tapaturmaan joutunutta, vammaisena syntynyttä, talouskurimukseen joutunutta, epätoivoisena työtä etsivää työtöntä, vastentahtoista pätkätyöläistä, viinan viemää, rääkättyä eläintä, kaikenlaisia, itseänikin joskus, kyllähän sitä silti koettaa pitää naamansa pokkana. Auttamissuhde on asiakassuhde, vapaaehtoinenkin. Asiat asioina.

Jos tunteet sittenkin pilkahtavat jotenkin, siis se sääli, onko aina aiheellista kovasti närkästyä? Yhtä ja toista joutuu jokainen ottamaan vastaan, siihen pitäisi myös vammaisten varautua, kun kerran heillä on oikeutettu halu olla erottumatta muista välttämätöntä enempää. Ns. terveitäkin säälitään, vaikka se harmittaisi, syitä löytyy. Sellaista se on. On sitten vain ilmaistava ääneen, mihin haluaa rajat.

On vammautuneita, joilla itsesääli voi olla ylittämätön. Katkera. Ja on ehkä niitäkin, jotka lähes vaativat sääliä itselleen. Siihen ei tarvitse mennä mukaan, mutta vammaisiakin on moneen lähtöön.

Mi-yes kirjoitti:

On ollut nähtävissä, että kaikkeen mihin feministit koskevat, he onnistuvat sotkemaan. Ihan kaikkeen. Oli sitten kyseessä prostituoidut, seksuaalinen vapautuminen, tutkimuksiin väkivallasta, tutkimuksiin palkkoihin, miehiin, pornoon, kouluista, tasa-arvosta, you fuckin name it...

Ihan kaikki onnistutte sotkemaan.

On siis luonnollista olettaa että sotkeinen jatkuu myös mitä tulee vammaisiin.

Jos nyt otetaan vielä palstaltakin esimerkki, niin mielestäni varsin huvittavakin esimerkki on "jöröjukka", joka on ajanut "naisasiaa" tuottamalla varmaan sata uutta antifeministiä, eikä yhtään feministiä.

On siis luonnollista olettaa että sama käytäntö jatkuu myös mitä tulee vammaisiin naisiin.

Sotkemista.

Juotteko liikaa kahvia, vai mistä johtuu tuo helvetin sotkuhakuisuus?

Ehdotinkin jo naisveroa. Ehkä se voisi myös kattaa ilmaisen lasin punaviiniä jokaiselle feministille? Eli siinä missä on olemassa "tupakkatauko" niin nyt lanseerataan käsitteen "feministitauko". Ihan valtiosta käsin, olettehan ideologeineen sotkeutuneet meidän demokratiaan.

Eli feministitauon aikana, vaikka kello kymmenen aamulla ja kello kaksi iltapäivällä, femakolle pakkojuotetaan kaksi lasia punkkua, ja hänet laitetaan johonkin rauhoittumishuoneeseen kahdeksikymmeneksi minuutiksi miettimään toisen kerran.

Ehkäpä tuo voisi vähentää sitä sotkemista?

Lue lisää

Ei jaksa tuota huuhaata. Rauhotu.

Soh-vi kirjoitti:

Ei jaksa tuota huuhaata. Rauhotu.

Kuulostaa siltä että tilanne on hallinnassa. Ja ainahan rauhoitun kun kysytään kauniisti.


*moiskis bebe*

Soh-vi kirjoitti:

Kuten tiedät, sääli ei ole synonyymi alentuvalle käyttäytymiselle. Jälkimmäinen on tarkoitettu loukkaavaksi, edellinen ei. Kumpikin voi loukata, mutta säälin loukkaavuus riippuu siitä, miten se näytetään ilmitasolla vai näkyykö se ollenkaan. Alentuvuus lienee vaikeampi peittää?

Olet oikealla asialla. Mutta kaikilla on tunteita, ei niitä kai voi mitenkään estää, ja tarvitseeko edes? Eli kyse on käyttäytymisestä, se onkin toinen juttu. Pitäisi käyttäytyä korrektisti, aina ja kaikille. No me ihmisethän lipsutaan, mutta normaalin kohteliaisuuden olisi oltava pääsääntö.

Säälistä vielä. Minä ainakin säälin milloin mitäkin, henkisesti romahtanutta, tapaturmaan joutunutta, vammaisena syntynyttä, talouskurimukseen joutunutta, epätoivoisena työtä etsivää työtöntä, vastentahtoista pätkätyöläistä, viinan viemää, rääkättyä eläintä, kaikenlaisia, itseänikin joskus, kyllähän sitä silti koettaa pitää naamansa pokkana. Auttamissuhde on asiakassuhde, vapaaehtoinenkin. Asiat asioina.

Jos tunteet sittenkin pilkahtavat jotenkin, siis se sääli, onko aina aiheellista kovasti närkästyä? Yhtä ja toista joutuu jokainen ottamaan vastaan, siihen pitäisi myös vammaisten varautua, kun kerran heillä on oikeutettu halu olla erottumatta muista välttämätöntä enempää. Ns. terveitäkin säälitään, vaikka se harmittaisi, syitä löytyy. Sellaista se on. On sitten vain ilmaistava ääneen, mihin haluaa rajat.

On vammautuneita, joilla itsesääli voi olla ylittämätön. Katkera. Ja on ehkä niitäkin, jotka lähes vaativat sääliä itselleen. Siihen ei tarvitse mennä mukaan, mutta vammaisiakin on moneen lähtöön.

Lue lisää

Sääli ei ole välttämättä alentuvaa suhtautumistapa, mutta sääliminen on lähtökohtaisesti eriarvoistavaa, tässä on se ongelma. Mikäli yleisesti suhtaudutaan säälien, tasaveroinen kohtaaminen käy mahdottomaksi.

Ihmiset voivat vaikuttaa tunteisiinsa ja ennenkaikkea tunteiden takana oleviin asenteihinsa. Tähän ideaanhan perustuu esim. feministien toiminta. Yritetään vaikuttaa asenteisiin ja näin pystytään muuttamaan tunnepitoista suhtautumista yhteiskunnassa laajemaltikin.

Yksittäisten ihmisten suhtautumistavalla ei juurikaan merkitystä ole, mutta mikäli negatiiviseksi luokiteltavia reagtioita esiintyy laajasti, niin silloin niiden vaikutus on jo merkittävä. Ihmisten mahdollisuudet itsenäisiin valintoihin kaventuvat, itsetunto joutuu koville ja minäkuva voi helposti häiriintyä.

Vammaisia on varsin monenlaisia, kuin ihmisiä yleensäkin. Vammaisuus ei sinällään tee ihmistä mitenkään erikoiseksi. Yhteiskuntamme pyrkii roolittamaan ihmisiä. Vammaisten ihmisten rooli on eriskummallinen, osin sankarillinen, säälittävä, hoivattava jne.. Tämän tyyppiset asenteet kutistavat ihmisyyttä ja aivan luonnollisista, että välillä voi elämä tuntua katkeralta. Kuitenkin, oikeus tulla kohdelluksi tasavertaisena ja oikeus itsenäiseen elämään, kuuluvat jokaiselle ihmiselle, riippumatta heidän fyysisitä kyvyistään.

Tittelityy kirjoitti:

Sääli ei ole välttämättä alentuvaa suhtautumistapa, mutta sääliminen on lähtökohtaisesti eriarvoistavaa, tässä on se ongelma. Mikäli yleisesti suhtaudutaan säälien, tasaveroinen kohtaaminen käy mahdottomaksi.

Ihmiset voivat vaikuttaa tunteisiinsa ja ennenkaikkea tunteiden takana oleviin asenteihinsa. Tähän ideaanhan perustuu esim. feministien toiminta. Yritetään vaikuttaa asenteisiin ja näin pystytään muuttamaan tunnepitoista suhtautumista yhteiskunnassa laajemaltikin.

Yksittäisten ihmisten suhtautumistavalla ei juurikaan merkitystä ole, mutta mikäli negatiiviseksi luokiteltavia reagtioita esiintyy laajasti, niin silloin niiden vaikutus on jo merkittävä. Ihmisten mahdollisuudet itsenäisiin valintoihin kaventuvat, itsetunto joutuu koville ja minäkuva voi helposti häiriintyä.

Vammaisia on varsin monenlaisia, kuin ihmisiä yleensäkin. Vammaisuus ei sinällään tee ihmistä mitenkään erikoiseksi. Yhteiskuntamme pyrkii roolittamaan ihmisiä. Vammaisten ihmisten rooli on eriskummallinen, osin sankarillinen, säälittävä, hoivattava jne.. Tämän tyyppiset asenteet kutistavat ihmisyyttä ja aivan luonnollisista, että välillä voi elämä tuntua katkeralta. Kuitenkin, oikeus tulla kohdelluksi tasavertaisena ja oikeus itsenäiseen elämään, kuuluvat jokaiselle ihmiselle, riippumatta heidän fyysisitä kyvyistään.

Lue lisää

Tekeepä vielä mieli huomauttaa että jos tuossa tempussa jotenkin onnistutte, niin jännäksi jää vielä kattoa, jos se vammainen mies on tässä jotenkin syyllinen.

Ehkäpä voisi laittaa unioniin viestiä, että jos joku laittaisi tutkimuksen pystyyn, miten vammainen miesrooli on suurin rakenteellinen syy miksi vammainen nainen on syrjinnän kohde..?

Myös tavallinen työssä käyvä heteromies, pystyy helposti syrjimään näitä naisia, ja todennäköisesti on vieläpä tahallaan rakentanut kaupunkeja niin, että juuri vammaisilla naisilla on vaikeampi liikkua.

Mi-yes kirjoitti:

Tekeepä vielä mieli huomauttaa että jos tuossa tempussa jotenkin onnistutte, niin jännäksi jää vielä kattoa, jos se vammainen mies on tässä jotenkin syyllinen.

Ehkäpä voisi laittaa unioniin viestiä, että jos joku laittaisi tutkimuksen pystyyn, miten vammainen miesrooli on suurin rakenteellinen syy miksi vammainen nainen on syrjinnän kohde..?

Myös tavallinen työssä käyvä heteromies, pystyy helposti syrjimään näitä naisia, ja todennäköisesti on vieläpä tahallaan rakentanut kaupunkeja niin, että juuri vammaisilla naisilla on vaikeampi liikkua.

Lue lisää

Erikoinen taso sinulla, tarkoitan tätä syyllisten jahtaamista.

Rakentaminen on tietenkin yksi tärkeä tekijä, jonka avulla voidaan ihmisä eriarvoistaa. Liikuntavammaiset ja myös lastenvaunujen kanssa liikkuvat törmäävät päivittäin, näihin (kirjaimellisesti) rakenteelisiin esteisiin. Kaikkien ihmisten perustarpeet huomioon ottava rakentaminen ei paljoa kallimmaksi tulisi, kyse on ainoastaan siitä, mitä tarpeita painotetaan. Suomalaisessa rakentamisessa on vielä paljon asenteellisia ongelmia.

Naisvammaisiin liittyviä ongelmia on paljonkin, nämä ovat sukupuolista riippuvia, kuten naiseuteen yleisemminkin liittyvät. Pienet erillisryhmät ovat unohtuneet myös feministeiltä, näiden naisten tarpeita ei haluta nähdä.

Mikäli syrjintää esiintyy, olipa kyseessä mikä ihmisryhmä tahansa, syrjinnän vaikutukset ovat naisten kohdalla suuremmat. Tämä johtuu siitä, että naiseuteen liittyy esim. synnytäminen ja lastenhoito, perinteiset rooli-odotukset, tms..

Tittelityy kirjoitti:

Erikoinen taso sinulla, tarkoitan tätä syyllisten jahtaamista.

Rakentaminen on tietenkin yksi tärkeä tekijä, jonka avulla voidaan ihmisä eriarvoistaa. Liikuntavammaiset ja myös lastenvaunujen kanssa liikkuvat törmäävät päivittäin, näihin (kirjaimellisesti) rakenteelisiin esteisiin. Kaikkien ihmisten perustarpeet huomioon ottava rakentaminen ei paljoa kallimmaksi tulisi, kyse on ainoastaan siitä, mitä tarpeita painotetaan. Suomalaisessa rakentamisessa on vielä paljon asenteellisia ongelmia.

Naisvammaisiin liittyviä ongelmia on paljonkin, nämä ovat sukupuolista riippuvia, kuten naiseuteen yleisemminkin liittyvät. Pienet erillisryhmät ovat unohtuneet myös feministeiltä, näiden naisten tarpeita ei haluta nähdä.

Mikäli syrjintää esiintyy, olipa kyseessä mikä ihmisryhmä tahansa, syrjinnän vaikutukset ovat naisten kohdalla suuremmat. Tämä johtuu siitä, että naiseuteen liittyy esim. synnytäminen ja lastenhoito, perinteiset rooli-odotukset, tms..

Lue lisää

Myönnettäköön että oli siinä ja siinä että jos viestini postitan tai en. Alkoi nimittäin tuntumaan vähän turhankin kielteiseltä, mutta painoinpa kuitenki lähetä, sillä mielestäni viestiini sisältyy, ainakin, puolitotuus.

Mitä tulee feministien projekteihin, niin mielestäni on myös olemassa riski, jos nyt riski on oikea sana, että lähdette sukupuolittamaan vammaisia.

Vammainen nainen ja vammainen mies.

Tarvitaanko tuota? Pitääkö sukupuolten sota ulottaa myös vammaisille? Eikö olisi järkevämpää pitää laajempia projekteja jotka liittyvät molempiin sukupuoliin?

Sitäpaitsi nuo teidän projetit ei ole ilmaisiakaan. Jollekkin lisää lienee joltakin pois.

Tittelityy kirjoitti:

Erikoinen taso sinulla, tarkoitan tätä syyllisten jahtaamista.

Rakentaminen on tietenkin yksi tärkeä tekijä, jonka avulla voidaan ihmisä eriarvoistaa. Liikuntavammaiset ja myös lastenvaunujen kanssa liikkuvat törmäävät päivittäin, näihin (kirjaimellisesti) rakenteelisiin esteisiin. Kaikkien ihmisten perustarpeet huomioon ottava rakentaminen ei paljoa kallimmaksi tulisi, kyse on ainoastaan siitä, mitä tarpeita painotetaan. Suomalaisessa rakentamisessa on vielä paljon asenteellisia ongelmia.

Naisvammaisiin liittyviä ongelmia on paljonkin, nämä ovat sukupuolista riippuvia, kuten naiseuteen yleisemminkin liittyvät. Pienet erillisryhmät ovat unohtuneet myös feministeiltä, näiden naisten tarpeita ei haluta nähdä.

Mikäli syrjintää esiintyy, olipa kyseessä mikä ihmisryhmä tahansa, syrjinnän vaikutukset ovat naisten kohdalla suuremmat. Tämä johtuu siitä, että naiseuteen liittyy esim. synnytäminen ja lastenhoito, perinteiset rooli-odotukset, tms..

Lue lisää

En minä nyt halua olla minään ilonpilaajana tässä, ja jos ja kun vilpittömästi on tarkoitus auttaa niin miks siinä.

Tuohan on teidän uskonnossa, eikä mulla ainakaan ole mitään sitä vastaan, sehän on luonnepiirre, vähän kuin suomalaiset kristityt auttavat vaikka egyptin kristittyjä.

Mitäpä tässä muuta.

Sanonpa vielä että järkevintä olisi ehkä luoda projekteja jotka ovat tasa-arvoisia. Eli vaikka vammaisille naisille projekti ja saman varjon alle miehillekkin.

Ettei käy kuin esim UTH tutkimuksessa.

Mutta kuten sanottua, en halua olla ilonpilaaja, vinkkinä vaan että ottakaapa koko-naisuus huomioon.

Mi-yes kirjoitti:

Myönnettäköön että oli siinä ja siinä että jos viestini postitan tai en. Alkoi nimittäin tuntumaan vähän turhankin kielteiseltä, mutta painoinpa kuitenki lähetä, sillä mielestäni viestiini sisältyy, ainakin, puolitotuus.

Mitä tulee feministien projekteihin, niin mielestäni on myös olemassa riski, jos nyt riski on oikea sana, että lähdette sukupuolittamaan vammaisia.

Vammainen nainen ja vammainen mies.

Tarvitaanko tuota? Pitääkö sukupuolten sota ulottaa myös vammaisille? Eikö olisi järkevämpää pitää laajempia projekteja jotka liittyvät molempiin sukupuoliin?

Sitäpaitsi nuo teidän projetit ei ole ilmaisiakaan. Jollekkin lisää lienee joltakin pois.

Lue lisää

Vammutuminen ei vaikuta yleiseisesti ottaen sukupuoliominaisuuksiin. Ihmiset eivät ole siis vammaisinakaan sukupuolettomia. Yksillöllisten ominaisuuksien häivyttäminen on eräs syrjimisen merkki, halutaankin nähdä ainoastaan ihmiset ryhminä.

Projektit, joiden pyrkimyksenä on olla laajoja, unohtavat pienet ryhmät ja heidän erillistarpeensa. Naiset unohtuvat yleensä varsin nopeasti, näin on, etenkin silloin jos he ovat vähemmistönä.

Muistaakseni keskustelimme muutama vuosi sitten, vammaisiin naisiin kohdistuvasta väkivallasta. Vappu Viemerön tutkimuksien tiimoilta. Nämä ongelmat ovat edelleen olemassa.

Jää myös nähtäväksi, kuinka uuden hed.lain pohjalta annetaan jatkossa hoitoja vammautuneille naisille. Nykyisinhän on hoitoja annettu terveelle puolisolle, näin ainoastaan terveet naiset ovat hoitoja saaneet, puoliso on siis ainoastaan vammainen voinut olla.

Pudottaakseni kiven sydämeltäsi, täytyy sanoa, ettei feministit ole mitään vammaisprojektia käynnistämässä. Tämä naputtelu on minun yksityisharrastukseni. Masennun aika vahvasti, kuin sain tämän asenteita mittaavat tilastot käsiini. Tämä asenneilmasto koskettaa kaikkia vammaisia ja vaikuttaa aika toivottomalta pyrkiä niitä(kään) muuttamaan. Kelju juttu.

Tittelityy kirjoitti:

Vammutuminen ei vaikuta yleiseisesti ottaen sukupuoliominaisuuksiin. Ihmiset eivät ole siis vammaisinakaan sukupuolettomia. Yksillöllisten ominaisuuksien häivyttäminen on eräs syrjimisen merkki, halutaankin nähdä ainoastaan ihmiset ryhminä.

Projektit, joiden pyrkimyksenä on olla laajoja, unohtavat pienet ryhmät ja heidän erillistarpeensa. Naiset unohtuvat yleensä varsin nopeasti, näin on, etenkin silloin jos he ovat vähemmistönä.

Muistaakseni keskustelimme muutama vuosi sitten, vammaisiin naisiin kohdistuvasta väkivallasta. Vappu Viemerön tutkimuksien tiimoilta. Nämä ongelmat ovat edelleen olemassa.

Jää myös nähtäväksi, kuinka uuden hed.lain pohjalta annetaan jatkossa hoitoja vammautuneille naisille. Nykyisinhän on hoitoja annettu terveelle puolisolle, näin ainoastaan terveet naiset ovat hoitoja saaneet, puoliso on siis ainoastaan vammainen voinut olla.

Pudottaakseni kiven sydämeltäsi, täytyy sanoa, ettei feministit ole mitään vammaisprojektia käynnistämässä. Tämä naputtelu on minun yksityisharrastukseni. Masennun aika vahvasti, kuin sain tämän asenteita mittaavat tilastot käsiini. Tämä asenneilmasto koskettaa kaikkia vammaisia ja vaikuttaa aika toivottomalta pyrkiä niitä(kään) muuttamaan. Kelju juttu.

Lue lisää

...osaa hoitaa omia asioitaan. Ihan luonnollisesti olisin ainakin puolipeloissani jos olisin vammainen ja feministi olisi ajamassa asioitani, vaikka olisinkin sitten nainen.

Ei nyt mitenkään henkilökohtaisesti siis, mutta tämä nyt on mielipiteeni. En haluaisi feministin puhuvan puolestani, ja oletan joidenkin vammaisten olevan myös tätä mieltä, olen tosiaan lukenut tuosta artikkelinkin.

Feminismi perustuu ideologiseen ja yksipuoliseen lähtökohtaan. Sitten on myös se tuttu syyllistäminen, syyllisten ettiminen ja oman pesän piilottaminen.

Kuka muuten niitä vammaisia naisia hakkaa? Hoitajat vai?

Ei multa mitään kiveä sydämestä tipahtanut. Oletan vaan että kun ei prostituoituja edes kiinnosta feministien apu, miksi kiinnostaisi vammaisia naisia.

Mutta en minä tiedä, voihan se olla että feministit pystyvät näkemään jotain mitä suuremmat projektit ei näe, vaikka tää naisnäkökulma taitaa olla joka projektissa ja koko sosiaalihoitosektorikin on yhtä naisasiaa.

Olen siis sitä mieltä, näin yleisesti, että jos jotain projekteja on, niin voihan ne olla laajempia mutta samalla yksilöidympiä. Naisilla on niin paljon erilaisia järjestöjä että mielestäni koko tuo rakennelma voi jo olla, vaikkakkin vahingossa, miehiä syrjivää.

Tuohon vastataan sitten, että miesten pitäisi hoitaa ne miesten asiat itse, mutta mielestäni, kun puhutaan yhteiskunnasta, niin luulisi että kun tehdään kansallisia projekteja, otetaan kuitenkin molemmat sukupuolet huomioon.

Vaan ei. Jopa tällaisen ulkomailla olevan kaljanlitkijän on nyt siis oltava mukana organisoimassa tätä helvetin miesliikettä. Minua ei voisi oikeastaan kiinnostaa vähempääkään jotkut, sanotaan vaikka joensuulaiset nuoret pojat, mutta kun ei palkkaa saavat politiikot tai muunlaiset virkanaiset miehineen näytä kiinnostavan, niin on sitten muitten nyt lähtevä tuota duunia teemään. Saatanan saamatonta.


Mutta onnea projekteille.

Mi-yes kirjoitti:

...osaa hoitaa omia asioitaan. Ihan luonnollisesti olisin ainakin puolipeloissani jos olisin vammainen ja feministi olisi ajamassa asioitani, vaikka olisinkin sitten nainen.

Ei nyt mitenkään henkilökohtaisesti siis, mutta tämä nyt on mielipiteeni. En haluaisi feministin puhuvan puolestani, ja oletan joidenkin vammaisten olevan myös tätä mieltä, olen tosiaan lukenut tuosta artikkelinkin.

Feminismi perustuu ideologiseen ja yksipuoliseen lähtökohtaan. Sitten on myös se tuttu syyllistäminen, syyllisten ettiminen ja oman pesän piilottaminen.

Kuka muuten niitä vammaisia naisia hakkaa? Hoitajat vai?

Ei multa mitään kiveä sydämestä tipahtanut. Oletan vaan että kun ei prostituoituja edes kiinnosta feministien apu, miksi kiinnostaisi vammaisia naisia.

Mutta en minä tiedä, voihan se olla että feministit pystyvät näkemään jotain mitä suuremmat projektit ei näe, vaikka tää naisnäkökulma taitaa olla joka projektissa ja koko sosiaalihoitosektorikin on yhtä naisasiaa.

Olen siis sitä mieltä, näin yleisesti, että jos jotain projekteja on, niin voihan ne olla laajempia mutta samalla yksilöidympiä. Naisilla on niin paljon erilaisia järjestöjä että mielestäni koko tuo rakennelma voi jo olla, vaikkakkin vahingossa, miehiä syrjivää.

Tuohon vastataan sitten, että miesten pitäisi hoitaa ne miesten asiat itse, mutta mielestäni, kun puhutaan yhteiskunnasta, niin luulisi että kun tehdään kansallisia projekteja, otetaan kuitenkin molemmat sukupuolet huomioon.

Vaan ei. Jopa tällaisen ulkomailla olevan kaljanlitkijän on nyt siis oltava mukana organisoimassa tätä helvetin miesliikettä. Minua ei voisi oikeastaan kiinnostaa vähempääkään jotkut, sanotaan vaikka joensuulaiset nuoret pojat, mutta kun ei palkkaa saavat politiikot tai muunlaiset virkanaiset miehineen näytä kiinnostavan, niin on sitten muitten nyt lähtevä tuota duunia teemään. Saatanan saamatonta.


Mutta onnea projekteille.

Lue lisää

Hoitaa liikuntavammaisten asioita. Liitto hoitaa myös vammaisten naisten erityisongelmia. Feministit eivät ole kovinkaan kiinostuneita naisista, jotka kuuluvat erillisryhmiin. Sikäli pelkosi on turha.

Minä olen henkilökohtaisesti kiinnostunut pienistä erillisryhmistä etenkin, jos näiden ryhmien riskinä on syrjäytyminen. Vammaisiin ihmisiin kohdistuvat ennakkoasenteet ovat hankalia, koska ne kertovat niistä asenteista, joiden kanssa nämä ihmiset päivittäin tekemisiin joutuvat.

Projektina on henkilokohtaisten avustajien saaminen subjektiiviseksi oikeudeksi, kaikille sitä tarvitseville. Tämä toiminta ei ole sukupuoliriippuvaista. Lähinnä kyse on ihmisoikeuksien toteutumisesta. Sikäli voin hyvillä mielin otaa vastaan onnen toivotuksesi. Kenties tämäkin hallistus saadaan noudattamaan OMAA ohjelmaansa.

Tittelityy kirjoitti:

Sääli ei ole välttämättä alentuvaa suhtautumistapa, mutta sääliminen on lähtökohtaisesti eriarvoistavaa, tässä on se ongelma. Mikäli yleisesti suhtaudutaan säälien, tasaveroinen kohtaaminen käy mahdottomaksi.

Ihmiset voivat vaikuttaa tunteisiinsa ja ennenkaikkea tunteiden takana oleviin asenteihinsa. Tähän ideaanhan perustuu esim. feministien toiminta. Yritetään vaikuttaa asenteisiin ja näin pystytään muuttamaan tunnepitoista suhtautumista yhteiskunnassa laajemaltikin.

Yksittäisten ihmisten suhtautumistavalla ei juurikaan merkitystä ole, mutta mikäli negatiiviseksi luokiteltavia reagtioita esiintyy laajasti, niin silloin niiden vaikutus on jo merkittävä. Ihmisten mahdollisuudet itsenäisiin valintoihin kaventuvat, itsetunto joutuu koville ja minäkuva voi helposti häiriintyä.

Vammaisia on varsin monenlaisia, kuin ihmisiä yleensäkin. Vammaisuus ei sinällään tee ihmistä mitenkään erikoiseksi. Yhteiskuntamme pyrkii roolittamaan ihmisiä. Vammaisten ihmisten rooli on eriskummallinen, osin sankarillinen, säälittävä, hoivattava jne.. Tämän tyyppiset asenteet kutistavat ihmisyyttä ja aivan luonnollisista, että välillä voi elämä tuntua katkeralta. Kuitenkin, oikeus tulla kohdelluksi tasavertaisena ja oikeus itsenäiseen elämään, kuuluvat jokaiselle ihmiselle, riippumatta heidän fyysisitä kyvyistään.

Lue lisää

Säälintunne ja myötätunto ovat samaa maata, pienellä vivahde-erolla. Surkuttelu kuuluu eri kategoriaan, kuka siitä pitäisikään? Ehkä vain surkuttelija itse.

Säälimättä sitten: edellytän myös vammaisten omilta järjestöiltä sellaista otetta, joka ei vetoa sääliin. Kyllä ne pyrkivät tunteilla soittelemaan. Pitkälti toistakymmentä järjestöä lähettää minullekin melkein kuukausittain tilillepanokortteja ja usein liitteenä turhaa rompetta, saatekirjeet on tarkasti laadittu hellyttämään mielet. Kaikentyyppisissä avustustarpeissa (kummigaalat, tukikonsertit ym) vedotaan riipaisevasti kuvin ja sanoin - mihinkä muuhun kuin - sääliin. Kolkutellaan omaatuntoa, sinulla hyvin, toisilla huonosti.

Jos oikeuksia, oikeudenmukaisuutta, tasa-arvoista kohtelua halutaan korostaa, pitää edetä oikeusvaatimus etunenässä. Oikeuksien puolesta on kamppailtava, ei niitä saa muitten tajuntaan ruinaamalla, rähjäämällä eikä loukkaantumalla.

Asennemuutokset vievät aikaa, kuten feministit hyvin tietävät, on oltava pitkäjänteinen ja toimittava omalla taholla määrätietoisemmin siten, että rupeaa saamaan halutunlaista vastakaikua. Säälinherättelyn asemasta on järjestöjen muutettava ääntään. Niin metsä vastaa, kuin sinne huudetaan. Sääliä ja ropoja saa helpommin.

Todennäköisesti vammaisjärjestöt asioivat viranomaisiin päin oikeudenmukaisuus- ja asia-argumentein, mutta suureen yleisöön päin painopiste on ehkä sitten hieman liikaa tunnepuolella. Kun kanssaihmisten kiusalliseksi koettua suhtautumista halutaan muuttaa, on muutostarve tehtävä selväksi. Toistamalla, kunnes tarve terveempään käytökseen on ymmärretty.

Ilman myötätuntoa mikään laajamittaisempi auttaminen ei onnistu.

Soh-vi kirjoitti:

Säälintunne ja myötätunto ovat samaa maata, pienellä vivahde-erolla. Surkuttelu kuuluu eri kategoriaan, kuka siitä pitäisikään? Ehkä vain surkuttelija itse.

Säälimättä sitten: edellytän myös vammaisten omilta järjestöiltä sellaista otetta, joka ei vetoa sääliin. Kyllä ne pyrkivät tunteilla soittelemaan. Pitkälti toistakymmentä järjestöä lähettää minullekin melkein kuukausittain tilillepanokortteja ja usein liitteenä turhaa rompetta, saatekirjeet on tarkasti laadittu hellyttämään mielet. Kaikentyyppisissä avustustarpeissa (kummigaalat, tukikonsertit ym) vedotaan riipaisevasti kuvin ja sanoin - mihinkä muuhun kuin - sääliin. Kolkutellaan omaatuntoa, sinulla hyvin, toisilla huonosti.

Jos oikeuksia, oikeudenmukaisuutta, tasa-arvoista kohtelua halutaan korostaa, pitää edetä oikeusvaatimus etunenässä. Oikeuksien puolesta on kamppailtava, ei niitä saa muitten tajuntaan ruinaamalla, rähjäämällä eikä loukkaantumalla.

Asennemuutokset vievät aikaa, kuten feministit hyvin tietävät, on oltava pitkäjänteinen ja toimittava omalla taholla määrätietoisemmin siten, että rupeaa saamaan halutunlaista vastakaikua. Säälinherättelyn asemasta on järjestöjen muutettava ääntään. Niin metsä vastaa, kuin sinne huudetaan. Sääliä ja ropoja saa helpommin.

Todennäköisesti vammaisjärjestöt asioivat viranomaisiin päin oikeudenmukaisuus- ja asia-argumentein, mutta suureen yleisöön päin painopiste on ehkä sitten hieman liikaa tunnepuolella. Kun kanssaihmisten kiusalliseksi koettua suhtautumista halutaan muuttaa, on muutostarve tehtävä selväksi. Toistamalla, kunnes tarve terveempään käytökseen on ymmärretty.

Ilman myötätuntoa mikään laajamittaisempi auttaminen ei onnistu.

Lue lisää

Samoja kirjeitä saan päivittäin, minä myös. Järjestötoiminnan rahankeruu on toisaalta eri asia, kuin järjestön jäsenten tarpeet. En ole kovinkaan myötätuntoinen keräystoimintaa kohtaan.

Minusta ihmisoikeudet ovat sellaisia, joista ei
tinkiä voida. Ihmisille täytyy turvata normaalit inhimillisyyteen liittyvien tarpeiden toteuttamiset, näin on sukupuolesta, tai vammaisuuden asteesta riippumatta.

Myötätunto (empaatisuus) ovat eri tunteita, kuin sääli.

Kyse on oikeasti oikeudenmukaisuudesta, sallimmeko ihmisille, jotka ovat fyysisesti vajavaisia, mahdollisuuden normaaliin elämään. Mikäli emme sitä salli, perustelut olisi aiheelista kertoa. Rehellisesti.

Miksi tämä on niin vaikeaa nyt, kun taloudessa menee niin hyvin. Miksi ihmisyydeksi sallitaan ainoastaan tietynlainen kuva. Menestyvä ja nuori (mies), tai nuori hoikka nainen.

Mikä on oikea hinta inhimilliselle kohtelulle -kansantaloudessa?

Mi-yes kirjoitti:

On ollut nähtävissä, että kaikkeen mihin feministit koskevat, he onnistuvat sotkemaan. Ihan kaikkeen. Oli sitten kyseessä prostituoidut, seksuaalinen vapautuminen, tutkimuksiin väkivallasta, tutkimuksiin palkkoihin, miehiin, pornoon, kouluista, tasa-arvosta, you fuckin name it...

Ihan kaikki onnistutte sotkemaan.

On siis luonnollista olettaa että sotkeinen jatkuu myös mitä tulee vammaisiin.

Jos nyt otetaan vielä palstaltakin esimerkki, niin mielestäni varsin huvittavakin esimerkki on "jöröjukka", joka on ajanut "naisasiaa" tuottamalla varmaan sata uutta antifeministiä, eikä yhtään feministiä.

On siis luonnollista olettaa että sama käytäntö jatkuu myös mitä tulee vammaisiin naisiin.

Sotkemista.

Juotteko liikaa kahvia, vai mistä johtuu tuo helvetin sotkuhakuisuus?

Ehdotinkin jo naisveroa. Ehkä se voisi myös kattaa ilmaisen lasin punaviiniä jokaiselle feministille? Eli siinä missä on olemassa "tupakkatauko" niin nyt lanseerataan käsitteen "feministitauko". Ihan valtiosta käsin, olettehan ideologeineen sotkeutuneet meidän demokratiaan.

Eli feministitauon aikana, vaikka kello kymmenen aamulla ja kello kaksi iltapäivällä, femakolle pakkojuotetaan kaksi lasia punkkua, ja hänet laitetaan johonkin rauhoittumishuoneeseen kahdeksikymmeneksi minuutiksi miettimään toisen kerran.

Ehkäpä tuo voisi vähentää sitä sotkemista?

Lue lisää

Sinä maan matonen!

Palstalla on aktiivisia "puhtaanapitäjiä", heidän huolensa on se, että viestit ovat palstalle kuuluvia. Tein siksi aloituksen tarkoituksella feministiseksi, tietäen toki, että nämä ongelmat koskettavat myös miehiä.

Osalla vammaisista työtehö on aivan huippuluokkaa, tämähän on aivan tehtävä kohtaista. Ennakkoluuloisuus estää, varsin monen täysin pätevän ja pystyvän ihmisen mahdollisuuksia yrittämiseen.

Harmmillista on se, että vammaiset joutuvat tietenkin fyysisten rajoituksiensa kanssa kammpailemaan ja kun lisäks tulevat myös ennakkoluulojen mukaanaan tuomat väheksymiset.... Elämästä tulee turhan hankalaa, näin on sukupuolesta riippumatta. Tässä olisi selkeästi syytä omien asenteiden tarkasteluun.

Laitokseen "teljettynä" on varsin vähän vammaisia ja heidän määränsä yhä vähenee. Tämä johtuu uudenlaisesta linjauksesta, jonka vuoksi laitospaikat vähenevät edelleen. Pyritään tuettuun asumiseen, tällöin kyseeseen tulevat erilaiset palvelutalotyyppiset ratkaisut. Omaehtoinen asuminen onnistuu myös, mikäli kotiin saadaan riittävästi apua. Kotona asumisen ongelmana on avustajien puute, nämä ns. henkilökohtaiset avaustajat ovat kunnan palkkalistoilla olevia työntekijöitä. Vammaishoitoa ei voi ajatella toimivaksi vapaaehtoisen avun varassa. Ainoastaan virkistystoiminnan tyyppisiä ratkaisuja voidaan näin järjestää.

Vammaisiin naisiin liityy varsin paljon sosiaalista kontrolliia, tästä kärsivät etenkin kehitysvammaiset naiset. Seksuaalisuus on edelleen tabu, samoin raskaaksi tuleminen. Vammaisuuteen liityy varsin paljon vähättelyä ja myös sitä, että jostakin syystä ajatellaan siten, että näiden ihmisten olisi oltava kiitollisia kaikesta saamastaan tuesta. Ikäänkuin vammaisuuteen liittyisi kiitollisuuden odotus, näin on silloinkin, vaikka täysin normaaleista arkipäivän askareiden sujumisesta on kyse. Ihmisoikeuksien toteutuminen ei näin mahdollistu.

Suomessa hallitus otti tavoiteeksi vammaispalvelujen järjestämisen, etenkin henkolokohtaisten avustajien osalta. Mitään ei ole tapahtunut. Hyssälä ehdotti "päivähoito" tyyppistä ratkaisua, näin aikuisille ja osalle työssäkäyvistä ihmisistä. Hallitusohjelmaan kirjattua tavoitetta ei toki aina saavuteta, mutta harvoin se totaalisesti unohdetaan, kuten tässä tapauksessa. Rahastahan tässä on viime kädessä kyse ja yhteiskuntamme arvoista.