Ehkä joitain vielä kiinnostaa tämä Nato-kysymys, vaikka Jaba panikin pisteen omalta osaltaan keskustelulle jo eilen.
Otetaan nyt nämä turvatakuut esille. Liittymistähän on natottajien puolelta perusteltu sillä, että saamme turvatakuut. Nyt pitää kysyä, mitä nämä turvatakuut oikein ovat. Natosopimuksessa ei liene laisinkaan selvitetty sitä, mitä turvatakuiden antaminen käytännössä merkitsisi. Sopimuksen 5. artikla velvoittaa jäsenmaita taikka Natoa puolustamaan toista jäsenmaata, jos tämä joutuu hyökkäyksen kohteeksi.
Toisaalta meillä on koko ajan vakuutettu, että Natomaat saavat itse päättää siitä, lähettävätkö joukkoja oman alueensa ulkopuolella. Jos siis kaikki Natomaat päättävät olla lähettämättä joukkojaan, turvatakuita vaativa uhatuksi tai hyökkäyksen kohteeksi joutunut ei välttämättä saakaan mitään apua. Tämä Naton turvatakuuhomma on todella omituinen järjestelmä.
Ja sitten katsaus historiaan. Natolta on pyydetty muutaman kerran apua sen historian aikana. Ensimmäisen avunpyynnön esitti 1970-luvulla jäsenmaa Islanti, jolla ei ole omaa armeijaa lainkaan. Islanti joutui toisen Natomaan eli Englannin agressiivisen sotilasuhan alaiseksi ns. turskasodassa, jossa yksi islantilainen rajavartija sai surmansa. Nato ei suostunut auttamaan Islantia, vaikka Islanti uhkasi erolla Natosta. Turvatakuut eivät siis toimineet käytännössä.
Toisen kerran turvatakuukysymys tuli esille 9.11.2001 terrorihyökkäyksen jälkeen. Silloin jäsenmaat käsittääkseni poikkeuksetta suostuivat osallistumaan terrorismin vastaiseen taisteluun, mistä Afganistanin sota oli yksi vaihe. Sotatoimien laajuus ei ollut kuitenkaan sellainen, että kaikkia jäsenmaita olisi vaadittu kovin suurella panoksella siihen osallistumaan.
Kolmannen kerran turvatakuut tulivat akuutiksi vuonna 2003 Turkin koettua itsensä uhatuksi. Tällä kertaa koko Naton katsottiin houtuneen kriisiin, kun Ranska ja Belgia Saksan tukemina kieltäytyivät osallistumasta Turkin puolustamiseen USAn vaatimalla tavalla. Ranska käytti veto-oikeuttaan asiassa ja kieltäytyi niin ehdottamasti, että USAn ja Ranskan suhteet ajautuivat katkeamisen pisteelle.
Nato on ollut voimaton myös aiemmin Turkin ja Kreikan Kyprokseen liittyvien sotatoimien tai niillä uhkaamisen edessä. Näissä tapauksissa osapuolet eivät ole tiettävästi kääntyneet Naton puoleen pyytäen apua.
Historiallinen katsaus osoittaa, että Nato on käytännössä toiminut hyvin vaikeasti ennustettavalla tavalla turvatakuiden osalta. Tapauksia on sen verran vähän, että yleistä linjaa on vaikea hahmottaa. Lähes aina on kuitenkin ollut suurta epäselvyyttä ja eripuraa toimien suhteen. Tällaisenkö varaan Suomen pitäisi jättäytyä?
Natojäsenyyden voi tietysti ajatella toimivan ennakolta torjuvasti. Varmaan näinkin on, mutta potentiaaliset viholliset eivät ole voineet olla huomaamatta, miten epävarmasti ja haparoiden Nato kuitenkin eräissä tositilanteissa toimii.
Päivän Natopläjäys
10
469
Vastaukset 10
- juha210
Lueskelin joskus kauan sitten noita pykäliä ja sen perusteella näin äkkiä heitettynä puolustusartikla realisoituu jäsenmaita yksiselitteisesti velvoittavana vasta jonkun suvereenin valtion julistaessa sodan jotain NATO-maata vastaan. Tämän perusteella yksikään mainitsemasi esimerkki ei tuota velvoitetta ole laukaissut. Siis NATO on toiminut täysin sääntöjensä mukaisesti ja turvannut rauhaa jäsenmaissa jo historiallisen pitkän ajan.
- vai tyhjä...?
Esittämäsi seikka voidaan lukea myös sen ikuisen viisauden valossa, ettei pienten maiden turvallisuus koskaan ole ollut kuin papereilla. Kun mitään historiallista näyttöä Naton toimivuudesta mahdollisen sodan sattuessa ei ole, Naton kanssa tehdyt sopimukset ovat samanarvoisia kuin mitkä tahansa rauhanajan valtioidenväliset sopimukset. Todellisessa sotatilanteessa kaikki voi mennä uusiksi. Kuka auttaa, kuka ei, tai ei kukaan.
- juha210
vai tyhjä...? kirjoitti:
Esittämäsi seikka voidaan lukea myös sen ikuisen viisauden valossa, ettei pienten maiden turvallisuus koskaan ole ollut kuin papereilla. Kun mitään historiallista näyttöä Naton toimivuudesta mahdollisen sodan sattuessa ei ole, Naton kanssa tehdyt sopimukset ovat samanarvoisia kuin mitkä tahansa rauhanajan valtioidenväliset sopimukset. Todellisessa sotatilanteessa kaikki voi mennä uusiksi. Kuka auttaa, kuka ei, tai ei kukaan.
Tottakai aina kaikki on mahdollista, mutta asettamasi logiikka johtaa kysymykseen, miksi me sitten ylipäätään ylläpidämme omaa armeijaa?
- Vuodelta yksi tai kaksi
vai tyhjä...? kirjoitti:
Esittämäsi seikka voidaan lukea myös sen ikuisen viisauden valossa, ettei pienten maiden turvallisuus koskaan ole ollut kuin papereilla. Kun mitään historiallista näyttöä Naton toimivuudesta mahdollisen sodan sattuessa ei ole, Naton kanssa tehdyt sopimukset ovat samanarvoisia kuin mitkä tahansa rauhanajan valtioidenväliset sopimukset. Todellisessa sotatilanteessa kaikki voi mennä uusiksi. Kuka auttaa, kuka ei, tai ei kukaan.
Sodan tullen lakkaa rauhan aikana tehdyt sopimukset pätemästä.
Kokoomus muuten kampittaa vaaleissa Natoasialla itsensä. - tilanne....
juha210 kirjoitti:
Tottakai aina kaikki on mahdollista, mutta asettamasi logiikka johtaa kysymykseen, miksi me sitten ylipäätään ylläpidämme omaa armeijaa?
Kysymykseesi on vastaus. Historiallisesti armeijat ovat olleet hallitsijoiden leikkikaluja heidän harrastaessan valloituksiaan. Kansallisvaltioiden ja demokratioiden synnyttyä ne ovat olleet hallitsevan eliitin ylläpitämän hierarkiajäänteen olennainen osa. Kehittyneet demokratiat eivät ole sotineet keskenään, koska niissä periaatteessa valta on kansalla, eikä kansalainen useimmiten juurikaan innostu sotaretkistä. Ei sitä armeijaa oikeastaan demokratiassa kannatakaan ylläpitää. Demokratiassa ei enää ole olemassa sitä yhteiskuntakehityksellistä tai varsinkaan yksilöön vetoavaa arvopohjaa, josta sodankäynti kautta historian on ammentanut motiivinsa.
- Kysyvä ei tieltä eksy
juha210 kirjoitti:
Tottakai aina kaikki on mahdollista, mutta asettamasi logiikka johtaa kysymykseen, miksi me sitten ylipäätään ylläpidämme omaa armeijaa?
http://www.mil.fi/puolustusvoimainkomentaja/383.dsp
http://www.defmin.fi/index.phtml?s=67 - Lauri Leskenlehti
tilanne.... kirjoitti:
Kysymykseesi on vastaus. Historiallisesti armeijat ovat olleet hallitsijoiden leikkikaluja heidän harrastaessan valloituksiaan. Kansallisvaltioiden ja demokratioiden synnyttyä ne ovat olleet hallitsevan eliitin ylläpitämän hierarkiajäänteen olennainen osa. Kehittyneet demokratiat eivät ole sotineet keskenään, koska niissä periaatteessa valta on kansalla, eikä kansalainen useimmiten juurikaan innostu sotaretkistä. Ei sitä armeijaa oikeastaan demokratiassa kannatakaan ylläpitää. Demokratiassa ei enää ole olemassa sitä yhteiskuntakehityksellistä tai varsinkaan yksilöön vetoavaa arvopohjaa, josta sodankäynti kautta historian on ammentanut motiivinsa.
"Ei sitä armeijaa oikeastaan demokratiassa kannatakaan ylläpitää."
Asian voisi muotoilla niin, ettei demokratia tarvitse sisäistä armeijaa, poliisia, mutta demokratia, jolla on epädemokraattisia tai toisella lailla demokraattisia naapureita, tarvitsee armeijan. Jos turvatakuiden laukeamiseen vaaditaan sodanjulistus, asia menee entistä hankalamaksi. Otetaan esimerkiksi Suomen ja NL:n välinen talvisota. NL ei koskaan antanut Suomelle sodanjulistusta, vaan hyökkäsi väittäen puolustavansa maataan, kun suomalaiset olivat muka ampuneet venäläisiä ns. Mainilan laukauksilla. Siis tässä tapauksessa olisi tulkintasi mukaan ehditty aloittaa sota, käydä se ja solmia rauha Naton puuttumatta asioiden kulkuun.
- todellakaan
Lauri Leskenlehti kirjoitti:
"Ei sitä armeijaa oikeastaan demokratiassa kannatakaan ylläpitää."
Asian voisi muotoilla niin, ettei demokratia tarvitse sisäistä armeijaa, poliisia, mutta demokratia, jolla on epädemokraattisia tai toisella lailla demokraattisia naapureita, tarvitsee armeijan.Tämä on juuri se asia josta ei pidä olla vain yhtä mieltä. Juttu on niin etteivät demokratiat ja armeija sovi samaan kuvaan. Näin on eikä tästä mihinkään päästä. Mitä toimivampi demokratia, sen toimimattomampi armeija. Sen sijaan epädemokratia ja armeija kuuluvat aina yhteen. Mitä vähemmän demokratiaa sen vahvempi militaarisuus. Näistä on valittava. Revi siitä. Mutta historiallinen kehitys joka tapauksessa on valinnut sen demokratian.
- Mielipidetankki
Mielipidepankki kirjoitti:
Jos turvatakuiden laukeamiseen vaaditaan sodanjulistus, asia menee entistä hankalamaksi. Otetaan esimerkiksi Suomen ja NL:n välinen talvisota. NL ei koskaan antanut Suomelle sodanjulistusta, vaan hyökkäsi väittäen puolustavansa maataan, kun suomalaiset olivat muka ampuneet venäläisiä ns. Mainilan laukauksilla. Siis tässä tapauksessa olisi tulkintasi mukaan ehditty aloittaa sota, käydä se ja solmia rauha Naton puuttumatta asioiden kulkuun.
Sodan julistukseksi luetaan myös maahantunkeutuminen.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1241466
Salaisuudet paljastuu
Viimeiset hetket meneillään ottaa yhteyttä. Kertoa totuus ja selvittää asioita. Viimeiset hetket meneillään jos joku1361082Poliisi pamputti Variskankaalla
Mistä lie alkanut ja miksi poliisit kutsuttu, mutta mielestäni hyvin toimittu. Jos haluaa rähistä eikä rauhoitu puheella481043Kysely : Juuri kukaan ei halua nykyisen hallituksen jatkavan
Ylen kysely: Juuri kukaan ei halua nykyisen hallituksen jatkavan – eivät edes hallituspuolueiden omat kannattajat Kes921042Karita Tykkä mennyt kihloihin.
Onnittelu kuuluu hänelle ja tulevalle aviopuolisolleen.98755- 67733
- 25710
- 34702
S-ryhmän ihmisoikeuslinja ei kestä omaa hankintaketjuaan
S-ryhmän Israel-boikotin suurin uskottavuusongelma löytyy yllättävän läheltä, SOK:n omien tuotemerkkien hankintaketjuist25619- 8611