Kepulainen salailukulttuuri

Jos ihmiset tietäisivät mitä mieltä Jakke aikoinaan oli esim. Tsekkoslovakian miehityksestä, he tuskin kuuntelisivat hänen nykyisiä saarnojaan yhtä kunnioittavan kuuliaisina.

nykydemokratian vinoutumisesta eliittivallan ja salailun suuntaan

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=4500000000000427&posting=22000000020752639

Yhdyn täysin tuhon Suomettuneisuus teoriaan, näinhän sa on mennyt.

= puoluejohdon kanta. Siitä ei kenttä saa poiketa.

!!!!! kirjoitti:

= puoluejohdon kanta. Siitä ei kenttä saa poiketa.

siis oppia ajattelemaan omilla aivoilla
se vie aikaa eikä voi tapahtua kädenkäänteessä
toisaalta on hyvä kun ei olla joka tuulen puhallettavissa vaan jalat tukevasti maassa
erkkomediahan on kuljettanut meitä pois juuriltamme ja kohti sellaisia vesiä joilta onkin viisasta pysyä pois

Sosialidemokraattien pahin uhka taas on se, että ihmiset alkaisivat ajatella itse.

Kaipa viljely kuitenkin tulee pinta-alayksikköä kohden edullisemmaksi isoilla kuin pienillä viljelmillä? Kaipa tuotannolliset investoinnit ovat kannattavampia isoilla viljelmillä kuin pienillä?

Ja eikös maataloustuotteiden tuottamista muka tueta pakkomarkkinoinnin keinoin? Eli tuotetaan täällä tukiaisten avulla tuotteita, jotka viimekädessä pakkomarkkinoidaan ellei niille "normaalia" kysyntää löydy?

Eivätkös kehitysmaat ole toistuvasti vedonneet rikkaisiin valtioihin, etteivät nämä asettaisi lainojensa ja muun kehitysapunsa ehdoksi sitä että saavat dumpata omat ylijäämämaataloustuotteensa kehitysmaihin? Mitä? Vai mitä ne ovat Oiva Härkösen mielestä vinkuneet?

Kun rahan virtoja katsotaan, siltä kannalta on ihan selvä millaisesta vesistöstä maataloustuissa on kyse. Rikkaat lypsävät rahavirtoja myös maataloustukien kulisseissa. Eivätkös tällaiset asiat pitäisi panna päällimmäisiksi kun maatalouden saamia tukia käsitellään?

Ei kai kukaan ole väittänytkään, että Wahlroos on tehnyt jotain väärää. Hän vain käyttää kylmästi hyväkseen EU:n ja kotimaista maataloustukijärjestelmää, joka ei perustu vähäisessäkään määrin sosiaalisille perusteille. Siksi MTK:nkin olisi hyvä lopettaa jankutus siitä, että maatalouden liian vähäinen tukeminen ajaa yrittäjiä henkiseen hätään taloudellisen ahdingon lisäksi. Kuten Oiva kertoo tukijärjestelmä on kyyninen rahavaltasysteemi, missä ei oteta lukuun inhimillisiä sosiaalisia aspekteja.

Jakke ilkuu Vanhasta siitä, ettei tämä pyri edistämään julkisuutta ja läpinäkyvyyttä, vaan esittelee sen kanssa lähinnä täysin vastakkaisia mielipiteitä. Se kertoo siitä, että Vanhanen näkee salaislussa suurempia arvoja kuin läpinäkyvyydessä.

Maataloustulea on saanut Wahlroosin pelto, ei Wahlroos.

Kun tukea myönnetään siihen tarkoitukseen, että pellot pannaan tuottamaan, niin ei siinä ole kyse viljelijän tukemisesta, vaan tuotannon tulemisesta.

Minusta on melko naurettavaa esittää - niin kuin moni on täällä tehnyt - ettei Wahlroos mitään tukia tarvitse, Suomen rikkain mies. Jos nämä älykääpiöt kuvittelevat, että Wahroos (tai kukaan muukaan) investoisi muualta ansaitsemiaan rahoja tappiolliseen mataloustuotantoon, niin siinä ei paljon järki päätä pakota.

Jos tuki loppuu, niin viljely loppuu. Ostetaan sitten vilja maailmanmarkkinoilta ja lopetetaan samantien maaseutu kokonaan kannattamattomana.

Mielipidepankki kirjoitti:

Ei kai kukaan ole väittänytkään, että Wahlroos on tehnyt jotain väärää. Hän vain käyttää kylmästi hyväkseen EU:n ja kotimaista maataloustukijärjestelmää, joka ei perustu vähäisessäkään määrin sosiaalisille perusteille. Siksi MTK:nkin olisi hyvä lopettaa jankutus siitä, että maatalouden liian vähäinen tukeminen ajaa yrittäjiä henkiseen hätään taloudellisen ahdingon lisäksi. Kuten Oiva kertoo tukijärjestelmä on kyyninen rahavaltasysteemi, missä ei oteta lukuun inhimillisiä sosiaalisia aspekteja.

Jakke ilkuu Vanhasta siitä, ettei tämä pyri edistämään julkisuutta ja läpinäkyvyyttä, vaan esittelee sen kanssa lähinnä täysin vastakkaisia mielipiteitä. Se kertoo siitä, että Vanhanen näkee salaislussa suurempia arvoja kuin läpinäkyvyydessä.

Lue lisää

Nyt mpp havaitsi maataloustukien ydinajatuksen. Ne eivät ole sosiaalitukea. Ne ovat korvausta tuottajahintojen pudotuksesta , joka tapahtui liityttäessä EU:iin. Tämä tuottajahintojen lasku on johtanut joitakin suomalaisia kuluttajia siihen harhaluuloon, että jossakin tuotettaisiin elintarvikkeita näin halvalla. Tässä hinnassa kuvitellaan jo olevan mukana tuottajien pääomakulut, palkka jne. Asia ei kuitenkaan ole niin, vaan jokaisessa maassa on aina tuettu elintarvikkeiden tuottamista. Se on sosiaalitukea ruoan kuluttajille.

Jos maataloustuki muutettaisiin sosiaalituen luonteiseksi, niin ensin pitäisi lopettaa Englannin ja Ranskan aatelisten suomalaisiin huipputukiin verrattuna moninkertaiset tuet.

on jäänyt neula samaan uraan.

soitintasi, kirjoitti:

on jäänyt neula samaan uraan.

Siinä urassa soitin saa jauhaa. On asioita joita ei pidä koskaan päästää unohtumaan. Yksi on tapa jolla tämä maa velkaannutettiin. Siitä pitäisi joskus saada täsmällistä tietoa amerikkalaispankkiirien nimiä myöten. Yksi on tuo Koiviston konklaavi. Ei pidä koskaan unohtaa että maassa on mahdollisesti ollut presidentti joka on sanellut oikeuslaitokselle säännöt konkurssioikeudenkäyntejä varten. Ja yksi asia on Lipposen tekemä Irak-politiikan moka. Sitä ei koskaan saa päästää unohtumaan. Ei pidä koskaan unohtaa sitä millaisen räikeän julkisuusnäytelmän SDP kehitti Jäätteenmäen menettelytapojen ympärille peittääkseen Lipposen tekemän mahdollisesti maanpetosta lähentelevän virheen.

hyvä ura kirjoitti:

Siinä urassa soitin saa jauhaa. On asioita joita ei pidä koskaan päästää unohtumaan. Yksi on tapa jolla tämä maa velkaannutettiin. Siitä pitäisi joskus saada täsmällistä tietoa amerikkalaispankkiirien nimiä myöten. Yksi on tuo Koiviston konklaavi. Ei pidä koskaan unohtaa että maassa on mahdollisesti ollut presidentti joka on sanellut oikeuslaitokselle säännöt konkurssioikeudenkäyntejä varten. Ja yksi asia on Lipposen tekemä Irak-politiikan moka. Sitä ei koskaan saa päästää unohtumaan. Ei pidä koskaan unohtaa sitä millaisen räikeän julkisuusnäytelmän SDP kehitti Jäätteenmäen menettelytapojen ympärille peittääkseen Lipposen tekemän mahdollisesti maanpetosta lähentelevän virheen.

Lue lisää

tks -:)

Jos jossain Koiviston konklaavissa on käytetty julkista valtaa siten, että on ohjailtu puolueetonta oikeuslaitosta johonkin suuntaan, sellainen ohjailu on syytä tietenkin saattaa julkisuuteen. Itse en ole kuullut, että tilaisuudessa olisi ollut kyse tällaisesta ohjailusta. Joku voi tietysti pitää jo itse tilaisuuden järjesteämistä ohjailuna. Jotkut paikalla olleet ovat kertoneet tapahtumien kulusta eikä sen perusteella voi tulla siihen johtopäätökseen, että hallintovallan edustaja olisi pyrkinyt valtansa rajat ylittäen ohjailemaan tuomiovallan edustajia. Koiviston jotkut julkisuudessa antamat lausunnot olivat kyllä käsittämättömiä eikä tuntunut ymmärtävän välillä lainkaan sitä, mistä tuomitsemisvallassa on kyse. Koivisto ilmeisesti suhtautui lakiin samanlaisena ohjailukeinona kuin vaikkapa korkopolitiikkaan.

Maatloustuissa on taas aivan selvästi kyse julkisuuslainsäädännön piiriin kuuluvasta asiasta. Siinä julkisen vallan päätöksillä annetaan rahaa joillekin joillakin perusteilla. Asioiden valmistelu on tässäkin salaista, vasta päätökset ovat julkisia.

Koiviston järjestämässä seminaarissa ei tiettävästi tehty mitään päätöksiä. Kyse oli keskustelusta. Ja jos kyse on keskustelusta, voi olla hyvä, että asioista ei silloin tehdäkään julkisia. Tuollaisissa keskusteluissa tuomioistuimen edustajilla on mahdollisuus ottaa esiin todellisia puutteita. Itse epäilin, että tilaisuuden salaamistoive on alunperin lähtöisin juuri keskusteluun osallistuneiden tuomiovallan edustajien taholta. Pyörrän kyllä auliisti tämän käsitykseni, jos näytetään, että tilaisuudessa oli tarkoitus asiattomasti vaikuttaa tuomiovallan käyttäjiin. Tässä kohdin on hyvä muistuttaa, että seminaariin osallistui myös tiedemiehiä, jotka siis pääsivät autiopaikalta näkemään, jos tällaista vaikuttamista olisi ollut. Kunnianhimoinen tiedemies tuskin jättäisi näin herkullista tilaisuutta käyttämättä muistelemalla tilaisuuden luonnetta jossain yhteydessä. Sellaista en ole havainnut.

Voiko tuomioistuimiin ylipäänsä vaikuttaa? Voi ja ei voi. Tuomioistuinten riippumattomuus on meillä hyvin varmistettu. Tuomari nauttii käytännössä absoluuttista irtisanomissuojaa. Vielä kovempi este vaikuttamiselle on tärkeimpien päätösten kollektiivinen luonne. Tuomioistuin ei silloin henkilöidy yhteen ihmiseen, vaan päätökset ovat kollektiivisia. Tuomioistuinten päätökset tulee myös perustella ja perustelut ovat julkisia. Näitä perusteluja sitten käsitellään täysin avoimesti esim. oikeustieteellisessä ja oikeuspoliittisessa keskustelussa esim. alan aikausijulkaisuissa. Parempi mahdollisuus on vaikuttaa poliisin, koska se on hierarkinen systeemi tai syyttäjiin, jotka toimivat itsenäisemmin.

Mielipidepankki kirjoitti:

Jos jossain Koiviston konklaavissa on käytetty julkista valtaa siten, että on ohjailtu puolueetonta oikeuslaitosta johonkin suuntaan, sellainen ohjailu on syytä tietenkin saattaa julkisuuteen. Itse en ole kuullut, että tilaisuudessa olisi ollut kyse tällaisesta ohjailusta. Joku voi tietysti pitää jo itse tilaisuuden järjesteämistä ohjailuna. Jotkut paikalla olleet ovat kertoneet tapahtumien kulusta eikä sen perusteella voi tulla siihen johtopäätökseen, että hallintovallan edustaja olisi pyrkinyt valtansa rajat ylittäen ohjailemaan tuomiovallan edustajia. Koiviston jotkut julkisuudessa antamat lausunnot olivat kyllä käsittämättömiä eikä tuntunut ymmärtävän välillä lainkaan sitä, mistä tuomitsemisvallassa on kyse. Koivisto ilmeisesti suhtautui lakiin samanlaisena ohjailukeinona kuin vaikkapa korkopolitiikkaan.

Maatloustuissa on taas aivan selvästi kyse julkisuuslainsäädännön piiriin kuuluvasta asiasta. Siinä julkisen vallan päätöksillä annetaan rahaa joillekin joillakin perusteilla. Asioiden valmistelu on tässäkin salaista, vasta päätökset ovat julkisia.

Koiviston järjestämässä seminaarissa ei tiettävästi tehty mitään päätöksiä. Kyse oli keskustelusta. Ja jos kyse on keskustelusta, voi olla hyvä, että asioista ei silloin tehdäkään julkisia. Tuollaisissa keskusteluissa tuomioistuimen edustajilla on mahdollisuus ottaa esiin todellisia puutteita. Itse epäilin, että tilaisuuden salaamistoive on alunperin lähtöisin juuri keskusteluun osallistuneiden tuomiovallan edustajien taholta. Pyörrän kyllä auliisti tämän käsitykseni, jos näytetään, että tilaisuudessa oli tarkoitus asiattomasti vaikuttaa tuomiovallan käyttäjiin. Tässä kohdin on hyvä muistuttaa, että seminaariin osallistui myös tiedemiehiä, jotka siis pääsivät autiopaikalta näkemään, jos tällaista vaikuttamista olisi ollut. Kunnianhimoinen tiedemies tuskin jättäisi näin herkullista tilaisuutta käyttämättä muistelemalla tilaisuuden luonnetta jossain yhteydessä. Sellaista en ole havainnut.

Voiko tuomioistuimiin ylipäänsä vaikuttaa? Voi ja ei voi. Tuomioistuinten riippumattomuus on meillä hyvin varmistettu. Tuomari nauttii käytännössä absoluuttista irtisanomissuojaa. Vielä kovempi este vaikuttamiselle on tärkeimpien päätösten kollektiivinen luonne. Tuomioistuin ei silloin henkilöidy yhteen ihmiseen, vaan päätökset ovat kollektiivisia. Tuomioistuinten päätökset tulee myös perustella ja perustelut ovat julkisia. Näitä perusteluja sitten käsitellään täysin avoimesti esim. oikeustieteellisessä ja oikeuspoliittisessa keskustelussa esim. alan aikausijulkaisuissa. Parempi mahdollisuus on vaikuttaa poliisin, koska se on hierarkinen systeemi tai syyttäjiin, jotka toimivat itsenäisemmin.

Lue lisää

Huomautan siitä tosiasiasta, ettei maan ylin laillisuusvalvoja oikeuskansleri Jorma S Aalto aikoinaan nähnyt Juhantalon koplauksissa mitään aihetta syytteen nostamiseen. Selitä tämä.

Itse en pysty koko Juhantalon niin poliittiselle kuin oikeudelliselle suojeluprosessille kehittämään yhtä ainoaa kuvailutapaa, joka jotenkin vahvistaisi käsitystä oikeusjärjestelmämme toimivuudesta. Mentiin ei vain aika pitkälle vaan niin pitkälle kuin hyvän veljen suojelussa ikinä vain voi mennä ennen kuin systeemi alkoi purra. Jos jokin niin se että tällaista voi kaikkein korkeimpien poliitikkojen (mm. Koiviston) ja oikeusviranomaisten tasolla tapahtua kertoo yläluokan korruptoituneisuudesta ja täydellisestä nuhteettomuuden puutteesta. Ja kun tällaista tapahtuu, sitä katsoo ihan toisin silmin väitteitä väitetystä yleisestä korruptpoitumattomuudestamme. Tai vaikkapa toistuvia uutisia joissa kerrotaan ettei sisäpiiririkoksista nosteta syytteitä.

Ei oikeuslaitos voi yhteiskunnassa olla mikään saareke, jolla vallitsisivat jotenkin aivan erilaiset moraalikäsitykset ja -koodit kuin yhteiskunnan muissa vallankäyttöpiireissä. Jos Koiviston konklaavissa puhuttiin asioista tietyillä äänensävyillä -- eli chomskylaisittain ilmaistuna käsitteellistettiin asiat yhteistä etunäkökohtaa tunnistaen -- se riittää. Mitään erityisesti muotoiltua päätöstä tai edes eksplikoitua suositusta ei tarvita. Systeemi toimii kuten sen kuvataan toimivan. Yhteisymmärrys saavutetaan yhteiseen kieleen sisäänrakennetulla tavalla. Näin voi oikeuslaitoskin tuottaa automaattisesti niitä päätöksiä joita sen on haluttu tuottavan.

Suosittelen tutustumista Chomskyn ajatteluun.

sisällöt kirjoitti:

Huomautan siitä tosiasiasta, ettei maan ylin laillisuusvalvoja oikeuskansleri Jorma S Aalto aikoinaan nähnyt Juhantalon koplauksissa mitään aihetta syytteen nostamiseen. Selitä tämä.

Itse en pysty koko Juhantalon niin poliittiselle kuin oikeudelliselle suojeluprosessille kehittämään yhtä ainoaa kuvailutapaa, joka jotenkin vahvistaisi käsitystä oikeusjärjestelmämme toimivuudesta. Mentiin ei vain aika pitkälle vaan niin pitkälle kuin hyvän veljen suojelussa ikinä vain voi mennä ennen kuin systeemi alkoi purra. Jos jokin niin se että tällaista voi kaikkein korkeimpien poliitikkojen (mm. Koiviston) ja oikeusviranomaisten tasolla tapahtua kertoo yläluokan korruptoituneisuudesta ja täydellisestä nuhteettomuuden puutteesta. Ja kun tällaista tapahtuu, sitä katsoo ihan toisin silmin väitteitä väitetystä yleisestä korruptpoitumattomuudestamme. Tai vaikkapa toistuvia uutisia joissa kerrotaan ettei sisäpiiririkoksista nosteta syytteitä.

Ei oikeuslaitos voi yhteiskunnassa olla mikään saareke, jolla vallitsisivat jotenkin aivan erilaiset moraalikäsitykset ja -koodit kuin yhteiskunnan muissa vallankäyttöpiireissä. Jos Koiviston konklaavissa puhuttiin asioista tietyillä äänensävyillä -- eli chomskylaisittain ilmaistuna käsitteellistettiin asiat yhteistä etunäkökohtaa tunnistaen -- se riittää. Mitään erityisesti muotoiltua päätöstä tai edes eksplikoitua suositusta ei tarvita. Systeemi toimii kuten sen kuvataan toimivan. Yhteisymmärrys saavutetaan yhteiseen kieleen sisäänrakennetulla tavalla. Näin voi oikeuslaitoskin tuottaa automaattisesti niitä päätöksiä joita sen on haluttu tuottavan.

Suosittelen tutustumista Chomskyn ajatteluun.

Lue lisää

Oikeuskansleri Aallon toiminta ansaitsee arvostelua. Sitä ihmeteltiin jo silloin ja ihmeteltiin myös tuomiovaltaa käyttävien keskuudessa eikä kaikkein vähiten. Sanoisin, että sillä puolen aitaa oltiin jopa ilahtuneita, kun syyte nostettiin. Aallon toiminta oli kovin läpinäkyvän oloista ja kyllä siinä yhdelle ja toiselle tuli hyvä veli suojelu mieleen.

Paine muodostui kuitenkin lopulta niin kovaksi, ettei tuollainen suojelu kestä. Kritiikkiä tuli medialta, tuli asiantuntijoilta ja lopulta sitten Wegelius kertoi niin yksityiskohtaisesti asiat, ettei syytteen nostamista voitu mitenkään välttää. Oikeuslaitoksen heikkoudet ovat nimenomaan syytepuolella, mitä oikeuskanslerin edusti. Syyttäjä henkilöityi, toisin kuin tuomioistuinpuolella, missä toimii kollektiivi. Nykyinen valtakunnansyyttäjäjärjestelmä on sikäli paljon parempi, että se on selkeästi syyttäjäviranomainen, joka saa päivittäistä palautetta kentältä ja joka on kiinni omassa hallinnonalassaan. Oikeuskanslerisysteemi systeemi on kuin Kekkonen tai kuningas, johon luotetaan henkilönä.

Järjestelmillä voidaan vaikuttaa siihen, kuinka helposti tai vaikeasti niihin voidaan vaikuttaa. Korkeimpien oikeuksien johdossa on myös presidenttejä (virkanimike). Tämä korostaa tuomiovallan edustajien asemaa muuhun päätöksentekoon nähden rinnasteisena, ei alisteisena. Se tarkoittaa silloin, myös sitä, että muuta valtaa käyttävät eivät kukkoile näille, koska siihen heillä ei ole eväitä ja keinoja. Sen vuoksi ei ole niin kovin varmaa, että äänensävytkään vaikuttavat. Eliitissäkin on kilpailua ja toisten arvostelua. Yhtä hyvin voisi väittää, että eliitissä on ryhmiä, jotka näkevät jonkun toisen eliitin jäsenen eliminoimisen hyvänä asiana sinänsä.

Tottakai on myös niin, että eliitti voi vetää yhtä köyttä ja puhua yhteisellä kielellä. Siinä voi olla kyse siitä, eliitti on niin täysin irtaantunut rahvaan ajatusmaailmasta ja elämästä, ettei tahdo sitä ymmärtääkään. Melkein väittäisin, että tilanne on tässä kohdin parantunut Suomessa, koska eliittiin ei synnytä, sinne voi päästä koulutuksen kautta rahvaan lapsetkin ja näillä voi olla sidoksia muuhunkin kuin eliitin omaksumiin arvoihin.

Mielipidepankki kirjoitti:

Oikeuskansleri Aallon toiminta ansaitsee arvostelua. Sitä ihmeteltiin jo silloin ja ihmeteltiin myös tuomiovaltaa käyttävien keskuudessa eikä kaikkein vähiten. Sanoisin, että sillä puolen aitaa oltiin jopa ilahtuneita, kun syyte nostettiin. Aallon toiminta oli kovin läpinäkyvän oloista ja kyllä siinä yhdelle ja toiselle tuli hyvä veli suojelu mieleen.

Paine muodostui kuitenkin lopulta niin kovaksi, ettei tuollainen suojelu kestä. Kritiikkiä tuli medialta, tuli asiantuntijoilta ja lopulta sitten Wegelius kertoi niin yksityiskohtaisesti asiat, ettei syytteen nostamista voitu mitenkään välttää. Oikeuslaitoksen heikkoudet ovat nimenomaan syytepuolella, mitä oikeuskanslerin edusti. Syyttäjä henkilöityi, toisin kuin tuomioistuinpuolella, missä toimii kollektiivi. Nykyinen valtakunnansyyttäjäjärjestelmä on sikäli paljon parempi, että se on selkeästi syyttäjäviranomainen, joka saa päivittäistä palautetta kentältä ja joka on kiinni omassa hallinnonalassaan. Oikeuskanslerisysteemi systeemi on kuin Kekkonen tai kuningas, johon luotetaan henkilönä.

Järjestelmillä voidaan vaikuttaa siihen, kuinka helposti tai vaikeasti niihin voidaan vaikuttaa. Korkeimpien oikeuksien johdossa on myös presidenttejä (virkanimike). Tämä korostaa tuomiovallan edustajien asemaa muuhun päätöksentekoon nähden rinnasteisena, ei alisteisena. Se tarkoittaa silloin, myös sitä, että muuta valtaa käyttävät eivät kukkoile näille, koska siihen heillä ei ole eväitä ja keinoja. Sen vuoksi ei ole niin kovin varmaa, että äänensävytkään vaikuttavat. Eliitissäkin on kilpailua ja toisten arvostelua. Yhtä hyvin voisi väittää, että eliitissä on ryhmiä, jotka näkevät jonkun toisen eliitin jäsenen eliminoimisen hyvänä asiana sinänsä.

Tottakai on myös niin, että eliitti voi vetää yhtä köyttä ja puhua yhteisellä kielellä. Siinä voi olla kyse siitä, eliitti on niin täysin irtaantunut rahvaan ajatusmaailmasta ja elämästä, ettei tahdo sitä ymmärtääkään. Melkein väittäisin, että tilanne on tässä kohdin parantunut Suomessa, koska eliittiin ei synnytä, sinne voi päästä koulutuksen kautta rahvaan lapsetkin ja näillä voi olla sidoksia muuhunkin kuin eliitin omaksumiin arvoihin.

Lue lisää

Mielestäni olet väärässä kahdessa kohdassa. Ajattelet että eliitti muodostuisi keskenään kilpailevista henkilöistä. Pätevyys ja monenlaisten näkemysten esiintulo varmistuisi tämän kilpailun kautta. Tämä mielikuva eliitin muodostumisesta ei nähdäkseni pidä paikkaansa. Eliitti on vastanapa rahvaalle. Akateemiseen väkeen kuuluminen merkitsee tietoisuutta eliittiasemasta. Tämän tietoisuuden piiriin sulkeutuminen muuttaa keskinäisen kilpailun luonnetta. Siksi eliitin piirissä ei ajeta rahvaan asioita, vaan harrastetaan akateemista, joskus julmaakin eriarvopeliä. Se ken eliitin piirissä esittää eriäviä näkemyksiä ei suinkaan voi odottaa tukea rahvaalta, vaan hänen on valmistauduttava klikkiytymiseen ja haalittava kannoilleen tukijoukkoja eliitin piiristä. Tällainen sisäänlämpävyys on akateemisille oppineille tyypillistä, enkä tiedä miten asiat voisivat muulla tavoin ollakaan. Mutta tämä sama suljetun eliitin itseriittoisuus ja itseidentiteetin tavoittelu on myös se tekijä joka käytännössä purskahtaa jostain saumasta ulos hyväveli-uskollisuutena.

Toinen asia on tuo kielellinen tekijä, jonka pohjalle arkipäivän "salaliitot" eli hyväveli-kuviot muodostuvat. Kysymys ei siis ole mistään äänensävyistä vaan sellaisista hienojakoisista kieleen implikoituvista merkityssisällöistä, joita ei juurikaan voi jäljittää foneettiselta tasolta sen enempää kuin kielen rakenteita analysoimalla. Olisi houkuttelevaa viitata esim. Britanniassa yliopistojen piirissä omittuihin puhetapoihin ja aksentteihin, joista saman opinahjon "valitut" tunnistavat toisensa, mutta sekin on vain pintaa kielen syvätasolla välittyvien merkityssisältöjen rinnalla. Sellaiset miehet kuin Wittgenstein ja Chomsky ovat omilta kanteiltaan tätä kielen syvätasoa paljon tutkineet, ja opetuksen voisi ehkä tiivistää niin ettei koskaan ole olennaista se mikä on määriteltävissä vaan se mikä aina ja väistämättä jää määrittelemättä. Niin kauan kun keskinäinen kanssakäymisemme tapahtuu kielen välityksellä, emme koskaan pysty pysäyttämään kokonaisia kielenkäyttötilanteita ja vangitsemaan todellisuuden olennaisia merkityksiä tai sanojen todellisia vaikutuksia johonkin tapahtumakuvaukseen tai tekojen tunnusmerkistöön. Juridiikassahan tehdään tällainen omalaatuinen yritys todellisuuden palasten paketoimiseksi, mutta valitettavasti tällaisiin kartoituksiin jää aina ratkaisevia aukkoja. Siksi sisäpiiririkoksia ei tapahdu.