Itse vl-uskovainen Mauri Kinnunen toivoi SRK:n 100-vuotisjuhlan aikaan Kalevassa julkaistussa kirjoituksessaan, että vl-herätysliike korjaa menneisyyden kipupisteet.
Tätä kirjoitusta jonka viesti on suunnattu suoraan SRK:n johtokunnalle ja pääsihteerille, ei ole yksikään SRK:sta kommentoinut. Kirjoitus vaiettiin vl-liikkeessä täysin. Miksi?
Kaleva 1.10.2006
"Tämä vuosituhat haastaa lestadiolaisuuden
Suomen suurimman herätysliikkeen pitäisi pystyä avoimesti kohtaamaan menneisyytensä kipupisteet."
Perinteisillä vastakkainasetteluilla ei ole enää merkitystä, Mauri Kinnunen kirjoittaa.
Maamme kannattajajoukoltaan suurin ja laajimmalle levinnyt herätysliike, vanhoillislestadiolaisuus, viettää lokakuun alussa keskusjärjestönsä Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen (SRK) 100-vuotisjuhlaa. Herätysliikkeellä on kannattajia myös Ruotsissa, Norjassa, Pohjois-Amerikassa, Baltian maissa, Venäjällä ja Keski-Euroopassa. Uusimpana ”aluevaltauksena” ovat Ecuador Etelä-Amerikassa ja Togo sekä Kenia Afrikassa.
Lestadiolaisuuden ydinsanoma, viesti siitä, että Jeesus on antanut opetuslapsilleen ja hänen seuraajilleen tehtävän saarnata parannusta ja syntien anteeksiantoa kaikille luoduille, on saanut yhä enemmän vastakaikua eri puolilla maailmaa.
Tämä kehitys ei ole kuitenkaan ollut vailla haasteita.
Levitessään uusille alueille ja täysin erilaisen kulttuurin keskuuteen vanhoillislestadiolaisuus on joutunut kohtaamaan tapoja, normeja ja uskomuksia, jotka poikkeavat täysin siitä, mihin on totuttu liikkeen vanhoilla ydinalueilla. Ilmeisesti tuo kohtaaminen on sujunut ilman suuria hankauksia.
Lestadiolaisuuden kansainvälistyminen tuo toki uusia haasteita liikkeen ydinalueille Suomeen. Henkilökohtaiset kontaktit, matkailu ja kulttuurirajat ylittävät avioliitot asettavat Suomessa asuvat vanhoillislestadiolaiset kyselemään, mikä ”tässä kristillisyydessä” on uskon perusta ja mikä mahdollisesti on historian tuomaa, uskon kannalta epäolennaista tapakulttuuria.
Tässä tarkastelussa on olennaista tuntea lestadiolaisuuden historiaa ja perehtyä aikalaislähteisiin. Ehdottomuus opillisissa ja tapakulttuuriin liittyvissä asioissa on ollut yksi lestadiolaisuuden tunnus. Aikoinaan lestadiolaisuudessa yleinen yksinkertaisen pukeutumisen ihannointi juontaa juurensa Lars Levi Laestadiukseen ja hänen saarnoihinsa. Jos ihmisellä on Laestadiuksen mukaan elävä usko, sen tulee näkyä myös ulkonaisina merkkeinä. Uskova hylkää maailman koreuden ja turhuuden.
Laestadius paheksui varallisuuden näyttämistä ja rahojen tuhlaamista ulkoiseen ja maalliseen. Saarnojen innoittamana herätysliikkeeseen liittyneet alkoivat vähitellen kontrolloida toisiansa normien ja ”kristityn” ihanteiden noudattamisessa.
Lestadiolaisuus syntyi Fennoskandian äärimmäisessä perukassa, ja se omaksui ympäröivän tapakulttuurin askeettisimmillaan. Pohjan perillä monet rintamaiden arkipäiväiset vaatteet, esineet ja asiat olivat ylellisyyttä ja kerskaa ja niitä tuli ”kristityn” välttää.
Olosuhteissa, joissa ”heräämättömätkin” pitivät monia etelän tapoja ja esineitä ylellisyytenä, vältyttiin yhteentörmäyksiltä. Ristiriitaa herätysliikkeen ja ympäröivän yhteiskunnan välille syntyi, kun periferian tapakulttuuria siirrettiin rintamaiden lestadiolaisyhteisöihin. Lestadiolaisuus alkoi leimautua syntyalueensa ulkopuolella monissa tapakulttuuriin liittyvissä asioissa omituiseksi.
Uusi ristiriitatilanne syntyi modernisaation tunkeutuessa perimmäisiinkin kyliin Pohjois-Pohjanmaalla 1960-luvulla. Tämä mursi lestadiolaisuuden pitkään hallitseman paikalliskulttuurin. Vanhoillislestadiolaisuus reagoi modernisaation haasteisiin (televisio, perhesuunnittelu, peruskoulu, maaltamuutto/suuri muuttoaalto Ruotsiin) käpertymällä itseensä ja suoristamalla rivejään.
Koko 1970-luvun Päivämies-lehden pääkirjoituksia ja artikkeleita leimaa ”piiritystunnelma maailman pahuuden raivotessa” ja usko pikaiseen maailmanloppuun. Kehitys johti ”puimatantereen puhdistamiseen” niin sanotuilla hoitokokouksilla. Tilanne alkoi vähitellen muodostua liikkeen sisällä kestämättömäksi. Vuoden 1979 lopulla liikkeen johdossa suoritettiin henkilövaihdoksia ja otettiin uusi suunta. Tavoitteeksi tuli avoin tiedottaminen ja hyvien suhteiden ylläpito kirkkoon ja muihin yhteistyötahoihin.
Samalla niin sanotut hoitokokoukset päättyivät lähes tyystin. Keskustelu 1970-luvun tapahtumista ja niiden merkityksestä 2000-luvun vanhoillislestadiolaisuudelle odottaa edelleen sopivaa ajankohtaa liikkeen sisällä.
Lestadiolaisuus on saanut voimaa selvistä vastakkainasetteluista (etelä/pohjoinen, kaupunki/ maaseutu, sivistyneistö/oppimattomat, papisto/maallikot, rikkaat/köyhät, maailmallisuus/askeettisuus). Tämäntyyppiset joko–tai -asettelut ovat olleet tyypillisiä useimmille uskonnollisille liikkeille. Niillä on synnytetty ja pidetty yllä yhteisöidentiteettiä.
Tämä vuosituhat tulee olemaan haasteellinen vanhoillislestadiolaisuudelle, kun perinteisillä vastakkainasetteluilla ei ole enää merkitystä. Suuri osa liikkeen jäsenistä elää urbaanissa ympäristössä Etelä-Suomessa ja tuhannet vanhoillislestadiolaiset nuoret työskentelevät tai opiskelevat ulkomailla. He törmäävät kymmeniin uskontoihin ja kulttuureihin. Tämä nostaa esiin lukuisia kysymyksiä, joihin heidän isovanhempansa eivät juurikaan joutuneet pohtimaan vastausta.
Pohjoinen herätysliike asennoitui alusta alkaen varauksellisesti tai kielteisesti uusiin aate- ja kulttuurivirtauksiin, esineisiin ja keksintöihin. Ne nähtiin turhina tai niiden pelättiin ”vieroittavan ihmistä Jumalasta ja haittaavan uskonkilvoitusta”. Kulttuurivihamielisyydestä huolimatta lestadiolaisuus on ollut innoituksen lähteenä varsinkin kirjallisuudessa ja musiikissa. Lestadiolaisella laulu- ja virsiperinteellä on keskeinen osuus nykyisessä luterilaisen kirkon virsikirjassa.
Useilla Suomen eturivin kirjailijoilla on ollut/on lestadiolaistaustaa tai he ovat kuuluneet/kuuluvat liikkeeseen. Asennoituminen eri kulttuurimuotoihin on vaihdellut vuosikymmenien kuluessa. Kielteisintä asenne on perinteisesti ollut kilpaurheiluun, tanssiin, teatteriin, elokuviin, oopperaan ja viihdemusiikkiin.
Vanhoillislestadiolaisuus otti kielteisen asenteen television hankkimiseen koteihin vuonna 1963 vuosikokouksessaan. Tuo päätös sai aikoinaan muun muassa liikkeen arvostaman ja monissa tehtävissä käyttämän kirkkoherra Kullervo Hulkon puuskahtamaan: ”Kävi kuten 1930-luvulla, kun radio tuomittiin.”
Torjuva asenne televisioon tulee jatkossa varmasti uudestaan puntariin, kun raja tietokoneiden, kännyköiden ja televisiovastaanottimien välillä häviää. Ainoa kestävä ratkaisu näihin haasteisiin lienee valinnan suorittaminen ohjelmasisällön eikä mediavälineen tai taidemuodon pohjalta.
Viime aikoina on liikkeen sisällä keskusteltu suhteesta musiikkiin. Huomattava osa maamme eturivin kirkkomuusikoista on mukana vanhoillislestadiolaisuuden toiminnassa. Heidän konsertoimisensa ja vilkastunut kuorotoiminta on nostanut vastareaktioita, jotka ovat heijastuneet liikkeen äänenkannattajan Päivämiehen kirjoituksissa.
Nuo reaktiot ovat ilmeisesti heijastumia 1970-luvun linjauksista. Kuitenkin vielä 1950-luvulla Helsingin olympiakisojen hymnin säveltäjä Jaakko Linjama kehotti laulun lahjan omaavia vanhoillislestadiolaisia osallistumaan aktiivisesti kirkkokuorotoimintaan.
Lestadiolaisuus on koko olemassaolonsa ajan ollut hyvin yhteisöllinen liike. Yhteisöllisyyttä on ylläpitänyt vilkas seuratoiminta ja tarkkarajainen seurakuntakäsitys. Liikkeen normisto on luonut rajaa uskovien ja ”suruttomien” välille auttaen yhteenkuuluvuuden tunteen syntymistä ja säilymistä.
Lestadiolaisuus on muodostunut pienoiskulttuuriksi, jolla on omat kirjoittamattomat ja kirjoitetut sääntönsä ja tapansa. Yhteisön jäsenet tietävät vaistomaisesti, miten uskovan tulee pukeutua ja käyttäytyä, millaiset mielipiteet ovat arvostettuja ja millaiset hylättäviä. Perhekeskeisyys, voimakas yhteenkuuluvuus ja selkeä normisto vetävät tänäkin päivänä ulkopuolisia puoleensa.
Toisaalta edellä mainitut ominaisuudet voivat olla nostamassa ulkopuolisten kynnystä hakeutua liikkeeseen. Samalla lestadiolaisuudesta erkanee niitä, jotka kokevat herätysliikkeen ahdistavana. Haastavaksi on muodostunut normien ja tapakulttuurin päivittäminen. Liikkeen sisällä käydään keskustelua siitä, ovatko vuosikokousten, puhujien- ja seurakuntavanhinten sekä seurakuntapäivien linjaukset tapakulttuureissa, yhteiskunnallisissa ja kirkollisissa asioissa ”aikansa lapsia” vai tulisiko niitä noudattaa hamaan ikuisuuteen saakka.
Vanhoillislestadiolaisuuden tulevaisuus näyttää valoisalta, kun liikkeen piirissä tartutaan avoimesti ja rehellisesti 2000-luvun haasteisiin. Se edellyttää myös liikkeen historian ymmärtämistä ja menneisyyden kipupisteiden avointa kohtaamista. Sitä haluavat varmaan myös ne kymmenettuhannet nuoret, joita on ilo katsella suviseuroissa.
Mauri Kinnunen
Kirjoittaja on lappeenrantalainen filosofian tohtori ja historian lehtori.
Kipupisteet kohdattava avoimesti!
36
1545
Vastaukset
- Väistämättä
Kinnunen on samalla asialla kuin Seppo Lohi sekä eräät nuoremmat teologit, jotka ovat vaatineet SRK:ta ja paikallisia rauhanyhdistyksiä selvittämään hoitokokousjulmuudet. Salailemalla ei SRK eikä vl-herätysliike voi voittaa mitään, mutta häviää sen sijaan sitä enemmän mitä tuonnemmaksi se asian selvittämisen siirtää.
Suomessa on yhä elossa suuri joukko ihmisiä, jotka joutuivat syvästi kärsimään SRK:n johdon käynnistämästä hengellisestä väkivallasta ja painostuksesta.
Nämä ihmiset menettivät niinä vuosina paljon elämän parhaita asioita: elinikäisiä ystäviä, sosiaalisen verkostonsa, yhteyden jopa lähisukulaisiin, osa menetti terveytensä, osa elämänsä. osa on rakentanut elämänsä kokonaan uudelleen, osalle jäi haavat joista kärsitään läpi elämän.
Kaikki vl-liikkeen jäsenet ovat tottuneet luottamaan herätysliikkeen johtoon ja puhujiin. Johto petti karkella tavalla ihmisten luottamuksen. Tästä SRK ei mihinkään pääse.
Kyseessä oli kollektiivinen ja ylhäältä päin organisoitu toiminta kautta maan. SRK keskitetysti käynnisti avointa hengellistä väkivaltaa ja painostusta harjoittaneen hoitokokousaallon. Tämä on tosiasia.
Käynnistäjänä oli SRK:n työvaliokunta, Heikki Saaren johdolla. SRK:sta tulivat hoitomiehet paikkakunnalle. Kaikki vl-uskovaiset paikkakunnalla velvoitettiin Päivämiehessä olleessa ilmoituksessa olemaan läsnä kokouksissa. Joka jäi pois, joutui usein erotetuksi ilman eri kuulustelua.
Niitä kokous-kuulusteluja järjestettiin useita vuodessa ja useamman vuoden ajan. Kokoukset venyivät usein myöhään yöhön. Seuratalon, ry:n, ovet lukittiin, ettei kukaan ulkopuolinen saanut tulla sisään. Kaikkia osallistujia velvoitettiin lupaamaan, ettei saisi kertoa kenellekään mitä kokouksessa tapahtui.
Ei se ollut oikeaa eikä rehellistä sanajulistusta alkuunkaan. Miksi piti salailla? Mitä salattavaa julkisesti maan lakien mukaan toimivalla herätysliikkeellä silloin oli?
Näiden asioiden selvittäminen on SRK:lla edessä. Väistämättä. Asian pitkittäminen vain heikentää herätysliikkeen asemaa.- valta omiin
alamaisiinsa, kuten ikäväksemme jouduimme hoitokokousaikana kokemaan. SRK on pullistunut niin paljon, että se kuvittelee omaavansa samanlaisen vallan myös suhteessa kaikkiin muihinkin ihmisiin...
Valehtelemalla ei pysyvää rakenneta, muista se SRK! - vallaton vl
valta omiin kirjoitti:
alamaisiinsa, kuten ikäväksemme jouduimme hoitokokousaikana kokemaan. SRK on pullistunut niin paljon, että se kuvittelee omaavansa samanlaisen vallan myös suhteessa kaikkiin muihinkin ihmisiin...
Valehtelemalla ei pysyvää rakenneta, muista se SRK!Enpä tiedä tuosta vallasta. Minun mielestä suurin osa ihmisistä rauhanyhdistyksellä ei välitä. Ei SRK:sta nyt ainakaan. Se on kaukainen asia. Jossain missä lie.
- SRK määrää ja kotrolloi
vallaton vl kirjoitti:
Enpä tiedä tuosta vallasta. Minun mielestä suurin osa ihmisistä rauhanyhdistyksellä ei välitä. Ei SRK:sta nyt ainakaan. Se on kaukainen asia. Jossain missä lie.
niin tarkasti heidän arkistakin elämäänsä uskonelämästä puhumattakaan. Tuo näkymätön valtahan se kammottavinta on, jos alamaiset eivät edes tajua olevansa sen alla.
- läheisyys
vallaton vl kirjoitti:
Enpä tiedä tuosta vallasta. Minun mielestä suurin osa ihmisistä rauhanyhdistyksellä ei välitä. Ei SRK:sta nyt ainakaan. Se on kaukainen asia. Jossain missä lie.
oli kouriintuntuvaa! Vaikka ei aiemmin olisi liiemmin SRK:sta välittänyt, niin silloin oli pakko havaita millainen on vl-yhteisön pää, eli SRK!
- Selvitys tehtävä
Kirkon tulee vaatia palveluksessaan olevilta vl-papeilta selvitystä siitä miten asianomainen on osallistunut hoitokokouksien hengelliseen väkivaltaan.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000025577671
- Sointula
paljon keskustelua, mutta toivottavasti mahdollisimman moni lukee Mauri Kinnusen kirjoituksen. Se on ollut Mopin palstalla jo syksysta alkaen.
Ehka Paivamiehesta tulisi nykyista mielenkiintoisempi, jos siina julkaistaisiin tallaisia oppineiden kirjoituksia. Siis muitakin kuin ns. 'sisapiirissa' syntyneita. Oli siella kerran toisen tohtorismiehen kolumni, jossa selviteltiin, etta informaatiotekniikassa on alettu hyodyntaa DNA:n rakennetta eli on otettu askeleita siihen suuntaan, etta alettaisiin oppia siita, mita Jumala on tehnyt.
Toisaalta Paivamiehen porukalla ja keskusjarjestolla ei liene mitaan sitakaan vastaan, etta kristittyjen aani kuuluu muidenkin tiedotusvalineiden kautta kuin vain Paivamiehessa.
Kukaan ei toisaalta ole vaittanytkaan, etteivatko nama pari mainittua tohtorismiesta olisi kristittyjen rakkaudessa; no, Hannestapani on tainnut epailla sita toisen kohdalla.
Mauri Kinnunen on oikeassa siinakin, etta jos joskus malttaa poistua Kuusamon Kuolionvaaralta ja kayda vaikka kylassa Rontinvaaralla puhumattakaan etta jos matkustaisi toisiin maihin niin vahitellen alkaa vaistya sellainen harhakuva, etta Suomi olisi maailman napa.
Eihan se Lestadiuksen ja Raattamaan syy ollut etteivat muilta kiireiltaan ehtineet poiketa Espanjan aurinkorannoilla. Nyt kun on ehditty poikkeilla siellakin ja katsasteltu maailman muitakin laitoja, voitrais niin kuin vahitellen myontaa, etta on elamaa Agraari-Suomen ulkopuolellakin, ja mita sitten tulee uskonnollisiin kysymyksiin, niin vilkaistaisiin Raamatusta, mita siella on sanottu. Tuotahan se Kinnunenkin toimittaa.- Avoin yhteiskunta
Olen samaa mieltä sinun kassasi Sointula (ja kiitos jälleen hauskasta tyylikkäästi tekstistäsi).
Kinnunsen kirjoitus on eritätin tärkeä. Kyseessä on julkisen keskustelun käyminen avoimessa yhteiskunnassa. SRK toimii julkisuudessa, sillä sen tulee noudattaa Suomen lakeja, kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia ja yleisesti hyväksyttyjä menettelytapoja. Eli toimia oikein ja menetetllyissään noudattaa hyviä asiallisia käytäntöjä.
Kinnunen heitti kalevassa ajatuksia julkiseen keskusteluun, eli vastaamishaasteen SRK:n johdolle.
Yhteiskunnassa kuuluu vastata tällaiseen keskustelun aloitukseen, sen tahon joka on vastuussa kyseisen asian hoitamisesta.
SRK jätti kokonaan vastaamatta. SRK ei ottanut mitään vastuuta. Se siinä on outoa. Onkohan kukaan johtokunnalta kysynyt, milloin se vastaa Kinnusen ajatuksiin?
- Ev.-lut.kirkon jäsen
Yksi kipupiste on vl-opetuksessa joka on valstoin kirkkomme luterilaista oppia. Jeesuksen opetuksiin ja Lutheriin verrattuna siinä on se huima ero, että vl-uskovaiset kuvittelevat ihmisten jo tässä ajassa voivan erotella ne oikeat ja pyhät niistä, jotka ovat "akanoita" tai "mätiä kaloja". Tämähän on Jeesuksen opetuksen vastaista.
- saatanalle?
Ennen ainkin tuollaisesta seurakunnan erehtymättömyyttä vastaan käymisestä olisi helvetin ovet avautuneet heti!
- vastustajansa aina!
Näemme kun elämme. Tuskin tuollainen SRK:n valta-aseman kyseenalaistaja kovin pitkään piireissä pyörii...
- Selvitys tehtävä
vastustajansa aina! kirjoitti:
Näemme kun elämme. Tuskin tuollainen SRK:n valta-aseman kyseenalaistaja kovin pitkään piireissä pyörii...
Kinnusen linjoilla on muitakin vl-uskovaisia, mutta ovat niin peloteltuja etteivät uskalla tulla julkisuuteen. taannoin muutama nuoremman polven teologi yritti käynnistää SRK:n johdon kanssa keskustelua hoitokokousasian selvittämisestä. Heidät "neuvottiin" nopsaan ruotuun. Julkinen erottaminen "Jumalan valtakunnasta" ei houkuta rehellisimpiäkään vl-miehiä rehellisyyteen.
Toimiiko kirkko?
Kirkon tulee vaatia palveluksessaan olevilta vl-papeilta selvitystä siitä miten asianomainen on osallistunut hoitokokouksien hengelliseen väkivaltaan.
- Sointula
Tuolla alempana sivun suositummassa ketjussa ('Hoitokokoukset') kasitellaan useissakin puheenvuoroissa myos tata Mauri Kinnuksen kirjoitusta. Otteet sielta:
-------------------------------------------
Mauri Kinnunen koskettelee ajankohtaiseksi tarkoittamassaan mieleipidekirjoituksessa vanhoillislestadioalisuutta ja tekee kysymyksiä. Hän teke emyäs ehdotuksia.
Niihin ei liikkeen johto ole vastannut. SRK jätti Kinnusen kirjoituksen leijumaan ilmaan. Kun emme tiedä mistä syystä SRK:n vastuullinen jotho ei ole asiana kantaa ottanut, teemme pätelmiä. Onko johtokunta tietoinen Kinnusen kirjoituksesta? Eikö se seuraa merkittäviä lehtiä? Onko johtokunta tilanteen tasalla, ymmärtääkö se vastuutaan? Pitäisikö se vaihtaa kun se toimii näin leväperäisesti? Suhtautuuko SRK:n johto ylimmielisesti oman siionin piiristä nousevia kysymyksiä kohtaan? Vai eikö se osaa vastata? Tässäkin tapauksessa johtokunta on ammattitaidoton ja osoittaa suurta vastuuttomuutta pitää sellaista johtokuntaa.
Päätelmäksi tulee että SRK:n johtokunta on joko ylimielinen tai kykenemätön toimimaan. Kumpikin vaihtoehto on kohtalokas kerätysliikkeelle.
--------------------
Kylla kysyvalle vastataan.
Kirjoittanut: Sointula 18.4.2007 klo 16.23
Kyllahan ne sielta keskusjarjeston piirista kysyvalle aina vastaavat. Mina olen joka kerta saanut vastauksen, kun kysyn sielta jotakin. Ei ne niin ylimielisia ja tyhmia ole.
Tama tri Mauri Kinnusen kirjoitus on kuitenkin hieman enemman kuin yksittainen kysymys. Siinahan tarkastellaan mm. koko kristillisyytemme suhdetta ymparoivaan yhteiskuntaan globalisaation aikakaudella, ja viitataan historiaan, jolloin tallaista suhdetta ei ollut syytakaan tarkastella. Siksi siihen ei ole ihan yksioikoista ja 'tuosta vain' annettavaa vastausta, jonka saamisen jalkeen voitaisiin sanoa, etta 'selvan teki, tama on meidan linjamme'. Asiasta sietaa kayda keskustelua. Mauri Kinnunen on joko aloittanut keskustelun taikka artikkelillaan osallistunut siihen. Tassa keskustelussa siis pohditaan mm. suhdettamme ajan ilmioihin, so. sellaisiin asioihin, joita esi-isiemme ei tarvinnut pohtia.
Jumalan sana on muuttumaton. Sita Mauri Kinnunen ei edes aseta kyseenalaiseksi. Hanenkaan mielestaan uskoa ei siis tarvitse rakennella uudelleen, vaan se mita on Raamatussa ilmoitettu riittaa meille myos globalisaation aikana. (Tuota han ei ihan noilla sanoilla sanonut, mutta tamahan olikin minun keskustelupuheenvuoroni tasta asiasta ja omassa puheenvuorossani voin tehda haluamiani tulkintoja.)
------------------------------------------- Sointula
oman edellisen, kuolemattoman oivallukseni paalle uusimman harhani:
Kun palstatila lehdessa on arvokkaampaa kuin netissa, Kaleva tuskin olisi (lyhentamattomana) julkaissutkaan Kinnusen artikkelia, jos Kinnunen siina saarnanomaisesti olisi alkanut julistaa, etta pelastus meilla on 'yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen sovitustyon kautta'. Semmoiset julistuksethan kuuluvat Paivamieheen. Siispa Kinnunen tarkastelikin naita kulttuurikysymyksia (aikaan sidottuja kysymyksia), jotka keskustelupalstoillakin ovat aiheuttaneet paljon paanvainaa.
(Eiko ollutkin hienosti oivallettu? Jos ei muut kiita niin: 'aina oon itseani kiittany ja kylla on kiitosta riittany'. Jemima nyt ainakin voisi esittaa kiitoksensa.) - Avoin yhteiskunta
Et pystynyt kumoamaan väitteitäni.
Missä se mainostamasi Mauri Kinnusen ajatuksiin liittyvä uskovaisten keskinäinen "keskustelu" sitten on? Missä se keskustelu tapahtuu?
SRK-lehdet muodostavat ilman muuta luontevimman sisäisen keskustelun foorumin.
Yhtään Kinnuseen kysymyksiin liittyvää kommenttia ei ole niissä näkynyt.
Yksikään SRK:n johtokunnan jäsen pääsihteeristä tai puheenjohtajasta puhumattakaan ei ole ottanut julkisesti Kinnusen esittämiin näkemyksiin ja kysymyksiin kantaa.
Pysyn siis edelleen väitteessäni, että SRK:n nykyjohto on joko ylimielinen tai vastuutaan ymmärtämätön eli taitamaton. - Soint.
Avoin yhteiskunta kirjoitti:
Et pystynyt kumoamaan väitteitäni.
Missä se mainostamasi Mauri Kinnusen ajatuksiin liittyvä uskovaisten keskinäinen "keskustelu" sitten on? Missä se keskustelu tapahtuu?
SRK-lehdet muodostavat ilman muuta luontevimman sisäisen keskustelun foorumin.
Yhtään Kinnuseen kysymyksiin liittyvää kommenttia ei ole niissä näkynyt.
Yksikään SRK:n johtokunnan jäsen pääsihteeristä tai puheenjohtajasta puhumattakaan ei ole ottanut julkisesti Kinnusen esittämiin näkemyksiin ja kysymyksiin kantaa.
Pysyn siis edelleen väitteessäni, että SRK:n nykyjohto on joko ylimielinen tai vastuutaan ymmärtämätön eli taitamaton.Tasta asiasta keskustelua kaydaan nyt kahdessa ketjussa talla etusivulla; toinen on tuo pitka ja suosittu hoitokokousketju alempana. Kopio sielta (koska palstatila netissa siis ei ole kallista):
--------------------------------------
Missä on sisäinen keskustelu??
Kirjoittanut: Avoin yhteiskunta 18.4.2007 klo 16.44
Missä se mainostamasi Mauri Kinnusen ajatuksiin liittyvä uskovaisten keskinäinen "keskustelu" sitten on? Missä se tapahtuu? SRK-lehdet muodostavat ilman muuta luontevimman sisäisen keskustelun foorumin.
Yhtään Kinnuseen kysymyksiin liittyvää kommenttia ei ole niissä näkynyt.
-------------------------------------------- Kysyja on mielestani
Kirjoittanut: Sointula 18.4.2007 klo 17.00
oikeassa siina, etta keskustelukulttuurissa meilla olisi kehittamisen varaa.
Palstoilla toisaallahan on kritisoitukin sita, etta kun esimerkiksi seurakuntapaivilla pidetaan alustus, taytyy erityisesti varoa, ettei keskustelussa erehtyisi esittamaan pienintakaan kritiikkia. Keskustelu usein onkin sita, etta kaytetaan ihastelevia puheenvuoroja siita, kuinka hyvin joka juttu oli alustuksessa oivallettu. Namakin ylistyspuheenvuorot taytyy yleisosta lypsaa, ja jos ei ole ketaan rohkeata, annetaan 'pakkopuheenvuoro' esim. opettajille, jotka ovat tottuneet esiintymaan, ja puhuvaisille veljille, jotka taatusti eivat sano poikkipuolista sanaa, vaikka mieli tekisikin.
Kritiikin ohella on ketjuissa myos kerrottu, etta on onnistuneempiakin keskusteluja. Esimerkiksi ryhmissa pohditaan asioita, ja sitten esille tulleet asiat esitetaan yhteenvetona ilman etta kukaan yksityinen mielipiteenesittaja asettautuu vaaraan joutua silmatikuksi.
Paivamiehessa lehtenakin olisi ehka kehittamisen varaa. Nythan siella lukee, kuinka mukavaa on istua seuroissa. Aidit kuvataan lapsilaumansa keskella eika aina edes sivulauseessa muisteta sanoa, etta aiti on toisinaan vasynyt ja turmeluksessakin, kun pitaa jokainen penska joka pyha pukea seuroihin. Tuo kaikki sinne tietenkin sopii, mutta sitten voisi lisaksi olla 'kapsakkityyppista' juttua naista ajan ilmioista. Vaikkapa Kinnuksen alustus kokonaan. Ja sitten eri nakemyksia; eraanlainen yleisonosasto.
Paivamiehen toimitustekniikka jokunen kymmenen vuotta sitten muuttui niin, etta on aluetoimittajat ja alueavustajat. Siina on moninkertainen seula, etta varmuudella ei 'virallisesta linjasta' livettaisi. Tuossa on kylla hyvatkin puolensa, etta tehtavia jaetaan, koska ennen tata systeemia sinne nakojaan lipsahti enemman lapsuksia. En usko, etta keskusjarjestollakaan olisi mitaan erityista sita vastaan, etta lehtea kehitettaisiin yleison toiveita ja tarpeita paremmin vastaavaksi, koska ei liene erityisempaa syyta olettaa, etta paakallonpaikalla olevilla ihmisilla olisi yhtaan sen enempaa Pyhaa Henkea, kuin jollakulla kairojen keskella yksin elelevalla, uskovaisella, kuivettuneella mummolla. Kun nykyajassa eletaan niin koulutuksesta ja kokemuksesta tietenkin on lehden tekemisessa apua; siellahan on tohtorismiehia myos.
------------------------------------------
Ammattitaito ja vastuullisuus puuttuvat
Kirjoittanut: Avoin yhteiskunta 18.4.2007 klo 17.27
Et pysty esittämään yksilöidysti, missä paikassa tai julkaisussa SRK:n johto olisi vastuullisesti ottanut kantaa tai tuonnut esiin Kinnusen kirjotuksen kysymyksiä.
Tosiasiaksi siis jää, että SRK:n palkattu johto ja luottamustehtävissä tomivat henkilöt ovat täydellisesti sivuuttaneet ja vaienneet johtamaansa yhteisöä eli vanhoillislestadioalisuutta koskevan julkisen puheenvuoron, jonka on esitti yhteisöön kuuluva henkilö julkisuudessa.
Ennenkuulumattoman ammattitaidotonta johtamista.
-----------------------------------------
En pysty yksiloidysti
Kirjoittanut: Sointula 18.4.2007 klo 18.58
vastaamaan (Siperiasta kasin); en siis tieda tarkalleen, mita siella on tapahtunut tai tapahtumassa - josko jotakin on tapahtumassa. Arvelisin, ettei keskusjarjestossa ole noteerattu Mauri Kinnusen kirjoitusta muuten kuin lukemalla se ja ottamalla se talteen mahdollisesti myohemmin kaytettavaksi.
Vaikka siis selittelenkin ja olen ymmartavinani joitakin asioita, minulla ei ole mitaan merkittavaa asemaa siella eika missaan, vaan olen vain tavallinen rivimies, karhunmetsastaja.
------------------------------------------ - Uncharted5
Soint. kirjoitti:
Tasta asiasta keskustelua kaydaan nyt kahdessa ketjussa talla etusivulla; toinen on tuo pitka ja suosittu hoitokokousketju alempana. Kopio sielta (koska palstatila netissa siis ei ole kallista):
--------------------------------------
Missä on sisäinen keskustelu??
Kirjoittanut: Avoin yhteiskunta 18.4.2007 klo 16.44
Missä se mainostamasi Mauri Kinnusen ajatuksiin liittyvä uskovaisten keskinäinen "keskustelu" sitten on? Missä se tapahtuu? SRK-lehdet muodostavat ilman muuta luontevimman sisäisen keskustelun foorumin.
Yhtään Kinnuseen kysymyksiin liittyvää kommenttia ei ole niissä näkynyt.
-------------------------------------------- Kysyja on mielestani
Kirjoittanut: Sointula 18.4.2007 klo 17.00
oikeassa siina, etta keskustelukulttuurissa meilla olisi kehittamisen varaa.
Palstoilla toisaallahan on kritisoitukin sita, etta kun esimerkiksi seurakuntapaivilla pidetaan alustus, taytyy erityisesti varoa, ettei keskustelussa erehtyisi esittamaan pienintakaan kritiikkia. Keskustelu usein onkin sita, etta kaytetaan ihastelevia puheenvuoroja siita, kuinka hyvin joka juttu oli alustuksessa oivallettu. Namakin ylistyspuheenvuorot taytyy yleisosta lypsaa, ja jos ei ole ketaan rohkeata, annetaan 'pakkopuheenvuoro' esim. opettajille, jotka ovat tottuneet esiintymaan, ja puhuvaisille veljille, jotka taatusti eivat sano poikkipuolista sanaa, vaikka mieli tekisikin.
Kritiikin ohella on ketjuissa myos kerrottu, etta on onnistuneempiakin keskusteluja. Esimerkiksi ryhmissa pohditaan asioita, ja sitten esille tulleet asiat esitetaan yhteenvetona ilman etta kukaan yksityinen mielipiteenesittaja asettautuu vaaraan joutua silmatikuksi.
Paivamiehessa lehtenakin olisi ehka kehittamisen varaa. Nythan siella lukee, kuinka mukavaa on istua seuroissa. Aidit kuvataan lapsilaumansa keskella eika aina edes sivulauseessa muisteta sanoa, etta aiti on toisinaan vasynyt ja turmeluksessakin, kun pitaa jokainen penska joka pyha pukea seuroihin. Tuo kaikki sinne tietenkin sopii, mutta sitten voisi lisaksi olla 'kapsakkityyppista' juttua naista ajan ilmioista. Vaikkapa Kinnuksen alustus kokonaan. Ja sitten eri nakemyksia; eraanlainen yleisonosasto.
Paivamiehen toimitustekniikka jokunen kymmenen vuotta sitten muuttui niin, etta on aluetoimittajat ja alueavustajat. Siina on moninkertainen seula, etta varmuudella ei 'virallisesta linjasta' livettaisi. Tuossa on kylla hyvatkin puolensa, etta tehtavia jaetaan, koska ennen tata systeemia sinne nakojaan lipsahti enemman lapsuksia. En usko, etta keskusjarjestollakaan olisi mitaan erityista sita vastaan, etta lehtea kehitettaisiin yleison toiveita ja tarpeita paremmin vastaavaksi, koska ei liene erityisempaa syyta olettaa, etta paakallonpaikalla olevilla ihmisilla olisi yhtaan sen enempaa Pyhaa Henkea, kuin jollakulla kairojen keskella yksin elelevalla, uskovaisella, kuivettuneella mummolla. Kun nykyajassa eletaan niin koulutuksesta ja kokemuksesta tietenkin on lehden tekemisessa apua; siellahan on tohtorismiehia myos.
------------------------------------------
Ammattitaito ja vastuullisuus puuttuvat
Kirjoittanut: Avoin yhteiskunta 18.4.2007 klo 17.27
Et pysty esittämään yksilöidysti, missä paikassa tai julkaisussa SRK:n johto olisi vastuullisesti ottanut kantaa tai tuonnut esiin Kinnusen kirjotuksen kysymyksiä.
Tosiasiaksi siis jää, että SRK:n palkattu johto ja luottamustehtävissä tomivat henkilöt ovat täydellisesti sivuuttaneet ja vaienneet johtamaansa yhteisöä eli vanhoillislestadioalisuutta koskevan julkisen puheenvuoron, jonka on esitti yhteisöön kuuluva henkilö julkisuudessa.
Ennenkuulumattoman ammattitaidotonta johtamista.
-----------------------------------------
En pysty yksiloidysti
Kirjoittanut: Sointula 18.4.2007 klo 18.58
vastaamaan (Siperiasta kasin); en siis tieda tarkalleen, mita siella on tapahtunut tai tapahtumassa - josko jotakin on tapahtumassa. Arvelisin, ettei keskusjarjestossa ole noteerattu Mauri Kinnusen kirjoitusta muuten kuin lukemalla se ja ottamalla se talteen mahdollisesti myohemmin kaytettavaksi.
Vaikka siis selittelenkin ja olen ymmartavinani joitakin asioita, minulla ei ole mitaan merkittavaa asemaa siella eika missaan, vaan olen vain tavallinen rivimies, karhunmetsastaja.
------------------------------------------"Palstoilla toisaallahan on kritisoitukin sita, etta kun esimerkiksi seurakuntapaivilla pidetaan alustus, taytyy erityisesti varoa, ettei keskustelussa erehtyisi esittamaan pienintakaan kritiikkia. Keskustelu usein onkin sita, etta kaytetaan ihastelevia puheenvuoroja siita, kuinka hyvin joka juttu oli alustuksessa oivallettu. Namakin ylistyspuheenvuorot taytyy yleisosta lypsaa, ja jos ei ole ketaan rohkeata, annetaan 'pakkopuheenvuoro' esim. opettajille, jotka ovat tottuneet esiintymaan, ja puhuvaisille veljille, jotka taatusti eivat sano poikkipuolista sanaa, vaikka mieli tekisikin. "
Tämä on hyvä pointti. Eipä paljon kiinnosta ko. -päivät eikä niiden alustukset koska ne ja puheenvuorot on kuorrutettu imelällä siirapilla todellisen vuorovaikutuksen sijaan. Puheenvuorot ovat lähinnä puhujien pitämiä minisaarnoja. Johtuuko tämä siitä, että opetetaan pitämään rakkaus ja hyvä meno uskovaisten kesken, että ei vain oltaisi eri mieltä asioista joka voisi johtaa riitaan ? Ns. meikäläisyydessähän kavahdetaan erilaisia mielipiteitä eikä niitä oikeastaan suvaita lainkaan, siihen kasvatetaan jo lapsesta asti. Keskinäinen rakkaus on sinänsä mitä hienoin asia mutta se on johtanut tässä VL- kulttuurissa siihen, että eriäviä mielipiteitä ei joko suvaita tai niihin ei osata suhtautua terveellä järjellä. Tämä samamielisyyden suosiminen koskee kaikkia elämän osa-alueita alkaen uskon kysymykset, politiikka, RY:den talkooasiat, automerkit , vaatteet, muoti, kampaus, harrastukset, ammatti jne jne. Millään osa-alueella ei voi olla erimieltä tai marginaalit ovat äärimmäisen kapeat. Jos Ry:n käytännön asioissa on erimieltä sinut syrjäytetään, jos harrastus, auton merkki tai mikä tahansa asia on erinlainen kuin on totuttu olet leimattu. Yksi asia joka voisi VL- tapakulttuurissa muuttua olisi ehdottomasti terve keskustelukulttuuri johon sisältyy väittelyä ja erimielisyyttä ja niiden kunnioittamista vaikka itse olisi erimieltä.
- Gorbatshovko
tämä Kinnunen on?? Romahtaako mitään??
- Kipukynnysyms
Hyvä, kun näistäkin on keskusteltu. Ehkä vieläkin.
- Kinnuselle
taitaa olla tie avoinna suoraan helvettiin. No, hoitokokoussotkut olivat mitä olivat. Onhan se sentään myönnetty, että mopo kaskasi ja harhassa oltiin koko porukka. Niin se on taistelua tämä taivasmatka :-).
- hiljennetyt
"Onhan se sentään myönnetty, että mopo kaskasi ja harhassa oltiin koko porukka. Niin se on taistelua tämä taivasmatka :-). "
Täällä kirjoitettu:
"en voi
nimiä antaa , mutta vastauksia kyllä , jos se sallitaan.
En ole koskaan joutunut tekemään parannusta
väärästä hengestä, en kerskaile, ja tunnen myös muita."
Aiemminkin:
Jes 6:
13 Jos väestä on jäljellä vaikka vain kymmenesosa, vielä sekin raastetaan maasta, kaadetaan niin kuin puu, kuin tammi. Mutta puustakin jää kanto, ja siitä kannosta kasvaa pyhien suku.
1 Kor. 11:19
Sillä teidän seassanne pitää myös eriseurat oleman, että ne, jotka koetellut ovat, teidän seassanne ilmoitettaisiin
- mennyt.mikä.m
Ei niille voi mitään tehdä.
- Tottapuhuen
"mennyt.mikä.m"
Tottakai niille voi tehdä!
Keskustelut käyvät kuumana näistä asioista vielä pitkään. Nyt odotetaan, että hoitajat oma-aloitteisesti lähtevät korjaamaan tekojaan. Tieto heillä on tekemisistään. Näen, että asiat on korjattu vasta siinä vaiheessa, kun hoitajat ovat tunnustaneet, katuneet, pyytåneet anteeksi tekojaan/törkeää käytöstään ja maksaneet korvaukset vääryyttä kärsineille. Osa tapauksista on julkisia. Ne vaativat tekijältä julkisen ulostulon. Puhujuuden taakse ei voi piiloutua näissä asioissa. Elettyä elämää ei voi saada takaisin tai muuttaa, mutta voi yrittää hyvittää aiheuttamansa vahingot.
Jos Kerho on suurin herätätysliike, voi olla, mutta seurakuntana se ei ole suurin. Siinä on vain n. 32,000 jäsentä?
- Uncharted5
Erittäin hyvä kirjoitus. Mielestäni kaikki yleiset " linjaukset ja päätökset ja uskovainen ei tee sitä taikka tätä " -joita juurikin 60-luvun televisiokiellot yms. edustaa- muutenkin ovat arvelluttavia varsinkin kun usko on kuitenkin henkilökohtainen ja valinta ns. oikean ja väärän tai hyvän ja pahan välillä on tehtävä itse henkilökohtaisesti jatkuvasti. Siinä mielessä ei ole hyväksi olla sokeaa luottamusta maallisiin organisaatioihin ainakaan allekirjoittaneella. Muuten käy niin, että uskon asiat ulkoistetaan niille vaikka sen pitäisi olla omakohtaista kilvoittelua. Usko on ennenkaikkea omakohtaista kilvoittelua.
Miksi etenkään maallikkosaarnaaja tietää/ uskoo yhtään enempää kuin ns. riviuskovainen ? Moni maallikkopuhuja- joka on valittu lähinnä sukunimen perusteella- saarnaa lapsesta asti opitulla autotunella tuttuja raamatunkohtia jotka on kuultu tuhansia kertoja ja joista kuka tahansa voisi pitää samanlaisen saarnan. Eipä silti armonmuruja sieltäkin saa, mutta ainakin puhujienkin on pysyttävä lestissään. Mikään ei ole vastenmielisempää kuin puhujaveli jonka ego on paisunut vähän liian isoksi. Näitä nimittäin on RY:illä- onneksi vähenevissä määrin juurikin kansainvälistumisen ja paremman tiedonvälityksen tuoman silkan sivistyksen vuoksi - ja he ovat kuin lihavia lampaita jotka tallovat laitumen ja säikyttävät laihat lampaat pois.
On inhimillistä että yhteisöissä ihminen hakee hyväksyntää käyttäytymällä sen normien mukaisesti mutta silti on olemassa ero elävän uskon ja suomalaisen VL- tapakulttuurin välillä ja on vain hyvä, että avauksessa kuvattua kasvua muihin kulttuureihin tapahtuu jotta tuo ero pysyisikin mahdollisimman selvänä eikä SRK tai mikään muukaan maallinen organisaatio pääsisi kasvamaan lainkaan.
Evankeliumin pitäisi pysyä puhtaana ja sitä se ei tee sisäänpäin käpertymisen takia. Vielä joitakin vuosia sitten saarnattiim paljon maailman pahuudesta joka johti juuri liialliseen ummehtuneeseen sisäänpäin käpertymiseen ja unohdettiin kuinka se pahuus löytyy siitä omasta sydämestä ja sitä kautta myös oman rakkaan kotisiionin yhteisöstä jota ei oikeastaan edm. syystä ole edes olemassa. On vain ajallinen yhdistys jossa toimii uskovaisia ihmisiä. - Piiskaajaraippolasta
Onko seksuaalirikosten hyssyttely skl:lle kipupiste. Vai onko ne hiljaisuudessa hyssytelty ja niistä ei saa enää puhua?
- Huomaamatta
Onko noissa tutkimuksissa huomattu ollenkaan, että kivut ja pisteet koskettavat vain osaa vanhoillislestadiolaisesta väestä?
- vlvaasa
""Onko noissa tutkimuksissa huomattu ollenkaan, että kivut ja pisteet koskettavat vain osaa vanhoillislestadiolaisesta väestä?""
On huomattu, mutta ymmärräthän, että kun keskusjohto itse masinoi ja organisoi esim. hoitokokoukset ja kansa suostuu ja hyväksyy sen, niin on kysymys ei ainoastaan osasta vanhoillislestadiolaisesta väestä, vaan valtaosasta.- Näinseonmennyt
Paikalliset rauhanyhdistykset ovat pyytäneet SRK:lta apua.
- rivilesta
Näinseonmennyt kirjoitti:
Paikalliset rauhanyhdistykset ovat pyytäneet SRK:lta apua.
Keskusyhdistys (SRK) levitti henkiharhaoppia rauhanyhdistyksiin tehokkaalla kampanjalla 70-luvun lopulla. Paikalliset rauhanyhdistykset ottivat yhteyttä SRK:hon, koska Päivämiehessä kirjoitettiin väärän hengen leviämisestä siioniin. Ja jos jostain rauhanyhdistyksestä ei otettu yhteyttä, SRK:n työvaliokunta lähetti kirjeen, jossa kehotettiin järjestämään hoitokokouksia, jolloin SRK:sta sitten pyydettiin hoitomiehiä tulemaan paikalle.
SRK:n johtokunnan kannanilmaisussa pahoitellaan hoitokokouksissa esiintyneitä oppiharhoja ja väärinkäytöksiä. Nämä on kuitenkin laitettu SRK:n sijasta epämääräisten yksittäisten ihmisten tilille: "Kun yksittäiset kristityt erehtyvät, vika ei ole seurakunnan. Niinpä asioiden korjaus lähtee yksittäisen kilvoittelijan omasta halusta vaeltaa hyvällä omallatunnolla Jumalan ja ihmisten edessä." (Ote SRK:n johtokunnan kannanilmaisusta Päivämies Nro 21 23.5.2012.)
Hoitokokousten hengellistä väkivaltaa kärsineitä uhreja mollataan edelleen. Viimeksi viime lauantaina Oulun rauhanyhdistyksen iltaseuroissa E.P. sanoi seurapuheessaan, että nämä ovat itse kävelleet omilla jaloillaan ulos Jumalan valtakunnasta. - Uteliaskysyjä
Mitä mollaamista se on?
- rivilesta
Uteliaskysyjä kirjoitti:
Mitä mollaamista se on?
Tätä se on:
E.P. otti kantaa hoitokokouksissa hengellistä väkivaltaa kärsineiden uhrien sieluntilaan ja että on heidän omaa syytään, kun eivät tällaisten kokemusten jälkeen jaksa enää tulla rauhanyhdistysten seuratilaisuuksiin. - Uteliaskysyjä
Tuollainen on syyllistämistä, ei mollaamista. Jatka tuon hengellisen väkivallan pohtimista. Jos olet itse kokenut sellaista, pohtiminen voi olla hedelmällistä.
- Markussetänenhorros
.."Kuitenkin vielä 1950-luvulla Helsingin olympiakisojen hymnin säveltäjä Jaakko Linjama kehotti laulun lahjan omaavia vanhoillislestadiolaisia osallistumaan aktiivisesti kirkkokuorotoimintaan.."
Vl-isäni tykkää edelleenkin kuunnella "Nisse-polkkaa" joulun aikaan. - hiljennetyt
Jopa työvaliokunnassa.
Jeesus on luvannut olla omiensa kanssa
maailman loppuun. - Kinnusen
omia kipupisteitä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1751209
Anteeksipyynnöstä
Uskotko anteeksipyynnön voimaan? Mikä tekee anteeksipyynnöstä vaikeaa? Onko se mielestäsi joskus turhaa, joko pyytäjän132867- 84803
- 51748
Voisin jopa maksaa että saisin nähdä sut mies
Miten helvetissä joku voi olla tollanen kotihiiri. Edes mä en ole noin paha ku sä! Miten sua voi ikinä edes nähdä ?47644Stubb munasi - Suomessa kuuluu liputtaa Suomen lipulla
Presidentinlinnan ja Mäntyniemen salkoihin nostettiin sateenkaariliput lauantaina. Suurin osa kansasta ei varmasti pidä305562Olisitko oikeasti valmis rikkomaan
Perheesi? En haluaisi sitä, mutta ne on teidän välisiä asioita. Voin olla sinulle vain kaverikin… ei paineita. Minä kesk55559Martinan tarve valehdella.
Miksiköhän Martina valehtelee niin paljon,onko hän tietoinen siitä että valheistaan jää useimmiten kiinni? Esimerkkinä t231551- 51529
Tumman vihreä mercedes
Mikä se on tuo kylää ympäri ajava vihreä mercedes, takakontti tärisee kuin hullu ja välillä kylän juoppojakin kuskailee,7510