Kertokaa miksi jotkut lausuvat esimerkiksi luvun 5,8 "viisi piste kahdeksan", vaikka siinä on selkeä pilkku?
Olen kuullut, että tapa olisi siirtynyt englannin kielestä, jossa sanotaan "five point eight". Mutta englannissa myös kirjoitetaan 5.8, eli siinä todella on piste?
Ovatko jotkut vain niin höhliä, huonoja oppimaan vai tapojensa orjia? Vai eivätkö vain välitä?
Olen kuullut, että tapa olisi siirtynyt englannin kielestä, jossa sanotaan "five point eight". Mutta englannissa myös kirjoitetaan 5.8, eli siinä todella on piste?
Ovatko jotkut vain niin höhliä, huonoja oppimaan vai tapojensa orjia? Vai eivätkö vain välitä?
Vastaukset 34
Vanhimmat
Britit ja amerikkalaiset todellakin käyttävät desimaalierottimena pistettä. Meillä tuossa paikassa on käytetty ja pitäisi käyttää edelleenkin pilkkua (kuten Manner-Euroopassa ja Pohjoismaissa), mutta suuri osa suomalaisista on itsekritiikin puutteessa livennyt anglosaksien kelkkaan.
Tuontapaisia asioita ei ole enää nykyisin tapana tiedostaa eikä niistä välitetä välittää. Ikävää.
Typografisia eroja löytyy muitakin: tuhaterottimiin, lainausmerkkeihin, ajatusviivoihin jne. liittyvät käytännöt saattavat muuttua kielialueelta toiselle siirryttäessä.
Yksi nykytrendi on välilyönnin (tai kiinteän välin) jättäminen pois lukuarvon ja sitä seuraavan yksikön symbolin (tai vaikka prosentin merkin %) välistä. Tämä paha tapa on englanninkielisessä tekstissä yleisempi kuin meillä, vaikka se on virhe sielläkin.
Yksikön symbolitkin ovat nykyisin mitä sattuu. Alkaa olla jo melkein tavallisempaa nähdä kirjoitettavan
100Kw
kun pitäisi kirjoittaa
100 kW
(= sata kilowattia).
Välilyönnin poisjättäminen saattaa johtua pelosta, että kirjoitusohjelma tekstiä automaattisesti rivittäessään katkaisee tekstin väärästä kohdasta tapaan
xxx xxx 100
kW xxx xxx
Kun ”varmuuden vuoksi” kirjoitetaan 100kW, pysyvät yhteenkuuluvat 100 ja kW ainakin samalla rivillä.
Mikäli ohjelma sallii, on fiksua käyttää lukuarvon ja yksikön symbolin välissä kiinteää väliä, jolloin lukuarvo ja yksikkö pysyvät samalla rivillä.
Näistä asioista voisi kirjoittaa vaikka romaanin verran tekstiä, mutta eihän kukaan jaksa nykyisin sellaista lukea saati näistä asioista välittää! Who cares!
"Yksi nykytrendi on välilyönnin (tai kiinteän välin) jättäminen pois lukuarvon ja sitä seuraavan yksikön symbolin (tai vaikka prosentin merkin %) välistä. Tämä paha tapa on englanninkielisessä tekstissä yleisempi kuin meillä, vaikka se on virhe sielläkin."
Luulen ilmiön liittyvän sikäläisiin pituusmittoihin ja niiden merkintään. Siellä ihminen voi esimerkiksi olla pituudeltaan 5 jalkaa ja 10 tuumaa eli sikäläisittäin 5′10″.
Paitsi että olen kaksijalkainen ja -lahkeinen, on minulla mittaa 5 jalkaa ja 9 tuumaa (5'9").
Enkä ihan jaksa uskoa tuohon teoriaasi, että jalan ja tuuman symbolien merkitsemiskäytäntö vaikuttaisi muihinkin yksiköihin. Tuntuu vähän kaukaa haetulta.
Onhan meillä myös asteen merkki (°), joka kulma-asteita tarkoitettaessa kirjoitetaan kiinni lukuarvoon:
suora kulma = 90°
mutta lämpöasteita tarkoitettaessa lukuarvosta erilleen:
–3 °C
Näin meidän ainakin pitäisi osata tehdä.
Pysyn edelleenkin kannallani, sillä myös rahayksiköiden lyhenteet kirjoitetaan yhteen lukuarvojen kanssa, esim. $100, 5¢. Miten sikäläiset edes ymmärtävät, että käytäntö muiden lyhenteiden kanssa voisi olla tästä poikkeavaa?
Lisäksi olisin eri mieltä %-merkin käytöstä: Amerikan englannissa näyttää aivan virallisissa yhteyksissä olevan tyyli merkitä esimerkiksi 50%. Ilmeisesti oikeasta kirjoitustavasta ei ole vieläkään yksimielisyyttä. Suomessa väli lukuarvon ja %-merkin välissä on kuitenkin ehdoton.
Kirjoitat: >esim. $100, 5c<
Lännellä se merkitään $100.05. Olen joskus yrittänyt maksaa laskuja pilkkua käyttäen. Ei onnistunut.
Mitä tarkoittaa "lännellä"?
Minulla on ”lännellä” jokunen vakiasiakas (2 × UK, 1 × Belgia), joilta kinuan vähäiset käännöseuroni englanniksi. Käytän noissa englanninkielisissä laskuissani desimaalierottimena pistettä enkä pilkkua kuten näillä leveys- ja pituusasteilla.
En kuitenkaan ole oppinut panemaan euron symbolia lukuarvon eteen ja lukuarvoon kiinni, vaan laskutan härkäpäisesti esim. 100.05 €. Ovathan nuo saatavat aina noinkin merkiten kotiutuneet.
Näköjään pitäisi käyttää kahden esimerkkitapauksen välillä erottimen jotakin muuta kuin pilkkua. En aikonutkaan väittää, että jossakin summa tai hinta ilmoitettaisiin muodossa $100, 5¢, vaan esimerkiksi $100 tai 5¢. Hintana luku olisi luonnollisesti $100.05.
"lännellä"? Nyt voisin toki jo heittää arvauksen, mutta mistä tuollainen omituinen ilmaisu on peräisin?
En minä tiedä. Joku sitä tuossa edellä käytti, ja siksi käytin piruuttani minäkin. Huomaa, että käytin lainausmerkkejä!
Olisikohan ”lännellä” oltaessa itäinen pituuslukema vähäisempi kuin täällä? (Hetkellisen olinpaikkani longitudi lienee luokkaa 24°50'29"E)
Pritannia ja Pelkia ovat käsittääkseni meitä lännempänä.
että olit eri "lännellä"-käyttäjä kuin alkuperäinen...
:-)
Kyllä minäkin sitten pikku hiljaa aloin arvata, mitä suurin piirtein tarkoitettiin, mutta nousi samalla uteliaisuus, missäpäin tuollaista ilmaisua viljellään.
Katso jostain dictionarysta
Anteeksi väärinkäsitykseni
Omituisia ilmaisuja on paljon, esim. ottaa suihin. Niiden alkuperä on yleensä tuntematon.
Ilmaisun lännellä keksivät luultavasti Amerikan länsirannikon "lokarit." Sitten sana vakiintui fingelskaan ja jossain määrin myös suomen kieleen.
Tarkoittaa oloa Amerikan länsirannikolla.
Myös "mennä puihin" on aika omituinen ilmaisu, samoin "mennä luihin ja ytimiin" sekä "panna parastaan".
"Mennä puihin", "mennä pieleen" ovat hyvin havainnollisia ilmauksia, sillä jos ei osu kulkiessaan oven tai aidan portin kohdalle, niin on puissa tai pielessä.
Jos jokin, esimerkiksi kylmä, tunkeutuu äkkiä syvälle, niin se on pian luissa ja ytimissä.
Tuon "panna parastaan" voisi selittää lyhentyneeksi muodoksi ilmauksesta "panna esille parasta osaamistaan" eli esittää taitojaan parhaansa mukaan.
Jos nyt halutaan etsiä omituisia ilmauksia, niin "olla huulilla" ja "mennä reisille" ovat ainakin minun mielikuvituksellani melkoisen, hmm, kansanomaisia.
ei pane parastaan luihin ja ytimiin, jos kerran on jo huulille saakka päässyt.
Voi siinä siltikin eksyä keittiön ovelle, ja vaarana tietysti on, että koko homma menee reisille.
Voi veljet ja margariinisiskot. Tämä on hauska haara pitkässä ketjussa :DDD
Menee ihan rinnuksille, kun ja niin edelleen.
1980-luvulle saakka painettavat julkaisut kulkivat graafisen alan ammattilaisten kautta. Latojan ammatti eli, kukoisti ja oli kunniassaan. Ammattitaitoinen latoja tiesi, mihin tulee pilkku ja mihin piste, mihin minkinlevyinen väli ja mihin minkinlainen viiva.
Sitten tuli PC ( Applen Mac). Graafisen alan ammattilaiset saattoivat katsoa kehitystä vain sivusta. Heiltä menivät työpaikat ja julkaisutoimintaan tuli luova kaaos.
Desktop Publishing eli DTP merkitsi sitä, että millä tahansa pöydänkulmalla alettiin tuottaa ”julkaisuvalmista” tekstiä suoraan painoon (tai vaikka nettiin). Kirjoittajilta puuttui typografian osaamista – ja he tuskin tiedostivat sen opettelun tarvettakaan! Matkittiinpahan vain lähintä käteen sattunutta julkaisua, olipa se laadittu missä tahansa.
Kun omatekoisen ”latojan” aikaansaannoksessa selvästi lukee ”5.8”, niin miksei lukijakin lukisi sitä ”viisi piste kahdeksan”?
Tuskinpa kukaan ottaa asiakseen valistaa kokonaista kansakuntaa sellaisista asiasta kuin ortografia ja typografia. Kun osaajia ei löydy koululaitoksenkaan piiristä (aniharvoja poikkeuksia lukuunottamatta), niin kenen sana tavoittaisi kadunmiehen? Vastaus: ei kenenkään.
Tämän luovan kaaoksen kanssa on vain elettävä.
Jotenkin vielä ymmärtäisi niistä tapauksista, joissa tekstiin on kirjoitettu "5.8", että sanotaan kuten kirjoitetaan. Mutta vaikka lukee "5,6", sanotaan silti "piste".
Ja taatusti monille näistä "pisteihmisistä" on huomautettu, että kuuluu sanoa "pilkku". Miksi he eivät tottele?
Olenko ymmärtänyt oikein, että tämä huono tapa on yleisintä insinöörien ja muiden teknisen koulutuksen saaneiden keskuudessa? No, ehkä se on seurausta siitä, että ovat valinneet numeroiden kanssa työskentelemisen sanojen sijasta.
haluat niin minä en välitä tai jos välittäisin niin sanoisin piste ihan vaan teien pilkunviilaajien kiusaksi. Tohon toiseen pohdintaanne väleistä niin esim. tekstiviestiä kirjoittaessa säästää sen yhden merkin kun kirjoittaa ilman välilyöntiä ja tuskin kukaan mun kaveri on asiasta harmaita hiuksia saanu.
Mutta miksi ihmeessä tämä tekstiviestityyli on siirtynyt jopa yliopistojen opinnäytteisiin, vaikka niitä ei - vielä - ole saatu lyhennetyksi tuohon 160 merkkiin?
Vastaan ensimmäisenä omaan kysymykseeni: Asioita ei opeteta eikä opita koulussa, eikä moni edes ymmärrä tekevänsä väärin kirjoittaessaan 5Kw, 12% tai jopa 15€. Ja onhan se edelleenkin v***n coolia olla välittämättä kaikista v***n säännöistä, vaikka täysi-ikäisyyden rajan rikkoontumista ei enää tahdo jaksaa muistaakaan.
on tällaista aikuisten setien keskustelua nyt eikä teinien "tekstailua".
Eipä näitä juttuja ole ollut tapana gallupien voimalla ratkaista! Kieli on yhteinen sopimus, sen kirjoitus- ja merkintätavat samoin. Kaikesta tästä on olemassa selkeät säännöt. Kirjoitustaito on kansalaistaito, jolla on yhä arvoa – oppiarvosta ja ammatista riippumattakin.
On mahdollista kirjoittaa joko oikein tai väärin. Väärin kirjoittava paljastaa oppimattomuutensa ja tahallaan väärin kirjoittava vielä tyhmyytensäkin.
Tekstiviesteissä tahalliset ”oikaisut” jopa ymmärtää, mutta surkealla tolalla ovat asiat sillä, joka luulee samojen säännöttömyyksien kelpaavan paikassa kuin paikassa.
Sen lisäksi, että oikeita merkintätapoja ei opeteta, opetetaan vääriä. Koulujen oppikirjoissakin ja jopa kielenoppaissa on sekä vääriä käytäntöjä (joista ihmiset oppivat enemmän kuin erillisistä ohjeista) että vääriä ohjeita.
Toisaalta tämä merkitsee, että on helppoa näyttää fiksulta vaikka ei olisi kovin fiksu. Kirjoittaa vain suunnilleen sen tasoisesti kuin ennen oppikoulussa opittiin kirjoittamaan. Silloin jo erottuu kehnosta massasta. :-)
Ketä sanoo mikä on oikeaa kieltä? Tuossa piste pilkku asiassa on ihan selvästi ja tarkasti tullut ilmi mitä tarkoittaa kun sanotaan esimerkiksi kymmenen piste viisi. Viesti on mennyt perille samalla tavalla kuin jos olisi sanonut kymmenen pilkku viisi.
Tärkeintä on viestin perille meno eikä mikään pilkku.
ja käynyt lukion ja nyt olen töissä kiinteistövälittäjänä ja omistan muutaman sijoitusasunnon joten ihan hyvin elämässä pärjää vaikka myykin asuntoja 1.200.000,95€:lla eikä 1,200,000.95 €:lla vai kuuluko tohon ees noita pilkkuja. Ja pilkunviilaajille tiedoksi, että en siis oikeesti ole myynyt mitään yli miljoonan taloa vielä :( Toivottavasti joku teistä fiksuista laittaa sellaisen myyntiin. Mielelläni tuun välittäjäksenne.
Tärkeää ei ole vain se, että viesti menee auttavasti perille, vaan että viesti on oikein ilmaistu. Se on ihan itsetarkoitus.
Tosin joillekin ihmisille kelpaa muissakin asioissa "juuri ja juuri". Syövät pakastepitsaa, vaikka olisi mahdollista syödä oikeatakin ja ennen kaikkea herkullistakin ruokaa, siivoavat kotona kerran vuodessa (kun normaali-ihminen siivoaa vähintään kerran viikossa), rikkovat liikennesääntöjä ja mitä tahansa muitakin sääntöjä ja lakeja niin kauan kuin eivät jää kiinni, jne.
Onhan meitä toki moneksi.
emme mittaa ihmisten fiksuutta hänen vuosiansioilla.
kun kyllähän aika moni suorastaan idioottikin tienaa enemmän kuin te fiksut ihmiset mutta joidenkin fiksujen ihmisten tarkoitus on ollut opiskella koulussa hyviks jotta he tienaisivat paljon rahaa ja kun me tyhmät tienataan enemmän kuin he niin silloin he ovat epäonnistuneet elämässään. Minä silti kunnioitan heitäkin. Mutta te jotka opiskelette fiksuiksi vaan koska sitä haluatte niin se on tietenkin hyvä sekin.
Miten rentouttavaa onkaan lukea tuollaista "kasvatuksellista" tekstiä. Tuntuu hyvältä. Meillä aikuisillakin pitää olla
aina vähintään yksi aikuinen verkossamme, jotta voisimme oppia ;)
Voithan sinä sanoa vaikka "kymmenen täppä viisi" ja silti tulla ymmärretyksi. Ehkä. Samalla tulet silloinkin antaneeksi myös oheisviestin siitä, että olet huolimaton tai osaamaton tai halveksit kuulijaa.
Jonakin päivänä sitten ehkä sanot yksi piste nolla nolla viisi ja jotkut olettavat, että tarkoittamasi luku on 1 005 (joka ennen kirjoitettiin ja joskus vieläkin kirjoitetaan 1.005).
Asia menee perille, vaikka eräät käyttävätkin pisteitä pilkun paikalla. Onhan niistä olemassa selvät ja yksiselitteiset säännöt, mutta puhekielessä on muitakin omituisuuksia. Tämä on vain yksi niistä, yritetään selvitä....