Lehmiä paimentaen, demoneitten kanssa painien, herkkuruokia varastellen ja tyttöjä kiusaten Krishna tuli murrosikään. Hänen käytöksensä ei kuitenkaan muuttunut vähääkään järkevämmäksi.
Yritäpä kestää kiemurtelematta sitä, että sekä sinä että kaikki jotka tunnet raavaista miehistä siveimpiin mummoihin ovat auttamattoman hulluna samaan nuorukaiseen! Siinähän kiellät vaimoasi juoksemasta yöllä metsään kuuntelemaan Krishnan huilunsoittoa kun haluaisit itsekin rientää sinne.
Miehet eivät voineet käsittää Krishnaa. Heistä viisas mies hillitsi tunteensa ja eli samalla tavalla kuin muutkin.
- Välillä hän puhuu niin viisaita, että tuntuu kuin hän tuntisi totuuden paremmin kuin yksikään pappi. Ja sitten hän kumminkin kiusaa naisia minkä kerkeää!
Monet Krishnan naispuolisista ystävistä alkoivat olla naimaiässä. Heidät naitettiin järkeville ja ahkerille nuorukaisille perinteisen kaavan mukaan: nuoripari kiertää pyhää tulta, uhraa siinä riisiä ja banaania tulessa ja tekee lupauksia. Morsian kuljetetaan hääpaikalle punaisen verhon alla, morsiusneitojen pidellessä kiinni verhon kulmista. Ensimmäinen, joka hänet saa nähdä on hänen aviomiehensä.
- Krishna, mitä sinä teet täällä verhon alla! Miten sinä pääsit tänne! Mikä skandaali, ajattele jos joku huomaa, ryömi äkkiä pois!
Toisaalla neito huokaili toiselle.
- Yhtenä päivänä kun olin menossa myymään maitorahkaa, hän tuli tielleni ja sanoi jotain törkeää! Hän sanoi nähneensä unta, jossa minusta tuli hänen omansa ja hänestä minun! Minä tietysti haukuin hänet ja käskin hänen häipyä kiusaamasta minua.
- Se roisto! Viimeksi kun olimme uimassa hän varasti meiltä vaatteet ja pakotti meidät suutelemaan itseään ennen kuin antoi ne takaisin! Mitä hän vastasi sinulle? toinen paimentyttö kysyi tuohtuneena.
- Hän väitti, että olen aivan yhtä häpeämätön kuin hänkin, kun kiroan rakastettuni nimeä! Minä huusin, että hän kulkee toistamassa samat lepertelyt jokaiselle, joten niillä ei ole mitään arvoa. Krishna ei välittänyt vaan vastasi, että hän on hyväksynyt minut, ja että on minusta kiinni, hyväksynkö minä hänet.
Aviovaimot huokailivat yhtä lailla. Yhdellä katseella Krishna sai heidät tuntemaan enemmän kuin heidän puolisonsa ikinä ja mitenkään.
Radha tiesi tämän kaiken eikä voinut käsittää, miksei saanut mielestään miestä, joka rakasti kaikkia. Hän yritti kohdella Krishnaa viileästi, vaikka Krishna kailotti:
- Radhika, minä pukeudun aina keltaiseen koska sinulla on kultainen hipiä!
Kuullessaan Krishnan jokailtaisen huilunsoiton metsästä talonsa läheltä Radha tuli sairaaksi, työkyvyttömäksi kaipuusta. Pikku hiljaa hän menetti liikuntakykynsä ja kykeni vain makaamaan vuoteessaan heikkona. Lopulta Radhan veli Sridama kutsui paikalle pätevän oloisen lääkärin.
- Teidän on luotettava minuun täysin. Kukaan ei saa tulla tähän huoneeseen, vaikka täältä kuuluisi mitä, lääkäri sanoi.
Radhan sukulaiset riensivät kuulomatkan päähän tytön huoneesta, kun parantaja salpasi oven.
- Mikäs sinua vaivaa? hän kysyi Radhalta.
Radha oli helpottunut saadessaan avautua vaitiolovelvolliselle vieraalle.
- Voimattomuus... ja keskittymiskyvyttömyys, pystyn ajattelemaan vain yhtä... Sydämeni lyö ajoittain liian kovaa, minulla ei ole ruokahalua, en saa mitään aikaan, olen yhtä aikaa onnellinen ja onneton ja jatkuvasti levoton, mikään tässä talossa ei tunnu miltään...
- Tästä on helppo tehdä diagnoosi. Minäpä tiedän, kuinka vaivasi parannetaan, lääkäri vastasi.
- No miten? Radha innostui.
- On vain yksi lääke, tohtori totesi.
- Mikä se on! Oli se mikä tahansa, minun on saatava sitä tai muuten riudun kuoliaaksi, Radha sanoi.
Silloin hän säpsähti kauhuissaan istumaan. Siinä, missä äsken oli ihan varmasti ollut lääkäri, olikin Krishna! Krishna nauroi ja suuteli Radhaa, eikä kukaan voinut keskeyttää heidän kahdenkeskistä iltaansa.
Kun tohtoriksi muuttunut Krishna avasi uudelleen huoneen oven, väri oli palannut Radhan poskille.
Tytön perhe riemastui.
- Tyttärenne on nyt parantunut. Mutta vaiva uusiutuu, jollei hän pääse joka yö lenkkeilemään viidakkoon, lääkäri opasti.
Siitä lähtien Radha juoksi öisin metsään Krishnaa tapaamaan. Muut naiset etsivät heitä saadakseen olla Krishnan lähellä. Välillä Krishna jakaantui kahtia, ja taas kahtia, kunnes jokainen metsään tullut nainen oli saanut oman kopionsa Krishnasta. Krishna pyysi kaikki tanssiin.
Jokainen naisista oli niin hurmoksissa, ettei
huomannut kloonausta - kukin huomasi vain oman Krishnansa.
Heidän tanssiessaan Krishna ja Radha saivat olla kahden.
Yritäpä kestää kiemurtelematta sitä, että sekä sinä että kaikki jotka tunnet raavaista miehistä siveimpiin mummoihin ovat auttamattoman hulluna samaan nuorukaiseen! Siinähän kiellät vaimoasi juoksemasta yöllä metsään kuuntelemaan Krishnan huilunsoittoa kun haluaisit itsekin rientää sinne.
Miehet eivät voineet käsittää Krishnaa. Heistä viisas mies hillitsi tunteensa ja eli samalla tavalla kuin muutkin.
- Välillä hän puhuu niin viisaita, että tuntuu kuin hän tuntisi totuuden paremmin kuin yksikään pappi. Ja sitten hän kumminkin kiusaa naisia minkä kerkeää!
Monet Krishnan naispuolisista ystävistä alkoivat olla naimaiässä. Heidät naitettiin järkeville ja ahkerille nuorukaisille perinteisen kaavan mukaan: nuoripari kiertää pyhää tulta, uhraa siinä riisiä ja banaania tulessa ja tekee lupauksia. Morsian kuljetetaan hääpaikalle punaisen verhon alla, morsiusneitojen pidellessä kiinni verhon kulmista. Ensimmäinen, joka hänet saa nähdä on hänen aviomiehensä.
- Krishna, mitä sinä teet täällä verhon alla! Miten sinä pääsit tänne! Mikä skandaali, ajattele jos joku huomaa, ryömi äkkiä pois!
Toisaalla neito huokaili toiselle.
- Yhtenä päivänä kun olin menossa myymään maitorahkaa, hän tuli tielleni ja sanoi jotain törkeää! Hän sanoi nähneensä unta, jossa minusta tuli hänen omansa ja hänestä minun! Minä tietysti haukuin hänet ja käskin hänen häipyä kiusaamasta minua.
- Se roisto! Viimeksi kun olimme uimassa hän varasti meiltä vaatteet ja pakotti meidät suutelemaan itseään ennen kuin antoi ne takaisin! Mitä hän vastasi sinulle? toinen paimentyttö kysyi tuohtuneena.
- Hän väitti, että olen aivan yhtä häpeämätön kuin hänkin, kun kiroan rakastettuni nimeä! Minä huusin, että hän kulkee toistamassa samat lepertelyt jokaiselle, joten niillä ei ole mitään arvoa. Krishna ei välittänyt vaan vastasi, että hän on hyväksynyt minut, ja että on minusta kiinni, hyväksynkö minä hänet.
Aviovaimot huokailivat yhtä lailla. Yhdellä katseella Krishna sai heidät tuntemaan enemmän kuin heidän puolisonsa ikinä ja mitenkään.
Radha tiesi tämän kaiken eikä voinut käsittää, miksei saanut mielestään miestä, joka rakasti kaikkia. Hän yritti kohdella Krishnaa viileästi, vaikka Krishna kailotti:
- Radhika, minä pukeudun aina keltaiseen koska sinulla on kultainen hipiä!
Kuullessaan Krishnan jokailtaisen huilunsoiton metsästä talonsa läheltä Radha tuli sairaaksi, työkyvyttömäksi kaipuusta. Pikku hiljaa hän menetti liikuntakykynsä ja kykeni vain makaamaan vuoteessaan heikkona. Lopulta Radhan veli Sridama kutsui paikalle pätevän oloisen lääkärin.
- Teidän on luotettava minuun täysin. Kukaan ei saa tulla tähän huoneeseen, vaikka täältä kuuluisi mitä, lääkäri sanoi.
Radhan sukulaiset riensivät kuulomatkan päähän tytön huoneesta, kun parantaja salpasi oven.
- Mikäs sinua vaivaa? hän kysyi Radhalta.
Radha oli helpottunut saadessaan avautua vaitiolovelvolliselle vieraalle.
- Voimattomuus... ja keskittymiskyvyttömyys, pystyn ajattelemaan vain yhtä... Sydämeni lyö ajoittain liian kovaa, minulla ei ole ruokahalua, en saa mitään aikaan, olen yhtä aikaa onnellinen ja onneton ja jatkuvasti levoton, mikään tässä talossa ei tunnu miltään...
- Tästä on helppo tehdä diagnoosi. Minäpä tiedän, kuinka vaivasi parannetaan, lääkäri vastasi.
- No miten? Radha innostui.
- On vain yksi lääke, tohtori totesi.
- Mikä se on! Oli se mikä tahansa, minun on saatava sitä tai muuten riudun kuoliaaksi, Radha sanoi.
Silloin hän säpsähti kauhuissaan istumaan. Siinä, missä äsken oli ihan varmasti ollut lääkäri, olikin Krishna! Krishna nauroi ja suuteli Radhaa, eikä kukaan voinut keskeyttää heidän kahdenkeskistä iltaansa.
Kun tohtoriksi muuttunut Krishna avasi uudelleen huoneen oven, väri oli palannut Radhan poskille.
Tytön perhe riemastui.
- Tyttärenne on nyt parantunut. Mutta vaiva uusiutuu, jollei hän pääse joka yö lenkkeilemään viidakkoon, lääkäri opasti.
Siitä lähtien Radha juoksi öisin metsään Krishnaa tapaamaan. Muut naiset etsivät heitä saadakseen olla Krishnan lähellä. Välillä Krishna jakaantui kahtia, ja taas kahtia, kunnes jokainen metsään tullut nainen oli saanut oman kopionsa Krishnasta. Krishna pyysi kaikki tanssiin.
Jokainen naisista oli niin hurmoksissa, ettei
huomannut kloonausta - kukin huomasi vain oman Krishnansa.
Heidän tanssiessaan Krishna ja Radha saivat olla kahden.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hei Vaisnava!
Kiitos monista kirjoituksistasi. Ovat olleet mielenkiintoista luettavaa ja avartaneet käsityksiäni hindulaisuudesta.
Kysyisinkin mielipidettäsi Krishna-liikkeestä.
Sen mukaan mitä olen kuullut, he suhtautuvat seksuaalisuuteen aika kielteisesti. Eivät hyväksy seksiä muuten kuin lisääntymismielessä.
Se on aika lailla ristiriidassa tuon kanssa, mitä kirjoitit Krishnasta?
T. Ande
Hei taas!
Pitänee opetella lukemaan ja kysymään vasta sitten. Löysinkin jo aiemman vastauksesi samasta aiheesta tuolta pyhien lehmien alta.
Ostin kerran hareKrishna - kauppiaalta jonkin kirjan Krishnasta, mutta teksti oli niin vaikealukuista, etten pysynyt oikein kärryillä ja kiinnostus lopahti saman tie.
Löytyisikö omien kirjoitustesi lisäksi jotain länsimaalaiselle mielenlaadulle kirjoitettua kirjallisuutta aiheesta?
Ande
Ainoa "länsimaiselle mielenlaadulle kirjoitettu" suomenkielinen kirja Krishnasta, joka mieleeni tulee, on se kirja, mikä minut sai alunperin Krishnaan hurahtamaan. En muista kirjailijaa, mutta kirja löytynee yhä kirjastosta nimellä Taru Krishnasta.
Nykyään pidän tuota teosta tosin vähän turhan synkeänä. Missään muussa kuulemassani versiossa Radhan ja Krishnan tarinasta Radhalle ei käy niin köpelösti, eikä kirjassa kuvattu helvettikään tunnu kovin hindulaiselta. Mutta Krishnan säteilemä iloisuus kirjasta välittyy oikein hyvin!
Monet Hare Krishnojen kirjat ovat kieltämättä kovin vaikealukuisia. Mutta on heillä hyviäkin tekstejä - jos joskus saat esim. käsiisi Bhakti-Latan, ISKCONin suomenkielisen lehden, voit yllättyä iloisesti.
Ymmärrän kuitenkin, etteivät Hare Krishnojen pikkutarkat säännöt ja eräät viralliset mielipiteet oikein houkuttele sukeltamaan syvemmälle liikkeen saloihin - näistä syistä en itsekään ole liittynyt, vaikka samaa Herraa palvommekin. En usko, että ihmiset saadaan heidän malliaan seuraamalla kiinnostumaan Krishnasta nykyistä leviämisvauhtia kummemmin. Mutta he seuraavat ikivanhaa guruketjua, eivätkä he voi ikivanhoista periaatteistaan luistaa tai niitä muuttaa rikkomatta perustaansa.
Koska Krishnan hymyä ja vekkulia luonnetta ja hindulaisuuden suvaitsevaista sanomaa välittäviä helppolukuisia suomenkielisiä tekstejä ei riittävästi ole (huh mikä pitkä lause), yritän vajaavaisilla kyvyilläni tuottaa niitä itse. Minulla on kohta parisen vuotta ollut tekeillä Bhagavad Gitan uusi suomennos, ja jonkinlaiset lyhennelmät Ramayanasta ja Krishnan nuoruudesta olen kirjoittanut ääneen luettavaksi Diwalina (loka-marraskuinen uuden vuoden juhla) ja Janmashtamina (elo-syyskuussa vietettävä Krishnan syntymäpäivä, tänä vuonna 20. elokuuta :)
Varsinkin tuota Krishnan elämästä kertovaa tekstiä tulisi laajentaa ja hioa vaikka kuinka, lähettämäni katkelma johon vastasit oli siitä. Jaya Radha Madhava!
Mukaansatempaavaa, elämäniloista luettavaa!
Otin äskettäin luentaan 'Krishna - Kaiken ilon lähde'-kirjan ja siinä tulee jo ensimmäisillä sivuilla ilmi, että Krishnalla oli lukemattomia vaimoja. Toisaalta, kerrotaan myös se, että Krishna 'monisti' itsensä, joten pystyi olemaan jokaisen vaimonsa seurassa samanaikaisesti.
Lohdullinen ajatus. :)
Ovatko harekrishnalaiset, muuten, myös sillä kannalla, että Radha oli Herra Krishnan suosikki?
Krishna oli niin hurmaava, että jokainen, joka Häntä vilpittömästi katsoi, rakastui Häneen :) Niinpä Hän meni naimisiin noin 16 000 kertaa - ja monisti Itseään niin, ettei moniavioisuudesta ollut mitään haittaa kellekään. Huomautettakoon, että tuona aikana Intiassa käytiin hyvin verisiä sotia, ja aikuisia naisia oli paljon enemmän kuin miehiä.
Kuten tiedätte, itämailla on usein vallalla näkemys, että häväisty nainen on pilalla, eikä sellaista naista tahdota vaimoksi. Krishna ei tämmöisestä piitannut, vaan Hän pelasti vaimoikseen häväistyjä naisia. Pääkuningattarensa Rukminin Hän kidnappasi, kun tätä yritettiin pakkonaittaa pahojen riveissä taistelevalle miehelle. Rukmini oli aina ollut kovin rakastunut Krishnaan ja Hänestä (Jumalatar Lakshmin inkarnaatiosta) oli aivan mahtavaa tulla kidnapatuksi :)
Kaikkein rakkain Krishnalle on kuitenkin Radha, Krishnan feminiininen aspekti, Jumalan rakkauden ruumiillistuma paimentytön hahmossa. Ja Radhan jälkeen tulevat muut Vrindavanan paimentytöt. Heillä oli paimenaviomiehet, mutta huolimatta kaikista yhteisön paineista Krishna oli silti heille kaikkein tärkein. Heitä pidetään esimerkillisinä Krishnan palvojina :) Ja tämä on Hare Krishnojenkin näkemys asiasta.
Jos olisin malttanut lukea hieman pitemmälle ko. kirjaa, niin olisi selvinnyt sieltä...
(No, eipä tule nyt 'yllätyksenä' =))
Mitä olet itse mieltä kyseisestä Hare Krishna-liikkeen julkaisusta?
Saako tällainen hindulaisuuteen suht perehtymätön ihminen sen perusteella hyvän kuvan Krishnan vaiheista?
Minä en tiedätkös ole lukenut kyseistä kirjaa :) On kyllä luettavien listalla.
Sen voisin kyllä sanoa, että jos Krishna näyttäytyy tässä kirjassa huumorintajuisena, hurmaavana ja kaikkea muuta kuin nipottajana, kirja antaa Hänestä oikean kuvan :)