Epäuskon saarnaaminen

.Odottamiseen kuuluvat aina myös epäuskon saarnaajat.
He pyrkivät ottamaan oikeuden omiin käsiinsä ja olemaan Jumalan sanaakin viisaampia. Joidenkin kutsumuksena näyttää olevan epäuskon saarnaaminen ja katseiden kääntäminen pois varmasta Jumalan ilmoituksen sanasta kohti vaihtuvia tunteita ja kokemuksia.
Yksi oman aikamme tyypillisimpiä teologisia mieltymyksiä on se, että epäilyksestä tehdään jotenkin erityisen tavoiteltava, jopa pyhittävä ominaisuus. Kysely on tärkeämpää kuin vastaukset. Usein vedotaan apostoli Tuomaaseen, ”epäilevään Tuomaaseen”. Häneen voimme kyllä vedota, mutta oikeastaan vain siten, että osoitamme miten myös hän sai kohdata Herramme suuren rakkauden: epäileväkin saa tulla mukaan! Mutta itse epäilys, joka pukeutuu sanoihin: ”Minä en usko ennen kuin… jos sittenkään” ei ole tavoiteltava tai pyhittävä ominaisuus. Uskalla ottaa vastaan myös Jumalan sanan vastaus!

Raamattu on kertonut, mitä Kristuksen toista tulemista odottavat kohtaavat. Pietari kirjoittaa: ”Erityisesti tietäkää, että lopun aikoina tulee pilkkaajia, jotka ovat omien himojensa vietävinä. He sanovat pilkaten: "Onko hän muka tullut, niin kuin lupasi? Isämme ovat nukkuneet pois, ja kaikki on entisellään, niin kuin on ollut maailman luomisesta asti." Adventti panee meidät kysymään, kumpi on oikeaa odottamista omien himojen vietäväksi suostuminen vai sittenkin Jumalan sanan alle suostuminen.
Jeesus kertoi apostoleilleen tulevasta kärsimisestään, kuolemastaan sekä ylösnousemisestaan. Hän nousi kuolleista kuoleman voittaneena ja kohtasi opetuslapsensa. Tuomas ei ollut paikalla. Tuomas sanoi, ettei usko, ennen kuin on pannut sormensa naulanreikiin ja kätensä kyljessä olevaan keihään haavaan. Näin Tuomas profiloitui epäilijäksi. Mutta hän ei jäänyt epäilijäksi! Hän ei ollut enää epäuskoinen vaan uskoi. Siionin kanteleen laulussa 264 kerrotaan koskettavasti, mitä tapahtui, kun Tuomas yksin kulki yössä tuska rinnassaan. Laulu kertoo, miten Jeesus löysi ystävänsä ja pyysi katsomaan hänen haavojansa. ”Jeesus ollutkaan ei enää kuollut. Tuomaan epäusko katosi, ja hän huudahti, ei muuta voinut: ”Minun Jumalani, Herrani!”
http://sley.fi/sanansaattaja/paakirjoitus/adventtina-odotetaan-lupausten-tayttymista