Ateismi edustaa henkistä raittiutta

Ihmisten kyylääminen lienee sinulle kuitenkin se tärkein juttu. Kun olet liian tyhmä keksimään mitään itse, paitsi solvauksia, joihin niihinkin tarvitaan ensin vuositolkulla kyyläämistä.

Mutta ei kai sitä muuten tuollaiseksi huippuateistiksi kehittyisikään.

Tuo olikin hyvä!!!!
Ei uskovaisen tarvitse käyttää mitään huumaavia aineita, kun uskovalla on hyvä olo jo pelkästään elämästään ja lähimmäisistään. Siinä missä huumejengi näkee piruja, niin kristitty sakin katsella lähimmäistään Jumalan lahjana.

En ole aloittaja enkä tähän ketjuun aiemmin muutenkaan kommentoinut, mutta puutun väittämiisi. Mihin kysymyksiin? Minulla ainakaan ei ole mitään sellaisia kysymyksiä, joihin tarvitsisin vastaukseksi muinaismyyteissä kerrotuilta yliluonnollisilta olennoilta saamiani viestejä - enkä ole sellaisia viestejä saanutkaan. Kysymyksiinhän voi kokea saavansa vastaukset vaikka mistä, mutta millä perusteella ne vastaukset ovat oikeita?

Ja mihin sisimmän tyhjyyteen? En ole itse hakenut lohtua päihteistä ja pillereistä, koska en kai ole tarvinnut. Olen kyllä muutoin uteliaisuuttani päihteitä kokeillut, mutta en koe, että niissä olisi mitään sellaista mitä tarvitsisin. Ja satun tietämään erään Jeesukseen uskovan, joka on Jeesukseen jo uskoessaan alkanut vetää pillereitä, joihin hän on aivan täysin koukussa.

Kyse on hänen kohdallaan (pillereihin liittyen) mielenterveysongelmasta eikä lohdun hankkimisesta tyhjyyteen, mutta on outoa, ettei Jeesus häntä auta - enkä todellakaan usko, etteikö hän olisi ongelmaansa apua rukoillut. Jostain syystä näyttää siltä, että taivasisukin prioriteetteja on koetella ihmiskuntaa uusilla viruksilla muutaman vuoden välein, lähettää hurrikaaneja Yhdysvaltain Raamattu-vyöhykkeelle ja aiheuttaa uskoontuloja, mutta aivan eri uskonnossa eli islamissa, joka on eniten kasvava uskonto maailmassa tällä hetkellä.

Mutta jotenkin tuo, että nimenomaan uskovien puheissa ilmenee ylipäätään jokin sisimmän tyhjyys, on saanut minut miettimään, että onkohan usko jokin itse keksitty ratkaisu johonkin itseä vaivaavaan ongelmaan. Olen toki sitä mieltä, että jos johonkin ongelmaan ei yksinkertaisesti löydy mitään muuta ratkaisua kuin usko(nto), niin mikäs siinä, jos ei siitä haittaakaan ole. Se vain ei tarkoita, että se uskottu asia olisi totta, vaikka sillä lähtisivät mielessä koetut kivut tai täyttyisi se ihmeellinen koettu tyhjyys. Toimiihan plasebokin.

Vai onko tuo paljon puhuttu sisäinen tyhjyys joku uskovien keksimä hyökkäys ateismia ja uskonnottomuutta vastaan? Että koetetaan keksiä toisinajatteleville jotain vikaa, jonka heitä täytyisi jotenkin vaivata ja kalvaa, että voitaisiin kokea itsensä ylemmäksi ja paremmaksi? Varsinkin tällä palstalla välillä tulee sellainen vaikutelma, että jotkut uskovat ovat hyvinkin omahyväisiä, vaikka heidän koko egonsa perustuukin juuri toisten dissaamiseen ja riidanhaastamiseen. Samaa voi toki sanoa minkä tahansa katsomuksen edustajista.

Enkä minä suinkaan pidä mahdottomana, että ateistilla voisi uskovaa todennäköisemmin ilmetä jotain sellaista eksistentiaalista tyhjyyden tunnetta, kun ihmisestä piittaamaton valtava pimeä ja kylmä kosmos on hiljaa kärsimystemme edessä. Se vain ei edelleenkään tarkoita, että kun uskova ajattelee pelastuvansa, että niin myös oikeasti tapahtuu. Enkä itse ole koskaan kokenut, että tämmöinen, sanotaanko eksistentiaalinen nihilismi olisi mikään kielteinen kokemus. Olen itse automaattisesti hyväksynyt osani muutoksessa ja katoavaisuudessa.

En siis koe mitään sisäistä tyhjyyttä, vaan ennemminkin olen täynnä kaikelaisia tuntemuksia tässä kun olen ja elän sen hetken kun se on mahdollista, mutta voin tietysti leikitellä tyhjyyden ajatuksella edellä kuvatussa kontekstissa yleisesti. Tavallaan se tyhjyys, että ei ole tarkoitusta, on vapauttavaa. Sekin on kuitenkin yhdentekevää, sillä kausaliteetilta vapaita emme voi olla edes merkityksettömässä universumissa. Enkä itse koe siihen mitään haluakaan. En osaa kuvitella millaista olisi täysi kausalisuudesta vapaa kaaos tai, että miksi haluaisin sellaista, aivan kuten en kaipaa ikuista elämääkään.

Enkä meinaa, etteikö ikuinen elämä voisi olla ihan siistiä. Meinaan vaan, että en voi oikein kuvitella millaista se olisi. Oman katoavaisuuden tiedostaminen ja kuolemanpelko ei kuitenkaan saa minua haikailemana iäistä eloa. En näe oikein mitään pointtia sellaisen haikailussa, kun mikään, mikä on niin varmaa kuin ihmiselle voi olla, ei anna viitteitä siitä, että se edes olisi uskottavaa.

Joskus, siis lukiessa tämmöisillä palstoilla kommentteja, tuntuu siltä, kuin näin ajattelevien ihmisten läsnäolo yhteiskunnassa olisi eräille uskoville jotenkin ongelma, haitta tai ahdistuksen tai pelon aihe. Niin hanakasti sitä näkee käytävän uskonnottomien kimppuun erinäisin verukkein. Monesti väitetään, että kristityt ovat vainotuin uskonnollinen ryhmä, mutta järkikin sanoo, että kautta historian uskonnottomat ovat olleet se ryhmä, koska kaikki uskonnot kautta historian ovat ennen kaikkea sortaneet heitä, jotka eivät usko jonkin paikallisen normiston mukaan.

Ja se panee miettimään, että sellaisen (väitetyn) tyhjyyden sijaan meillä uskonnottomilla tavallaan taitaa olla jotain sellaista, jota muilla ei olekaan; nimittäin rohkeutta kohdata maailmankaikkeus sellaisena kuin se on sen sijaan, että haikailisimme sellaisen perään, mistä ei ole mitää näyttöä tai koettaisimme väkisin nähdä maailmankaikkeuden sellaisena kuin haluamme. Minä ainakin katson, että näin voi elää hyvän elämän, ja sellainen riittää minulle. Että tämmöistä.

Anonyymi kirjoitti:

En ole aloittaja enkä tähän ketjuun aiemmin muutenkaan kommentoinut, mutta puutun väittämiisi. Mihin kysymyksiin? Minulla ainakaan ei ole mitään sellaisia kysymyksiä, joihin tarvitsisin vastaukseksi muinaismyyteissä kerrotuilta yliluonnollisilta olennoilta saamiani viestejä - enkä ole sellaisia viestejä saanutkaan. Kysymyksiinhän voi kokea saavansa vastaukset vaikka mistä, mutta millä perusteella ne vastaukset ovat oikeita?

Ja mihin sisimmän tyhjyyteen? En ole itse hakenut lohtua päihteistä ja pillereistä, koska en kai ole tarvinnut. Olen kyllä muutoin uteliaisuuttani päihteitä kokeillut, mutta en koe, että niissä olisi mitään sellaista mitä tarvitsisin. Ja satun tietämään erään Jeesukseen uskovan, joka on Jeesukseen jo uskoessaan alkanut vetää pillereitä, joihin hän on aivan täysin koukussa.

Kyse on hänen kohdallaan (pillereihin liittyen) mielenterveysongelmasta eikä lohdun hankkimisesta tyhjyyteen, mutta on outoa, ettei Jeesus häntä auta - enkä todellakaan usko, etteikö hän olisi ongelmaansa apua rukoillut. Jostain syystä näyttää siltä, että taivasisukin prioriteetteja on koetella ihmiskuntaa uusilla viruksilla muutaman vuoden välein, lähettää hurrikaaneja Yhdysvaltain Raamattu-vyöhykkeelle ja aiheuttaa uskoontuloja, mutta aivan eri uskonnossa eli islamissa, joka on eniten kasvava uskonto maailmassa tällä hetkellä.

Mutta jotenkin tuo, että nimenomaan uskovien puheissa ilmenee ylipäätään jokin sisimmän tyhjyys, on saanut minut miettimään, että onkohan usko jokin itse keksitty ratkaisu johonkin itseä vaivaavaan ongelmaan. Olen toki sitä mieltä, että jos johonkin ongelmaan ei yksinkertaisesti löydy mitään muuta ratkaisua kuin usko(nto), niin mikäs siinä, jos ei siitä haittaakaan ole. Se vain ei tarkoita, että se uskottu asia olisi totta, vaikka sillä lähtisivät mielessä koetut kivut tai täyttyisi se ihmeellinen koettu tyhjyys. Toimiihan plasebokin.

Vai onko tuo paljon puhuttu sisäinen tyhjyys joku uskovien keksimä hyökkäys ateismia ja uskonnottomuutta vastaan? Että koetetaan keksiä toisinajatteleville jotain vikaa, jonka heitä täytyisi jotenkin vaivata ja kalvaa, että voitaisiin kokea itsensä ylemmäksi ja paremmaksi? Varsinkin tällä palstalla välillä tulee sellainen vaikutelma, että jotkut uskovat ovat hyvinkin omahyväisiä, vaikka heidän koko egonsa perustuukin juuri toisten dissaamiseen ja riidanhaastamiseen. Samaa voi toki sanoa minkä tahansa katsomuksen edustajista.

Enkä minä suinkaan pidä mahdottomana, että ateistilla voisi uskovaa todennäköisemmin ilmetä jotain sellaista eksistentiaalista tyhjyyden tunnetta, kun ihmisestä piittaamaton valtava pimeä ja kylmä kosmos on hiljaa kärsimystemme edessä. Se vain ei edelleenkään tarkoita, että kun uskova ajattelee pelastuvansa, että niin myös oikeasti tapahtuu. Enkä itse ole koskaan kokenut, että tämmöinen, sanotaanko eksistentiaalinen nihilismi olisi mikään kielteinen kokemus. Olen itse automaattisesti hyväksynyt osani muutoksessa ja katoavaisuudessa.

En siis koe mitään sisäistä tyhjyyttä, vaan ennemminkin olen täynnä kaikelaisia tuntemuksia tässä kun olen ja elän sen hetken kun se on mahdollista, mutta voin tietysti leikitellä tyhjyyden ajatuksella edellä kuvatussa kontekstissa yleisesti. Tavallaan se tyhjyys, että ei ole tarkoitusta, on vapauttavaa. Sekin on kuitenkin yhdentekevää, sillä kausaliteetilta vapaita emme voi olla edes merkityksettömässä universumissa. Enkä itse koe siihen mitään haluakaan. En osaa kuvitella millaista olisi täysi kausalisuudesta vapaa kaaos tai, että miksi haluaisin sellaista, aivan kuten en kaipaa ikuista elämääkään.

Enkä meinaa, etteikö ikuinen elämä voisi olla ihan siistiä. Meinaan vaan, että en voi oikein kuvitella millaista se olisi. Oman katoavaisuuden tiedostaminen ja kuolemanpelko ei kuitenkaan saa minua haikailemana iäistä eloa. En näe oikein mitään pointtia sellaisen haikailussa, kun mikään, mikä on niin varmaa kuin ihmiselle voi olla, ei anna viitteitä siitä, että se edes olisi uskottavaa.

Joskus, siis lukiessa tämmöisillä palstoilla kommentteja, tuntuu siltä, kuin näin ajattelevien ihmisten läsnäolo yhteiskunnassa olisi eräille uskoville jotenkin ongelma, haitta tai ahdistuksen tai pelon aihe. Niin hanakasti sitä näkee käytävän uskonnottomien kimppuun erinäisin verukkein. Monesti väitetään, että kristityt ovat vainotuin uskonnollinen ryhmä, mutta järkikin sanoo, että kautta historian uskonnottomat ovat olleet se ryhmä, koska kaikki uskonnot kautta historian ovat ennen kaikkea sortaneet heitä, jotka eivät usko jonkin paikallisen normiston mukaan.

Ja se panee miettimään, että sellaisen (väitetyn) tyhjyyden sijaan meillä uskonnottomilla tavallaan taitaa olla jotain sellaista, jota muilla ei olekaan; nimittäin rohkeutta kohdata maailmankaikkeus sellaisena kuin se on sen sijaan, että haikailisimme sellaisen perään, mistä ei ole mitää näyttöä tai koettaisimme väkisin nähdä maailmankaikkeuden sellaisena kuin haluamme. Minä ainakin katson, että näin voi elää hyvän elämän, ja sellainen riittää minulle. Että tämmöistä.

Lue lisää

En ole tuo jolle vastasit, mutta Jeesukseen uskoville tämä asia on selvä. Moniin kysymyksiin tulee vastaus, jos sydämestä vastausta etsit ja uskot Jeesukseen. Se on jännä tunne, miten uskova voi nähdä Raamatun opetuksissa sen ikiaikaisen totuuden, mikä ateistille on vain sekopäistä tekstiä. Eikä ymmärrys tule hetkessä saati tankkaamalla, vaan uskossa on kasvettava. Kyllä se siitä aukenee.

Ilman uskoa, on ihan turha tuijottaa Raamattua tai perustella kantaansa ateistina "katso, katso ettekö näe, typerykset". Me näemme asiat aivan eri tavalla. Tekin näette, jos vaan todella tahdotte.

Vastauksestasi näkee kuinka usko on mädättänyt ajatteluprosessisi. Mitä vastauksia olemattomalta muka saa? Ja mihin kysymyksiin?

Omalta kohdallani asia meni niin että erosin kirkosta ja lopetin päihteiden käytön. Uskovaisena elin jatkuvassa ristiriidassa kun mikään mitä näin ympärillä ei vastannut uskon minulle tuputtamaa "todellisuutta". Usko tarjosi pelkkiä valheita ja vääristelyitä joita ei saanut kuitenkaan kyseenalaistaa. Itsenäinen ajattelu oli minulle uskovaisena kiellettyä. Uskonyhteisö määräsi täsmälleen mitä sai ajatella ja miten. Kaikki siitä poikkeava oli peräisi Saatanasta ja johtaisi väistämättä kadotukseen.

Kenenkään mielenterveys ei kestä särkymättä sitä jatkuvaa varpaillaan oloa kun piti varoa koko ajan niin kaikkinäkevää jumalaa kuin joka paikassa viekoittelevaa Saatanaa. Sen lisäksi että koko seurakunta oli valjastettu kyttäämään toinen toisiaan. Täysin sairasta menoa josta olen omaksi onnekseni päässyt yli. Ahdistusta lievitettiin salaa viina voimalla ja sitten taas kaduttiin niin maan perkeleesti. Ja kun krapula ja morkkis helpotti niin taas tunsi itsensä pelastetuksi. Voi helvetti sentään.

Käsitykseni uskonnoista on nyt selkeä. Ne ovat vain ja ainoastaan vallan himoisten ihmisten sepittämiä satuja. Satuja jotka toiset ovat nielleet niin täkyineen kuin perukkeineen. Eivätkä he joko ilkeä tai edes tajua myöntää että heitä on kusetettu ja ihan huolella.

Ateisti ei tarvitse päivittäistä annosta jeesusta eikä saa vieroitusoireita jumalanpuutteesta. Uskis voi tosin helpottaa omia vieroitusoireitaan henkisellä onanoinnilla eli rukoilemalla.

Jotkut uskovaiset käyttävät henkisessä onanoinnissaan apuvälineitä kuten kuvia Mariasta ja lapsi Jeesuksesta tai leluja kuten rukousnauhoja. Suurin osa kuitenkin harjoittaa henkistä onanointiaan ihan vain omin käsin, kädet ristimällä.

Anonyymi kirjoitti:

Ateisti ei tarvitse päivittäistä annosta jeesusta eikä saa vieroitusoireita jumalanpuutteesta. Uskis voi tosin helpottaa omia vieroitusoireitaan henkisellä onanoinnilla eli rukoilemalla.

Jotkut uskovaiset käyttävät henkisessä onanoinnissaan apuvälineitä kuten kuvia Mariasta ja lapsi Jeesuksesta tai leluja kuten rukousnauhoja. Suurin osa kuitenkin harjoittaa henkistä onanointiaan ihan vain omin käsin, kädet ristimällä.

Lue lisää

Totta on, että tämän maallisen elämän kyllä selvittää maaliin asti siitä yksinkertaisesta syystä, että täällä ajassa Jumala antaa aurinkonsa nousta niin pahoille kuin hyvillekin ja antaa sataa niin vanhurskaille kuin väärintekijöillekin. (Matt 5:45)
Mutta kuoleman jälkeen Jumalan aurinko ei enää nouse pahoille, vaan silloin he saavt kokea iankaikkiseti vieroitusoireita, joita kuvittelet olevan meillä uskovilla.

Anonyymi kirjoitti:

Totta on, että tämän maallisen elämän kyllä selvittää maaliin asti siitä yksinkertaisesta syystä, että täällä ajassa Jumala antaa aurinkonsa nousta niin pahoille kuin hyvillekin ja antaa sataa niin vanhurskaille kuin väärintekijöillekin. (Matt 5:45)
Mutta kuoleman jälkeen Jumalan aurinko ei enää nouse pahoille, vaan silloin he saavt kokea iankaikkiseti vieroitusoireita, joita kuvittelet olevan meillä uskovilla.

Lue lisää

"Mutta kuoleman jälkeen Jumalan aurinko ei enää nouse pahoille, vaan silloin he saavt kokea iankaikkiseti vieroitusoireita, joita kuvittelet olevan meillä uskovilla."

Juttusi on lapsellista paapatusta, ei mitään muuta. Kun kuolet niin kuolet ja se on siinä. Loppu, slut, finito, the end, piste.

Ruumiisi päätyy takaisin luonnonkiertokulkuun ja atomisi saavat uuden elämän jonain toisena eliönä. Siinä mielessä jopa hinduismissa on enemmän järkeä kuin kannibaalikristinuskossa. Vaikka samoja aikuisen satuja se hinduismi on kuin muutkin jumaluskot.

Anonyymi kirjoitti:

"Mutta kuoleman jälkeen Jumalan aurinko ei enää nouse pahoille, vaan silloin he saavt kokea iankaikkiseti vieroitusoireita, joita kuvittelet olevan meillä uskovilla."

Juttusi on lapsellista paapatusta, ei mitään muuta. Kun kuolet niin kuolet ja se on siinä. Loppu, slut, finito, the end, piste.

Ruumiisi päätyy takaisin luonnonkiertokulkuun ja atomisi saavat uuden elämän jonain toisena eliönä. Siinä mielessä jopa hinduismissa on enemmän järkeä kuin kannibaalikristinuskossa. Vaikka samoja aikuisen satuja se hinduismi on kuin muutkin jumaluskot.

Lue lisää

Sinulla ei siis ole henkeä! Täällä on käyty sinunlaisistasi keskustelua, että jos joku päästää sinusta ilmat ulos, niin koska sinulla ei omien sanojesi mukaan ole henkeä, niin sellainen ilmojen ulos päästäminen ei voi olla ainakaan henkirikos, koska sinulla ei ole henkeä!

Anonyymi kirjoitti:

Sinulla ei siis ole henkeä! Täällä on käyty sinunlaisistasi keskustelua, että jos joku päästää sinusta ilmat ulos, niin koska sinulla ei omien sanojesi mukaan ole henkeä, niin sellainen ilmojen ulos päästäminen ei voi olla ainakaan henkirikos, koska sinulla ei ole henkeä!

Lue lisää

Vau, mitä ajatuksen lentoa. Taidat käyttää tarralenkkareita?

Anonyymi kirjoitti:

Vau, mitä ajatuksen lentoa. Taidat käyttää tarralenkkareita?

Enemmän tarralenkkarit helpottavat arkea kuin tunnuslukusovellus.

Ja kastetaanhan laivojakin, joten kristittyjä taitavat olla.

Anonyymi kirjoitti:

Ja kastetaanhan laivojakin, joten kristittyjä taitavat olla.

Lemmikit pääsevät taivaaseen.
Lemmikkien hautausmaat muistokivineen ovat söpöjä toivon ja uskon odotuksia että taivaassa jälleen omistajansa tapaa 😙

Kuka nyt yleisesti vastustaa kaikkea?
Yritä kehitellä jotain vakuuttavampaa.

Väität siis että ateismi on riidanhalua kaikkea vastaan. Onnistut yhdellä virkkeellä todistamaan tietämättömyytesi.

Pikkuinen, et siis tiedä mitä ateismi tarkoittaa. Sinun kannattaisi ottaa asiasta selvää ennen alat ampumaan itseäsi jalkaan.

Sekin vielä. Mitä muuta häpeät menneisyydessäsi paitsi syntymääsi, jota sinun onkin syytä hävetä.