Häpeilemätön ja suora arvostelu Marinin kirjasta.

Marinin kirja on kuin itseään täynnä olevan teinin päiväkirja. Jo kirjan alku kertoo koko tarinan hengen.... "minä, minä, minä, minä hyvä, minä paras" -tyyliin.

𝘙𝘢𝘬𝘢𝘴 𝘱ä𝘪𝘷ä𝘬𝘪𝘳𝘫𝘢.....

"𝘑𝘰𝘶𝘭𝘶𝘬𝘶𝘶𝘴𝘴𝘢 𝟤𝟢𝟣𝟫 𝘮𝘪𝘯𝘶𝘴𝘵𝘢 𝘵𝘶𝘭𝘪 𝘮𝘢𝘢𝘮𝘮𝘦 𝘩𝘪𝘴𝘵𝘰𝘳𝘪𝘢𝘯 𝘯𝘶𝘰𝘳𝘪𝘯 𝘱ää𝘮𝘪𝘯𝘪𝘴𝘵𝘦𝘳𝘪, 𝘷𝘢𝘪𝘯 𝟥𝟦-𝘷𝘶𝘰𝘵𝘪𝘢𝘢𝘯𝘢, 𝘫𝘢 𝘴𝘢𝘮𝘢𝘭𝘭𝘢 𝘮𝘢𝘢𝘪𝘭𝘮𝘢𝘯 𝘴𝘪𝘭𝘭ä 𝘩𝘦𝘵𝘬𝘦𝘭𝘭ä 𝘯𝘶𝘰𝘳𝘪𝘯 𝘩𝘢𝘭𝘭𝘪𝘵𝘶𝘬𝘴𝘦𝘯 𝘫𝘰𝘩𝘵𝘢𝘫𝘢."

Kirjan ehkä vaikuttavin osuus on se, miten Marin pitää itseään muita parempana, uudistusmielisenä, innovatiivisena poliitikkona, joka ainoana suomalaisena voi antaa suomalaisille sitä mitä suomalaiset välttämättä tarvitsevat; Marinia itseään. Hän ikään kuin pitää omana keksintönään trendejä, kuten vihreät arvot, ilmastoasiat, feminismi, Pride, transliike jne. Lisäksi hän näkee ja kokee, omaan erinomaisuuteensa syvästi rakastuneena, kaiken itsensä kautta, sekä valkopesee omia kohujaan ja uhriuttaa itseään. Hän todella halusi muuttaa Suomen omanlaisekseen valtakunnaksi, jos hänen sanansa ja tahtonsa on yli muiden. Tähän liittyen, ei pidä unohtaa, että Marin opiskeli ahkerasti Tampereen yliopistossa 'uudistusmielistä vallankumouksellisuutta' marxististen oppien merkeissä.

𝗛𝗲𝗻𝗸𝗶𝗹𝗼̈𝗸𝘂𝘃𝗮𝘂𝗸𝘀𝗲𝘁 𝗠𝗮𝗿𝗶𝗻𝗶𝗻 𝗸𝗶𝗿𝗷𝗼𝗶𝘁𝘂𝗸𝘀𝗶𝘀𝘀𝗮.

Kuvaukset kirjassa esitetyistä henkilöistä on pääosin kahta tyyppiä: negatiivista arvostelua tai henkilöihin liitettyjen positiivisten asioiden Ioisimista omaksi kunniakseen. Esim. Orpon ja Purran hän mainitsee vain kerran, negatiivisessa hengessä, mutta mm. Zelenskyin 15 kertaa, IoisimaIIa hänen sankaruuttaan. Lipposen hän haukkui leikkausten ja talouskurin vuoksi ja tuli samalla paljastaneeksi oman talouslinjansa prioriteetit; velkakulissi ja suosio ensiarvoinen, suomalaisten hyvinvointi ja tulevaisuus toisarvoinen.

𝗠𝗶𝘁𝗲𝗻 𝗠𝗮𝗿𝗶𝗻 𝘀𝘂𝗵𝘁𝗮𝘂𝘁𝘂𝘂 𝗼𝗺𝗮𝗮𝗻 𝗲𝗻𝘁𝗶𝘀𝗲𝗲𝗻 𝗽𝘂𝗼𝗹𝘂𝗲𝗲𝘀𝗲𝗲𝗻𝘀𝗮?

Sen hän lyttäsi maanrakoon. Hän mm. arvosteli negatiivisesti Lipposta, Urpilaista, Heinäluomaa jne. ja pitää puoluetta vanhanaikaisena ja mielenkiinnottomana. Lyttäämistä riitti, mutta ei mitään positiivista esim. puolueen pitkästä historiasta suomalaisen yhteiskunnan kehittämisessä, ei mainintoja pitkänlinjan demareista, kuten esim. Tanner, Paasio, Fagerholm jne.

---------------

Kuten aiemmin sanoin, kirja on käytännössä "diagnoosi", josta syntyy myös itse taudin nimi; 𝘴𝘰𝘴𝘪𝘰𝘱𝘢𝘳𝘢𝘴𝘪𝘪𝘵𝘵𝘪.... kansan luottamusta ja hyväuskoisuutta hyväksikäyttäen omien asioitten ja etujen ajaminen, ja lopulta Marin päätyi siihen maailmaan, jota eniten arvostaa: rahan ja vallan maailma.

Loppukaneetiksi vielä entisten puoluetovereiden toteamus: "𝘚𝘢𝘯𝘯𝘢 𝘦𝘪 𝘰𝘭𝘭𝘶𝘵 𝘪𝘩𝘮𝘪𝘴𝘵𝘦𝘯 𝘪𝘩𝘮𝘪𝘯𝘦𝘯".

☝🙄