Lainaan tämän ajatuksen tai kysymyksen tuolta Hertan viesteistä, koska aiheena tämä on niin hyvä. Vanhoja naisia täällä on mollattu oikein olan takaa, mutta nyt puuttumatta siihen sen kummemmin kysyn, että miten elämme elämäämme tulevaisuudessa vanhoina naisia vai pitäisikö sanoa iäkkäinä naisina, ikänaisina?
Mikä tulevaisuudessa on meille tärkeää?
Mihin suuntaan haluamme yhteiskuntaamme kehittää?
Mitä tulemme vaatimaan? Mitkä ovat oikeutemme?
Itse en ehdi ottaa osaa keskusteluun nyt päivällä, mutta palailen illalla koneen ääreen.
Mukavaa lauantaita kaikille!
Lainattu ajatus
jorojukka-kukka
31
1961
Vastaukset
- Irina49v.
Yksi tärkeä seikka on seksin kieltäminen muilta, sillä harmittaahan se vanhenevaa naista, kun nuoret ja kauniit nauttivat seksistä, kun itse vanhenee, eikä enää kehtaa. Seksittömmys ei niin häiritse, kun kaikki muutkin ovat ilman seksiä.
- lsed
Mutta osuit asian ytimeen. Niin kauvan kun ihminen on nuori ja kaunis ei asian eteen päin avittaminen haittaa seksin ja ulkonäön avulla.Ikää kun tulee niin asiat muuttuu.
- Hertha
Itse olen alkanut katsella iäkkäitä naisia kiinnostuneena. Haluan oppia heiltä ja heistä. Ennustajaeukko näet ennusti minulle, että elän vanhaksi...
Kerran aivan nuorena katselin bussissa ryhdikästä, kauniisti kammattua ja ilmeikästä vanhempaa rouvaa, ja ajattelin, että tuollainen minäkin haluaisin olla vanhana. Naamanahkaa ei ollut kiristetty, mutta kaikesta näki, että rouva oli sisäisesti sangen pinkeä.
Raskausaikana nainen valmistautuu äitiyteen. Kasvattaessaan lapsiaan viisas nainen muistaa silloin tällöin tulevansa keski-ikäiseksi. Ja viisas keski-ikäinen nainen ei mene paniikkiin, vaikka kuukautiset loppuvat, vaan valmistautuu 30-40 "vapaarouvan" vuoteen. Terveelliset elintavat, eloisan aivotoiminnan säilyttäminen ja aktivoiminen, itsetunnon säilyttäminen (ja nostaminen, mikäli se on päässyt hektisten touhuvuosien aikana rupsahtamaan). Tunnelissa on mutka, muttei umpikujaa.
Iäkkään naisen on hyvä olla "perusterve", jotta säilyttäisi mahdollisuuden huolehtia itsestään mahdollisimman pitkään ilman kalliita lääkkeitä, hoitoja ja kuntoutuksia. Tärkeää olisi myös pystyä harrastamaan mieleisiään asioita, sillä vanhana on VIIMEINKIN sitä omaa aikaa! On aikaa matkustaa, mennä taidekurssille, lukea paljon kirjoja, tavata ystäviä ja nuorempaa sukupolvea (jospa saisi lapsenlapsia!).
Monet ihmiset elävät mielestään aina juuri "elämänsä parasta aikaa". Heille vanhuuskin on "elämän parasta aikaa". Haluaisin olla sellainen vanha rouva. - Soh-vi
Lisäisin, että haluaisin elää niin kauan, kuin kavereita ja tuttuja on elossa, ja että olisi jotenkin mahdollista myös tavata heitä. Olisi epätodellisen yksinäistä, jos ikätoverit olisivat menneet ajat sitten manan majoille, ja itse vain töröttäisi hengissä kohtalon oikusta.
Kukaan ei enää muistaisi elettyjä aikoja sellaisina, kuin itse on niitä kokenut, näkisi sielunsa silmin muutettuja maisemia, purettuja kortteleita, tietäisi, millainen oikeasti oli lapsena, nuorena, miten leikittiin, seurusteltiin, mitä ruokia syötiin yms.
Kaikki ympärillä suhtautuisivat kuin "vanhaan", kunnioittavasti, tai kuten lapsistuneeseen höppänään, kukaan ei enää kaverillisesti letkaise takaisin, kinaa tai naura samalta tasolta. Huokaus, aikalaisia pitää olla lähettyvillä.
Hoito- ja muita palveluita tarvitaan, jotta kotona voisi pärjätä mahdollisimman pitkään. Virikkeellistä seuraa/ohjelmatarjontaa, hyviä liikkumismahdollisuuksia, terveyden ylläpitäminen on tavattoman tärkeää (vitamiinit ym). Lopulta palveluasuntoja. Sairaskoteihin vasta todella sairaana, mieluiten niin, että niistäkin kotiutetaan "terveempään" ympäristöön heti, kun mahdollista (etteivät ne olisi vain kuolinkoteja). - usein
ihmiset tulevat usein vainoharhaisiksi ja tekevät kärpäsistä härkäsiä omassa mielessään. Työpaikallakin todettu. Hankalia ihmisiä. Ei anna periksi, ei millään.
- jorojukka-kukka
En ole koskaan ymmärtänyt ikärasismia. Enkä sitäkään, että sen kohteena ovat olleet nimenomaan naispuoliset ihmiset.
Arvomaailmamme kaipaa todella syvällistä tarkentamista. Onko ihmiselämä yleensäkään kunnioitettavaa??? Alkaako ihmiselämä pienestä vauvasta (ei aloiteta nyt sikiökeskustelua tähän kohtaan) ja päättyy hauraaseen vanhuuteen? Vai onko kunnioitettava elämä vain näiden kahden ääripään välillä, joka on nuori aikuisuus, aikuisuus ja tuottavuus? Terveys.
Vai onko niin, että ihminen jokaisena elinkautenaan vain itse kunnioittaa juuri sitä ikäkautta, jota elää. Tähän itsekkyyteenkö, muiden näkemättömyyteenkö me ihmiset olemme valmentautuneet. Vailla huomisen huolta. Eikä todellakaan näiden asioiden pohdinta saa olla vain naisten harjoittamaa pohdintaa, sillä meillä on edelleenkin KAKSI sukupuolta. Meillä kaikilla, sp riippumatta, kuuluu koko elämänkaari ja sen kunnioittaminen.
Tämä oli nyt pelkkä alkupuheenvuoro aiheeseen.miesten kirjoittamasta kirjallisuudesta löytyy loputtoman paljon esimerkkejä naisvihasta nimenomaan keski-ikäisiä tai vanhoja naisia kohtaan.
Onko niin karvas pala, että naiset elävät pitempään ja sillä loppupätkällä täysin miehen kontrollin ulottumattomissa? Saavat kastella petuniansa ihan mihin kellonaikaan hyvänsä eikä tarvitse tiliä tehdä.
Ehkä suuret mieskirjailijat eivät ole tutustuneet vanhoihin naisiin?- avecMaria
Härmän.vapaa.nainen kirjoitti:
miesten kirjoittamasta kirjallisuudesta löytyy loputtoman paljon esimerkkejä naisvihasta nimenomaan keski-ikäisiä tai vanhoja naisia kohtaan.
Onko niin karvas pala, että naiset elävät pitempään ja sillä loppupätkällä täysin miehen kontrollin ulottumattomissa? Saavat kastella petuniansa ihan mihin kellonaikaan hyvänsä eikä tarvitse tiliä tehdä.
Ehkä suuret mieskirjailijat eivät ole tutustuneet vanhoihin naisiin?Että miehetkö ovat aikoinaan päättäneet sen, että naisen ikä on jotenkin hävettävä asia? Miehistäkö on lähtöisin ajatus, että naisen ikää ei saa kysyä?
Kunhan pohdin - retorisesti...
("retorinen kysymys" on kysymys, johon ei odoteta vastausta vaan jolla pyritään johdattelemaan lukijaa tai vain ilmaisemaan ihmetystä tai "heittämään kysymys ilmaan") - jorojukka-kukka
Härmän.vapaa.nainen kirjoitti:
miesten kirjoittamasta kirjallisuudesta löytyy loputtoman paljon esimerkkejä naisvihasta nimenomaan keski-ikäisiä tai vanhoja naisia kohtaan.
Onko niin karvas pala, että naiset elävät pitempään ja sillä loppupätkällä täysin miehen kontrollin ulottumattomissa? Saavat kastella petuniansa ihan mihin kellonaikaan hyvänsä eikä tarvitse tiliä tehdä.
Ehkä suuret mieskirjailijat eivät ole tutustuneet vanhoihin naisiin?Olisiko nyt meidän aikakautemme sellainen, jossa tuodaan esiin uljas vanha nainen, jonka ei enää tarvitse hävetä itseään ja ryppyjään, vaan että jokainen uurre, veltostunut iho ja ikälaikku tuovat vaan lisää kunnioitusta.
- jorojukka-kukka
Kuka päättää vanhojen naisten kohtelusta? "Vanhat ämmät" ja "papparaiset" ovat aika tavalla yleiset kielelliset ilmaisut, joita käytämme. Näillä termeillä on valtava ero ja näissä tulee esille selkeästi se, että nainen on myös vanhana se kielellisen sorron kohteeksi joutunut sukupuoli. Miksi näin on, johtuu mielestäni naisiin yleisesti kohdistuvasta voimakkaammasta arvostelusta verrattuna miehiin. Miehinen arvovalta säilyy vielä vanhanakin, kunnes saavuttaa hellyyttävän papparaismuodon. Nainen on vanhana mitätön, kenenkään kunnioittamaton yksilö, jolla ei ole enää edes perinteistä naisen roolia. En tarkoita, että tämä kaikki olisi tiedostettua ja tarkoitushakuista vanhojen naisten kohtelua (vaikka sitäkin esiintyy), vaan se tulee kuin itsestään ajattelematta ja kyseenalaistamatta, että onko se korrektia ja onko se oikein.
Itse haluan ehdottomasti nostaa vanhojen naisten profiilia. Nainen ei ole vain arvokas nuorena, kiinteälihaisena miehisen halun kohdentumana, vaan nainen on arvokas ihmisyksilö riippumatta ikävuosista. Me kaikki vanhenemme. Se on tosiasia, jolle emme yksinkertaisesti voi mitään, mutta sille voimme, miten vanhoja naisia kohdellaan. (Puhun nyt siis vain naisten kohtelusta, koska aloitukseni liittyy nimenomaan naisiin.) Ikärasismia on työpaikoilla kuulemma erittäin paljon tänä päivänä. Itselläni ei ole siitä kokemuksia, koska sitä en ole kokenut tai tavannut omalla työpaikallani. Mutta monet naisasiakkaat ovat kuitenkin kertoneet, että ikärasismi on räikeää ja viime vuosien aikana lisääntynyt.
Me naiset voimme arvostaa omaa kehoamme ja mieltämme kaikkina ikäkausina. Feminismi edustaa juuri tätäkin hyvää asiaa, vaikka siitä ei ehkä feministipiireissäkään niin paljon puhuta. On niin paljon muutakin naisen elämään liittyvää korujattavaa, että jotkin asiat jäävät vähemmälle. Kuitenkin ikääntyminen elämän luonnollisena osana olisi tärkeää ottaa yhdeksi aiheeksi, kun keskustellaan feministisen elämänkatsomuksen ja politiikan suuntaviivoista tulevaisuudessa. jorojukka-kukka kirjoitti:
Kuka päättää vanhojen naisten kohtelusta? "Vanhat ämmät" ja "papparaiset" ovat aika tavalla yleiset kielelliset ilmaisut, joita käytämme. Näillä termeillä on valtava ero ja näissä tulee esille selkeästi se, että nainen on myös vanhana se kielellisen sorron kohteeksi joutunut sukupuoli. Miksi näin on, johtuu mielestäni naisiin yleisesti kohdistuvasta voimakkaammasta arvostelusta verrattuna miehiin. Miehinen arvovalta säilyy vielä vanhanakin, kunnes saavuttaa hellyyttävän papparaismuodon. Nainen on vanhana mitätön, kenenkään kunnioittamaton yksilö, jolla ei ole enää edes perinteistä naisen roolia. En tarkoita, että tämä kaikki olisi tiedostettua ja tarkoitushakuista vanhojen naisten kohtelua (vaikka sitäkin esiintyy), vaan se tulee kuin itsestään ajattelematta ja kyseenalaistamatta, että onko se korrektia ja onko se oikein.
Itse haluan ehdottomasti nostaa vanhojen naisten profiilia. Nainen ei ole vain arvokas nuorena, kiinteälihaisena miehisen halun kohdentumana, vaan nainen on arvokas ihmisyksilö riippumatta ikävuosista. Me kaikki vanhenemme. Se on tosiasia, jolle emme yksinkertaisesti voi mitään, mutta sille voimme, miten vanhoja naisia kohdellaan. (Puhun nyt siis vain naisten kohtelusta, koska aloitukseni liittyy nimenomaan naisiin.) Ikärasismia on työpaikoilla kuulemma erittäin paljon tänä päivänä. Itselläni ei ole siitä kokemuksia, koska sitä en ole kokenut tai tavannut omalla työpaikallani. Mutta monet naisasiakkaat ovat kuitenkin kertoneet, että ikärasismi on räikeää ja viime vuosien aikana lisääntynyt.
Me naiset voimme arvostaa omaa kehoamme ja mieltämme kaikkina ikäkausina. Feminismi edustaa juuri tätäkin hyvää asiaa, vaikka siitä ei ehkä feministipiireissäkään niin paljon puhuta. On niin paljon muutakin naisen elämään liittyvää korujattavaa, että jotkin asiat jäävät vähemmälle. Kuitenkin ikääntyminen elämän luonnollisena osana olisi tärkeää ottaa yhdeksi aiheeksi, kun keskustellaan feministisen elämänkatsomuksen ja politiikan suuntaviivoista tulevaisuudessa.Ehkä nainen ja ikä -teema ei ole saanut niin paljon julkisuutta kuin muut naiskysymykset, mutta kyllä naistutkimuksen alalla esimerkiksi on kursseja ja seminaareja aiheesta. Ikä on ihan oleellinen asia naiseutta. Mies saa elää jokseenkin tasapaksun putken, jos nyt pari mutkaa on, toinen puberteetti ja toinen miehen vaihdevuodet, niin kuitenkin mies on lähes koko aikuisiän hedelmällinen eivätkä kokemukset näy hänen kehostaan.
Mielenkiintoista on täälläkin palstalla usein nähdyt väitteet siitä, että yleensä naiset ja nimenomaan vanhat naiset olisivat katkeria. Tällainen etukäteisleimaaminenhan on tehokasta ignoraatiota: jos vaikka ikääntynyt nainen sattuisikin valittamaan hyvästä syystä, se voidaan aina pistää katkeruuden lukuun.
Toinen asia on vanhusten kohtelu yleensä. Jos he kärsivät syrjääntyöntämisestä ja unohtamisesta, ovatko he automaattisesti katkeria? - Ilmeisesti kärsimys on kiellettyä, ellei sitä sitten pura vihamieliseen uhoon (antifeministinen resepti?).
Itse olen aina odottanut vanhenemista, koska olen uskonut, että mummona saisi lopulta olla vapaa ennakko-odotuksista, arvostelmista ja tästä nykytyypin seksuaali-ideaalista. Hassua ehkä, mutta olen nähnyt mummouden tyttömäisenä olotilana, jossa palataan aikaan todellisena omana itsenä - jossa saa heittää naisen raskaan roolin pois. Sen ulkoa syötetyn ja ulkoaluetun ja tulkitun naisen, tarkoitan. Mutta on todennäköistä, ettei vanhuus ole sitä mitä odotan, koska kukaan, ei varsinkaan voimiltaan heikkenevä, ole täysin riippumaton muiden arvostuksista ja huomiosta.- avecMaria
Härmän.vapaa.nainen kirjoitti:
Ehkä nainen ja ikä -teema ei ole saanut niin paljon julkisuutta kuin muut naiskysymykset, mutta kyllä naistutkimuksen alalla esimerkiksi on kursseja ja seminaareja aiheesta. Ikä on ihan oleellinen asia naiseutta. Mies saa elää jokseenkin tasapaksun putken, jos nyt pari mutkaa on, toinen puberteetti ja toinen miehen vaihdevuodet, niin kuitenkin mies on lähes koko aikuisiän hedelmällinen eivätkä kokemukset näy hänen kehostaan.
Mielenkiintoista on täälläkin palstalla usein nähdyt väitteet siitä, että yleensä naiset ja nimenomaan vanhat naiset olisivat katkeria. Tällainen etukäteisleimaaminenhan on tehokasta ignoraatiota: jos vaikka ikääntynyt nainen sattuisikin valittamaan hyvästä syystä, se voidaan aina pistää katkeruuden lukuun.
Toinen asia on vanhusten kohtelu yleensä. Jos he kärsivät syrjääntyöntämisestä ja unohtamisesta, ovatko he automaattisesti katkeria? - Ilmeisesti kärsimys on kiellettyä, ellei sitä sitten pura vihamieliseen uhoon (antifeministinen resepti?).
Itse olen aina odottanut vanhenemista, koska olen uskonut, että mummona saisi lopulta olla vapaa ennakko-odotuksista, arvostelmista ja tästä nykytyypin seksuaali-ideaalista. Hassua ehkä, mutta olen nähnyt mummouden tyttömäisenä olotilana, jossa palataan aikaan todellisena omana itsenä - jossa saa heittää naisen raskaan roolin pois. Sen ulkoa syötetyn ja ulkoaluetun ja tulkitun naisen, tarkoitan. Mutta on todennäköistä, ettei vanhuus ole sitä mitä odotan, koska kukaan, ei varsinkaan voimiltaan heikkenevä, ole täysin riippumaton muiden arvostuksista ja huomiosta.Terveyttä, voimaa ja ongelmattomuutta ihannoiva yhteiskuntamme ei katso hyvällä vanhaa sairasta parhaat päivänsa pois elänyttä henkilöä.
Kipakimmat kommentit kuusikymppisistä (tai niiltä muka näyttävistä) naisista tulee naisilta...Miehet eivät arvostele toisiaan tällä tavoin ulkonäköä arvostelemalla. Vanhuus on asia, joka seuraa siitä, kun elää pitkään.
Kannattaa kuolla nuorena, jos ei halua kohdata sitä, mihin itsekin on nuorempana syyllistynyt; vanhemman ihmisen (tai siltä näyttävän) ulkonäön arviointiin. avecMaria kirjoitti:
Terveyttä, voimaa ja ongelmattomuutta ihannoiva yhteiskuntamme ei katso hyvällä vanhaa sairasta parhaat päivänsa pois elänyttä henkilöä.
Kipakimmat kommentit kuusikymppisistä (tai niiltä muka näyttävistä) naisista tulee naisilta...Miehet eivät arvostele toisiaan tällä tavoin ulkonäköä arvostelemalla. Vanhuus on asia, joka seuraa siitä, kun elää pitkään.
Kannattaa kuolla nuorena, jos ei halua kohdata sitä, mihin itsekin on nuorempana syyllistynyt; vanhemman ihmisen (tai siltä näyttävän) ulkonäön arviointiin.Tehis muuten on?
Noo, kolmikymppiselle iästä naljailu on vain pikku leikkiä, tämän tiedän omasta kokemuksestani. Itse asiassa tässä ikäkysymyksessä on syytä parkkiintuakin jo viimeistään tässä iässä. Kukas siitä lakkaa välittämästä, ellei nainen itse?
Totta puhut, miehet eivät arvostele TOISTENSA ulkonäköä, sitäkin hanakammin kyllä naisten. Sehän on semmoinen jokamiehenoikeus, johon huonompikin pystyy.
Sanotaan vaikka näin, että ei ole häpeä näyttää ikäiseltään. Eikä ole häpeä olla sen ikäinen kuin on. Mutta henkilökohtaisesti en ole huolissani saamistani ulkonäkökommenteista nyt enkä tulevaisuudessa. Huoleni ovat toisaalla.- jorojukka-kukka
Härmän.vapaa.nainen kirjoitti:
Ehkä nainen ja ikä -teema ei ole saanut niin paljon julkisuutta kuin muut naiskysymykset, mutta kyllä naistutkimuksen alalla esimerkiksi on kursseja ja seminaareja aiheesta. Ikä on ihan oleellinen asia naiseutta. Mies saa elää jokseenkin tasapaksun putken, jos nyt pari mutkaa on, toinen puberteetti ja toinen miehen vaihdevuodet, niin kuitenkin mies on lähes koko aikuisiän hedelmällinen eivätkä kokemukset näy hänen kehostaan.
Mielenkiintoista on täälläkin palstalla usein nähdyt väitteet siitä, että yleensä naiset ja nimenomaan vanhat naiset olisivat katkeria. Tällainen etukäteisleimaaminenhan on tehokasta ignoraatiota: jos vaikka ikääntynyt nainen sattuisikin valittamaan hyvästä syystä, se voidaan aina pistää katkeruuden lukuun.
Toinen asia on vanhusten kohtelu yleensä. Jos he kärsivät syrjääntyöntämisestä ja unohtamisesta, ovatko he automaattisesti katkeria? - Ilmeisesti kärsimys on kiellettyä, ellei sitä sitten pura vihamieliseen uhoon (antifeministinen resepti?).
Itse olen aina odottanut vanhenemista, koska olen uskonut, että mummona saisi lopulta olla vapaa ennakko-odotuksista, arvostelmista ja tästä nykytyypin seksuaali-ideaalista. Hassua ehkä, mutta olen nähnyt mummouden tyttömäisenä olotilana, jossa palataan aikaan todellisena omana itsenä - jossa saa heittää naisen raskaan roolin pois. Sen ulkoa syötetyn ja ulkoaluetun ja tulkitun naisen, tarkoitan. Mutta on todennäköistä, ettei vanhuus ole sitä mitä odotan, koska kukaan, ei varsinkaan voimiltaan heikkenevä, ole täysin riippumaton muiden arvostuksista ja huomiosta.Monet naiset pelkäävät kuukautistensa loppumista, mutta minä kuvittelen palaavani aikaan, joka minulla oli ennen kuukautisia. :)
Härmän.vapaa.nainen kirjoitti:
Tehis muuten on?
Noo, kolmikymppiselle iästä naljailu on vain pikku leikkiä, tämän tiedän omasta kokemuksestani. Itse asiassa tässä ikäkysymyksessä on syytä parkkiintuakin jo viimeistään tässä iässä. Kukas siitä lakkaa välittämästä, ellei nainen itse?
Totta puhut, miehet eivät arvostele TOISTENSA ulkonäköä, sitäkin hanakammin kyllä naisten. Sehän on semmoinen jokamiehenoikeus, johon huonompikin pystyy.
Sanotaan vaikka näin, että ei ole häpeä näyttää ikäiseltään. Eikä ole häpeä olla sen ikäinen kuin on. Mutta henkilökohtaisesti en ole huolissani saamistani ulkonäkökommenteista nyt enkä tulevaisuudessa. Huoleni ovat toisaalla.että Tehis on kadonnut, ja mennessään piilottanut profiilinsa! Samoin kuin "iki-ihana Mette" ("joka tuli ja muutti elämäni") ja helmi-y.
Perhana. Oisin niin kaivannut.- dippadaa
Härmän.vapaa.nainen kirjoitti:
että Tehis on kadonnut, ja mennessään piilottanut profiilinsa! Samoin kuin "iki-ihana Mette" ("joka tuli ja muutti elämäni") ja helmi-y.
Perhana. Oisin niin kaivannut.tukka sen paljasti. Tehon ja Avecin.
Härmän.vapaa.nainen kirjoitti:
että Tehis on kadonnut, ja mennessään piilottanut profiilinsa! Samoin kuin "iki-ihana Mette" ("joka tuli ja muutti elämäni") ja helmi-y.
Perhana. Oisin niin kaivannut.Asiatonta, asiatonta. Pyydän anteeksi.
- avecMaria
Härmän.vapaa.nainen kirjoitti:
Tehis muuten on?
Noo, kolmikymppiselle iästä naljailu on vain pikku leikkiä, tämän tiedän omasta kokemuksestani. Itse asiassa tässä ikäkysymyksessä on syytä parkkiintuakin jo viimeistään tässä iässä. Kukas siitä lakkaa välittämästä, ellei nainen itse?
Totta puhut, miehet eivät arvostele TOISTENSA ulkonäköä, sitäkin hanakammin kyllä naisten. Sehän on semmoinen jokamiehenoikeus, johon huonompikin pystyy.
Sanotaan vaikka näin, että ei ole häpeä näyttää ikäiseltään. Eikä ole häpeä olla sen ikäinen kuin on. Mutta henkilökohtaisesti en ole huolissani saamistani ulkonäkökommenteista nyt enkä tulevaisuudessa. Huoleni ovat toisaalla.Meni ohi, etten tajunnut juuri mitään...Mutta ei se mitään.
Siis oletko huolissasi siitä, että naisis sorretaan/syrjitään isän perusteella vai ovatko ne huolesi tosiaan toisaalla? - avecMaria
avecMaria kirjoitti:
Meni ohi, etten tajunnut juuri mitään...Mutta ei se mitään.
Siis oletko huolissasi siitä, että naisis sorretaan/syrjitään isän perusteella vai ovatko ne huolesi tosiaan toisaalla?Ässää: mutta voihan se olla että isänkin perusteella...
"Iän" oli se sana, jota hahmottelin... - tillitalli
Härmän.vapaa.nainen kirjoitti:
Asiatonta, asiatonta. Pyydän anteeksi.
iki-ihanainen mette taisi tai taitaa taistella hengestään. Muistan vaan kirjoituksen viime keväältä yh-palstalta.
tillitalli kirjoitti:
iki-ihanainen mette taisi tai taitaa taistella hengestään. Muistan vaan kirjoituksen viime keväältä yh-palstalta.
Terve tillitalli.
Juu, ainakin terveydestään taistelee, ellei nyt ihan hengestään:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4000000000000039&posting=22000000008001984
Toivottavasti toisella feminismikritiikkiä harjoittaneella yh-palstalaisella, Akviliinalla, on kädet tallella että pystyy kirjoittelemaan vielä yh-palstalle. Kirjoittaneeko. Ei tänne meille ainakaan.- tillitalli
Härmän.vapaa.nainen kirjoitti:
Terve tillitalli.
Juu, ainakin terveydestään taistelee, ellei nyt ihan hengestään:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4000000000000039&posting=22000000008001984
Toivottavasti toisella feminismikritiikkiä harjoittaneella yh-palstalaisella, Akviliinalla, on kädet tallella että pystyy kirjoittelemaan vielä yh-palstalle. Kirjoittaneeko. Ei tänne meille ainakaan.ei varmaan ole ketään tällä hetkellä, joka pitäis noin tarkkaa lukua kirjoittajista.
Yhäreitä kirjoittaa tälle palstalle monia, olen nikeistä huomannut. Mutta haittaako se sitten? Vai onko sellainen paha, että esittää kritiikkiä?
Ps. Mistä hinnasta olisit valmis luopumaan omasta kädestäsi? Vaikuttaa kuin siihen ei suurta rahaa vaadittaisi, niin kepyen oloista. Muistelen jossain chatissa puhutun tästä samasta metestä tässä joku ilta, ja ne uutiset eivät olleet mitään hyviä. Mutta en tahdo tässä sen enempää sanoa. Tuohon juttuun se liittyy, minkä linkkasit. tillitalli kirjoitti:
ei varmaan ole ketään tällä hetkellä, joka pitäis noin tarkkaa lukua kirjoittajista.
Yhäreitä kirjoittaa tälle palstalle monia, olen nikeistä huomannut. Mutta haittaako se sitten? Vai onko sellainen paha, että esittää kritiikkiä?
Ps. Mistä hinnasta olisit valmis luopumaan omasta kädestäsi? Vaikuttaa kuin siihen ei suurta rahaa vaadittaisi, niin kepyen oloista. Muistelen jossain chatissa puhutun tästä samasta metestä tässä joku ilta, ja ne uutiset eivät olleet mitään hyviä. Mutta en tahdo tässä sen enempää sanoa. Tuohon juttuun se liittyy, minkä linkkasit.että yllättävän hyvää tekstiä yhdellä kädellä kirjoitetuksi.
Mutta käsi sydämellä (se jäljellä oleva) - kuinka moni tilittäisi täällä vaikeuksistaan heti sairaalasta päästyään? (Estäkää jo joku minuakin. Alkaa tehdä jo itselläkin häjyä tämä.)
Kröhöm. Asialinjalle tästä.
Siinä tapauksessa, että juttu on tosi, otan sydämestäni osaa ja toivotan voimia eteenpäin. Lisäksi syön villahousuni.
Että näin tänään.- tillitalli
Härmän.vapaa.nainen kirjoitti:
että yllättävän hyvää tekstiä yhdellä kädellä kirjoitetuksi.
Mutta käsi sydämellä (se jäljellä oleva) - kuinka moni tilittäisi täällä vaikeuksistaan heti sairaalasta päästyään? (Estäkää jo joku minuakin. Alkaa tehdä jo itselläkin häjyä tämä.)
Kröhöm. Asialinjalle tästä.
Siinä tapauksessa, että juttu on tosi, otan sydämestäni osaa ja toivotan voimia eteenpäin. Lisäksi syön villahousuni.
Että näin tänään.ota tämä neuvona vastaan. Tee tuolla paranoiallesi jotain. Kaikki tunnusmerkit esillä teksteissäsi.
"Paranoidisen ajatellessa vihamielisesti toisen ihmisen toimista tai puheista, seuraava jatkoajatus on se, että tämä toinen henkilö tai instituutio alkaa suunnitella kostoa tai rangaistusta ajatusten, puheitten tai tekojen johdosta. Tästä on johtaa kuvitelmiin vainoamisesta, vaikuttamisesta, ohjailusta, salaliitoista, salaisista viittauksista esim. tv-uutisissa.
Paranoialle on altis sellainen henkilö ,jonka itsetunto/itsearvostus on alhainen ja luottamus itsensä hyväksymiseen muitten taholta on horjuva.Kertaan edelleen alussa esittämääni hypoteesiä kielteisten ajatusten ja paranoian yhteydestä toisiinsa.Horjuvalla hyväksytyksitulemisen oletuksella elämän pääajatuksena /johtolankana on vakavia seurauksia sosiaalisessa kanssakäymisessä juuri pystyvyydessä esittää kielteisiä/poikkeavia käsityksiä asioista.Jos koet ,ettei sinua hyväksytä universaalisessa mielessä ihmisenä kaikkine ominaisuuksinesi ,et myöskään pysty esittämään poikkeavia ajtuksiasi ilman pelkoa tulla rangaistuksi/syrjityksi ,koska samaistat kielteisen ajatuksen tai teon siihen kielteisyyteen ,mitä eihyväksytty minäsi sisältää.
Monestihan kuulee ,miten paranoidinen ihminen kertoo sanoneensa ,ettei esim Patruunatehdas räjähtänyt vahingossa tai Estonia uponnut vahingossa ja joutuu myöhemmin koston kohteeksi tulemisen tunteitten valtaan,kun on esittänyt ajatuksia ,joita ei missään nimessä olisi saanut julkaista.Nämä suuret tapaukset havainnoivat terävimmin esittämääni kielteisten ajatusten yhteyttä paranoiaan." tillitalli kirjoitti:
ota tämä neuvona vastaan. Tee tuolla paranoiallesi jotain. Kaikki tunnusmerkit esillä teksteissäsi.
"Paranoidisen ajatellessa vihamielisesti toisen ihmisen toimista tai puheista, seuraava jatkoajatus on se, että tämä toinen henkilö tai instituutio alkaa suunnitella kostoa tai rangaistusta ajatusten, puheitten tai tekojen johdosta. Tästä on johtaa kuvitelmiin vainoamisesta, vaikuttamisesta, ohjailusta, salaliitoista, salaisista viittauksista esim. tv-uutisissa.
Paranoialle on altis sellainen henkilö ,jonka itsetunto/itsearvostus on alhainen ja luottamus itsensä hyväksymiseen muitten taholta on horjuva.Kertaan edelleen alussa esittämääni hypoteesiä kielteisten ajatusten ja paranoian yhteydestä toisiinsa.Horjuvalla hyväksytyksitulemisen oletuksella elämän pääajatuksena /johtolankana on vakavia seurauksia sosiaalisessa kanssakäymisessä juuri pystyvyydessä esittää kielteisiä/poikkeavia käsityksiä asioista.Jos koet ,ettei sinua hyväksytä universaalisessa mielessä ihmisenä kaikkine ominaisuuksinesi ,et myöskään pysty esittämään poikkeavia ajtuksiasi ilman pelkoa tulla rangaistuksi/syrjityksi ,koska samaistat kielteisen ajatuksen tai teon siihen kielteisyyteen ,mitä eihyväksytty minäsi sisältää.
Monestihan kuulee ,miten paranoidinen ihminen kertoo sanoneensa ,ettei esim Patruunatehdas räjähtänyt vahingossa tai Estonia uponnut vahingossa ja joutuu myöhemmin koston kohteeksi tulemisen tunteitten valtaan,kun on esittänyt ajatuksia ,joita ei missään nimessä olisi saanut julkaista.Nämä suuret tapaukset havainnoivat terävimmin esittämääni kielteisten ajatusten yhteyttä paranoiaan."En käsittele mahdollisia sairauksiani keskustelupalstoilla (kuten jotkut ehkä tekevät), minkä voi tulkita joko terveeksi kriittisyydeksi tai kenties tulkitsijasta riippuen jopa paranoiaksi.
En myönnä, en kiellä. Ainakaan en itse kärsi tästä mahdollisesta sairaudestani, vaan itse asiassa minulla on oikein hauskaa sen parissa.
Lainauksiin voisi laittaa lähdeviitteen.- .....
Härmän.vapaa.nainen kirjoitti:
En käsittele mahdollisia sairauksiani keskustelupalstoilla (kuten jotkut ehkä tekevät), minkä voi tulkita joko terveeksi kriittisyydeksi tai kenties tulkitsijasta riippuen jopa paranoiaksi.
En myönnä, en kiellä. Ainakaan en itse kärsi tästä mahdollisesta sairaudestani, vaan itse asiassa minulla on oikein hauskaa sen parissa.
Lainauksiin voisi laittaa lähdeviitteen.kärsiikin eniten sairaan ympäristö...:)
..... kirjoitti:
kärsiikin eniten sairaan ympäristö...:)
sitten heidän käsiinsä (jos kaikilla tallella) se hoitoon ohjaus.
- mie vaan
..... kirjoitti:
kärsiikin eniten sairaan ympäristö...:)
onhan se täällä nähty
Vanhuksien sosiaalinen merkitys on ollut aikoinaan, tiedon siirtäminen tuleville sukupolville. Mitä alkeellisemmasta yhteisöstä on kyse, sitä tärkeämpi on vanhuksilta saatu hiljainen tieto. Tämän vuoksi vanhukset ovat kunnianarvoisia jäseniä yhteisössään. Koulutus, elokuvat, kirja ja nykyisin netti ovat osaltaan vaikuttaneet siihen, ettei vahuksia enää tietoineen tarvita. Vanhuksien arvostus on laskenut, samalla kun heidän määränsä on noussut.
Tulevaisuudessa vanhusväestön osuus yhä lisääntyy. Terveet, hyväkuntoiset vanhukset voisivat olla voimavara yhteiskunnassa. Nykyisinhän eläkeläisten ajattellaan olevan lähinnä kuluttajan roolissa. Veikkaisin etenkin vapaaehtoistyön lisääntyvän, nimenomaan siten, että ikääntyvät ovat toimijan roolissa, nykyisinhän heidät mielletään toiminnan kohteeksi. Ellei eläkeikää nosteta, vaikuttaa aika erikoiselta nykysuuntainen kehitys. Ihmiset voivat olla eläkkeellä jopa 30-40 vuotta. Mielekään tekemisen tarve on olemassa ja ihmiset haluavat olla (useinmiten) hyödyksi yhteisölleen.
Omaa vanhuuttani minun on vaikea vielä ajatella. En kuitenkaan jaksa uskoa sitä, että jaksaisin vain oleilla, mikäli terveyttä riittää. Pientä puuhastelua täytyisi olla. Puuhastelulla tarkoitan jotain järkevää tekemistä, mitä se sitten silloin onkaan.- avecMaria
Haluavat elää pitkään, mutta kukaan ei halua tulla vanhaksi...:)
- P.e.p.e.
"Vanhoja naisia täällä on mollattu oikein olan takaa, mutta nyt puuttumatta siihen sen kummemmin"
Vaikka et siihen ilmoituksesi mukaan puutukaan, mutta kun nyt kerran tuollaisen ajatuksen tuot julki, niin kysyn: "Miten niin vanhoja naisia on mollattu? Onko esimerkkejä?"
Onko vanhojen naisten asema jotenkin erityinen verrattuna vanhoihin miehiin? Pitääkö sukupuolet tässäkin erottaa toisistaan ja miksi?
Ketjusta on poistettu 21 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1711111
Anteeksipyynnöstä
Uskotko anteeksipyynnön voimaan? Mikä tekee anteeksipyynnöstä vaikeaa? Onko se mielestäsi joskus turhaa, joko pyytäjän132857- 84793
- 51738
Olisitko oikeasti valmis rikkomaan
Perheesi? En haluaisi sitä, mutta ne on teidän välisiä asioita. Voin olla sinulle vain kaverikin… ei paineita. Minä kesk55539Stubb munasi - Suomessa kuuluu liputtaa Suomen lipulla
Presidentinlinnan ja Mäntyniemen salkoihin nostettiin sateenkaariliput lauantaina. Suurin osa kansasta ei varmasti pidä295533Voisin jopa maksaa että saisin nähdä sut mies
Miten helvetissä joku voi olla tollanen kotihiiri. Edes mä en ole noin paha ku sä! Miten sua voi ikinä edes nähdä ?37531Martinan tarve valehdella.
Miksiköhän Martina valehtelee niin paljon,onko hän tietoinen siitä että valheistaan jää useimmiten kiinni? Esimerkkinä t215489- 49477
Pakkomielle
Tahdon pyytää anteeksi, että olen kaivannut sinua kaikki nämä vuodet ja olet ollut minulle pakkomielle. Nyt on aika pääs45472