Älä pelkää ikuista helvettiä

Raamatun mukaan Jumala lupaa ikuisen
elämän vain vanhurskaille.Synnin
palkka on kuolema,ei ikuinen elämä
helvetissä (Room. 6.23).
Raamattu opettaa,että jumalattomien
kohtalona on tuho(Ps.37:9,34),
he tuhoutuvat (Ps.37.20, Ps.68:3).
He eivät elä ikuisesti tietoisuuden tilassa,
vaan heidät poltetaan (Mal.3:19,Matt.13:30,40, 2Piet.3:10). Heistä tehdään loppu (Ps.145:20, Ps.104:35),heidän rangaistuksenaan on
ikuinen kadotus (2.Tess.1:9).
Puhuessaan jumalattomien rangaistuksesta,
Uusi testamentti käyttää sanoja "ikuinen", "iankaikkinen". Ne on käännetty kreikan kielen
sanasta AIOONIOS, ja niitä käytetään
sekä Jumalasta että ihmisestä puhuttaessa.
Väärinkäsityksen välttämiseksi
on muistettava,että AIOONIOS on
merkitykseltään suhteellinen.
Kun Raamatu käyttää sanaa AIOONIOS (iankaikkinen,ikuinen) Jumalasta,
se merkitsee että Hänen olemassa-
olonsa on päättymätön -
sillä Jumala on kuolematon.
Mutta kun tätä sanaa käytetään
kuolevaisista ihmisolennoista tai katoavista asioista,se merkitsee niin pitkää
kuin henkilö elää tai asianomainen
esine on olemassa.
Esim.Juudaksen kirjeen 7. jakeessa sanotaan,
että Sodoma ja Gomorra kärsivät
"iankaikkisen tulen rangaistusta" (VKR).
KUITENKAAN NUO KAUPUNGIT
EIVÄT ENÄÄ PALA.
Pietari kirjoitti, että tuo tuli poltti
nuo kaupungit "poroksi" (2.Piet.2:6).
"Ikuinen" tuli paloi niin kauan
kuin oli jotain palamatta,
ja sitten tuli sammui.(ks. myös Jer.17:27, 2.Aikak.36:19).
Samoin kuin Kristus lähettää jumalattomat
"ikuiseen tuleen" (Matt.25:41),heidät poltetaan
"sammumattomassa tulessa" (Matt:3:12).
Vasta sitten kun tuli on polttanut kaiken
eikä mitään ole jäänyt palamatta,
tuli sammuu.
Myös Raamatun käyttämä ilmaisu "aina ja ikuisesti" (Ilm.14:11,Ilm.19:3,Ilm.20:10)
on antanut aihetta päätelmälle,että
Saatanan ja jumalattomien rankaisemis-
prosessi jatkuisi kautta ikuisuuden.
MUTTA TÄSSÄKIN ALKUTEKSTIN SANONNAN
MERKITYS on riippuvainen siitä,
mistä tai kenestä on kysymys.
Kun puhe on Jumalasta,
sen merkitys on absoluuttinen -
sillä Jumala on kuolematon;
mutta kun puhe on kuolevaisista
luoduista,sen merkitys on rajoitettu.
Raamatun kuvaus Edomin rankaisemisesta
antaa hyvän esimerkin tästä.
Jesaja sanoo, että Jumala
muuttaisi maan "palavaksi pieksi.
Ei sammu se yöllä eikä päivällä,
iäti nousee siitä savu;
se on oleva rauniona polvesta
polveen,ei kulje siellä kukaan,
iankaikkisesta iankaikkiseen"
(Jes.24:9,10). Edom hävitettiin,
MUTTA EI SE ENÄÄ PALA.
Sen hävityksen "iankaikkisuus"
kesti kunnes tuho oli täydellinen.
Kaikkialta Raamatusta voimme
selvästi havaita, että käsitteellä
"ainiaan" on rajansa.
Ps.92:8 sanotaan että jumalattomat
"tuhoutuvat, katoavat ikiajoiksi".
Ja ennustaessaan suuresta lopullisesta
maailmanpalosta Malakia kirjoittaa:
"Katso,se päivä tulee liekehtivänä
kuin tulinen uuni.Kaikki röyhkeät ja
pahantekijät ovat silloin oljenkorsia.
Se päivä tulee ja sytyttää ne liekkiin -
sanoo Herra Sebaot - EIKÄ NIISTÄ JÄÄ
JÄLJELLE JUURTA EIKÄ VARTTA"(Mal.3:19).
Kuvaillessaan Herran päivää,
jolloin kaikki synnin jäljet
hävitetään,Pietari kirjoittaa:
"Herran päivä on tuleva kuin varas,
ja silloin taivaat katoavat pauhinalla,
ka alkuaineet kuumuudesta hajoavat,
ja maa ja kaikki mitä siihen on tehty,
palavat" (2.Piet.3:10,VKR).
"Jokainen,jonka nimeä ei löytynyt elämän kirjasta,heitettiin tuohon tuliseen
järveen" (Ilm.20:15).Paholainen ja
hänen apulaisensa kärsivät saman
kohtalon (Ilm.20:10).
Koko Raamatun ilmoitus tekee
hyvin selväksi,ETTÄ TÄMÄ ON "TOINEN KUOLEMA"
(Ilm.21:8),jonka jumalattomat
joutuvat kärsimään,merkitsee
HEIDÄN TÄYDELLISTÄ HÄVITTÄMISTÄÄN.

Tämä on kirjasta: Tunnustuskirjana
Pyhä Raamattu