Sitä kuvittelee aina, että se pahin on tapahtunu, mut silti aina tulee jotain uutta ja pahempaa.
Vaikka ajatuksissaan on jo luovuttanu, niin silti todellisuus iskee niinku tuhat tikarii ihan yllättäen, vaikka sisimmässään tietää, että joskus ne tulee. Niin silti ne tulee ilman minkäänlaista varotusta ja särkee koko todellisuuden.
Mun unelmat oli särkyny jo liian monta kertaa, mut oli liian monta kertaa jätetty yksin ja lakattu välittämästä. Mua oli satutettu ja mä olin satuttanu itteeni liikaa. Mä tajusin liian myöhään, että en enään pystyny palaamaan menneisyyteen. Mä luovutin, en enään jaksanu yrittää. Mä en pystyny luottaan enään kehenkään, pelkäsin kaikkia. Kukaan ei enään välittäny musta. Mä en halunnut enään elää.
Varjosiipi, jatkakaa pliis.
Siipikudos
4
409
Vastaukset 4
- myssy
Ajatus tuli kirkkaalta taivaalta. Nyt kääntyy kelkkani toiseen suuntaan. Huomasin upean ihmisen, hän hymyili mulle. Mitähän jos....
- MarkiisiDeFuckingÅmÅl
Mutta silloin ne aina tuli. Silloin kun musta tuntu pahimmalta, ne tuli vähäks aikaa. Siivet. Sain siivet yhdeksi yöksi, ja joku löytyi seuraavana aamuna kuolleena, ja mulla oli hyvä olo pari viikkoo sen jälkeen. Verta suupielissä, mutta helpottunut olo.
Siivet.
*jatkakaa*- totoro90
Siivet. Miksi, sitä en osannut sanoa. Olin pieni kun mä tunsin ne ensimmäisen kerran. Vaikka olin niin pieni ja kasvanut erityksissä, tiesin ettei tää ollut normaalia. Mä yritin silloin repiä ne irti selästäni, mutta ei onnstunut, ei. Huusin tuskasta ja vaivun maahan, itkin. Monta kertaa tää toistui, kunnes siipeni opettivat mut lentämään.
Ja eräänä aamuna supielssäni oli verta. Silloin itkin ja tiesin että oli tappanut sen jota mä inhosin. Se kiusas mua aina. Mä olin sen mielestä outo saatanpalvoja. Nyt se oli kuollut, imetty tyhjiin.
Sinä päivänä rikoin monta peiliä.
*jatkakaa* - littlemiss94
totoro90 kirjoitti:
Siivet. Miksi, sitä en osannut sanoa. Olin pieni kun mä tunsin ne ensimmäisen kerran. Vaikka olin niin pieni ja kasvanut erityksissä, tiesin ettei tää ollut normaalia. Mä yritin silloin repiä ne irti selästäni, mutta ei onnstunut, ei. Huusin tuskasta ja vaivun maahan, itkin. Monta kertaa tää toistui, kunnes siipeni opettivat mut lentämään.
Ja eräänä aamuna supielssäni oli verta. Silloin itkin ja tiesin että oli tappanut sen jota mä inhosin. Se kiusas mua aina. Mä olin sen mielestä outo saatanpalvoja. Nyt se oli kuollut, imetty tyhjiin.
Sinä päivänä rikoin monta peiliä.
*jatkakaa*Ja kunpa se ois vaan jääny siihen. Mä toivoin, vaikka mä tiesin, että se oli väistämätöntä.
Enkä mä oikeasti halunnut ketään satuttaa, mutta silloin kun se tapahtui, tuntui etten mä pystynyt kontroloimaan itteeni.
Nytkin mä pelkään ja odotan, että milloin taas joku viaoton kuolee.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Riikka Purra on mukana Suomen huutokauppakeisari -sarjassa
Suomen huutokauppakeisari on tavallisten suomalaisten ohjelma. Sarjan suosiosta kertoo se, että nyt alkaa jo 19. kausi t921108Kuuleppas
ensimmäiset naissuhteet toimii miehelle eräänlaisena oppikouluna, mutta hän ei välttämättä itse ymmärrä oppineensa mitää229856Paljonko on etäisyytesi kiinnostavaan naiseen km?
Kaipailen tärkeää miestä ja pohdin hänen ajatuksiaan... ❤️73836- 54734
On meillä harvinaisen törkeä valtuuston puheenjohtaja
Ja tyhmä! Kannattaisi googlettaa "julkisuuslaki" ja nojata siihen vasta sitten. Samalla voisi googlettaa muiden kuntien72693Olet mieleni päällä edelleen, J
En voi sille mitään. Ja olen yrittänyt voida, monen monta kertaa. Miten jäinkin näin kiinni sinuun... 😞34612- 51565
- 41560
Mikko Leppilampi loi TTK:ssa ankaran tavan - Jatkaako Veronica Verho haastavaa perinnettä?
Suorien lähetysten juontaminen vaatii rautaista ammattitaitoa ja kovaa työtä. Tanssii Tähtien Kanssa -ohjelmassa on näh29557Oletko miettinyt
Mikä minusta tekee sinulle niin erityisen? Onko se samanlaiset lapsuusmaisemat? Työpaikan liian pitkät katseet? Selvittä30535