että on tullut uskoon tai on tulossa uskoon? Miltä uudelleen syntyminen tuntuu?
Mistä tietää
9
95
Vastaukset
- ortodoksimies
Jos sydämessäsi uskot, että Herramme Jeesus Kristus on kuollut ristillä meidän syntiemme tähden, olet oikealla tiellä.
- -----
ortodoksit eivät tule uskoon, he ovat uskossa.
- jussi hämäläinen
Eikö meillä ortodokseilla voi olla sellaisia kokemuksia, joista muut käyttävät nimitystä uskoontuleminen? Jos joku täällä erehtyy käyttämään ilmaisua uskoontuleminen niin heti joku tietävä sähähtää, ettei moista asiaa ole edes olemassa.
- hihhuliko minäkin?
"Eikö meillä ortodokseilla voi olla sellaisia kokemuksia, joista muut käyttävät nimitystä uskoontuleminen?"
On meillä, olen malliesimerkki uskoontulosta. Olkoonkin, että pienenä lapsena ukin ja mummon kanssa olin noin pari kertaa vuodessa kylämme tsasounassa. Tuota ei vielä voitane sanoa "uskoon tulemiseksi".
Meni varhaisnuoruus maailmalla, maailmallisine menoineen. Kiersin kirkot mahdollisimman kaukaa. Elämä on. Elämä opettaa. En kerro syitä, en taustoja. Kerron vain sen, että olin matkalla junalla Pohjois-Karjalaan 70-luvun puolivälissä. Kouvolan paikkeilla päätin hypätä junasta koska olin menettänyt mielekkyyden/tarkoituksen elämään. Varmoin ja päättäväisin askelin saavuin kahden junavaunun yhdistävään eteiseen. Tartuin oven kahvaan avatakseni oven ja hypätäkseni vapauteen.
Kohtalon käsi muutti elämäni. Joku/jokin sisälläni alkoi huutaa tahtomattoni rukousta "Herra armahda, Herra armahda, Herra armahda..........................
Palasin istumaan paikalleni. Myöhemmin tiedostin sen, että olin tullut "uskoon".
- ulkosuomalainen2
Voi olla. Itsekin olen samanlainen tapaus kuin "hihhulinko minakin". "Tulin uskoon" melkein kertarysayksella. Tunsin itseni kevyeksi ja onnelliseksi ja kuin pieneksi lapseksi Jumalan edessa. Ja asiat olivat saaneet uuden tarkeysjarjestyksen. Mutta pysyvaan uskoon kasvaminen kesti monta vuotta. Monet tuntemani ihmiset ovat mita ihmeellisempien vaiheiden kautta kaantyneet tai palanneet ortodoksiseen uskoon. Toisaalta ei se niin ole etta "tullaan uskoon" ja sitten kaikki on yhta hihhulointia. Joskus usko on voimakkaampi, joskus heikompi. Joskus joku vetaa kirkkoon ja rukoilemaan ja joskus sinne ei millaan jaksaisi raahautua. Joskus tulee hirveita epailyksia. Joillakin ihmisilla on voimakkaita hengellisia kokemuksia (Jumalan laheisyyden kokemusta), toisilla taas ei. Kaikki ovat erilaisia.
Rippi-isan kanssa naita asioita olisi parempi puida kuin ventovieraiden. Papit tietavat etta kirkkoon palataan/tullaan usein vaikeiden kokemusten jalkeen. He ymmartavat naita asioita. Muiden ihmisten kanssa on parempi olla varovainen, kaikkien kanssa ei voi puhua hengellisista asioista. Parempi ja turvallisempi puhua niista rippi-isan kanssa, han on olemassa sita varten.- hihhuliko minäkin?
Olemme erilaisia. Meitä kutsutaan eritavoin. Meillä jokaisella on oma tiemme kuljettavana. Emme voi yleistää uskoa.
Tokihan kohdallani on niin ollut, että lapsena kastettiin ortodoksisen kirkon yhteyteen. Tokihan siemen oli jo sisälläni. Tokihan etsin vastauksia maailman menosta.Tokihan minulla oli esirukoilijoita suvun piirissä. Tokihan pelastuin juuri esirukouksen tähden junassa.
Mitä sitten tapahtui jatkoelämässäni kun "Herra armahda" rukous esti minua hyppäämästä junasta? Raahauduin kotiini kuin tulaajapoika kuunaan. Isäni ja äitini olivat pettyneet "menestyvän maailmapojan" paluuseen. Siksi nousin raput ylös ja riensin mummoni huoneeseen. Tuo vanhus, jolla kerrotaan olleen vain ystäviä, ei ainuttakaan vihamiestä/-naista. Vanhus, joka juoruakkain yrityksetkin juoruamisiin käänsi toisaalle loukkaamatta silti juoruajia. Hän on minun esikuvani, minun pyhäni. Kerroin hänelle yöllisestä itsemurhayrityksestäni junassa. Mummoni nöyrästi kertoi: "Hospoti ollet, mie heräsin yöllä. Mie näin painahijaista siulla on kai pahasti". Kysyin häneltä heräämisensä aikaa ja rukoilemistaan. Juuri samalla hetkellä kun minun oli tarkoitus hypätä junasta.
- ulkosuomalainen2
Eikohan tuhlaajapojan paluu ole se klassinen "uskoontulo".
- viiliksiä-----------
Tuntuu erittäin hyvälle mutta silti tielle on tuleva paljon koettelemuksia.Ymmärryksen ja henkisen tason kasvaessa ( ei kirjatiedoilla eikä suorituksilla) avautuu ymmärrys ympäristöön ja muihin ihmisiin.Vaikeuksien tien kautta hyväksyntä epätäydellisyydestä sekä itsen että muiden suhteen.Hiljainen hyväksyntä ja rakkaus joka hyväksyy paljon.Rakkaus jonka vuoksi luottamus Jumalaan syntyy vaikka takapakkejakin tulisi.Rakkaus jonka vuoksi meille on annettu armo.Henki joka uhrattiin rakkaudesta meihin että saisimme ikuisen elämän.
Silti se rakkaus jota annamme ja saamme täälläkin maallisessa vaikka emme sitä täysin aina havaitse on eräänlainen lahja meille.Vaikeuksia tulee oppia ymmärtämään rakkaudella meihin että kasvaisimme hengellisesti.Siksi meille niitä annetaan.Mikään ei ole ilmaista jostain tulee luopua saadakseen tilalle jotain .
Tästä kaikesta rakentuu vahva henkinen pohja joka valaa rauhallisuutta kaaoksen keskellä.Se ei tukahduta tunteitamme eikä lamaa meitä vaan se antaa voimaa katsoa eteenpäin luottavaisena.Auttaa ymmärtämään muita kanssaihmisiä ja yhteiskunnan ilmiöitä ja ymmärtämään niitä koska ymmärtämiseen ja logiikkaanhan ihmisen mieli on opetettu uskomaan.Mutta usko sen sijaan ei näitä käsitteitä tunne.Uskossa vaikuttaa pyhä henki ja rakkaus.Kun ymmärrämme tietyt asiat ja sisäistämme ne elämäämme ja luotamme siihen että ne ovat meidän hyväksemme alkaa tasapaino pikkuhiljaa muodostua ja saamme mielen ja sydämmen rauhan kipujen henkisten ja fyysistenkin keskelle.
Rakkaus on monitahoinen asia.Kaikessa ihanuudessaan se on luopumista, hyväksyntää, kipua ja sen tuottamista.Rakkaudessa lupaamme mutta rakkaudessa joudumme myös kieltämään rakkautemme.Uskon tien pää on vahva henkisesti vahva ihminen jota ei pahempikaan puhuri aivan heti kaada.
Kärsivällisyys ja rakkaus on hyve jonka saa pitkällä henkisellä kasvun tiellä osakseen.Kasvaminen taas ei koskaan ole kivutonta vaan se vaatii paljosta luopumista.Askeettisuus opettaa ymmärtämään pienen ja huomaamattomankin arvon mitä ei ennen tullut ajatelleeksi.
Mutta tieto kaikesta lisää myös tuskaa.Mutta se kipu tuo myös selkeyttä siihen mikä on välttämätöntä ja mikä ei.Anna itsellesi vapautta etsiä sydämmesi tietä ja rakkautta Jumalaan ja löytää se Jumalan rakkaus ja osasi joka sinulle on annettu.
Ehkä jos näin sallitaan sanoa niin uskoon tulemista tai uskon huomaamista itsessään henkisellä tasolla voidaan verrata esim. näihin...Aivan kuten
-silmien pesu tai suihku tuntuu juuri heränneelle.
-rakastelu ja henkinen ja fyysinen täyttymys ihmisen kanssa jonka huomaakin juuri siksi oikeaksi.
-kuin rauhallinen uni raskaan päivän jälkeen.
Sisäinen rauha on saavutettavissa myäs henkisin keinoin ei ainoastaan fyysisin.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 58869
- 119684
J-mies, miten voit olla niin varma siitä
että minä olen juuri se nainen, kenen ajattelet ja haluat minun olevan, se kenelle avaat ajatuksiasi ja tunnustat syvimp79670Jani Wickholm on kuollut
Tämä oli Janilta hieno laulu. https://youtu.be/72wWxqWon7k?is=5HKdV-H8yY466YXm31584- 35542
- 86517
Alan pikkuhiljaa olemaan sinut
sen asian kanssa, että en tule enää löytämään ketään. Mikä tilanne sinulla on ja miten olet koittanut ratkaista tilante103505- 41481
- 37455
- 70436