Summan taisteluiden sankareita

Sensuuri vei hienot jutut suomenruotsalaisten sankarteoista, miksiköhän?

Eikö suomenruotsalainen "sotasankaruus" kestäkään historian valossa tapahtuvaa lähempää tarkastelua?

Summan murtuminen alkoi siitä kun asemiin oli loppuunväsyneiden suomalaisten tilalle vaihdettu ruotsalaiset, jotka lähti 1. taistelussa takaviistoon!

Lukekaapa Wolf H. Halstin kirjoittama kolmiosainen teossarja Suomen Sota 1939-1945 osat 1-3.

Sen osa 1. Talvisota 1939-1940, on julkaistu 1957 ja toiset osat 2 ja 3 Jatkosodasta heti perään.

Tätä Halstin kirjoittamaa kirjasarjaa EI pidä sekoittaa Jatkosodan viralliseen Sotahistorianlaitoksen julkaisemaan mahtavaan teossarjaan Suomen Sota 1941-1945 osat I - XI.

Niille jotka eivät W. H. Halstia tunne entuudestaan lienee paikallaan kertoa että hän oli Mannerheim-ristin ritari nro 157. Sai ristinsä 16.10.1944. Ansioina oli Tornion valtauksessa osoitettu kylmäverisyys ja operatiivinen johto.

Hän oli Talvisodassa aitiopaikalla 5.D:n esikunassa ja on kirjoittanut useita kirjoja sodasta, joista ensimmäiset jo ennen Talvisotaa ja viimeiset joskus 1980 luvulla. Samoin hän kirjoitti Suomen Kuvalehteen lukemattomia kolumneja aina sota-ajoilta alkaen ihan loppuun saakka.

Tuskin monikaan kehtaa asettaa Wolf H. Halstin mielipiteitä kyseenalaiseksi. Tässä tapauksessa Halstikin on vähän turhan kohtelias - ruotsalaisista kun on kysymys.

Tässä Halstin kirjassa kerrotaan melkoisen tarkasti tapahtumat Summan murtumisesta 1940 helmikuun 11. päivänä.

Sivulta 252 alkaen sivulle 289 käydään läpi koko tapahtuma ja kommentit suomenruotsalaisten toimille on seuraavanlaisia:

Suoraa lainausta

-s. 273 Helmikuun 11. päivänä oli Lähteentien kaistalla se JR 9:n pataljoona, (II/JR 9) joka II AK:n komentajan kehotuksesta oli toimitettu sinne vaihtamaan lopen uupunutta JR 8:n pataljoonaa. Vaihto oli tapahtunut helmikuun 8. - 9. päivänä pimeän suojassa, joten henkilökunnalla oli ollut aikaa perehtyä asemaan ja kotiutua olosuhteisiin parisen vuorokautta. Pataljoonan vahvuus oli vajaat 400 miestä, kun se joutui Lähteentien kaistalle. Se ei ollut saanut aikaisempia tappioitaan täydennetyiksi, kuten eivät muutkaan Summan divisioonissa taistelevat joukot. Pataljoona oli ruotsinkielinen ja toimi suomenkielisessä -mutta enen kaikkea sille vieraassa- rykmentissä tilapäisesti.

-s. 274 Helmikuun 9. ja 10. päivinä pataljoona sai olla verrattain rauhassa Summan olosuhteisiin katsoen.

- s. 276 Joka tapauksessa komppanian päällikkö klo 12.30 antoi komppanialleen käskyn vetäytyä tukilinjalle.
Oikeudenmukaisuuden vuoksi on kuitenkin -niin ymmärrettävä kuin käsky noissa olosuhteissa olikin- sanottava, että jos aikaisemmin tällä kaistalla olleet komppanianpäälliköt olisivat menetelleet samalla tavalla, *Summan kaista olisi menetetty jo joulukuussa*. Silloinkin riehuivat venäläiset hyökkäysvaunut asemassa tukilinjaa myöten, siis paljon syvemmällä kuin nyt, ja jalkaväki pysyi siitä huolimatta paikallaan. Puolustukseen määrätyllä komppanianpäälliköllä ei liioin ole ohjesäännön mukaan oikeutta antaa perääntymiskäskyä. Sekin seikka että käsky ylipäätään saatiin välitetyksi pesäkkeille, osoittaa että *tilanne ei voinut olla aivan toivoton*. Samaa todistaa myös se, että irtaantuminen onnistui.

-s 277 II/JR 9:n vasemmalla siivellä oleva komppania joutui taisteluun Munasuon kautta hyökkäävän venäläisen jalkaväen kanssa ja torjui sen ankaran taistelun jälkeen. Kun komppanian päällikkö huomasi veväläisten hyökkäysvaunujen ajavan eteenpäin Lähteentien varressa ja venäläisen jalkaväen siellä pesiytyneen suomalaisten asemaan, hänkin - nähtävästi omasta aloitteestaan, saamatta ylempää lupaa - antoi käskyn tyhjentää aseman ja vetäytyä tukilinjalle. Siihen hänellä ei ollut minkäänlaista oikeutta, olkoonkin että hänen sivustansa oli venäläisten etenemisen johdosta välillisesti uhattu. *Hänen tekonsa oli riidattomasti vastoin ohjesäännön sekä henkeä että kirjainta*.

Pataljoonan komentajan toiminta tässä ratkaisevassa vaiheessa on selostuksista päättäen supistunut tietojen välittämiseen, tilanteen kehityksen odottamiseen ja tapahtuneiden tosiasiain hyväksymiseen. Hänellä ei tosin ollut suuriakaan mahdollisuuksia pataljoonan vähäisen miesluvun tähden, mutta yhtä mahdollisuutta ei kuitenkaan voida keneltäkään komentajalta riistää niin kauan kuin hän pystyy liikkumaan: hän voi panna oman persoonansa vaakaan ja näyttää esimerkkiä. Tätä mahdollisuutta hän ei käyttänyt, ei ainakaan samalla tavalla kuin hänen edeltäjänsä Lähteentien kaistalla olivat sitä käyttäneet pelastaakseen tilanteen. Tämäkin on oikeudenmukaisuuden tähden todettava.

-s 278 Kirjoittaja oli helmikuun 11. - 12. päivien välisenä yönä Lähteentien kaistan tukilinjan maastossa tarkastamassa JR 13:lle meneviä huoltokuljetuksia ja voi silloin todeta, että kukaan ei oikeastaan tiennyt mitään omien tai venäläisten joukkojen asemasta.

"Seuraavana päivänä Höckert kaatui Karhulan kylän Kinnassaaren lähettyvillä kranaatin osuessa pk.pesäkkeeseen."

Ruotisnkielinen uusmaalaisrykmentti JR 10 taisteli 4.D:n osana, eikä ollut missään vaiheessa Summan lohkolla. Kovimmat taistelut se kävi Punaisen lähteen mäessä aivan Summan naapurissa. Karhulan kylä on siitä vielä etelään.