ateistiset kultturikristityt

Onpa uskovainen termin keksinyt. Tällaisia ovat mielipidekirjoittajan, Kirkko ja kaupunki 4/2010, mielestä professori Heikki Räisänen ja valtiotiet. tohtori Sari Roman-Lagerspetz. Heidän aatteelliset juuret ovat kirjoittajan mielestä ankkuroituneet rationalismiin, matarialismiin ja ateismiin. Mitä hyvää on irrationaalisuudessa?

Miksi tätä uskovaa niin harmittaa. Siksi, että Räisänen ja Roman-Lagerspetz sanovat, että ajankohtaisessa parisuhdelakikeskustelussa tehty ero kristinuskon "muuttumattoman uskon" ja "muuttuvan etiikan" välillä on harhaanjohtava., koska sekä oppi ettäetiikka ovat olleet jatkuvan muutoksen, kiistojen, valtataistelujen ja kompromissien kohteena.

R-L:n mukaan näkemykset siitä mikä kristtinuskossa on muuttumatonta ja tämän perusteella ikuisesti normatiivista ovat olleet jatkuvassa muutoksessa. Suuri syy "muuttumattoman uskon" muutoksille on ollutse, etä opillisilla kysymyksillä on aina ollut perustavia eettisiä- esim. ihmisoikeuksia ja oikeudenmukaisuutta koskevia - ulottuvuuksia. Muutumatonta uskoa koskevat tulkinnat ovat olleet tärkeitä ja jatkuvia kiistojen kohteita pitkälti juuri niiden poliittisten ja eettisten ulottuvuuksien takia. Niiden kautta on aina perusteltu ja oikeutettu erilaisia vallankäytön ja kontrollin muotoja sekä sitä, miten yhteisö on järjestänyt jäsentensä keskinäiset suhteet.

Yritykset siirtää homoseksuaalisuus pois eettisen pohdinnan alueelta ovat huolestuttavia. Homoseksuaalit ovat nimittäin ensisijaisesti eläviä ihmisiä, lähimmäisiä, eivät oppeja, mielipiteitä tai käsitteitä. Ihmisiä ja heidän kohtelua koskevat kysymykset ovat eettisiä kysymyksiä.

Suurimmat eettiset ongelmat liittyvät yhteisöissä juuri niihin kysymyksiin, jotka on siirretty muuttumattomuuden ja koskemattomuuden alueelle, kriittisen eettisen keskustelun ulkopuolelle.

En osais paremmin sanoa.