Eutanaasia

Mikä on "eutanaasia"? Mitenhän se kirjoitetaan?

http://www.adressit.com/elakkeensaajan_asumistukea_ei_saa_leikata_yleisenasumistuen_tasol

Passiivisesta eutanasiasta on ollut paljon puhetta aikaisemmin, mutta keskustelu suljettiin lokakuussa 2012. Ymmärtääkseni sitä harrastetaan mm. sairaaloiden vuodeosastoilla vanhusten hoidossa paremmalla ja huonommalla menestyksellä. En ole löytänyt eutanasia keskustelua muualta kuin nyt täältä.
Minulla on hieman kokemusta aiheesta, kun äitini (90v) sai vasemman puolisen hemipareesin viime syksynä. Häneltä siis halvaantui vasen puoli, hänestä tuli käytännössä täysin sokea, mutta hän pystyi puhumaan. Epikriisi Meilahdesta kuului: erittäin ikäisekseen hyväkuntoinen rouva. Hän mm vielä ajoi autoa, siis ennen aivoinfarktia.
Laakson sairaalassa meitä omaisia pyydettiin allekirjoittamaan ei-elvytyskielto. Teimme sen, koska emme halunneet, että äitiä keinotekoisesti pidettäisiin elossa, jos hän saisi uuden halvauksen. Myöhemmin ymmärsin, että olisi pitänyt kysyä, mitä tuo DNR-päätös yksityiskohtaisesti tarkoitti äidin kohdalla. Toivoin myös jo silloin että äidiltä itseltään olisi kysytty tuota asiaa, koska saatoimme puhua hänen kanssaan ymmärrettävästi. Lääkäri olisi itse voinut kertoa äidille. Me emme ole koskaan sitä kertoneet hänelle. Äiti halusi elää. Hän jatkuvasti puhui "kuntoutuspaketista", joka hänelle oli luvattu. Jota hän ei koskaan saanut.
Tästä alkoi raskas, mutta antoisa taival eteenpäin äidin ja kuoleman läheisyydessä. Se on kasvattanut minua ihmisenä. Itse asiassa opettanut minua todella rakastamaan elämää. On ollut joskus mielessäni, voisimmeko vaatia elvytyskiellon poistamista papereista, mutta olen kuullut, että se on vaikeaa...
Olen myös kasvanut täysin aktiivisen eutanasian kannalle, siis haluan päättää omasta kuolemastani. En halua kuolla jossain vuodeosastolla passiivisen eutanasian kohteena. Sairaanhoitajana ymmärrän mikä on huonoa ja mikä hyvää hoitoa. Passiivinen eutanasia vaatii hyvää hoitoa. Sitä en usko, että missään vanhusten sairaaloiden vuodeosastoilla pystytään antamaan. Laaksossa äitini osastolla ei kukaan koulutettu hoitaja kutsunut hoitoa siellä hyväksi, mutta he tekivät parhaansa niissä puitteissaan, ahtaissa huoneissa, ilman nostolaitteita, monet hoitajat lähellä eläkeikää, raskas vuorotyö, henkilökunnan työ huonosti organisoitu, mahdottomuus seurata hoito-ohjelmia... Työsuojelu ei varmaan ikinä ole käynyt siinä paikassa. Ei minkäänlaista vapaaehdollista apua omaisilta tai muilta. Kaikki kamalan ankeata, kukat kielletty jopa kuolevilta potilailta hygienian takia... Mutta puhdasta oli.
Kun minun aikani tulee, niin otan yhteyttä "Life circle foundation" Sveitsiin tohtori Erica Preisigiin. Hän auttaa minua, jos ei Suomessa laillisteta aktiivista eutanasiaa.
Äidin tarina ei ole täysin musta, ei läheskään :) Kiitän Laakson sairaalaa, että päästivät äidin sieltä pois erinomaiseen palvelutaloon, jossa hän sai erinomaisen hoidon. Siitä olen kertonut eräällä toisella palvelutalo-keskustelupalstalla.

Siitä ei puhuta julkisesti mutta meissä vanhuksissa suuri osa suunnittelee lähtöä oman käden kautta kun tulee se ajankohta.

Ongelmana on tuo äkillinen sairaus joka vie mahdollisuuden sille ja tuleeko viimme hetkellä pelko toteutuksessa. Se on selvä, että meistä ei kukaan halua lähteä laitokseen katsomaan sitä huoneen kattoa muutamaksi vuodeksi, pylly hautuneena rikki.

Älä tee tänään sitä minkä voit huomenna jättää tekemättä.