Ihmiset eivät tunnu ymmärtävän, kuinka Venäjän vaikutus toimii

Nyt siis ihmetellään Macronin päätöstä hajottaa parlamentti.

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/tarvas/saippuaoopperan-mestarinayttelija-macron-saattaa-sekoittaa-koko-ranskan-ja-koko-euroopan-sellaista-tuottaa-itsevaltainen-irrationalismi/

Eikö kukaan todellakaan näe, mitä on tapahtumassa? Macron on ajanut koko kautensa Orpo-tyylistä köyhdytyspolitiikkaa, joka on repinyt hajalle Ranskan yhtenäisyyttä ja sai keltaliivit kaduille. Ja nyt on tullut hetki korjata huolella kypsytetty sato nostamalla valtaan tyytymättömyydestä kannatustaan niittävät populistit.

Miksi? Koska nyt on Ukrainassa ratkaisevat hetket. Venäjä haluaisi rauhan ennen kuin Ukraina vahvistuu niin, että voisi yrittää taas vallata alueitaan takaisin. Momentum on nyt, kun Orban nousee framille Unkarin puheenjohtajakaudella. Paine vähentää tukea ja painostaa Ukraina rauhaan viedään nyt tappiinsa.

On kummallista, että poliitikkojen lisäksi monet tavalliset blogistitkin edelleen puhuvat Macronista kuin hän olisi vain tavallinen poliitikko. Ei hän ole, kuten ei ole Orpokaan. Kummankin menneisyys kertoo, mikseivät he ole vain tavallisia poliitikkoja.

Macronin politiikka omassa maassaan on ollut vähintäänkin ihmeellistä ja vielä kummallisempaa on ollut hänen toimintansa Ukrainan suhteen. Hän ajoi ennen sotaa suomettamisratkaisua ja sodan alettua hänen toimensa vaikuttavat hidastaneen avun toimittamista, vaikka Ranska onkin toimittanut pieniä, mutta huolella mainostettuja määriä jo varhaisista hetkistä lähtien. Macronin ehdotus ranskalaisten joukkojen lähettämisestä oli sekin kuin pyrkimystä vakiinnuttaa nykyinen rintama, mutta varmistaen, ettei Ukrainaan tule usalaisia joukkoja, vaikka USA:n seuraava presidentti olisikin Trump. Venäjälle käy nykyinen jako, ja niin kävisi myös Ranskalle.

Venäläiset eivät ole niin tyhmiä, että vaikuttaisivat vain yhden puolueen kautta. Sen pitäisi olla selvää jokaisella, joka on lukenut edes yhden niistä lukuisista kirjoita, joita suomettumisesta on julkaistu. Kotiryssiä oli kaikilla kunnianhimoisilla poliitikoilla kaikissa puolueissa. Suomi oli laboratorio, jossa he testasivat laaja-alaista vaikuttamista ja hyvällä menestyksellä.

Nyt he tekevät sen paljon taitavammin ja huomaamattomammin. Kontaktejakaan ei tarvita, ja heillä on tarkat psykologiset profiilit ihmisistä, joiden kanssa ovat joskus olleet tekemisissä. Kuten aiemmin äärivasemmistoon kuulunut Macron. Macron tietää sen ja tietää omankin valta-asemansa olevan Venäjän tuen ansiota. Ja tietää, että ellei hän maksa kiitollisuuden velkaansa, hän saa maksaa siitä, tavalla tai toisella: jotain epämiellyttävää tapahtuu.

Kotiryssät osasivat peluuttaa poliittisia nappuloita toisiaan vastaan jo 1980-luvun Suomessakin, nyt he osaavat tuon pelin paljon mestarillisemmin. Ja usein ilman näkyviä siteitä.

Talousoikeistolaiset uskomattomassa typeryydessään tekevät kaikkensa auttaakseen Venäjää, vaikka suurin osa heistä ei sitä tajuakaan lainkaan. Kun maailmassa, jossa on enemmän ihmisiä kuin koskaan ja tekniikka tehokkaampaa kuin koskaan aiemmin, jatketaan työuria ja pidennetään työaikoja, ei seurauksena ole kuin kasvava ja krooninen työttömyys, joka aika pian tuhoaa osalta ihmisiä mahdollisuudet enää koskaan tehdä mitään järkevää, samalla kun globalismia suosiva voitonsaalistus on siirtänyt tuotannon Kauko-itään. Venäjä tuskin olisi edes keksinyt noin tehokasta tapaa heikentää läntistä liittoumaa, mutta eipä varmasti jätä käyttämättä sitä hyväkseen ja edistä siksi talousoikeiston tietä valtaan, samalla kun tukee innolla sen nostamia protestiliikkeitä.

Moni ei tunnu käsittävän vieläkään, että kylmä sota on ohi, vaan luulee taistelevansa pyhää sotaansa kommunismia vastaan. Venäjää ei aja ideologia eikä sen tavoite ole vallankumous. Venäjä toimii vain puhtaan imperialismin pohjalta eikä sillä enää ole mitään rajoitteita siinä, kenen kanssa se työskentelee. Kaikki käyvät ja venäläinen öljyraha avaa tiet nimenomaan oikealle. Senkin he oppivat Suomessa, punaisilta vuorineuvoksilta.

Sotilaallisesti Ukrainalla on mahdollisuutensa, jos tuki toteutuu luvatulla tavalla, mutta voitto ei ole helppo eikä pikainen. Kansan sietokyky joutuu lujille. Poliittisesti taas Venäjä ajaa omiaan asemiin, kuten nyt Ranskassa, ja se ei lupaa hyvää Ukrainalle.

Maissa, joiden läpi eteläinen kaasuputki kulkee, on enemmän tai vähemmän Venäjälle ystävällinen hallinto: Bulgaria, Unkari, Slovakia. Venäjä on tehnyt huolellista työtä. FSB ja GRU osaavat hommansa, paljon paremmin kuin James Bond yhdessäkään elokuvassa koskaan.

Miten edes Pekka Toveri ei tunnu näkevän noita asetelmia? Ehkä hän on liikaa kenttäsotilas, mutta ainakin Aaltolan pitäisi tutkijana heti tunnistaa asetelma.

Rauha ja jälleenrakennus Ukrainassa on se palkinto, jonka Venäjä haluaisi antaa valtaannostamilleen pikkuapulaisilleen. Putin lupasi puheissaan rauhaa vuodella 2025 ja siihen hän tähtää. Hänen on vain saatava Ukraina suostumaan alueidensa menettämiseen ja siksi poliittisen vaikutuspelin ohella veriset hyökkäykset jatkuvat.