Bror Laurla paljasti totuuden Talvisodasta jo 1982

Sivut 122-123: Kun Göring joulukuun alussa keskusteli ruotsalaisen lankinsa kanssa, hän vaati tätä viemään eteenpäin viestin, että Ruotsin tuli auttaa Suomea toimittamalla sille sotavarusteita ja bensiiniä. Kun Göring lisäksi huomautti, että ellei Ruotsi menettelisi näin, hän ei olisi Ruotsin ystävä, ei ole epäilystäkään siitä, etteikö Saksaa pelkäävä Ruotsi käsittänyt, mitä hän tarkoitti. Samaan aikaan Göring tiedotti toista kanavaa käyttäen, että Saksa voisi myydä Ruotsille aseita, jotka Ruotsin olisi myytävä edelleen Suomelle. Mutta tämän tulisi tietenkin olla täysin salaista. Toiminnalla oli Hitlerin lupa, mutta Ribbentrop pidettiin siitä täysin tietämättömänä.

Näiden keskusteluiden yhteydessä Göringiltä kysyttiin, auttaisiko Saksa N-liittoa, jos Ruotsi joutuisi sen kanssa konfliktiin. Göringin vastaus oli ehdottoman kielteinen, mutta edellytyksenä hän piti sitä, että Ruotsin tuli olla puolueeton suhteessaan Saksan ja liittoutuneiden väliseen sotaan. Tämä Göringin ilmoitus saatettiin sekä Ruotsin että Suomen hallitusten tietoon.

Aseiden välitystoimintaa muutettiin hetimmiten Hitlerin käskystä, Saksalaisia aseita ei voitu kuljettaa Suomeen, mutta asia järjestettiin siten, että Ruotsi toimitti aseita omista varastoistaan ja Saksa täydensi näin syntyvän puutteen. Keskustellessaan Ruotsin sotilasasiamiehen kanssa Göring painotti nyrkkiä pöytään takomalla, että Ruotsin oli luovutettava Suomeen vastaava määrä aseita, kuin Saksa lähetti Ruotsiin. Samalla hän salli vapaaehtoisten ruotsalaisten varustamisen suoraan saksalaisilla aseilla.

Aseiden kulku Saksasta Ruotsin kautta Suomeen oli tietenkin sen luokan asia, joka sai jonkun suun puhumaan sanan liikaa. Seuraus näkyi lehtien palstoilla. Ja mikä ihmeellisintä, suomalainenkin lehdistö oli yhtä hanakka kuin mikä muu tahansa briljeeraamaan uutishankintansa tehoikkuudella ja antoi kyseenalaisen kuvan arvostelukyvystään. Asekuljetukset olivat herättäneet myös Kremlin huomion ja Berliinin oli pakko olla hyvin varovainen.

124: Ruotsin Berliinin lähettiläs kiinnittikin pian hallituksensa huomiota siihen, että aseita oli tullut Saksasta niin paljon ja Ruotsi lähettänyt Suomeen, että jos Ruotsi joutuisi sotaan, olisi kaikilla Suomeen lähtevillä joukoilla saksalainen aseistus.

S 99: 19.1. noottiin malmikuljetuksista Ruotsi vastasi luovuttaneensa 20%-30% sotavarustuksestaan Suomelle ja saanut vastaavan täydennyksen Saksalta. Malmikuljetukset tyrehdyttäisivät tällaisen avun.

Ruotsi olikin jo tuohon aikaan anatnut 2/3 kaikesta siitä, mitä sodan aikana antoi. Ruotsi avusti kirkkaasti eniten Suomea, mutta tosiasiassa tämän avun lähde oli Saksa. Ilman Saksan lupaa ruotsalaiset eivät olisi toimineet kai lainkaan. Samaan aikaan helmikuun alussa liittoutuneilta alkoi vasta tulla avustusta. Ne olivat antaneet 1/10 siitä vähästä avusta, mitä ne koko sodan aikana avustivat Suomea

S 193. Paasikivi kannatti neuvottelua ehdoista, kun ne oli Suomelle esitetty. Hän ajoi Ruotsin suhteen odotusten petettyä yrityksiä diplomaattosen tuen saamisesta Saksalta. Vaikka se oli epäonnistunut aiemmin, hänellä riitti uskoa. Hän perusteli näkemystään sillä, että Saksa oli N-liiton ja Suomen ulkopuoilisista maista ainoa suurvalta, jolle Talvisota oli haitaksi.

Hallitus olisi voinut lähettää rauhanneuvottelijat Moskovaan varmaankin jo 1.3. tai ainakin 2.3. Ehkä aikaisemminkin, jos olisi oltu ripeämpiä aiemmin. Nyt kuitenkin annettiin Liittoutuneiden painostuksen vaikuttaa. Emmittiin päivätolkulla, melko varman siksi, että Ranska ja Englanti uhkasivat lopettaa kaiken avun ( niin materiaalisen kuin taloudellisen) antamisen, mikäli Suomi ryhtyy neuvottelemaan eikä katkaise neuvotteluita kokonaan. Onneksi valtuuskunta lähetettiin ja liittoutuneetkin taipuivat heti maanittelemaan Suomea lisää. Taa esitettiin lupailuita massiivisesta avusta. Operaatioita Turkin suunnalla olisi muka jo tehty, jos ei maanjäristys olisi aiheuttanut ongelmia…

Rauhanvaltuuskunan lähdettyä Daladier kutsui Holman puheilleen ja varoitti hallituksen ratkaisun seurauksista. Hän sanoi uhkaavaan sävyyn, että jos Suomi ei nyt heti vetoaisi liittoutuneisiin ja pyytäisi apua, ne eivät sodan jälkeisissä järjestelyissä tuntisi mitään vastuuta Suomen kohtalosta. Daladier puuttui myös Ruotsissa kuultuihin lupauksiin, että Suomi voisi myöhemmin saada rauhanteossa luovuttamansa alueet takaisin. Näillä luauksila ei olisi mitään katetta. Daladier kuitenkin mokasi, kun yritti painostaa Holmaa valehtelemalla, että olisi kaapattu sanoma, jonka mukaan Kuusinen olisi siirtynyt Viipuriin. Viipuri oli kuitenkin vielä tukevasti suomalaisten käsissä…

Sanoisin, että vähintään neljä päivää suomalaisia tapatettiin turhaan rintamilla. Moskovassakin homma olisi voitu hoitaa nopeammin. Siellä arvottiin ja yritettiin painostaa liittoutuneiden uhalla (heh). Rauha olisi voitu tehdä jo viikkoa aiemmin

Hallituksen riviministeri sanoi ääneeen aikakirjoihin, että hänen mielestään Länsimaiden apulupaukset olivat pelkkää bluffia. Apua saapuikin lopulta hyvin vähän ja joukkoja tuskin olisi ollut luvassa. Suomi olisi tärvellyt suhteet Saksaan ja Ruotsiin apua pyytämällä ja vastineeksi ei olisi tullut mitään. Suomi olisi ehkä tuhoutunut.

Miksi vain ehkä? Miksi Talvisota sitten lakkasi? No on selvää, että koko Suomea ei saanut lisäpöytäkirjan mukaan vallata. Siihen sisältyi vain rajan siirtäminen. Tätä tulkintaosuutta ei vain ole julkaistu. Saksa nimenomaan esti koko Suomen valtauksen ja vaati sotaa lopetettavaksi. Muu ei loppua selitä.

Sodalla Suomi sai taisteltua itsensä riippumattomaksi eli YYA-vaatimus lopulta poistui N-liiton vaatimuksista. Rauha voitiin tehdä myös siksi, että Saksa oli luvannut turvata koskemattomuuden. Tähän suuntaanhan puhuttiin jopa Kekkosen suulla rauhaa solmittaessa eli tällaista evästystä oli hallitukselta tullut

Saksalaisjoukkojen kauttakulkusopimus 1940 viestii siitä, että Suomea ei tosiaan ollut lupa miehittää salaisen lisäpöytäkirjan nojalla, vaan siinä merkittyä etupiiri-käsitettä oli tulkittava toisin. Saksa kun tuossa vaiheessa ei halunnut ärsyttää Neuvostoliitto millään sopimusrikkomuksella. Pikemminkin se katsoi N-liiton omaa tulkintaa intressipiireistä (jota se ryhtyi esittämään yksipuolisesti) sopimusrikkomuksena. Kun tilanne tuntui uhkaavalta ja Suomen miehittämistä pelättiin, Hitler kauttakululla viestitti tukea Suomelle. Suomen miehittäminen uuden sodan kanssa sai jäädä. Ilmeisesti sitä olisi kuitenkin harkittu vasta siinä vaiheessa, kun Saksa olisi tehnyt maihinnousuyrityksen Britanniaan. Ranskan nopea kukistumien sotki pasmat Stalinin suunnalla.

Saksa oli pelastanut Suomen jo 1940. Tämäkin kielii siitä, että koko Suomea ei ollut lupa missään vaiheessa miehittää. Vain Hanko ja Pietari Suuren rajan itäpuoli.

Saksa kehotti esim. suurlähettiläs Schulenburgin suulla helmikuussa rauhantekoon ja totesi N-liiton saavuttaneen tavoitteensa. Tämä esim. Jakobssonin kirjassa Diplomaattien talvisota. Saksan rauhantahto oli selvä, koska se ei hyötynyt sodasta yhtään. Saksan lehdistö meni suorastaan paniikkiin, ku rauhanteko viivästyi ja viivästyi Suomen vetkutellessa. Mannerheimin salainen kansio oli ihan virallisesti olemassa vielä vuonna 2002 vuoden alussa. Ylikankaan mukaan sen sisältö tukee Tahvanaisen kertomuksia. Hitler vaati Talvisotaa lopetettavaksi kovin sanoin.

Britannian ministeri Dalton tivasi sodan jälkeen Molotovilta, että miksi NL antoi Suomen pitää Petsamon. Britannia teki selväksi, että NL saa koko nikkelikaivoksen heidän puolestaan, koska muutoin tuotanto on Saksan kontrollissa. Tämä kerrotaan Laurlan vuoden 1982 kirjassa. Samoin se, että Ruotsin mielestä Talvisodan aikana Suomi ei ollut kuolemanvaarassa. Vasta vuonna 1940 Ruotsissa pidettiin Suomea täydellisesti uhattuna. Talvisodan aikana Ruotsi oli vakuuttunut siitä, että N-liitolla oli vain rajoitetut tavoitteet.

Voimme siis päätellä, että Suomi sai pitää Petsamon, koska Saksa vaati niin. Ruotsia tietenkin saatettiin myös miellyttää, mutta Sallan rata ja alueluovutukset pohjoisessa olivat kyllä myrkkyä sille ja osoittivat N-liiton piittaamattomuutta Ruotsista tiettyyn rajaan saakka.

12: Eversti Uljas Antero Käkönen on esitelmässään kertonut Viipurissa kaupungin valtauksen jälkeen löydetystä suljetusta kirjekuoresta, joka sisälsi eräälle venäläiselle sotatoimihtymälle syksyllä 1939 annetun käskyn. Senmukaan yhtymän tuli, kun Suomen ja N-liiton välinen sopimus oli allekirjoitettu, edetä suoraan Viipuriin. Koska ei allekirjoitetu, kirjekuorta ei ilmeisesti avattu

Molotovin pyyntö marraskuussa 1940 juuri osoittaa, että asiasta oli erimielisyyttä. Molotov sanoi N-liiton tulkitsevan sopimusta tuolla tavalla, vastoin kaikkia vakuutuksia 1939. Hitler kielsi eikä siis kyseessä ollut muutos, vaan alkuperäinen ajatus. Baltian maidenkin miehitys oli vastoin sopimusta ja siksi se tehtiin vasta 1940 Saksan ollessa Ranskan sodassa
Miksi Molotov kysyi lupaa Suomen miehittämiselle 1940 marraskuussa? Ei Molotov voinut pelätä länsivaltoja tai Amerikkaa silloin. Miksi se olisi pelännyt niitä aiemminkaan? Miksi hän joutuu kysymään lupaa? Siis Suomi ei ollutkaan kokonaan etupiirissä täysin.

Suomen miehittäminen oisi ollut länsivaltojen etu. Nimenomaan ne lupasivat Petsamon lisäksi koko Suomen. Lupasivat jo 1939 neuvotteluissa. Ei ole mitään mieltä olettaa, että NL olisi pelännyt Länsivaltoja 1940 maaliskuussa, mutta heti kohta taas uskaltanut vaatia Suomea niistä huolimatta.

Bror Laurlan vuoden 1986 kirjassa kerrotaan sossu V. Hakkilan hallituksen ydinryhmälle esittämästä mielipidetiedustelusta muutamia päiviä ennen sotaa. Sen mukaan 80 % työväestöstä kannatti sotaa Saksan kanssa N-liittoa vastaan.

Vaikka pitkään ja enenevässä määrin on sodan jälkeen ajan kuluessa vasemmisto on paasannut, että muka herrat tai ”pieni klikki” veivät Suomen Jatkosotaan kansan vastustaessa, niin totuus on aivan toinen. Koko kansa halusi sotaa ja menetettyjä alueita takaisin ja N-liiton uhan poistamista. Johdossa taas oltiin pelokkaita ja epäuskoisia Saksan voiton suhteen. Johto pelasi kaksilla korteilla tai oikeastaan vain yhdellä’ eli petti Saksaa koko aja ja vehkeili vihollisen kanssa. Etenkin Mannerheimille sota Venäjää vastaan oli kauhistus

” Bror Laurla paljasti totuuden Talvisodasta jo 1982”

AINA, kun Tiltu sanoo sanan ”totuus”, seuraa yleensä MOJOVA VALE!

Neuvostoliiton kommunisimidiktatuuri hyökkäsi Suomeen 30. marraskuuta 1939 puna-armeijalle annetun käskyn oltua koko Suomen valtaaminen, mikä rikollinen yritys epäonnistui.
No nytteminhän Neuvostoliiton kommunismidiktatuuri on huomattavan rauhallinen sen tehtyä itsemurhan vuonna 1991.
Saattaa se vähän tiltureppanoita hjarmittaa.

Kannattaa lukea vaikkapa Bror Laurlan kirjat, jotka ovat melkoisen perusteellisia oman aikansa kirjoiksi.

Muistaakseni kirjassa Tie Talvisotaan on esim. kuvaus siitä, kuinka NL:n laivat lastasi amerikkalaisten satamissa monenlaista strategista sotamateriaalia 1939 Talvisodan jo alettua. Suomea pommitettiin amerikkalaisen hyvälaatuisen ja korkeaoktaanisen bensiinin voimin. Samaten lentokoneisiin tarvittavaa alumiinia ja etenkin moottoreita NL sai USA:sta.

Lieneepä mukana ollut ruokaakin ja säilykkeet on helpointa kuljettaa, koska ne ei pilaannu kovinkaan herkästi...

Suomelle oltiin Amerikassa kovin nihkeitä, sillä naapurihan maksoi kullalla. Amerikka vitkutteli niin pitkään "kiellolla myydä aseita sotaa käyvään maahan", että eipä Suomeen tainnut paljoa herua paljon mitään itse 105 päivän sodan aikana. No Petsamoon alkoikin tulla materiaali paljonkin 13.4.1940 jälkeen kun NL:n joukot olivat vetäytyneet sieltä.

Tässä kerrotussa 1939 USA:n ja NL:n välisessä kaupankäynnissä ei ollut kyse Lend-Lease -sopimuksesta, koska sehän tehtiin sen jälkeen kun Saksan hyökkäsi NL:oon 1941 kesäkuussa.

Laurla Bror Tie Talvisotaan, Kustannuspiste Oy, 1978

Bror Laurlan kirja, Tie Talvisodan rauhaan, Librum, 1982

Bror Laurla, Talvisodasta Jatkosotaan, 1986

Entäs USA:n tuki NL:lle 1939 syksyllä?

Samaan aikaan kun USA toimitti strategisia materiaaleja sotaa käyvälle NL:lle, niin Suomen laivat odotteli viikkokausia samoissa satamissa tyhjinä. USA vetkutti asemyyntiä sotaa käyvälle Suomelle. USA vetkutti ja viivytti jopa niin hyvin, ettei lopulta ostetuksi saaduista lentokoneista ja tykeistä mitkään ehtineet Talvisodan taisteluihin. Jopa Ruotsissa kootuista ja Ruotsin ilmatorjunnan ammunnoista huolimatta Suomeen lennetyistä amerikkalaisista Brewstereista ei ollut sotaan ilman aseistusta. Ne kun myytiin Suomelle huonommilla moottoreilla, ilman optiikkaa ja aseistusta! NL:n laivat lastasi mm. alumiinia, lentokonebensiiniä, lentokonemoottoreita, elintarvikkeita ja kaikkea muuta mahdollista suoranaista sotamateriaalia. NL maksoi sotatarvikkeensa kullalla, mutta USA:lle ei kelvannut Suomen dollarit tai rahat. Toki luotoista ja velastakin neuvoteltiin.

Ja Suomi oli juuri lyhentänyt USA:a 1910-1920 luvulla saamiaan lainoja miljoonilla dollareilla...

https://obligaatio.fi/suomi-maa-joka-maksoi-velkansa/

”Nevakivi tyrmää Ylikankaan teesit talvisodan päättymisestä

Talvisodan historiasta tehdään jatkuvasti uusia tulkintoja. Samaten tutkijoiden kiistat tulkintojen yksityiskohdista jatkuvat. Tuorein tapaus koettiin torstaina, kun poliittisen historian professori Jukka Nevakivi julkaisi uusimman teoksena.

Julkistamistilaisuudessa hän tyrmäsi varsin selkeästi professori Heikki Ylikankaan esittämät teesit talvisodan päättymisestä.

Ylikangas on esittänyt, että Suomen johto teki rauhan Saksan patistamana. Herman Göring oli ilmoittanut suomalaiselle viestintuojalle Saksan aloittavan pian sodan Neuvostoliittoa vastaan. Suomea kehotettiin tekemään rauha millä ehdoin tahansa, sillä myöhemmin Suomi saisi kaiken takaisin korkojen kera.

Nevakivi korosti, että helmi-maaliskuun taitteessa 1940 Suomessa ei voitu uskoa, että Saksa voittaa suursodan. Hänen mielestään olisi ollut uskomatonta, jos vastuulliset johtajat olisivat ajatelleet näin. Tässä yhteydessä hän puhui jo syyntakeettomuudesta.

Nevakivi muistutti myös, että länsivaltojen esittämä apu oli bluffia. Lisäksi länsivallat eivät pystyneet takaamaan Puolaa saatikka Suomea. Näin ollen Karjalaa ei olisi läntisellä avulla saatu takaisin, kuten Ylikangas on esittänyt.

Nevakivi on tehnyt uudistetun laitoksen vuonna 1972 ilmestyneestä, jo klassikoksi muodostuneesta teoksestaan Apu, jota ei pyydetty. Uudistetun laitoksen henkeä kuvaa hyvin, että sen nimi on Apu, jota ei annettu.

Taustalla Ruotsin malmivarat
Nevakivi sanoo olevansa vakuuttunut siitä, että Suomelle esitetty tarjous läntiseen liittokuntaan yhtymisestä oli siis poliittista bluffia. Länsi oli käytännössä kiinnostunut vain siitä, etteivät Ruotsin malmivarat pääse Saksaan.

Länsiliittoutuneilla oli suunnitelmia, joilla joukkoja lähetettäisiin Suomeen. Nämä interventiohankkeet auttoivat Nevakiven mukaan Suomea vain poliittisesti. Neuvostojohtaja Josif Stalin nimittäin pelkäsi lännen väliintuloa.

Nevakiven mukaan Stalinille selvisi, että Neuvostoliiton oli hoidettava suhteet Suomen kanssa niin kauan kuin Saksa oli kiinni länsirintamalla. Maaliskuussa tehty välirauha oli siten tervetullut Stalinille.

Nevakivi yhtyy myös niihin arvioihin, joiden mukaan materiaalipula ja tappiot olivat Suomessa nousseet maaliskuussa jo niin suuriksi, ettei Suomi olisi kestänyt kuukauttakaan.

Nevakivi on myös varma, että vaikka lännestä olisi tullutkin joukkoja Suomeen, ei esimerkiksi Britannian ja Neuvostoliiton välille olisi syntynyt sotaa.

Yhdysvallat petti
Aiemmassa teoksessaan Nevakivi jätti Yhdysvaltojen osuuden talvisotaan hyvin vähälle huomiolle, koska talvisodan aikana Yhdysvallat oli vielä puolueeton. Nevakiven löytämät uudet arkistotiedot asettavat Yhdysvallat kuitenkin uuteen asemaan.

Hän itse asiassa luonnehtii Yhdysvaltojen valtiovarainministeriön arkistojen tietoja pöyristyttäviksi. Ne paljastavat, että Yhdysvaltain hallituksen politiikka oli aivan ristiriidassa yleisen mielipiteen kanssa.

Arkistotietojen mukaan Yhdysvallat viivytteli, esti ja jopa kielsi asetoimituksia Suomeen. Suomeen jäi viivyttelyjen vuoksi tulematta mm. 40 Brewster-hävittäjää. Myös Suomelle luvattu 150 miljoonan dollarin jälleenrakennuslaina peruttiin.

Samaan aikaan Yhdysvallat osti Neuvostoliitosta kultaa ja rahoitti sillä sotamateriaalin ja lentobensiinin vientiä Neuvostoliittoon. Näistä kuvioista on aiemminkin ollut tietoa, mutta nyt Nevakivi on saanut ne ”hevosen suusta” eli alkuperäisistä lähteistä.

Selityksenä Yhdysvaltojen käyttäytymiselle olivat syvät ristiriidat sisäpolitiikassa. Franklin Roosevelt valmistautui kolmannelle kaudelleen. Hänen oli tyynnyteltävä myös niitä piirejä, jotka vastustivat sekaantumista Euroopan asioihin.

Kaikkinensa Nevakivi piti melkoisena puutteena sitä, että Suomessa on vanhastaan totuttu pitämään talvisotaa kansallisena tapahtuma.

Päinvastoin hänen mielestään talvisodalla oli monia ja taas monia kansainvälisiä yhteyksiä. Nevakivi ehdottikin, että pitäisi tehdä laaja tutkimus talvisodan kansainvälisistä yhteyksistä.

STT-MH
7.4.2000″

Lähde: Nevakivi tyrmää Ylikankaan teesit talvisodan päättymisestä (verkkouutiset.fi)

Tämä teksti oli vuosia sitten erään sotaveteraanipiirin kotisivuilla.

”Moskovassa toimineen sotilasasiamiehen U.A.Käkösen kertomus 28.marraskuulta 1939 on mielenkiintoinen. Majuri Somerto ja kapteeni Käkönen menivät tapaamaan Englannin sotilasasiamiehiä keskustellakseen heidän kanssaan Suomen tilanteesta. Muut sotilasasiamiehet olivat “virkamatkoilla” – ainoastaan ilma-asiamies majuri Hallowell oli paikalla.

Majuri ei noussut edes tuoliltaan tervehtimään. Toivotti vain “Hallo”. Suomalaiset kysyivät tietoja. Jalat kirjoituspöydällä ja tuolillaan kiikkuen majuri totesi keskustelun päätteeksi: ” – Englannilla on tärkeämpääkin tekemistä, kuin turhan arvioinnin suorittaminen. Suomen kohtalo on ratkaistu parissa viikossa ja Suomi valtiona pyyhitty jo pois kartoilta”.

Edellä oleva ei vaikuta puolettoman, vaan pikemminkin Suomelle vihamielisen valtion käytöstavat unohtaneen edustajan lausumalta, mikä tukee näkemystä siitä, että Britannia katsoi Suomen kuuluvan Baltiaan ja siten Nl:n miehitettäviin maihin. Britannia oli ilmeisesti Suomen todellinen vihollinen ilman sodanjulistusta jo syksyllä 1939, samoin kuin Yhdysvallat. Tämän on mm. professori Nevakivi osoittanut.”

Lähde: internet

Ja kaikesta huolimatta 160 miljoonan asukkaan Neuvostoliitto epäonnistui 3,5 miljoonan asukkaan Suomen valtaamisessa ja maamme itsenäisyyden lakkauttamisessa, eikä sitä Neuvostoliittoakaaan enää ole, maan tehtyä itsemurhan.
Epäilemättä tiltureppanat ovat edelleen kiukkuisia tästä historiallisesta tosiasiasta.
Jaxuhalit ny kummiskin heitille.

Harry Dexter Whiten esikunta, Division of Monetary Research, oli laatinut talvisodan aattona, 30.11.1939, muistion nimeltä ”Suomen tilanne”. Muistio oli osoitettu rahaministeri Morgenthaulle ja ulkoministeri Hulille. Sen ensimmäisen virkkeen mukaan Venäjän valloittaessa Suomen, tulos ei tulisi mitenkään koitumaan Yhdysvalloille taloudelliseksi menetykseksi.” Suomen valtaamista pidettiin itsestään selvyytenä. Suomen talous ja ulkomaankauppa olivat muistion mukaan mitättömiä. Petsamon nikkeli tosin oli menetys, koska toimilupa oli NY:ssä pääkonttoriaan pitävän yrityksen hallussa. Lopuksi kysyttiin Neuvostoliiton hyötyjä. Taloudellisesti merkittävin hyöty Suomen haltuunotosta olisi nikkelin ohella puunjalostusteollisuuden siirtyminen Neuvostoliitolle. Lopuksi kysytään Neuvostoliiton(Venäjän) poliittisesti ja strategisesti saatavilla olevista hyödyistä. Tätäkin asiaa pohti USA:n valtionvarainministeriön Neuvostoliitolle myötämielinen aivotrusti. Se päätteli, että NL varmistaisi sotilaspoliittisen asemansa Itämeren itäisellä alueella saatuaan Suomen haltuunsa. Tätä pidettiin odotettuna ja tervetulleena kehityksen suuntana. Se johtaisi Neuvostoliiton aseman vahvistumiseen koko Skandinavian alueella, mikä katkaisisi erityisesti rautamalmin kuljetukset Ruotsista Saksaan. Muistiossa pelätään Talvisodan aiheuttamaa yleisen mielipiteen kielteisyyttä Neuvostoliittoa kohtaan. (Hannu Rautkallio: Mannerheim vai Stalin/2014, s. 14-15) 12.3.1940 Whiten alainen Wheeler laati hyvin kielteisen raportin esimiehelleen ja edelleen Morgenthaulle välitettäväksi. Suomi esitettiin taantumuksellisena maana ja kommunistien toiminnan rajoittamista paheksuttiin.

Neuvostoliittoa ei nimetty USA:n hallituksen taholta sotaa käyväksi maaksi, kuten ei oltu nimetty Puolan sodankaan aikana 17.9.1939 jälkeen.Rautkallion mukaan Morgenthaun miehet suunnittelivat jo USA:n liittymistä sotaan Neuvostoliiton rinnalla. Kirjassa kerrataan USA:n johdon kylmyys Suomea kohtaan Talvisodan aikana. Vaikka 30 miljoonan dollarin laina myönnettiin ja iso kuorma-autokauppa, niin USA:n viranomaiset vetkuttivat Suomen yksityisiltä yrityksiltä ostamien aseiden saamista Suomeen niin, että kaikki ennätti perille vasta Välirauhan aikana. Samoin Ruotisn ostamat, mutta Suomelle luvatut haupitsit, kanuunat ja ammukset laivattiin vasta kesällä 1940 Suomeen. Valtio ei halunnut myydä Suomelle mitään, mutta järjesti tuntuvat asetoimitukset Neuvostoliittoon ostamalla kultaa ym. Neuvostoliitosta ja tarjoamalla sille näin mahdollisuus ostaa aseita. Asevientiä N-liittoon harjoitettiin kiertämällä pykäliä, kun taas esim. lentokonelahjoitus Suomeen estettiin tekemällä se Ranskan kannasta riippuvaiseksi. Morgenthau esti ehdotetun ison 60 miljoonan dollarin lainan ja ison lahjoituksenomaisen tuen Suomelle poliittisella manööverillä. ”Vuosina 1939-40 lentokonebensiini ja lentokoneet olivat Neuvostoliiton keskeisiä tuontitavaroita. Neuvostoliiton lentokonetehtaissa toimi jo ennen Talvisotaa amerikkalaisia insinöörejä. Yhdysvallat oli lentokoneteollisuudessa tärkeiden alumiinin ja molybdeenin viejänä lähes ainoa maa maailmassa. Ne oli virallisesti luettu ”moraalisen kiellon” piiriin, mutta niiden vienti jatkui tästä huolimatta. Kiertotietä vienti Neuvostoliittoon vain kasvoi Talvisodan aikana.” ”Neuvostoliiton sodankäynnille elintärkeän lentokonebensiinin rahtaaminen jatkui kaikessa hiljaisuudessa Vladivostokiin, kunnes amerikkalainen lehdistö paljasti toimitukset. California Standard Oil Company oli toimittanut vuoden 1939 lopulla lentokonebensiiniä 1,3 miljoonaa tynnyriä (yli 1550 miljoonaa litraa) Vladivostokiin ja ne oli kuljetettu rautateitse Leningradiin, Suomen rintamalle.” Hull vahvisti Suomelle 25.1.1940 tiedot oikeiksi, mutta rauhoitteli sanomalla, että askeleita olisi otettu tällaisten toimitusten vähentämiseksi sellaisille maille kuten NL. FDR väitti julkisuudessa lentokoneteollisuudelle tärkeiden tarvikkeiden viennin pysähtyneen jo kokonaan. Morgenthau kuitenkin neuvotteli heti kiertotien. Kuljetukset jatkuivat koko Talvisodan ajan ja ne hoidettiin etupäässä neuvostoliittolaisilla aluksilla. (Rautkallio s.53-54)

Amerikkalaislehdistö sai helmikuun alussa 1940 tietoonsa, että USA:n valtionpankki oli ostanut kultaa N-liitosta ja tankkeri Kim oli toimittanut San Franciscoon salaa 5,6 miljoonan dollarin edestä kultaa, mikä takasi ”moraalisen boikotin” alaisten tuotteiden laivaamisen edelleen Neuvostoliittoon. Sama alus laivasi sitten Meksikon satamasta USAan toimitetun kuparilastin Vladivostokiin Neuvostoliittoon. Kultaa laivattiin useassa erässä helmikuussa ja Neuvostoliiton vienti kasvoi 10 miljoonaan dollariin. White oli kertonut muistiossaan 9.1.1940 Morgenthaulle laivausten jatkuvan Neuvostoliittoon taukoamatta; kuukauden loppuun mennessä ainakin neljä alusta oli lähdössä salaisista satamista rahdattuna sodankäynnin tarvikkeilla ja metalleilla.

Paljastukset johtivat viimein vastalauseisiin kongressissa. Sittemmin alettiin laivata jalostettujen polttoaineiden sijaan amerikkalaisilla laivoilla Neuvostoliiton satamiin öljynjalostamoihin tarkoitettua laitteita. NL saisi siten itse jalostaa polttoaineensa! Vastaava kosmeettinen ele polttoainetoimitusten myöhäisen lopettamisen tavoin Suomen hyväksi oli Brewster-kauppa. Kuten tunnettua, ne eivät ennättäneet sotaan. Mannerheim innostui ja pyysi 1.3.1940 lahjoittamaan tai myymään 160 hävittäjää ja 36 pommikonetta. Esitys sai Morgenthaulta jäätävän vastaanoton. Esitys siirrettiin sotilasviranomaisille ja FDR otti periaatteessa myönteisen kannan. Koska koneet olisi ollut mahdollista ottaa vain Ranskalle jo luovutetuista, asia siirrettiin Ranskan ja Englannin viranomaisille ja sieltä Liittoutuneiden ylimmälle sotaneuvostolle, joka tietenkin esti lahjoitukset tai myynnin. Lopullisen päätöksen teki Ranskan hallitus (R. s. 54-56)

Mielenkiintoisesti siis NL ilmeisesti muistion mielestä saisi Ruotsin otteeseensa Talvisodan tuloksena. Se saattaisi siten vaikuttaa malmikuljetuksiin Ruotsin ja Norjan kautta. Joka tapauksessa Itämerellä. Kuljetukset olisivat siis ainakin sen armoilla. Se voisi koska tahansa hyökätä malmikentille. On selvää, että nikkelin ohella tämä oli myös Saksan puolella tärkeä tekijä Suomen suhteissa. Itse asiassa tärkein. Nämä kuljetukset olivat Saksalle elintärkeät. Canariksen viestissä 1940 (Stefan Scheil esittää sen kirjoissaan) Lontooseen oli ilakoiva sävy, kun hän luuli Länsimaiden pääsevän Norjaan. Hänen mielestään Saksa olisi silloin hävinnyt sodan.

Amerikkalaiset olivat kansakuntana kovasti Suomen puolella kommunisteja ja juutalaisia lukuun ottamatta. Sen vuoksi FDR ja opposition Hoover tekivät politiikkaa. FDR muutamalla korulauseella ja kosmeettisella eleellä. Hoover yritti omia kaiken Suomen avun hänen kauttaan tapahtuvaksi. Hän ei saanut kuitenkaan toimittaa aseita. Kun eräät sotilaat yrittivät kerätä aseapua, Hoover yritti estää tämän. Hooverin apuprojekteista ainakin I maailmansodan apuprojektissa Rothschildeille holahti melkoinen osuus avusta. En tunne tätä apuprojektia ja kirjassa ei sanota. No saihan Suomi sentään jotain, kuten Euroopan maat I maailmansodan jälkeen. Hooverin apuprojekti oli lähinnä sisäpoliittinen projekti.

Mielenkiintoisesti siis NL ilmeisesti aiemmassa kommentissa esitetyn muistion mielestä saisi Ruotsin otteeseensa Talvisodan tuloksena. Se saattaisi siten vaikuttaa malmikuljetuksiin Ruotsin ja Norjan kautta. Joka tapauksessa Itämerellä. Kuljetukset olisivat siis ainakin sen armoilla. Se voisi koska tahansa hyökätä malmikentille. On selvää, että nikkelin ohella tämä oli myös Saksan puolella tärkeä tekijä Suomen suhteissa. Itse asiassa tärkein. Nämä kuljetukset olivat Saksalle elintärkeät. Canariksen viestissä 1940 (Stefan Scheil esittää sen kirjoissaan) Lontooseen oli ilakoiva sävy, kun hän luuli Länsimaiden pääsevän Norjaan. Hänen mielestään Saksa olisi silloin hävinnyt sodan.

Bror Laurla on tehnyt virheen ja sanat Im Bunde ja Im Verein on juuri päinvastoin asiayhteyksissään.

https://agricolaverkko.fi/keskustelu/viewtopic.php?t=3767


Veikko Huuska

Re: Hitler ei sanonut 22.6.1941 Suomen olevan Saksan kanssa ”liitossa” – vaan ”yhdessä”
27.06.11 15:47

Avaan tämän tekstin tähän sellaisena kuin se on Bror Laurlan teoksessa "Talvisodasta jatkosotaan", 1986:

”Puheessa [siis J. Goebbelsin lukemassa A.Hitlerin radiopuheessa aamulla 22.6.1941, VH] sanotaan näin:

”Im Bunde mit finnischen Divisionen stehen unsere Kamerad mit dem Sieger von Narvik am nördlichen Eismeer. Deutsche Soldaten unter dem Befehl des Erobers von Norwegen sowohl als die finnischen Freiheitshelden unter ihrem Marschall shützen Finnland”.
Suomennos: (Yhdessä suomalaisten divisioonien kanssa seisovat toverimme Narvikin voittajan kanssa pohjoisella Jäämerellä. Norjan valloittajan johtamat saksalaiset sotilaat sekä marsalkkansa johtamat suomalaiset vapaussankarit suojaavat Suomea.)

[Itärintaman sotilaille 22.6.1941 osoittamassa] Päiväkäskyssään Hitler sanoi näin:

”Im Verein mit finnischen Kameraden stehen die Kämpfer des Siegers von Narvik am nördlichen Eismeer. Deutsche Divisionen unter dem Befehl des Erobers von Norwegen schützen gemeinsam mit den finnischen Boden.”
(Yhdessä suomalaisten toverien kanssa seisovat Narvikin voittaneet taistelijat pohjoisella Jäämerellä. Norjan valloittajan johdossa olevat saksalaiset divisioonat suojaavat yhdessä marsalkkansa johtamien suomalaisten vapaussankarien kanssa Suomen aluetta.)

Lähde: Bror Laurla, Talvisodasta Jatkosotaan, 1986, sivu 446.

Tämä toivottavasti selkiyttää, mistä on kysymys. Siis kaksi tekstiä hieman eri kohderyhmille, kaksi toisistaan poikkeavaa muotoilua. "Saksan kansalle" osoitettu radiopuhe meni tietysti saman tien kansainväliseen levitykseen, ja myös Suomeen, joten sitä voitaneen pitää A.H.:n ensisijaisena ulospäin suuntaamana viestinä. Sotilaspäiväkäsky on hieman toista, mutta julkisean asiakirjana sekin tietysti luettiin suhteellisen tarkkaan läpi noina päivinä siellä ja täällä. Nythän me Suomessa luemme poikkeuksellisen tarkkaan näitä "prujuja" - näin 70 vuoden viipeellä.

Mielenkiintoista!

Olisiko Saksa hyväksynyt Suomen valtauksen? Silloin malmikuljetukset olisivat vaarantuneet ja NL saanut merialueita kontrolliinsa ja ehkä vaikutusvaltaa Skandinaviassa. Malmikenttien ja Neuvostoliiton välistä olisi kadonnut puskurivyöhyke. Göring sanoi Nürnbergin kuulustelussaan, että Hitler ei ikinä olisi hyväksynyt tätä. Ilmeisesti tätä ei todellakaan tarkoitettu salaisessa lisäpöytäkirjassa eli saksalaisille vakuutettiin syksyllä näin. Myöhemmin sitten NL tulkitsi sopimusta eri tavalla. Ilmeisesti on todellakin niin, että salainen lisäpöytäkirja ei oikeuttanut Suomen miehittämistä eikä bolshevisointia. Siis vain sotilastukikohtia, rajantarkistuksia ja YYA-sopimuksen kaltaisia suhteita ja talousyhteistyötä. Näinhän viime aikoina monet historioitsijat ovat myöntäneet.

Alussa esitetty edelleen alleviivaa ja tukee sitä tulkintaa, että Talvisodan sai loppumaan Saksa. Länsivallathan halusivatkin sodan jatkuvan ja siis ainakin jonkinlaista veruketta tunkeutumiselle Skandinaviaan. No tämänhän on jo osoitettu Promerit-sivustolla ja salaisten paperien sisältöä aavistus valotettu jo niiden saavuttua Suomeen vuosien 2001ja 2002 vaihteessa. Tuolloiset tapahtumat vahvistivat Hautamäen ja Tahvanaisen esitysten oikeellisuuden.

http://www.promerit.net/aiheet/sota-ja-rauhanajan-historiaa/

Kasvihuoneilmiön luennot
https://www.youtube.com/watch?v=Q03ze0PqgEc&feature=youtu.be&list=PL-O0FVSEit-PSX-yBgrRimwpFogJuL5oq

Jotkut pitävät Kuusisen hallitusta Terijoella kuitenkin selvänä osoituksena siitä, että NL aikoi nielaista Suomen. Niin se todennäköisesti aikoikin. Emme tiedä, mitä kaikkea Saksa on siitä sanonut kulissien takana ja onko se arvostellut vetoa. Saksa tietenkin ymmärsi, että jonkinlainen sota vaadittiin, koska Suomi ei taipunut vaatimuksiin. Jos Suomi liittyisi sotaan Länsivaltojen puolella, niin tällöin olisi syntynyt vaikea tilanne. Suomi olisi jouduttu tällöin ainakin miehittämään. Tiedämme Saksan suurlähettilään toivoneen rauhaa esim. tammikuun lopulla Moskovassa. Muitakin kontakteja oli siis kuin Hautamäen ja Tahvanaisen ilmoittamat salaiset nootit. En usko, että alun alkaenkaan Saksa olisi hyväksynyt Suomen miehitystä. Se olisi halunnut saada rajoitetun sodan rajoitetuin tavoittein. Muu olisi johtanut ehkä sopimusrikkomukseen, vaikkakin siihen olisi ollut hyviä syitä. Saksa saattoi käsittää Kuusisen hallituksen painostuskeinoksi. Tietenkin Suomi kuului lisäpöytäkirjan mukaisesti Venäjän intressipiiriin, joten sillä kai oli jonkinlainen vaikutus hallituksen koostumukseen. Varmastikin luulisi Saksan lähteneen kuitenkin siitä, että Suomeen ei tulisi kommunistista N-liiton nimeämää hallitusta. Kuusisen hallituksesta luopuminen kävikin sitten N-liitolta melko helposti eli se ei katsonut arvovaltansa menetetyksi näin menetellessään. Saksassa ollaan varmasti oltu melko tulisilla hiilillä sodan aikana. Terijoen hallitus liittyikin kai enemmän Länsivaltojen ja N-liiton salaisiin sopimuksiin, joissa Suomi oli luvattu kokonaan Neuvostoliitolle. Kaikki merkit viittaavat siihen, että onnistunut maihinnousu Skandinaviaan olisi johtanut siihen, että NL olisi vaihtanut puolta. Ilmeisesti silloin vasta olisi Suomi kokonaan miehitetty ja bolshevisoitu Länsimaiden luvalla. Saksa olisi jätetty nuolemaa näppejään.

Tietysti NL saattoi oikeasti suunnitella koko Suomen nappaamista yllättäen vastoin sopimuksia ja Saksan saattamista tosiasioiden eteen. Se ei ehkä olisi johtanut edes sotaan ja lopulliseen välirikkoon (?). Itse en usko tähän, vaan Stalin hämäsi kaikki taustavoimineen. Joulukuun sotiminen oli niin surkeasti järjestettyä ja paikoin huonoa Neuvostoliiton puolelta, että arvelen Neuvostoliiton jopa sotineen tahallaan huonosti ja sodan junnanneen paikoillaan, koska siellä odoteltiin maihinnousua Skandinaviaan. Tällöin maihinnousulle oli olemassa veruke, josta oli yhdessä kai sovittu. Hautamäki puhui myös mielenkiintoisia vuonna 2010 Kasvihuoneilmiössä. Stalin olisi kehottanut Talvisodan alla, että suomalaiset taistelisivat Puna-armeijaa vastaan. Salaiset viestit olivat kertoneet, että sota tulisi varmasti. Neuvottelut tukikohdista ja aluevaihdoista olivat siis vain hämäystä ja niiden kariutumisesta saatiin kansainväliselle yleisölle jonkinlainen veruke sodalle. Näiden neuvotteluiden vaatimusten sisältö taas vastasi salaisen lisäpöytäkirjan todellista tarkoitusta.

Tietysti Rautkallio on kiivaasti vastaan ajatusta siitä, että Saksa olisi saanut sodan loppumaan. Tällaista kantaahan historioitsijoilta vaaditaan ja mies on lisäksi tunnettu Länsimaiden sekä Israelin pulmustelija ja usanisti. Hän ei vain pysty todistamaan yhtään mitään ja toisaalta paljastaa kiertoteitse totuuden ja melko varmasti tarkoituksellisesti. Saksan ja N-liiton sopimuksen hengen mukaista oli, että Saksa neuvotteli kaupankäyntiinsä Suomen kanssa liittyvistä kuljetuksista N-liiton kanssa. NL olisi suostunut esim. kuparikuljetuksiin Suomen satamista sodan aikana, mutta Suomi ei halunnut tätä, sillä se vaati aseita Saksasta vastineeksi. Helmikuussahan kuljetuksista ja kaupankäynnistä sovittiin ihan suomalaisten kesken. Rautkallio paheksuu sitä, että kuljetukset varmistettiin ennen kuin rauhansopimuksesta oli muste kuivunut. Minusta neuvottelut liittyvät selvästi siihen, että Talvisotaa oltiin lopettamassa. Rautkallio ei esitä sellaisia neuvotteluita, joissa sovittaisiin kuljetuksista kommunistisesta Suomesta. Itse en usko, että Saksan suhtautuminen olisi muuttunut rajusti Talvisotaan nähden paljon puhutun aineistokaappauksen vuoksi. En usko Saksan missään vaiheessa olleen luovuttamassa Suomea Neuvostoliitolle. Kyseessä oli vain intressipiiri ja vaikka Suomi oli uppiniskainen, se oli vain taivutettava ruotuun. Katastrofiasetelma olisi tietenkin ollut Suomen liittolaisuus Englannin ja Ranskan kanssa. Myös Suomelle. Uskon Saksan koko ajan ajaneen rauhaa kulisseissa ja salaisten sotaliittopaperien paljastuminen vain sai vauhtia siihen, että Saksa aikoi painostaa N-liittoa rauhaan. Myös Neuvostoliiton suurhyökkäys ja Länsivaltojen interventioaikeet sekä Saksan aikeet miehittää Norja ja Tanska aikeiden vuoksi.

Tunnetusti ennen joulua 1939 Saksassa todettiiin, että Petsamon nikkeli on elintärkeää Saksan sodankäynnille. Vaikka yhtymä oli amerikkalaisessa omistuksessa, suuri jättiyritys oli tehnyt yhteistyötä jo aiemmin IG Farbenin kanssa maailman nikkelinjalostuksessa. Yhtymät pääsivät sopuun ja myös Saksa ja NL nikkelimääristä Välirauhan aikana. Mitä ilmeisimmin nimenomaan Saksa vaati Petsamon jättämistä Suomelle rauhansopimuksessa, vaikka tästä ei ole arkistotietoja olemassa. Osaltaan asia saattoi vaikuttaa myös Talvisodan päättymiseen. Joka tapauksessa siihen, että Suomi oli tärkeä Saksalle myös pitkälle vuoden 1944 loppupuolelle. (Suomi maksoi nikkelistään sotakorvausta Lännelle. Olen lukenut Vuorisjärven perusteoksen vuodelta 1989, mutta unohtanut tämän Rautkallio viittaa siihen sivulla 180 (Vuorisjärven kirjan sivu 210): ”Juuri Wintage sitten määritteli myös syyskuussa 1944 brittiläis-amerikkalaisen INCO:n omaisuuden arvon Petsamossa, kun NL vaati kaivoksia itselleen. Lopulta Suomi maksoi INCO:lle (oikeammin brittiläiselle Mond-yhtymälle, jolle konsessio oli siirretty. NL sisällytti rauhansopimukseen brittiläisten menetysten korvaamisen heille. Britanniassa oltiin huolestuneita siitä, että asiasta jouduttaisiin kai puhumaan parlamentissä ja he pyysivät N-liitolta kattavaa hiljaisuutta tästä kuohuttavasta menettelystä) sen taloudelliset menetykset sotakorvausten muodossa.” Tai siis nikkelistään, jonka hyödyntämisen se oli luovuttnut INCO:lle. Saksa vaati sodan aikana konsessiota täysin itselleen, muta Suomi ei antanut. Tässä oli kiitos, kun vapaamuurarit Lännessä panivat Suomen maksamaan kaivoksesta, jonka itäiset vapaamuurarit olivat varastaneet Suomelta!)

Kivimäen viestistä on todellakin tiedetty jo kauan. Ylikangas on osoittanut, että se haluttiin hallituksen tietoon ja sitä salailtiin tietenkin luottamuksellisena. Tärkeitä viestejä nuo varmasti ovat hallituksen mielestä olleet, mutta tuskin Kivimäen viestille mitään ratkaisevaa arvoa on annettu. Varsinkin, kun tiedämme nyt Hitlerin suorista viesteistä Mannerheimille ja muusta aktiivisuudesta. Ehkäpä sodan jälkeen levitettiin huhua viestin merkityksestä väärin sopiville kohteille, jotta Suomelle Länsimaiden ja N-liiton silmissä paljon vahingollisempi syy ei olisi selvinnyt. Kivimäen viestistä saatiin veruke tuolloin Talvelalle ja kumppaneille ja myös Talvisota-keskusteluun 2000-luvulla. Ylikangas ei halua paljastaa todellista Saksa-korttia, koska se paljastaisi, että Saksa sai aikaan Talvisodan rauhan ja että Länsivallat olivatkin vihollisen puolella. Tätähän on kiellettyä kertoa meille.

Kesällä 2001 luin yliökirjoitusta sanomalehdestä. Siinä prof. Ylikangas sanoi, että varmaankin Talvisota-aiheinen keskustelu jatkuisi seuraavana talvena, ”kun Mannerheimin salainen kansio saataisiin Suomeen”. Hän oli maininnut kansion myös toisessa yhteydessä. Sitten talvella katselinkin YLE:n television pääuutislähetystä klo 20:30. Siinä kerrottiin, että ”Mannerheimin salainen kansio” on luovitettu Ruotsista Suomeen. Mies luovutti jotain kohtuullisen kokoista pussia kuvassa. Häneltä kysyttiin, olisiko kansiossa jotain uutta tietoa. Mies vastasi, että uutta tietoa oli ainakin liittyen talvisodan rauhantekoon. Myöhemmin sitten luin lehdestä professori Ylikankaan lausunnon. Hän väitti kansion sisällön todistavan hänen kantansa Talvisodan rauhasta oikeaksi. Saksa olisi saanut Suomen tekemään rauhan. Kuitenkin hän väitti, että Hitlerin nooteilla/viesteillä ei olisi ollut vaikutusta sodan loppumiseen tai Mannerheimiin. Tätä hän ei perustellut, mutta siis ilmeisesti kansiossa oli Hitlerin nootteja. Lisäksi hän sanoi, että Saksa olisi lähettänyt Mannerheimille väärennettyä materiaalia, joka mustasi Länsivaltoja. Mannerheim muka sitten ei olisi ”mennyt halpaan” ja siis ei olisi uskonut materiaalin aitouteen. Kiinnostavaa on se, että tämän jälkeen kukaan ammattihistorioitsija ei koskaan viitannut Mannerheimin salaiseen kansioon tai sen sisältöön Talvisota-keskustelussa, joka riehui kiivaana juuri tuolloin. Ei muissakaan yhteyksissä mitenkään. Pikemminkin Ohto Manninen julkaisi uudelleen kirjassaan v. 1995 julkaisemansa artikkelin, jossa ilkkui Tahvanaiselle ja syytti tätä Münchausen-hahmoksi. Heikki Ylikangas väitti Promerit-sivustolla keskustelussa, että ei ollut koskaan viitannut Mannerheimin salaisen kansion sisältöön eikä tuntenut sitä.

Suomalaisille on valehdeltu paljon aiheena talvisota. Tunnetusti heti rauhanteon jälkeen kaikki keskustelu rauhanteosta ja sen taustoista kiellettiin ja virallisesti käskettiin selittää Länsimaiden painostaneen Neuvostoliiton rauhaan, jos jotenkin aisaan pitäisi viitata. Kaikki yhteydet Saksaan välirauhan aikana merkitsivät uhkaa Neuvstoliiton ja Lännen taholta, joten kaikki kiistettiin jo sen vuoksi. Sama valehtelu on jäänyt päälle sodan jälkeen, koska Länsimaat ja NL eivät halunneet paljastaa konnuuksiaan ja koska Suomi ei halunnut huonoa mainetta Saksaan turvautumisellaan. Se olisi sodan jälkeisessä ilmastossa vienyt sympatiaa, jota Talvisota oli saanut aikaan. Myös on valehdeltu siksi, että Talvisodan avulla on saatu mustattua Saksaa. Näin Saksa ja Hitler on saatu erittäin kielteiseen valoon lisäpöytäkirjoineen (joista siis on myös valehdeltu) ym. Talvisotaan ja koko maailmansotaan onkin syyllinen muka Hitler Stalinin kanssa. Länsivaltojen asenteet ja sopimukset kuitenkin vasta mahdollistivat sodan ja Suomen tuhoyrityksen. Saksa pelasti Suomen Talvisodasta. Eivät Länsivallat. USA, Englanti ja Ranska olivat todelliset syylliset Talvisotaan N-liiton taustatukijoina. Ne ovat myös syylliset koko Maailmansotaan, kun taas Hitler ei halunnut minkäänlaista sotaa.


Risti Ryti oli liberaali, anglofiili, vapaamuurari ja pankkimies, jolla oli hyvät suhteet Englantiin ja Yhdysvaltoihin. Hänessä tuntuu henkilöityvän Suomen tilanne 30-luvulla ja sotien aikana. Varmastikaan hän ei ollut huijari, mutta siis täynnä uskoa länsimaihin ja niiden järjestelmiin ym. Joskus hermoja kuitenkin koeteltiin: Schoenfeldin sähkeistä ja Rytin muistelmista paljastuu herkullinen puheenvuoro, kun Rytin mitta täyttyi USA:n esitettyä nootin 27.10.1941. Kun Hull nootissa varoitti, että ”Suomi uhkaa Yhdysvaltojen turvallisuutta”, yleensä mielen tasapainonsa hyvin säilyttänyt Ryti ilmaisi avoimesti suuttumuksensa. ”Meille on käsittämätöntä, että vakavasti voidaan edes väittää Suomen uhkaavan Yhdysvaltojen turvallisuutta sen kautta, että se puolustaa omaa vapauttaan ja elämäänsä.” Suomi oli Rytin mukaan jätetty yksin Stalinin sotakoneistoa vastaan ja nyt USA oli liittoutumassa bolshevistisen hirmuhallitsijan kanssa. Schoenveld huomautti Saksan sallineen Neuvostoliiton hyökätä Suomeen. Tästä Ryti sai aiheen pitkään vuodatukseen. Hän myönsi omasta kokemuksestaan tietäneen Saksan vaikeuttaneen aseiden tuontia ja vapaaehtoisten pääsyä Suomeen. ”Mutta sellaisiahan suurvallat ovat ja pienten kansojen asema suurten sotiessa on aina vaikea. Niinpä nyt Iso-Britannia ja Yhdysvallat, sen jälkeen kun Neuvostoliitto jälleen oli hyökännyt kimppuumme, mikä tuskin on tapahtunut ilman Englannin, ehkä ei ilman Yhdysvaltojenkaan tietoa ja myöntymistä, koettavat painostaa meitä luopumaan puolustustaistelustamme, johon ilman omaa syytämme olemme joutuneet, tarjoamatta tai antamatta mitään turvallisuustakeita.”

Nimenomaan USA ja Länsivallat antoivat luvan hyökätä Suomeen myös Talvisodan osalta. Ja nimenomaan siis koko Suomen syömiseen johtavan. Saksa ei sallinut kuin painostussodan asioiden läpi viemiseksi. Tai se joutui sellaisen nielemään ja katsoi sen olleen vastoin sopimuksia sodanjulistuksessaan 1941 eli kohtuuton toimi. Kun ruotsalainen lehti oli paljastanut aseiden ja vapaaehtoisten kulkemisen Italiasta Saksan läpi, Saksa joutui todellakin kieltämään kuljetukset alueensa kautta. Rautkallio näkee paljon vaivaa toisaalla, kun hän perustelee virallista valhetta Talvisodan päättymisen syistä sillä, että toteaa N-liiton ja Saksan tehneen edelleen paljon yhteistyötä ja sopineen taloussopimuksen jne. No tietenkin julkisuuteen haluttiin antaa vain tällainen kuva, mutta erimielisyyksiäkin oli: Niiden ei haluttu johtaa välirikkoon kummallakaan puolella. Saksa siis tosin joutui uhkaamaan ilmaiskuilla ja sodalla ja NL oli siis valmistautunut vaihtamaan puolta. Saksan vaikutuksen teoria ei todellakaan perustu Blücherin ja Ribbentropin toimiin. Minulle on epäselvää todellakin, kuinka paljon Saksa ennätti auttaa Suomea aseellisesti, kun se todellakin sitten viimein ryhtyi Göringin kautta aseistamaan Suomea myymällä aseita Ruotsiin ja sallimalla niiden tulla myydyksi Suomeen. Sillä ei ole merkitystä, mutta hankkeella itsessään kylläkin. USA:sta ostetuista haupitseista oli muuten suurin osa epäkunnossa ja ne olivat aiheuttaneet onnettomuuksia. Aivan kuin tahallista huonon tavaran myyntiä tai sabotaashia. Siis kun aseet viimein ennättivät Suomeen. USA:n viranomaisethan viivyttivät ostettujen aseiden saapumista rauhaan ja kesään asti. Suomi vei kultaa juuri siksi, että olisi voinut ostaa esim. aseita.

On myös muistettava, että koko Suomen syöminen olisi ollut katastrofi Ruotsille ja horjuttanut koko Skandinavian asemaa. Tämä näkökulma oli myös Talvisodassa Neuvostoliittoa hillitsevänä vaikuttamassa Ruotsin reaktoiden ja mahdollisen Saksa-suuntauksen kautta tai Saksan mahdollisen hyökkäyksen Ruotsin kautta. Hidasteltiinko sen vuoksi ja odoteltiin mahdolista maihinnousua?

Talvisodan rauha on arka asia ja siitä on tehty valtavat määrät valhepropagandaa. Monille on kai tuttu teos ”Puna-armeija Stalinin tentissä”.Tämä teos on selvä petosyritys. Jonkinlainen tentti varmasti on ollut, mutta protokola saattaa olal väärennetty. Kenties koko juttu on fiktiota. Joka tapauksessa näille sotilaille ja tällaisessa tilanteessa ei olisi kerrottu maan tärkeimpiä diplomaattisia salaisuuksia. Tämä teos ja esim. Kimmo Rentolan teos Talvisodasta ja Ranskan yhteyksistä ovat suomalaisten huijaamiseksi laadittuja petosyrityksiä. Aika hyvin petos on esim. nettikeskusteluista päätellen sisäistetty. Kuinka moni ajatteleva ihminen oikeasti uskoo esim. Stalinin uskoneen Ranskan ja Englannin todella harkitsevan Bakun pommittamista? Nämä suunnitelmat ym. auttamispuheet olivat teatteria oman maan kunnon kansalaisille ja toisaalta jälkipolville kaikkialla maailmassa. Tuskin edes Suomen johdon uskottiin menevän halpaan. Stalinilla oli erittäin loistava tiedustelupalvelu tai siis monta sellaista. Lisäksi tosiasiassa on jo paljastettu salainen liittolaisuus Länsivaltojen kanssa. Sitäpaitsi koska USA tuki massiivisesti Suomea Talvisodan aikana ja solmi erittäin merkittävän taloussopimuksen sen aikana, niin olisiko se sallinut siitä täysin riippuvaisten Ranskan ja Englannin iskeä Neuvostoliittoon? USA:ssa valmisteltiin sotaa Saksaa vastaan Neuvostoliiton kanssa ja oltiin sen toteutumisesta varmoja.

Talvisodan rauhan osalta ja koko sodan taustojen osalta Venäjä ja Länsi huijaavat yhdessä nytkin, kuten NL aikoinaan yhdessä Lännen kanssa. Niin kuin myös muun maailmansotien historian osalta. Kaikki haluavat salata salaisen yhteyden Lännen ja Idän välillä sekä sen, että Saksa pelasti Suomen Talvisodasta, jonka saivat aikaan siis Länsivallat Neuvostoliiton kanssa. Näiden lisäksi sen, että Länsi tosiasiassa halusi Suomen miehitystä tuolloin. Ammattihistorioitsijoiden tehtävä on Suomessa ja muissa maissa johtaa ihmisiä harhaan ja vaalia tabuja. He ovat ammattivalehtelijoita. Suomen kansan etua vastaan ja vihollistemme puolesta. Entisten ja nykyisten. Talvisodan rauhan salaisuus on Suomessa erittäin vahvasti varjeltu salaisuus. Totuudenpuhujia ei katsota hyvällä. Hautamäki ei saanut Suomessa painetuksi kirjaansa edes omalla kustannuksellaan. Hänen täytyi painattaa kirjansa Virossa.

Stefan Scheil ja operaatio Weserübung


Britit suunnittelivat sotaa jo vuoden 1938 lopussa ja etenkin tammikuusta 1939. Kuitenkin jo ennen vuodenvaihdetta alettiin nimenomaan yksityiskohtaisesti suunnitella sodan aikana toteutettua invaasiota Norjaan ja Ruotsiin. Kesällä 1939 neuvoteltiin kovasti myös operaatioista Itämerellä. Amiraali Drax oli johtava neuvottelija ja myös suunnittelija, sillä hän oli laivaston päävastuullinen ja tärkein auktoriteetti. Scheil on perehtynyt mm. hänen papereihinsa, jotka tosin ovat tietysti kovasti sensuroidut.

Norjaan oli helppo mennä ja suhteellisen pienellä satsauksella otaksuttiin saavutettavan paha isku Saksan sodankäynnille. Samalla olisi saatu painostettua Skandinavian maat sotaan Liittoutuneiden puolelle. Saksa ei suunnitellut mitään tällaista ennen kuin sen oli reagoitava Britannian ja Ranskan aikeisiin, yli vuotta myöhemmin kuin Britannia.

Kun Churchill tuli meriministeriksi, oli hänen poliittis-sotilaallinen pääprojektinsa syyskuulta 1939 huhtikuulle maihinnousu Norjaan ja toiminta Skandinaviassa. Moskovassa oli neuvoteltu siis myös Itämeren operaatioista. Churchill kaavaili myös heti syyskuussa “Operaatio Catherinea”, jossa laivasto olisi operoinut Itämerellä. Suunnitelmasta luovuttiin mm. Saksan ilma-aseen vuoksi. Norjaan se ei yltäisi ja oli epätodennäköistä, että Saksa olisi pystynyt vastatoimiin eli omaan maihinnousuun Norjaan.

Mielenkiintoista on, että Churchill kaavaili toimintaa Itämerellä ajankohtana, jolloin Saksa ja NL olivat solmineet hyökkäämättömyyssopimuksensa. Silti Churchill oletti N-liiton ilman muuta liittolaiseksi. Muussa tapauksessa suunnitelmassa ei olisi ollut minkäänlaista järkeä. Myös maihinnousu Norjaan ja tunkeutuminen Ruotsiin onnistuisi ilman välikohtauksia Neuvostoliiton kanssa. Churchillin sotapuolueen lisäksi kapeammassa mielessä myös Chamberlain säilytti koko ajan uskonsa mahdollisuuteen N-liiton kanssa sopimukseen pääsemisestä.

Churchill oli vuosia saarnannut liitosta N-liiton kanssa Saksaa vastaan eivätkä tällaiset lausunnot lakanneet milloinkaan. Julkisesti C oli myös puhunut N-liiton takuista Suomelle ja Suomen vetämisestä N-liiton etupiiriin. Churchill oli myös julkisesti tarjonnut N-liitolle puolta Eurooppaa ja tämä toteutui v. 1944-45. Churchill harjoitti salaista diplomatiaa N-liiton kanssa.

Hieman ennen talvisotaa Ranskan sotaministeriön selvityksessä todetaan, että Venäjän voimistuminen ja laajeneminen oli vahingollista Saksan intresseille. Kun NL toimi Baltiassa, Saksa kritisoi tätä, sillä Scheilin kirjan mukaan lisäpöytäkirjan intressipiirit eivät oikeuttaneet edes tukikohtiin. Englanti ilmoitti hyväksyvänsä täysin N-liiton toimet. Ranskan Moskovan suurlähettiläs selitti hallitukselleen, että “oli etu nähdä Venäjän voittavan takaisin alueita, jotka se omisti vielä v. 1914 ja sallia se, Saksaan nähden tasapainoksi.”

Drax piti hyvänä asiana, että neuvottelut 1939 eivät (ainakaan virallisesti) johtaneet sopimukseen. (Syyt saattavat olla todennäköisesti kuitenkin samat kuin Halifaxilla. Ehkäpä varmistettiin, että Keski-Euroopan ja Pohjois-Euroopan maat eivät karkaa Saksan syliin.) Myös Churchill ilmaisi tyytyväisyytensä muistelmissaan ainakin siitä, että epäsuorasti asetettiin rajat Saksalle. Tämä ja muut maininnat antavat ymmärtää, että erinäiset kielteiset kannanotot eivät merkinneet täysin kielteistä kantaa kanssakäymisen mahdollisuudesta N-liiton kanssa. Tämä puhuu Scheilin mukaan sen puolesta, että on mahdollista, että virallisten keskustelujen ohella on ollut salaisia neuvotteluja niin ennen vuotta 1939 kuin sen aikanakin. Englannin johtopiireissä vain hyvin harvat pitivät moraalisesti arveluttavina neuvotteluita ja sopimuksia N-liiton hirmuhallitsijoiden kanssa. Virallisten neuvottelujen asiakirjat ja erinäiset lausunnot niin Lännen kuin Stalinin suulla kertovat, että vuonna 1939 neuvoteltiin sotilasasioiden lisäksi intressipiireistä. Esim. Stalin katsoi Suomen kaupankäynnin Saksan kanssa “epäsuoraksi uhkaksi”, jota vastaan oli reagoitava. Kaiken kaikkiaan N-liiton puheet siitä, että Saksa muka voisi uhata Pietaria Suomen kautta hyökkäämällä, olivat etenkin vuoden 1939 tilanteessa järjettömiä.

Britannian ja Ranskan suunnitelma loukata Skandinavian puolueettomuutta oli uskomattoman röyhkeä eikä sitä olisi hyväksytty maailmalla osana Saksan vastaista sotaa. Länsimaat tunnetusti esittivät tekosyynä Suomen auttamisen Kommentti: kuten on muissa yhteyksissä mustaa valkoisellakin osoitettu) Suomen Talvisota tarjosi oivan verukkeen maihinnousulle.

Scheil: “Pakostakin herää kysymys, tarjoutuiko tällainen kuukausia kestänyt tilaisuus näennäisesti “saada auttaa Suomea” sattumalta, vai onko Neuvostoliiton taholta tietoisesti tultu vastaan brittiläisiä suunnitelmia tässä asiassa. Samalla herää kysymys neuvostolaisen politiikan kokonaisarvioinnista vuodenvaihteessa 1939/40, sillä tämän “vastaantulon” Lännen suuntaan Saksan kanssa samaan aikaan liitossa olleelta maalta ei mitenkään välttämättä ole tapahtunut hyvää tarkoittaen (Kommentti: Ilmeisesti ei myöskään edes Lännen kuten ei Saksankaan suhteen. Lännen mielihaluja vastaan NL teki rauhan Suomen kanssa ja pysyi väleissä Saksan kanssa. Tietenkin Lännen todellinen johtaja melko varmasti oli kuitenkin tässä yhtä mieltä ja ehkä komensi Stalinia. Globaali eliitti lienevät suunniteleet sodan 1941-45 Neuvostoliiton ja Saksan alueelle).

Mielenkintoista, että maihinnousuaikeita Norjaan ei juurikaan kovasti salailtu. Churchill puhui asiasta lehdistölle jne. Kuitenkin, kun aika tuli, oli tärkeää, että maihinnousu saataisiin tehtyä ennen Saksaa (Tämäkin on voinut olla hämäystä) Chamberlain ennätti jo riemuita, että “Hitler ei ennättänyt bussiin“. Jos alkuperäinen lähtöpäivä olisi ollut 5. huhtikuuta, niin näin olisi tapahtunut. Liittoutuneet joutuivat kuitenkin lykkäämään lähtöä. Saksan lopullisen maihinnousupäätöksen toteutumiseen vaikutti Churchillin sisarenpojan läsnäolo Narvikissa. Saksan maihinnousu oli vastaveto Englannin ja Ranskan toimille. Sen oli pakko estää Liittoutuneiden Skandinavian miehitys, tai se olisi ollut tuhon oma. Se alkoi suunnitella operaatio Weserübungia vasta 21.2.1940. Koko Saksan laivasto oli lähes mukana ja se kärsi ratkaisevia tappioita tulevien operaatioiden kannalta. Invaasiopäivän aamuna Norjan lähettiläs USA:ssa ilmoitti totuuden: “Länsiliittoutuneet toivat sodan Norjaan”.

Joku voi ihmetellä kuviota, jossa Britannian johto suunnittelee maihinnousua ja liittoa N-liiton kanssa, mutta siis todellinen Britannian johto on Stalinin linjoilla. Logiikkaa on kuitenkin esim. siinä, että halutaan iso sota, paljon verenvuodatusta ja kommunismin suuri voitto ja leviäminen. Myös kuitenkin verenvuodatusta Lännen korjatessa hedelmät. Ja kuinka homma hoidetaan? No mikäli Lännen johtajat eivät ole kaikilta osin täysin taskussa tai kaikesta tietoisia (Churchill vaikuttaa ainakin tahdottomalta palvelijalta), niin muita voidaan houkutella aloittamaan sota, joka näyttää helpolta. Saksa voidaan kukistaa ainakin viimeistään Neuvostoliiton tuella. Neuvostoliiton kanssa kaikki näyttää sovitulta, mutta kuinkas käykään? NL ei vaihdakaan vielä puolta.

Upseereiden ja komissaarien teloitukset Neuvostoliitossa vuosina 1935-1939

tehtävä/sotilasarvo lukumäärä ammuttiin tai näännytettiin keskitysleirillä % kaikista

marsalkka 5 3 60

amiraali 8 8 100

armeijan komentaja 16(31) 14(31) 87,5(100)

armeijakunnan komentaja 67(95) 60(85) 89,5(89)

divisioonan komentaja 199 136 68,3

prikaatin komentaja 397(433) 221(136) 55,6(31)

puolustusasiain varakomissaari 11 11 100

ylimmän sotaneuvoston jäsen 80 75 94
nuorempia upseereita noin 35 000.

Suomen rintamalla taistellut Oleg Bozk kuvaa artikkelissaan ”Ukrainalainen 44. Divisioona Talvisodassa” osuvasti teloitusten vaikutuksia. Erityisen tärkeä on viimeinen kappale:

”1930-luvun lopun upseeripuhdistuksissa oli tuhottu päteviä, hyvin koulutettuja päälliköitä. (ja erityisesti komentajia, tutkijan lisäys). Nuoria, kokemattomia miehiä ilman riittäviä tietoja ja taitoja määrättiin useimpiin päällystövirkoihin. Kun nuorempia upseereita teloitettiin noin 35 000, oli koko vakinaisen väen upseerikunnasta ilman ulkoista vihollista tapettu suunnilleen joka
toinen. Luvussa on myös johtavia politrukkeja.
Stalinin vainojen aikana tuhottiin yhteensä enemmän korkeinta päällystöä kuin heitä kuoli neljän vuoden aikana vuosina 1941-1945 Suuressa Isänmaallisessa sodassa.”
Stalin aiheutti siis omassa armeijassaan suuremmat upseeritappiot kuin mihin vihollinen Saksa neljän vuoden taisteluissa pystyi.”