Opposition radikaaIi muutos on heikentänyt merkittävästi demokratiaa.

Palataanpa aikaan, kun vaalit oli vielä meneillään. Paneeleissa ja muissa vaalikeskusteluissa vilisi ensimmäisiä merkkejä tulevasta isovihasta: pääroolissa ei ollutkaan yhteiskuntaamme nakertavat ongelmat, ne yhteiset, kaikkia koskettavat ongelmat, vaan kilpailijan syyllistäminen ja omien käsien pesu. "Vika ei ole meissä, vaan noissa muissa, Me olemme parempia!". Sormella osoiteltiin, leimakirveet heiIahteli. Yllätysmomenttikin oli olematon, kun tuttuun tapaan kilpailijat yritti käyttää persuja vipuvartenaan sumuttaakseen äänestäjiä ajatuksella "katsokaa, me olemme parempia ja reilumpia kuin persut... olemme siis hyviä!". Tragikoomista kikkailua, eikö?

Ja joka kerta, kun vaalisirkuksessa tuli ilmi asioita, joita äänestäjä olisi voinut ajatella itse, ja joihin sisältyi tiettyä vaaramomenttia, tarjottiin äkkiä tilalle valmiiksi saneltuja ajattelu- ja uskomusmalleja, uhkailujen kera.

Kun vaalitulokset sitten lyötiin tulostaululle, erityisesti vihervasemmiston reaktio oli paljon puhuva. Kaikki pelot toteutui... vallan menetys, Marinin hallituksen veivausten paljastuminen, Suomen talouden, työllisyyden, köyhyyden yms. totuuden paljastuminen.... kuinka suurta vaivaa nähtiinkään, että ne totuudet saadaan peitettyä! Ensimmäinen näkyvä ilmiö oli pettymys, jota seurasi katkeruus - ja sitten jyrähti käyntiin vimmattu oikeistovastainen propaganda. Hallituksen muodostamisen jälkeen katkeruus vain syveni, ja propagandan kierrokset nousivat niin korkealle, että koko touhu lähti käsistä. Demokratian, moraalin yms. kustannuksella!

Näin Suomen matka vihan ja eriarvoisuuden tiellä vain paheni. Oppositio paljasti nopeasti todelliset kasvonsa: “väärämielinen hallitus on kaadettava keinolla millä hyvänsä!” .... alkoi vimmainen vainoaminen ja kyttääminen.... jokaista tekoa, sanaa, ilmettä, elettä, symbolia yms. tutkittiin kuin rikospaikkaa, jotta siitä saataisiin kasaan “todiste” toimikelvottomasta hallituksesta. Syyt oli välillä niin luovia, että voisi kuvitella työn taustalla vaikuttavan jo mieIipuoIisen taileijan: mesimäyrät, pesukarhut ja jopa matonpesukuvat, joiden opposition mukaan piti olla “salaisia natsisignaaleja” ja muita vastaavia. Persuja lyötiin ja loattiin kaksin käsin, hampaat irvessä, viha silmissä kiiIuen, kun puoluetta yritettiin käyttää vipuvartena hallituksen kampeamiseksi pois lehtereiltään.

Kun monien epätoivoisten yritysten jälkeen oppositio tajusi, ettei hallitusta voi kaataa vihalla ja valheilla, alkoi seuraava vaihe: kansan kiihottaminen hallitusvastaiseen kapinaan. Oppositio hylkäsi tavanomaisen roolinsa hallituksen opponenttina ja sparraana. Sen uusi rooli oli “mitä vähemmän järkeä, sitä parempi”. Oppositio ei vastustanut hallitusta normaalisti perustellen, vaan vastusti kaikkea - ja lopputulos oli vihaa ja kapinaa lietsovia narratiiveja “kelvottomasta hallituksesta”... äänestäjien sumutusta.

Näissä merkeissä on menty koko vaalikausi. Ja mihin ollaan päädytty? Hyviä asioita on mm. taloudessa näkyvät positiiviset merkit, investoinnit, tieolojen paraneminen, maahanmuuttopoliittisten ongelmien ratkaisut jne. Huonoja asioita on polarisaation paheneminen, tiedevastainen aktivismi, erilaiset yhteskuntaa ja kulttuuria pirstovat ilmiöt, vihan ja valheiden hyväksikäytön paheneminen, sekä erityisesti demokratian ja yhdenvertaisuuden heikentyminen.

Vastoin kuin kansalle on kyImästi vaIehdeltu, huonojen asioiden lähde on oppositio, ei oikeistohallitus. Opposition strategiaan vaikutti vahvasti häpeä, kateus, katkeruus, kostonhimo ja kiiIusiImäinen vallanhimo. Se on myös tuttua sosiaIismissa ilmenevää mentaliteettia, sillä sosialismi ei siedä kilpailua, ei vapauksia, ei demokratiaa, eikä suostu yhteistyöhön väärämieIisten kanssa.... se on aina tavoitellut yhden ideoIogian yIivaItaa ja sitä se tavoittelee tänäkin päivänä.

"VaIheiIIa valtaan!" on Sdp:n tunnusIause. Kaikkeahan voi tehdä reilummin, kuten kusta kansaa siImään.

☝️🤨