Suomalaisen omistajaohjauksen onnistumisia

Koska Caruna-kauppa meni niin hienosti putkeen, on hyvä palauttaa mieliin muutama muukin poliittisen päätöksenteon ja omistajaohjauksen superonnistuminen jottei pääse unohtumaan miten upeasti julkisen infran yksityistäminen meillä toimii.

Autokatsastus eli valtion katsastus myytiin 60 miljoonalla suomalaiselle sijoittajalle, joka flippasi sen kuukauden päästä 200 miljoonalla eteenpäin rahastolle. Katsastushinnat kaksinkertaistuivat joka vuosi seuraavat viisi vuotta, ja ulkomainen sijoittaja maksoi Suomeen veroja kokonaiset 200 euroa vuosina 2011–2015. Kaupan tehnyt ministeri kutsui tätä vieläpä "suunnattomaksi onnistumiseksi". Nykyään A-katsastus on tehnyt voittoa parinkymmenen vuoden aikajänteellä satoja miljoonia. Tämä valtava summa on revitty täysimääräisesti autoilijoiden selkänahasta katsastushintoja nostamalla.

Digitan tapauksessa myytiin 100 % Suomen radio- ja televisioverkosta ranskalaisille 300 miljoonalla. Nyt pelkästään Yle maksaa verkon käytöstä 35 miljoonaa joka ikinen vuosi, ja yhtiön veroprosentti Suomeen on ollut 0,28 %. Valtio yritti myöhemmin ostaa verkon takaisin miljardilla, mutta eihän tällaista lypsylehmää kukaan takaisin myy. Koska kaupoista on jo yli parikymmentä vuotta, pelkkä valtionyhtiö Yle on pumpannut yhtiöön karkeasti arvioiden 700–900 miljoonaa euroa. Kun mukaan lasketaan kaupalliset tv- ja radiokanavat, suomalaisilta on verkon käytöstä lypsetty varovaisestikin arvioiden selvästi yli miljardi euroa.

Kemira GrowHow eli myytiin kotimainen lannoitemonopoli ulkomaiselle kilpailijalle Yaralle. Yara nosti hinnat tappiin ja kääri koko kauppahinnan takaisin voitoillaan kahdessa vuodessa. Ja hei, samalla meni täysin "vahingossa" tuottoisien kaivosten oikeudet kaupan päälle. Kun tämä kilpailun puute on sanellut hinnat suomalaisille maanviljelijöille lähes kaksi vuosikymmentä, puhutaan useista sadoista miljoonista, todennäköisesti miljardeista euroista, jotka on leivottu suoraan suomalaisen ruoan hintaan ja sitä kautta kuluttajan maksettavaksi.

Destian kohdalla myytiin valtion teiden ylläpito sijoitusyhtiölle 130 miljoonalla eurolla. Nyt valtio vuokraa samaa teiden hoitoa takaisin itselleen noin 100 miljoonalla eurolla vuodessa. Suorastaan mestarillinen tuottolaskelma. Reilun kymmenen vuoden aikajänteellä valtio (eli veronmaksaja) on siis pumpannut myymäänsä yhtiöön takaisin karkeasti yli miljardi euroa.

Soneran tapauksessa maksettiin 4,3 miljardia Saksan ja Italian ilmasta (UMTS-luvat), joilla ei ollut mitään suunnitelmia tai käyttöä. Johtajat myivät historiansa kalleimmat optiot, ottivat potkujen myötä ennätysbonukset, ja koko veloissa kylpevä konkurssipesä myytiin lopulta pilkkahintaan Ruotsiin Telialle. Tämän päälle Telia-Sonera on tehnyt Suomessa vuosittain 500 miljoonaa euroa voittoa. Parissakymmenessä vuodessa tämä yksistään tekee vaatimattomat 10 miljardia euroa.

En edes viitsi alkaa ynnäilemään mutta kymmeniä miljardejahan noista tulee.

Kyllä meillä Suomessa osataan tämä kaupanteko. Sitä seuraavaa "suunnatonta onnistumista" ja veronmaksajan maksamaa hinnannousua odotellessa.