Sitä ei minulla ole

eilisten vaikeuksien jälkeen täällä taas.

Niin " yksinäisistä kuutamoöistä " jne, niin
totta kuin totta voi olla.

Kiitos Sinulle, harvinainen vierailija
sanoistasi - palautteesi lämmittää aina.

Olkoon viikonloppusi nautinnollinen.

No, osasithan Sinä sanoa.

Äärettömän vaikeaa vastata tuollaiseen palauttee-
seen, itse tässä sanattomaksi menee tyttöseni.

En osaa enempiä, kuin nöyrän kiitokseni antaa.

Siis, miten ihmeellä Sinä teet tuon joka kerran ?

Tuo ensimmäinen säkeistö, hitsi vieköön että se
väreilee, huh ! Ja päätöksen hiljaisuus.

Kiitos.

Teidän palautteenne Amandan kanssa, se saa minut
hämmennyksiin. Sanasi, ne ovat kultaa.

Kiitos Padme.

Helkkari vieköön, taidatte olla jonkunlaisessa
kompuksessa, Amanda, Padme ja Sinä. Palautteenne
myötäilee toinen toistaan, ja minä olen täällä
sormi suussa.

Vai happea, höpöhöpö. Ei tässä nyt sellaista mie-
lestani ole, että lisähappea tarvittaisiin, höh.

Superikävä, onpas upea sana - thanks.

Sanattomaks vettää, ei voi mittään.

k i i t o s

Ihanaa, että Sinäkin olet pitkästä aikaa käynyt
jättämässä käyntikorttisi.

Kukapa meistä ei sitä ikävää tunnistaisi. Mutta
se miten olet sanasi asetellut, se saa minussa
aikaan jotain hyvin lämpöistä - kiitos.

runo syntyi sellaisissa tunnelmissa, etten oikein
tuntenut osaavani kirjoittaa rakkaudesta.
Että jos jotain osaan, se on oma
siipirikkoisuuteni.

Ihminen on vaan tämmönen kummallinen pakkaus rak-
kauden puutteessa, ehkä ?

Kiitos rakas ystäväni, Sinä joka minullekkin
runon kirjoitit.