Onko minuuden jatkuminen kuoleman jälkeen mahdollista?

>>>Se mahdollisuu, että ne jatkuvat, vaikka ne eivät ole muille todistettavat, miellyttää minua todellakin enemmän, kuin tietoisuudesta tyhjentyneen aineen jatkuminen.>>>

Ihmiselle on luontaista etsiä omaan korvasyyhyynsä opetuksia, mutta se, mikä minua "miellyttää", ei todellakaan ole vastaus kysymykseen. Jos väitetään uskovan Raamatun opetuksiin, niin silloin niitä vastauksia on etsittävä Raamatusta, eikä joiltain filosofeilta. Tai jos Raamatun opetukset eivät "miellytä", niin sitten täytyy luopua Raamatusta ja alkaa filosofiksi.

Raamatussa sanotaan kyllä aivan selvästi, että "se sielu (=ihminen), joka syntiä tekee, sen on KUOLTAVA" ja "maasta sinä olet tullut ja MAAKSI pitää SINUN jälleen tuleman". Siellä sanotaan myös, että "kuolemassa ei ole ajatusta, ei tekoa" jne...

Näin sanoo Raamattu !

http://keskustelu.suomi24.fi/node/12141369

Jos minuus voi tulla tyhjästä, ei ole mitenkään luonnoton ajatus, että se myös palaa tyhjyyteen.

Jos kysymys minuuden jatkumisesta aineellisen kehon kuoleman jälkeen on tärkeä ja kiinnostava, sitä pitäisi olla myös kysymys minuuden olemisesta ennen syntymää.

Mutta minä haluan nyt kääntää huomion lähemmäksi. Missä merkityksessä minuus jatkuu syntymän ja kuoleman välisenä aikana, vuodesta vuoteen ja päivästä päivään?

Se ei ole niin itsestään selvää kuin useimmat huolimattomalla ajattelulla kuvittelevat.

Kehon aine vaihtuu elämän aikana moneen kertaan. Jatkuvuus ei siis ole ainakaan atomeissa. Muodon muuttuminen on vähittäistä ja ihmisen jatkuvan tarkkailun aikaskaalassa hidasta, mutta huomattavaa. Muistikuvat menneestä elämästä ovat lopultakin aika hataria ja usein epäluotettaviakin.

Missä siis oikeasti on minuuden jatkuvuus?

Jos pystyy vastaamaan kunnolla tähän, on paremmissa lähtökuopissa tarkastelemaan kuolemaa ja myös syntymää minuuden kannalta.

Sain sen kuvan uskostasi eremith32, että mielummin uskot siihen mikä sinua miellyttää kuin .. no, sanotaan vaikka "mihinkään muuhun" ja että se on sinun valintasi...
Mutta mutta ... tuon uskosi seurauksena tulee esiin esimerkiksi se, että ajattelet muiden ajattelevan jotenkin määrätyllä tavalla ja käyt polemiikkia sitä olettamaasi "muiden ajatusta" vastaan.. Vakava virhe - mielestäni - sillä tuo sinun luulosi "muiden ajatuksista" ei ole monenkaan ihmisen käsitys kuolemasta.

Raamattu kertoo asian lyhyesti sanottuna näin:
Jumala/Luoja loi ihmisen (siis ihmistä ei ollut ennen luomista) -- Ihminen luotiin materiasta (maan tomusta) ja Jumala puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen.. ja niin ihmisestä TULI elävä olento (eli elävä sielu) .. myös muita eläimiä jotka Jumala loi kutsutaan Raamatussa sieluiksi ...

Jumala ASETTI luomansa ihmisen istuttamaansa puutarhaan eli paratiisiin - ja antoi ihmiselle tehtäviä -- mutta varoitti ihmistä samalla kuolemasta -- Jumala varoitti periaatteessa ihmistä sellaisesta joka tuottaisi hänelle kuoleman, ja kuolema tarkoittaa elämän loppumista .. ei elämän jatkumista ..

Saa'tana tosin lupasi ihmiselle kuolemattomuutta - mutta niinkuin Jeesus sanoi - hän on ollut valehtelija alusta asti ..

Raamatun mukaan ihminen siis kuolee koska ihmisessä ei ole iankaikkista elämää.

Nyt on onneksemme ihmisen Luoja ei kuitenkaan jättänyt ihmistä tähän kuoleman tilaan - jonka ihminen oikeudenmukaisesti ansaitsee - sen ymärtää jos ymmärtää miksi iankaikkinen elämä kuitenkin voi tulla mahdolliseksi.

Jumala siis teki anteeksi annon mahdolliseksi - tai ehkä parempi sanoa että Jumala teki "oikeudenmukaisen anteeksi annon mahdolliseksi".

Raamatun kertomus tekee selväksi, että synti on yhteisnimi kaikille sellaisille teoille jotka tuhoavat elämää .. esimerkiksi valhe, pahuus rakkaudettomuus ja niin edelleen .. niiden palkka on aina kuolema.. syntiä voi hyvällä syyllä kutsua myös vajavaisuudeksi ja vajavaisuudessa ei koskaan ole iankaikkista elämää .. synti on kuin sairaus .. se tuhoaa elämän jos ei siitä parane synnittömyyteen ..

Siis kuinka iankaikkinen elämä voi tulla mahdolliseksi synnin vankeudessa kamppaileville kuoleman omille ihmisille?

Juu siten että joku muu maksaa syntisten syntien seuraukset --maksaa koko hinnan -- ei mitään halpaa hintaa -- vaan että joku joka itse ei ole synti-velassa Jumalan oikeudenmukaisuuden edessä, ottaa kantaakseen syntisten syntien seuraukset (se on kuolemalla heidän kuolemansa)..

Vain siten syntiset voivat vapautua syntiensä seurauksista.. ja sitä kautta Jeesuksen ohjauksessa saada iankaikkisen elämän.. mutta se edellyttää luonnollisesti myös että he HALUAVAT luopua heidän elämäänsä tuhoavasta synnistä.

Raamatullinen usko on siis sitä, että USKOO sen olevan mahdollista.. että USKOO Jumalan (Jeesuksen kautta) VOIVAN tehdä syntisistä kuoleman omista synnittömiä ja kuolemattomia ja että USKOO että Jumala VOI tehdä sen oikeudenmkaisuudessa - ilman epäoikeudenmukaisuuden häivääkään.

Siis - Raamatun mukaan on ainoa oikeudenmukainen mahdollisuus ihmiselle saada iankaikkinen elämä - on että syntisten syntivelan maksaa joku joka itse ei ole syntivelassa - sillä ei kukaan joka itse on synti velassa voisi maksaa toisten syntien seurauksia - syntinen kuolee omien syntiensä seurauksena.

Raamatun Jumala siis pelastaa ihmisiä synnistä > synnittömyyteen ja sitä kautta kuolemasta > elämään ..

Usko tähän ja halu elää siten että elämä tulee mahdolliseksi .. se riittää .. lopusta pitää Jumala huolen .. ihmisen osa on siis USKOA ja HALUTA elää iankaikkiselle elämälle välttämättömässä Jumalan tahdossa - ilman pahuutta ja valhetta - ja etsiä Jumalan vanhurskautta ..
----

Tämä on erittäin lyhyesti kerrottuna Raamatun (analyysin kestävä) kokonais-sanoman sisältö - siis aivan erilainen kuva minkä sinä annoit niistä jotka eivät jaa sinun filosofista (mutta epäraamatullista) ajatustasi kuolemasta ja elämästä.

alex :)

## Tämä on erittäin lyhyesti kerrottuna Raamatun (analyysin kestävä) kokonais-sanoman sisältö - siis aivan erilainen kuva minkä sinä annoit niistä jotka eivät jaa sinun filosofista (mutta epäraamatullista) ajatustasi kuolemasta ja elämästä. ##



Analyysisi ei kestä syyspäivän valoa kauempaa.
Siis ihan erilailla kuin sinä sanot.

En oikein ymmärrä, että miten fyysisen-ruumiin kuolemaa voidaan pitää jonakin sijaiskulemana/sijaiskärsimyksenä? - No silloinhan Jeesuksenkin olisi pitänyt, ja kun rangaistus "synneistä olisi ikuinen piina helvetin tulessa, niin eikö silloin Jeesuksenkin olisi pitänyt joutua/mennä helvettiin ja jäädä sinne: jotta me pelastuisimme? Matt.22: 23. Sinä päivänä tuli saddukeuksia, jotka sanoivat, ettei ylösnousemista ole.

Anteeksi; kun unohdin, että silloinhan Jeesuksen olisi pitänyt 'KUOLLA!

Kyllä minusta on, sillä eihän ELÄMÄN HENKEÄ voi tuhota aineen tuhoutumisen yhteydessä, sillä vain kreationismi uskonto väittää toisin. Mutta kuitenkin sielu ja ruumis edustavat eri subantanssia,jotka ovat syy ja seuraus yhdessä.

Minun mielestäni on, sillä niin sanottu "Jumala" ei asu ihmisen minän ulkopuolella? Vanha "jumala" oli ihmisen ulkopuolella, ja hänen äänensä saattoi "jylistä kaukaisista taivaista, joita sitten tuon vanhan raamatullisen testamentin profeetat "kuuliva ja tulkitsivat oman puutteellisen ymmärryksensä mukaan, ja sitten tulkkasivat käsityksensä jahven puheesta muille juutalaisille, joista suurin osa tuon jahve "jumalan" sanomasta oli uhkauksia, joissa hänen varsinainen tahtonsa "lepäsi".

Mutta Jeesuksen elämästä kerrotaan Uudessa testamentissa, että hän jakoi ulkonaisen ihmisen eli persoonallisuuden ja sisäisen ihmisen aivan eri olentoihin, eli siten, että fyysinen maailma oli kemiallinen ainetta hallitseva laki, - jonka oli taivuttava tuon "Hengen sisäisen Jumalaisen maailman omantunnon suojaan, jossa tuo niin kutsuttu Kristuksen Neitseellinen maailma hallitsee, eli toteuttaa Uuden-liiton antamaa Jeesuksen elämän- opin mukaista ohjetta. Tämä ei suinkaan ole mielivaltainen erutus/jako aineellisen ja Henkisen arvon välillä.

Meidän tulee erottaa se seikka/asia, että V-T käskyt; useimmat niistä kuuluivat ihmisen luonnolliseen elämään, ja ne tietysti jokainen piti, joka eitahtonut olla rikoksentekijä. Mutta Uuden-liiton käskyt kuuluvat erisarjaan, eli Henkiseen- elämään, ja niitä ei osanneet tuona V-T mentin aikana pitää kuin, ne jotka olivat kyllästyneet tuohon jahven liiton ainaiseen koukerointiin ja lain vääntämiseen yhä julmemmaksi. Mutta se ihminen joka osasi nähdä henkiseen elämään ja kyllästynyt tuohon kostoa vaativaan jahven ankaraan lakiin. Hän oli ikävöinyt Henkisen elämän uutta puhkeamista Kristuksen Uuden elämän "laissa" joka muuttui hänessä totuudeksi *RAKKAUDESSA: ja siten ikuisesti kuolemattomaksi elämäksi puhjennut minuus sielussa, jossa katoamattomuus elää iankaikkisesti. Ei liha ja veri peri ikuisuutta, vain sielu: Tallaiselle sielulle alkaa aina uusi-elämä joka aina muuttuu yhä täydellisemmäksi kuten olosuhteetkin.

Eli tämä fyysinen muotomme on meille vain hetken kestävä laina, sen tähden joudumme siitä luopumaan, kun takaisin "maksun" aika koittaa, jonka jälkeen me siirrymme kristallin kirkkaaseen valoverhoon. Tuolloin jo puhdistuneen sydämessä vallitsee taivaallinen rauha ja hiljaisuus, sillä "Jumala" eli ikuisuuden Henki asuu siinä, sillä elämän puu on istutettu joka nyt seisoo äänettömänä, vaikka kuinka elämä ympärillä "myrskyää ja riehuu" voimattomana!

Emme kuole koskaan, olemme iankaikkisia. Raamatun mukaan näkyvät ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia.Vain ajallinen ruumiimme, joka meitä ympäröitsee kuolee ja häviää.Siksi juuri tämä sielunpelastusasia on niin vakava ja Jeesus Kristus uhrasi itsensä, jotta meidän iankaikkinen henkemme pelastuisi.Jumala ei halua,että se joutuu kadotukseen, vaan haluaa pelastaa meidät..

Raamatusta 1Mooseksen kirja 2 luku jae
7. Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieramiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu.

Eihän kuolema suinkaan voi olla (Minuuden eli SISÄISEN IHMISEN loppu) se on ainoastaan (fransformaatio) sielun ja ruumiin eroamista toisistaan, jossa sielu siirtyy 'paratiisiin'. Erittäin monille suurille ajattelia persoonallisuuksille: sisäisen ihmisen toteuttaminen on merkinnyt jopa marttyyri kohtaloa, sillä kirkot ovat aina vainonneet ihmistä joka on etsinyt ja hakenut omakohtaista tietoa, joka avaisi tien syvempään ymmärtämiseen: ihmisen olemista koskevaan kysymykseen,

Koska oman sisäisen ihmisen toteuttaminen tuottaa oman sisäisen ihmisen itsensä kunnioittamista, ja joka siten laajenee kaiken olemassaolevan niin ihmisen kuin koko luomakunnan, sekä kosmisessa kaikkeudessa olevan kunnioittamiseen.

Kunniaa ja valtaa tavoitteleva auktoritäärinen kirkollinen johtaja tai vaikkapa johdettava, joiden mieli on sidottu vain - heidän oppinsa dogmaattisiin dualismiin oppiinsa ei suinkaan tunne Kristuksen Rakkauden merkitystä lainkaan, sillä hän ei tunne kuin oppinsa adventistiset 28 opinkohdan velvollisuudet. *Kristus eli Rakkaus*on sitä, että "Jumala" eli täydellisyyden Henki etsii itseään meissä ihmisissä jonka kuvaksi meidät on synnytetty/asetettu. Tämän esikuvan on tahrannut meidän itsekäs ja voitonhaluinen persoonallinen ruumiimme-himoinen valtaa tavoitteleva mielemme, joka ei ymmärrä mitä todellinen sääli tai Rakkaus on.

Eikö olisi jo aika ottaa vastuu meidän jokaisen vastuu ajatuksistamme, eikä kuormittaa omaatuntoa kirkollisilla oppipäätelmillä jotka ovat luotu rakentaan tyrannimaisten kirkollisten johtajien maalliseen tarkoitukseen ja sen taloudellisen menestyksen pyyteeseen. Ja tuon taloudellisen menestyksen tarve riippuu tietysti jäsen-määrästä, ja-hänen taloudellisista kyvyistään olla hyvä ja pidetty uskonnollisen yhteisön jäsen, jolloin opettajan, ja opetettavan välinen suhde vakiintuu niin, että opetettava alkaa olla yhtä tuon kirkon opin kanssa.

niimpä-niin! Nyt tuon kirkon pastorin ja jäseneksi liittynen oppilaan välinen suhde on oppilaan mielestä pastorin osoitus nöyryydestä. Mutta oppilas ei ymmärrä, että papin nöyryyden harjoittaminen on todella vain 'ylpeyden kehittämistä ja sen tarpeen jouduttamista taloudelliseen menestykseen ja siten ylpeyden kehittämistä, koska hän haluaa olla jotakin!!!!!!......?

Kyllä kaikki materiaalinen johon fyysinen olemuksemmekin lukeutuu häviää elä'mään kuulumattomana pois ja näin ollen vakiintuu maanpovessa mullaksi.

Ei kuolema ole minuuden loppu, vaan se on fransformaatio, eli "ajallisesta ruumiista pois siirtymistä ja siksi juuri todellisuuteen siirtymistä aineellisen kahleiden hallinnasta. "Todellisuuteen" kuuluu muutakin kuin tämä aineelolisuuden taso. Siksi useimmat ihmiset ovatkin niin ristiriitaisia, koska heidän on vaikeaa hahmottaa oikeaa maailman kuvaa, vaan mieluummin hän tyytyy materialistisessa ulkoa päin ohjattuna aineellisen hyvinvoinnin tuotanto välineenä toimimaan yhteisönsä hyvin-voinnille siten turvaamaan heidän kirkkojensa taloudellista menestystä!

Tämä on surullista, että ihminen joutuu siirtymään: siitä todellisuudesta pois joka hän on jo syntymänsä perintönä saanut oman yksilöllisen minänsä vapaudessa jossa hän voisi kehittää ajattelutoimintaansa (" arvokkaiden") perintögeenien ohjauksessa/vaikutuksessa. jossa ajattelu ja mieli voisivat vapaasti toimia: - siis minkään uskontolahkon opinkappaleiden järjen ja ajattelun toimintaa häiritsemättä.

Vaan ihminen voisi vapaasti harjoittaa itsekasvatusta ja siten jouduttaen oman-mielensä itsetuntemusta ja mahdollisia puutteita -" ajattelutoiminnassa".Eikö ihmisen oman eettinen ja moraalinen kasvuvelvoite, kuulu yksilöllisen minän omakohtaiseen järjellisen ja siten ymmärtävään eettiseen moraaliseen toimintaan, ja siten halliten: kaikkea mikä moraalin etiikkaan kuuluu? Ja kun tätä moraalia ja käytöstapoja, siveellisyyttä eivät sen kasvatuksen perimmäistä arvoa tunnu tietävän ainoakaan kristityksi itseään kutsuva kirkkojärjestö oppeineen, sen paremmin kuin mikään muukaan opillinen-uskonnollinen lahko, niin on silloin todella viisasta pysyä kaukana tallaisista jaaritteluista ja oppitulkinnoista joita he myyvät VALLANKIN - Henkisessä hädässä herkkä-sieluiswille ihmisparoille.