Vuosia sitten, kun harrastin juoksemista, minulla oli tapana ajaa kirkkaana kuutamoyönä autolla kauas metsään ja tehdä siellä juoksulenkki. Lähimpään asutukseen oli matkaa monesti 20 -30 km. Upea tunne, juosta kuutamolla kirkkaan tähtitaivaan alla, korkeat korpikuuset ympäröivät tietä. Itse koin olevani pieni. Aistit terävinä, jokainen risahdus nosti sykettä. Aivot tekivät jatkuvasti työtä havaitakseen ympäristöstä kaikki muutokset. Se ihana tunne, kun adrenaliini virtasi suonissa pelosta ja jännityksestä johtuen. Fyysinen ponnistus, jonka jälkeen ilma keuhkoissa tuntui todella raikkaalta hengittää. Kroppa tuntui lämpimältä kirpeällä pakkasella. Vastakohtana juoksulenkin jännitykselle tuli levollisuus ja raukeus autossa.
Nykyään kaipaan yhä joskus tuota tunnetta. Sitä hetkeä, kun tunsin olevani enemmän elossa.
Kuutamojuoksu erämaassa
Anonyymi-ap
0
<50
Luetuimmat keskustelut
- 1061281
Salaisuudet paljastuu
Viimeiset hetket meneillään ottaa yhteyttä. Kertoa totuus ja selvittää asioita. Viimeiset hetket meneillään jos joku94908Poliisi pamputti Variskankaalla
Mistä lie alkanut ja miksi poliisit kutsuttu, mutta mielestäni hyvin toimittu. Jos haluaa rähistä eikä rauhoitu puheella31824- 66703
Karita Tykkä mennyt kihloihin.
Onnittelu kuuluu hänelle ja tulevalle aviopuolisolleen.93642- 32635
S-ryhmän ihmisoikeuslinja ei kestä omaa hankintaketjuaan
S-ryhmän Israel-boikotin suurin uskottavuusongelma löytyy yllättävän läheltä, SOK:n omien tuotemerkkien hankintaketjuist16584- 18568
Haavoittuvuutesi on aseista riisuvaa
Harmi, etten voi osoittaa sinulle tunteita. Hyvää yötä miehelle. Naiselta43533- 10476