Vuosia sitten, kun harrastin juoksemista, minulla oli tapana ajaa kirkkaana kuutamoyönä autolla kauas metsään ja tehdä siellä juoksulenkki. Lähimpään asutukseen oli matkaa monesti 20 -30 km. Upea tunne, juosta kuutamolla kirkkaan tähtitaivaan alla, korkeat korpikuuset ympäröivät tietä. Itse koin olevani pieni. Aistit terävinä, jokainen risahdus nosti sykettä. Aivot tekivät jatkuvasti työtä havaitakseen ympäristöstä kaikki muutokset. Se ihana tunne, kun adrenaliini virtasi suonissa pelosta ja jännityksestä johtuen. Fyysinen ponnistus, jonka jälkeen ilma keuhkoissa tuntui todella raikkaalta hengittää. Kroppa tuntui lämpimältä kirpeällä pakkasella. Vastakohtana juoksulenkin jännitykselle tuli levollisuus ja raukeus autossa.
Nykyään kaipaan yhä joskus tuota tunnetta. Sitä hetkeä, kun tunsin olevani enemmän elossa.
Kuutamojuoksu erämaassa
Anonyymi-ap
0
<50
Luetuimmat keskustelut
- 1301264
- 731213
Carunan hinnat
Yks proffa vauuttaa, ettei Caruna voi noin vain nostaa hintoja koska suomen laki kieltää, toinen proffa sanoo että Carun99978Mikä sun kaivatussa on se miksi ihastuit
ja ikävöit? Eli se jokin asia, mikä aiheutti tunteen, että tuossa on sitä jotain? Meinasitko tehdä asialle jotain vai ka50905- 78822
- 45791
Kunnan päätie ja sen lähialueet
Arvon hyrynsalmelaiset. Tätä palstaa on näin Ukkohallan mökkiläisena ihan viihteellistä lukea. Milloin teitä ahdistaa la40778- 67663
- 113624
Mitä luulet
Mitä luulet kaivattusi ajattelevan sonusta? Onko jotain mitä haluaisit oikaista hänelle?39546