Kysymyksiä

Suurin syy armeijasta kieltäytymiseen oli minulla yksinkertaisesti se että en pysty hyväksymään millään tavalla armeijan tarkoitusta. Minulle on ihan sama onko suomen armeija hyökkäys vai puolustusarmeija, mutta rauhanpuolustajana minä en vaan sen tarkoitusta hyväksy.

En hyväksy sitä että ihmiset tappavat toisiaan jonkun valtion itsenäisyyden puolesta. Valitettavasti suomalaisten päähän on jotenkin hakattu väkisin se mielipide että maanpuolustus on tärkeä asia, ja tämän kyseenalaistajat katsotaan heti maanpetturiksi.

Mielestäni ihmisten tarkoitus on elää maan päällä sovussa keskenään. Sekä hyväksyä kaikki ihmiset ihonväriin, uskontoon ja kansalaisuuteen katsomatta. Armeijan ylläpitäminen taas noudattaa aivan erilaisia maailmankatsomuksia, ja sen vuoksi en hyväksy armeijan tarkoitusta.

Ei sinänsä mikään yllätys sillä suomalaiset ovat yleensäkin erittäin ahdasmielisiä ja kapeakatseisia kaikissa asioissa, suomalaisten pitäisi alkaa ottaa mallia muista Eurooppalaisista ja alkaa hieman suvaita eri mieltä olevia henkilöitä.

Siviilipalveluksen voi halutessaan keskeyttää ja alkaa totaalikieltäytyjäksi, mutta siviilipalveluksesta ei voi enää siirtyä armeijaan. Sillä yksikin päivä siviilipalveluksessa riittää siihen ettei armeijaan ole enää menemistä.

Armeijan voi aina halutessaan keskeyttää ja siirtyä siviilipalvelukseen tai sitten alkaa totaalikieltäytyjäksi. Ainakin itse muistan sen että Lapinjärven sivarikeskuksessa oli jonkin verran armeijassa käyneitä sivareita jotka olivat keskeyttäneet palveluksensa kuka mihinkin syihin vedoten.

Mulla syy on ihan puhtaasti ammatillinen hyöty. Pääsen hyvin todennäköisesti suorittamaan sivarin koulutustani vastaavalla alalla, saaden näin vuoden verran työkokemusta omalta alalta, josta taas on hyötyä tulevaisuudessa. Nykyään kun on vaikeaa päästä edes kesätöihin ilman työkokemusta (paitsi ehkä nurmea ajelemaan), saatika sitten ihan ´oikeisiin´ töihin.

Sehän on selvä että kun sivariin lähtee, sitä saa sellaisen selkärangattoman, laiskan lusmuilijan leiman, oli se todellinen syy sitten mikä tahansa. Henkilökohtaisesti minua tämä ärsyttävän negatiivinen steretypia ja yleistäminen lievästi sanottuna vituttaa. Mutta ihmiset ovat niin ahdasmielisiä eikä sille mitään voi.

No meni vähän aiheesta pois tuossa, mut nyt takasin... Ite olin alunperin lähössä inttiin, mutta tein päätöksen sivariin lähdöstä samana päivänä kun intti olisi alkanut. Mut tuli sitä kuitenkin aika paljon mietittyä että ei kovin hätiköity päätös ollut, vaikka viime hetkellä sen puhelun esikuntaan soitinkin. Alunperin tarkoitus oli saada intti äkkiä pois alta, mut sitten aattelin että miksei vois tehdä jotain hyödyllistä senkin ajan. Taitaa olla niin että jos on jo aloittanut sivarin niin ei voi enää vaihtaa takaisi aseelliseen, voin kyllä olla väärässäkin.

Tämmöstä... Tosi mukavaa välillä nähdä naisen kirjoittavan tänne jotain muutakin kuin "sivaria en ikinä huolisi miehekseni!" heh :)

Aiheesta on tehty erinomainen siviilipalveluskeskuksen tutkimus, joka eroaa vain vähäisessä määrin puolustusvoimien tilastoanalyysistä. Eroa oli vain narkomaanien määrässä, joka sivarikeskuksen tutkimuksessa oli hieman suurempi.

Karkea jako on kolmeen: Noin kolmannes on käyttökelpoista reserviä, eli aatteen miehiä. Heistä suuri osa kuuluu pariin pieneen herätysliikkeeseen. Noin kolmannes on lievästi epäsosiaaalisia, sellaisia jotkahaluavat päästä helpolla tai heillä on auktoriteetttiongelmia ms. Noin kolmannes on selvästi mielenterveysongelmaisia tai huumausaineiden käyttäjiä. Sivarikeskuksen tutkimus oli huomattavasti hienojakoisempi kuin tämä yleistys.

Työnanatajat tuntevat tilastot ja sen takia tuo kolmannes, joka sivareista olisi ok, joutuu kärsimään turhaan työmarkkinoilla.

sukupuolten eriarvoisuus on yksi syy vastustaa nykyisenkaltaista "yleistä" asevelvollisuutta ("yleinen" asevelvollisuus koskee 40 % väestöstä). Sehän käy ilmi sinunkin kommentistasi.En tarkoita että naiset pitäisi määrätä armeijaan, mutta nykyinen tapa on eriarvoinen ja asettaa sukupuolet eri asemaan perustuslain vastaisesti.

Toki on paljon muitakin syitä.

"mutta ihmettelen sitä, miksi ihmiset tekevät ns. normeista poikkeavia ratkaisuja hetken mielijohteesta"

Alle puolet Suomen väestöstä suorittaa aseellisen palveluksen. Miten enemmistöön kuuluva voidaan katsoa normeista poikkeavaksi?

Eikä kannata unohtaa aktiivisia rauhanpuolustajia jotka vastustavat asevelvollisuutta menemällä kyllä armeijaan mutta pyrkimällä kaiken tavoin sabotoimaan sen toimintaa.

Syynä ei välttämättä ole mikään pasifismi vaan se, että asevelvollisuus on orjuutta ja törkeää tasa-arvon loukkausta. Orjuuden vastustamisessa kaikki keinot ovat sallittuja.

Niin, kai tätä asiaa tulin osittain miettineksi myös iitä syystä, että leikin tuossa joskus ajatusleikkiä, että miten minä valitsisin, jos olisin mies ja asevelvollinen.

Tuota vaan on aika mahdoton ajatella, koska miehenä elämäni kokemuksineen olisi varmasti ollut kovin erilaista. Koska omat henkilökohtaiset kokemukset vaikuttavat mielipiteisiin, niin on vaikea sanoa miten asioista miehenä ajattelisin.

Jos olisin nykyisillä 25-vuotiaan ajatuksillani mies, saattaisin hyvinkin valita siviilipalveluksen, tai jopa totaalikieltytymisen (ehkä jälkimmäisen juuri sen lyhyemmän ajan vuoksi). Toisaalta jos olisin mies niillä ajatuksilla, mitä minulla oli siinä noin 18-19-vuotiaana, kävisin todennäköisesti intin, "koska muutkin käyvät".

Mitä taas ylipäätään ajatuksiini rauhasta tulee, olen myös sitä mieltä, että sivistyneessä maailmassa ihmisten tulee ratkaista asiat rauhanomaisin keinoin, eikä asein. Kuitenkin pidän toisaalta puolustusvoimien olemassaoloa tärkeänä, sillä valitettavasti kaikki maailman ihmiset eivät mm. henkilökohtaisten lähtökohtiensa, älykkyytensä ja kulttuurisidonnaisten syiden vuoksi ole samalla sivistysviivalla ja kykene aseettomaan ristiriitojen ratkaisuun.