Hurraa T.Halonen!!

Halonen, telaketjufeministisetalainen (A. ohjelmassa.) on feministien idoli. Siitä syystä feministit ovat kuuroja ja sokeita kaikelle, mikä koskee Halosen arvostelua, oli arvostelu sitten kuinka oikein tahansa.
Esim. Ahtisaari on tänä vuonna Nobel palkinnon ehdokas suurien poliittisten aikaansaannoksiensa ansiosta. Ahtisaari, joka saanut aikaiseski politiikassa yli 1000 enemmän kuin Halonen, joutui väistymään tämän feministien idolin Halosen tieltä, joka ei ole saanut mitään aikaiseksi. Myöskään halosen perse ei ole pahemmin noussut, kun on täytynyt tehdä valtiovierailuja Suomelle tärkeisiin maihin.
Demokratia ei toimi valtioissa, missä on huomattavasti enemmän naisäänestäjiä kuin miesäänestäjiä, koska siellä valitaan sukupuolen perusteella epäpätevämpi vaihtoehto.

Pyörii tuossa seuraavat 6 vuotta ja sit tulee uus pressa. 1 ehdokas saa olla vaan 2 kautta. Harmi vaan että joudutaan odottamaan ne 6 vuotta.

Olihan Kekkonenkin 28 vuotta suunnilleen. Onneks ovat ajat muuttuneet.

Mun mielipide et pressan sais vihtaa 6 v välein, tai sitten 2 kautta max joidenka kesto yht 8 kk

Oletetaanpa, että maassamme järjestettäisiin kaksivaiheinen kansanäänestys siitä, mikä peli olisi sopivin Suomen kansallispeliksi. Ehdolla olisivat epävirallisesti voimassa oleva kansallispeli pesäpallo sekä muutama muu suosittu peli: esim. jalkapallo, jääkiekko, lentopallo, koripallo, jääpallo ja salibandy.

Pelien puolesta käytäisiin näyttäviä kampanjoita ja keskustelupalstoilla väiteltäisiin kunkin pelin sopivuudesta juuri suomalaisten kansallispeliksi. Tässä vaiheessa jokainen olisi enimmäkseen sen pelin kannalla, jota itse on harrastanut tai jota innokkaimmin seuraa. Äänestyspäivän iltana sitten selviäisi, että toiselle kierrokselle selviäisivät pesäpallo ja jääkiekko, koska molemmat nostattavat suomalaisissa eniten kansallisia tuntoja, joskin hieman eri lähtökohdista.

Tämän jälkeen kampanjan luonne muuttuisi. Nyt eivät ihmiset enää voisikaan olla selkeästi ”oman pelinsä” takana, vaan olisi valittava kahdesta hyvästä – tai kahdesta huonosta. Nyt on jäljellä suurin piirtein yhtä paljon niitä, joiden mielestä kaksi parasta pääsi jatkoon kuin niitä, joiden mielestä jäi jäljelle kaksi huonointa. Pakko kuitenkin jompaakumpaa äänestää tai jättää äänestämättä.

Alkaisi kova polemiikki kummankin pelin puolesta – mutta ennen kaikkea toista peliä vastaan. Kaivettaisiin esiin kaikki vuosien takaiset sopupelijupakat, dopingsotkut, pelaajien ryyppäämiset ja huumehörhöilyt, pimeät palkkiot, seurapomojen talousrikokset ja kaikki mahdollinen, jonka perusteella ei ainakaan se toinen peli missään tapauksessa ole sovelias Suomen kansallispeliksi.

Jompikumpi sitten lopulta voittaisi kansaäänestyksen prosentein 51-49. Voittajat näyttäisivät pitkää nenää ja häviäjät kiristelisivät hampaitaan: kyllä parin vuoden päästä kaikki tajuavat, että väärä peli tuli valittua…

Vai on luettu Aamulehteä tänään oikein urakalla. Ja niinhän sen justiin täytyy olla kun niin siinä kerran lukee. Yhden lehden varaan ei kannata kuitenkaan tiedonsaannissaan jättäytyä, niin sympaattinen kuin Aamulehden kansanomainen tyyli ja reippaan subjektiivinen ote onkin.

Aloituksen perusteella Urho Kekkonenkin oli tyypillistä feministityyppiä.

Tuo nyt oikeastaan ei ole enää mikään varsinainen uutinen, kun Halosen pärstäkin on jo siivottu suomi24:n etusivulta, mutta tyyli kylläkin on tyypillisfeminististä.

Ainakaan tämä koko feministisen kansan (ja tietenkin vasemmistokansan) presidentti ei voi enää asettua uudelleen ehdolle seuraavissa vaaleissa.

Saas nähdä kuinka pian ollaan Natoon menossa "uuden" pressan johdolla... Feministinen politiikka kun on sotapolitiikkaa.