Heikinheimon muistelmat

Hesarin kulttuurisivuilla tänään työtoveri Hannu Marttila arvioi Mätämunan muistelmia:

"Ajan kanssa oppii hyväksymään, että epätäydellinen tai keskentekoinenkin teos voi olla huippujen luokkaa. Se on hyvä alku. Seuraavaksi voi yrittää hyväksyä kanssaihmisten epätäydellisyyttä.--

--En sijoita kymmenen vuotta sitten itsemurhan tehneen työtoverini Seppo Heikinheimon postuumeja muistelmia niiden (Kuolleet sielut, Musil, Proust) rinnalle, mutta suomalaisten kulttuurimuistelmien kärkijoukkoon ne ilman muuta kuuluvat.

Traagisesta taustastaan huolimatta kirja on paradoksaalisesti täynnä hurttia huumoria, jopa elämäniloa, jotka silottelevat kirjoittajan joskus raakaakin ilkeyttä kuvattaviaan kohtaan.

---Samalla teksti---välittää aavistuksen, että musiikki ei enää oikein herätä kirjoittajassa vastakaikua."

Lukemisen arvoinen kirja kirjoittajalta jonka poistuminen elämästä ja arvioiden loppuminen mainitussa aviisissa ovat saanut minut lähes kokonaan lopettamaan musiikkikritiikkien seuraamisen.

Työtoverit tietysti hyvin tuntevan tämänkin yksilön epätäydellisyyden, mutta poikkeusyksilöitä kulttuurisivujen toimituskuntiin kaipaavat taas varmaan muutkin lukijat kuin minä.