Kysymyksiä

runoni on jälleen kerran faktan ja fiktion sekoi-
tusta - ei niin suurta surua eikä niin raskasta
taakkaa, jota ei jaksaisi kantaa.

Kirjoitit kauniisti ja koskettavasti. Kuten olen
aikoja sitten Sinulle sanonut, sinulla on kultai-
nen sydän joka kuulee.

Kiitos säteistäsi, sanoistasi.

perhana vieköön, kun en osaa muuntautua. Olen ju-
mittunut näihin samoihin kuvioihin, kuka minua
auttaisi pois ?

En minä tiedä sielustanikaan enää yhtään mitään,
ja onko minulla sellaista edes olemassa.

Minäpä luulen, että runoni on enemmänkin itkuvir-
si kuin mikään lohtu tai lukuilo kenellekkään.
Kai tässä pitäisi mennä johonkin mietiskelemään
ihan yksinään, josko löytäisi jotain uutta.

Mutta kiitos Sisko, Sinä se jaksat kehua retos-
taa, vaikka täältä tulisi mitä.

Mietin tuota nimenomaista lausetta kauan, ja pyö-
rittelin montaa vaihtoehtoa. Jotenkin tuo mihin
päädyin, tuntui kuitenkin sopivimmalta.

Minua liikuttaa ihan älyttömästi Sinunkin sanoma-
si. Miten te saattekin aina mut hämilleen, en ym-
märrä.
Aamulla veivasin ja veivasin toisenlaista runoa,
mutta en saanut sitä rimmaamaan, en sitten
millään. Se oli paljon raskassoutuisempi kuin
tämä, ehkä paree antaa sen vielä muhia.

Minen käyttäis kyllä sanaa upea, mutta nöyränä
otan sen Sinulta vastaan.

Kiitos Mys.
Kai se on ymmärrettävä sitten niin, että olen jo-
tenkin kuitenkin onnistunut.

Sinäkin.

Tunnen saaneeni kyllä nyt ylenpalttisesti teiltä
kaikilta sellaista palautetta runostani, etten
koe olevani niiden arvoinen.

Kiitos Sinullekkin, olen otettu.

Aurinko vielä vilkuttelee puiden välistä, ilta
on hiipimässä hiljaa.

ajattelin että sielu kirjoittaa sen, mihin en
itse pysty. Että se sopisi siihen, vaikka jäinkin
sitä empimään, että onko se ihan hoopo ilmaisu.

Mutta niinhän tuo Myskin sanoi jotenkin, että
kuinka yhdessä lauseessa on koko maailma tai jo-
tain.

Kiitos kuuluu Sinulle, minä täällä vaan
ihmettelen ja ihmettelen.

vaan laatu, sitä oli sanomassasi.
Mys takertui tuohon samaiseen lauseeseen, ja niin
taisi muuten Padmekin tarrata siihen.

Ihmetyksissäni olen edelleenkin, kuten tuolla jo
aiemmin olen virkkanut. Mutta hyvillä mielin
toki, mitäpä minä tässä muutakaan osaan.

Ja kiitos, se tulee sydämestä.

SINÄKIN, jopas nyt jotakin. Taidatte olla jossain
kartellissa veikkaan, siltä se ainakin tuntuu.

Hemmetin vaikeaa taas keksiä vastausta Sinulle.

No ei tämä mitään ylistyksiä edes kaipaa tyttö.
Ja sanonpa vain, että omat runosi puhuttelevat
minua monasti todella riipaisevasti. Jos nyt olen
onnistunut mielestäsi tässä kuten sanot, niin
kaipa minä voin vain nöyränä kiittää.

Nuoresta iästäsi huolimatta, Sinä kirjoitat niin
tunnelatauksilla täytettyjä runoja, että omani
jäävät kyllä niiden varjoon.

Kiitos vielä Amanda, Sinä olet kultaa.

Olen palautteesi edessä yhtä hämmentynyt, kuin
kaikkien muidenkin.

Tuohon lauseeseen olivat jääneet jotkut muutkin,
miellyttävää että olen löytänyt jotain
poikkeavaa.

Lämmin kiitos sanoistasi.

Mutta minun on ihan pakko sanoa nyt yhdestä
asiasta. On ihanaa saada palautetta, mutta en mi-
nä sen vuoksi kommentoi täällä kenenkään runoja,
että minun runoani pitäisi kuin vastapalvelukse-
na tulla kommentoimaan. Eli, toivon että kommen-
tointisi lähti nimenomaan runoni inspiroimana,
eikä sen vuoksi että olin käynyt omaa runoasi
kommentoimassa.

Runoilemisiin, kiihkeällä tunteella edelleen :)

jäit Sinäkin kiinni, kuin moni muukin.

Kyllähän tässä elämässä on kysymyksiä, joiden
äärellä on pitänyt pysähtyä miettimään, eikä aina
löydy vastauksia.

Elämän kiertokulkua, sitähän se.

Kiitos Liisa palautteesta ja lämpimästä ajatuksestasi.

Palautteesi on aina yhtä mieluisaa luettavaa,
se että analysoit runoani etkä heitä vain ohi-
mennen jotain.

Osaat tehdä sen vielä niin poikkeavin sanavalin-
noinkin - kuin runoa konsanaan.

Alkaa jo pikkuhiljaa hymyilyttämään, kun lähes
jokainen on tarttunut tuohon samaiseen
lauseeseen.

Oikein hyvää päivän jatkoa Sinullekkin ja kiitos.

ja niin vähin, mutta sitäkin merkittävimmin
sanoin.

Kiitos.

miellyttävää löytää harvinainen kommentoija ru-
noni sisältä.

Miten minä nyt osaan palautteeseesi edes vastata,
kun niin mietteliästä laitoit ?

Ehkäpä tyydyn sanomaan vain kiitos, joka tuntuu
mitättömältä sanojesi edessä.
Olen kuitenkin otettu, että viivähdit hetken ru-
nossani - se lämmittää.