Piti vähän kolleille näyttää!!!

Oot melekoinen SATUSETÄ topelius.

Vetäisin hokkarit jalkaan yli kymmenen vuoden tauon jälkeen kun löin kiekkoa Tapparassa ja voitin SM-kultaa tehden loppuottelussa 3 maalia.

Kävin myös NHL:ssä kokeella mutta väkivaltainen pelityylini ei sopinut NHL-pomoille. Varsinkin kun avausottelussa survoin Tie Domilta hampaat kurkkuun upealla alakoukulla ja teloin siinä sivussa Felix Potvinin teholle lyödessäni häntä Kohollani aataminomenaan. Mutta se siitä...

Kävin kentällä lämäilemässä toissapäivänä ja lapset naureskelivat jotta laitetaanpas vanha setä solmuun. Tehtiin jako jossa pelasin yksin kuutta skidiä vastaan. Kaverit olivat ikäluokkaa 18-20 joten ajattelin tarjota pojille nöyryytyksen.

Äidin pikku talttahampailta loksui leuat heti puolen minuutin pelin jälkeen kun vetäisin maailmankuulun lyöntilaukaukseni ylärimaan ja siitä maaliin. Kiekko halkesi kahtia osuessaan ylärimaan ja toinen puolikas lensi vasemman tolpan kautta maaliin ja toinen oikean tolpan kautta.

Pikkuskidit hermostuivat ja alkoivat koventaa otteitaan jonka seurauksena tööttäsin kulmassa neljää poitsua yhtäaikaa niin että jokainen lensi kaaressa laidan yli lumihankeen. Skidien kaksi muuta kenttäpelaajaa niittasin tolppaa päin niin että molemmilta lähti taju.

Loppupäivän vetelin lämäreitä siniviivalta sillä "pelikamuni" katosivat kuin pieru Saharaan.

Myös, onko vanhat taidot tallella. Täytyy kyllä myöntää, että eivät olleet. Minun nuoruudessani oli luistimet mallia Nurmekset. Jos joku ei satu tietämään millaiset luistimet on kyseessä, voin kertoa että olivat monoon ruuvattavat terät. Taikka sitten remmeillä kiinnitettävät terät. Mailat tehtiin itse, nimitettiin niitä mehtävelikoiksi, silloin oli velika merkkisiä jääpallomailoja, siitä tämä nimi. Tuossa kellarpellonkaukalossa kokkeilin, heti aamusta kun oli viellä pimmee. Aika kului ihan huomaamattomasti, päivä rupes siinä valakenemmaa. Kylän nuorisoo rupes kertymmään siihen kaukalon ympärille, huutivatten miulle ivallisuuksia. Ykskii jannu huutel, piäsöökö vaari ylös, kun hirmu spurtin jäläkeen en kerennyt yhtään jarruttoo, siitä laijanyli lensin toisele puolele kaukalloo. Kyllä minnuu syletti. Kyllä ne hyvät pisteet miulle anto, yks näytti 9,5. Sitten ne poijjat rupes pelloomaan, ei ne minnuu ottanu pelliin mukkaan. Sain mie sitten käyvvä niille kiekkoja hakemassa, mitkä män laijanyli. Sanovat miulle vähän ivallisesti, kyllä sie oot aika hyvä takapiru. Ei ne minnuu uskonu, kun sanoin että oon pelannu joskus Saipassa, Lalli Partisen kaverina puolustajana. Naurovatten niille miun hokkareille, ykskiin poika kysy, kukahan kyläseppä nuokiin jalakset on takonna. Sekkiin minnuu vähän kyllä närästi. Sitten ne kysy miten sie tuolleen kiäkkä luistelet. Eivät olleet kuulemma ikinä semmosta tyyliä nähny. Otiin silleen vauhtia kuin Pekka Koskela, juoksin helevetin kovasti mononranttiloilla, ja sitten hallittu liuku. Ykskiin poika toi miun etteen jääkiekkomaalin, mänin takaressuun, kun telekkä pönttöön. Kyllä ne sit kävi miut irrottamassa sieltä verkosta, Kyllä minnuu vähän syletti. Yks helevetin viikari ol myynny lippuja siinä kopin nurkalla, ja yks paisto makkaroita, myi siinä joku kahviikiin. Ol ne aika pitkään kahtonu miun harkkoja. Yleisöö ol parsattoo, sanovatten tuunko mie millon uuvestaan harjottelemaan. Oli kuulemma ollut hirmu hauskoo, nassikatkii ol tykänny. Pojat ol hyvillään, ostaavat kuulema samallaiset hokkarit kun miulla. Olivat suaneet hyvät rahat makkaroilla ja kahvilla. Laittavat enskerralla lehteen ilmotuksen, kun oon harjottelemassa. Tulloo kuulema kalja myynti telttakiin, ja arvan myyjiä. Seuratkee lehtiä.