Nomikäänsheriffi kutittelee Lieksalaisia

palstahäirikköjä.

Ihme on kumma,ja kumma on ymmärryksen ihme.

Poloinen Catullus, lakkaa olemasta tyhmä
ja anna sen mennä, mikä mennyt on.

Kerran sinulle loistivat kirkkaat auringot,
kun menit sinne, minne vei tyttö,
jota rakastit enemmän kuin kukaan koskaan
ja jonka kanssa tapahtui kaikkea leikkisää,
mitä halusit, eikä tyttö vastustanut,
silloin sinulle todellakin loistivat kirkkaat auringot.

Nyt kun tyttö ei enää halua, älä sinäkään heikkouttasi halua,
äläkä tavoittele sitä, joka on pakenemassa, älä elä onnettomana,
vaan kestä ja siedä, järkähtämättömin mielin.

Hyvästi, tyttö, jo Catullus kestää,
eikä kaipaa eikä pyydä vasten tahtoasi.

Mutta tulet kärsimään, kun kukaan ei enää pidä sinua minään.
Sääli sinua, katala nainen, millainen elämä sinulle jääkään!
Kuka enää käy luonasi? Kuka enää pitää sinua kauniina?
Kuka enää koskaan rakastaa sinua? Kuka kutsuu sinua omakseen?
Ketä suutelisit? Kenen huulia purisit?

Mutta sinä, Catullus, kestä päättäväisesti.

Kohteliasta toki on lainatun alkuperä tuoda esille.

http://lyyratar.blogspot.fi/2011/11/jatetyksi-tulemisen-taito.html

Hyvää illanjatkoa kaikille lieksalaisille:)