teen tänne aloituksen, ihka ensimmäisen ( kenties myös viimeiseni ) Olen aika-ajoin käynyt täällä lueskelemassa toisten aloituksia ja silloin tällöin myös heittänyt oman vaatimattoman mielipiteenikin joihinkin. Täällä t…
en kuvitellutkaan koskaan että aika pysähtyisi tai että ikuisuus olisi niissä pysähtyneissä hetkissä kuitenkin kivettynyt katseeni murtui loit olemassaolollasi mystiikkaa synnytit hidasta kiihtyvää väreilyä ja pudotit p…
vain muutama sana ja maailman laidalle katosin hyisen, kirkkaan veden räsähtelevän jään piiriin kaukana siellä alhaalla jossain näin selvästi matalat ruohonkorret maan kamaran hitauden kun se etsi vielä viileää sijaa ja…
kuinka usein menin menemättä palasin erosin eroamatta ja putosin siivettömyyttäni alas ? aina silloin oli haalea taivas ( tai ehkä vain kuvittelin ) ympärilläni puhumattomat puut kivi kiven vieressä liikkumatta ... tule…
silmä näkee miten sumu haurastuu, ohenee haihtuu hitaasti pois uusi aamu aukeaa päätän pureskella kovuuden päivästäni sylkäistä sihisten pois polkuni päälle sen tallaan, tallaan … hius hiukselta oikaisen lukemattomat yö…
liiaksi muistoja liian monta mantraa sielussani pois vierittämättömien vuosien takaa lähellä, lähempänä hymyn kaistaleita vain nimeksi kasvoilla iholla vain ruohon ja tuulen vaimea puhe sokeutuneen tahdon rippeet jos vi…
itku oli äänetön vain muutama raskas kyynel muilta huomaamaton osa Sinua, osa itseäni varmaan kannoin montaa kaipausta hyväilyjen liikettä valon pientä välkettä savunsinistä surujen juovaa kas niin tänään näissä leivätt…
ei se taivaan kirjaimissa ollut ei veden viileällä ohimolla ei hiljaa nyyhkivissä tammissakaan mutta minussa se syntyi juurtui ja kasvoi sivalsi ilkkuen hymyn ja jätti lukemattoman määrän kysymyksiä ymmärräthän nyt miks…
en minä hiilillä kävellyt vaikka jalkapohjani olivatkin arat niskani paino en tiedä senkään synnyinsijaa ei se savua ollut joka sai silmäni kyyneliin eikä kenenkään otteesta irtoaminen saattanut minua eksyksiin ja vaikk…
se oli niin ryhmyinen luinen siniset suonet kohollaan ja muistan siinä oli himmeitä luomia monta sen kosketus oli niin ohut arkaileva niin juuri arkaileva ihan aina kuinka hänen vartalonsa olikaan hento rinnat elämää nä…
on hetkiä jolloin sanat sammuu jokainen silmänräpäyskin tuottaa tuskaa käsi on voimaton kirjoittamaan mikään ei ole päivänselväää paitsi nämä lyhyet valon kantamat tunnit ja pimeyden pitkät yöt ei edes se löydätkö vielä…
tähän näytelmään ei ole olemassa käsikirjoitusta on vain epämääräistä puheensorinaa ( harvoin sitäkin ) äkkinäisiä katseita silmistä silmiin hallitsematonta hysteriaa takaa-ajetun paniikkia itkuja vasten, ei ketään piil…
luomet ei halunneet sulkeutua ja kapea kapea kuin linnunluu oli valon kaistale ikkunani alalaitaan jäänyt kummallinen kiusankappale säleiden aikaansaamassa tilanteessa joka ei antanut rauhaa sinnitteli vain silmiäni pys…
silkkinen yöpaita liukuu iholta pois ajatus pysähtyy sukellan viileisiin lakanoihin odotan, odotan huomaan yö on tulossa hiljaa se laskee helmansa jokaiseen nurkkaan en kirjoittanut eilen mitään en itkenyt en juurikaan …
kaksi nimeämätöntä lumenvalkoista kuukauttako se vain kesti niin muistini antaa muistaa ( tai ehkä se sittenkin oli hieman enemmän ) sitkeähenkisten päivien ääriviivat kaikkoavat ja taas palaavat varjot kasvojen toisiim…
nimeni on meri ole Sinä ihminen joka tulee arvuutellen minuun kuin etsien salaisuutta tunnustellen maistellen kirpeää suolaa ihollani silittäen aaltojeni pintaa sukeltaen syvyyksiini älä mene pois sano että tässä on hyv…
jotkut ovat väittäneet että tuuli ja pilvet tuoksuu hiljaisuus on hirvittävää meteliä korville ja ettei ihminen kykene elämään yksin tiedän ettei alakuloni anna mahdollisuutta kokea tavoittaa lempeimpiä lauseitasi eikä …
olimme istuneet tammen alla liian kauan hartioillemme oli varissut kultaa ja oksat olivat muuttuneet raskaiksi salaisuuksistamme multa tuoksui vielä vaikka ruohikko oli jo kohmeinen olimme keskellä kahden ihmisen traged…
hiljaista äärettömän hiljaista ja pimeää taivas on vielä musta ei edes himmeä avaan radion rikkomaan hiljaisuuden juon kupin kahvia ja poltan savukkeen nauttien katson koiran rauhallista unta se tuhisee potkaisee unissa…
eilisen silmissä oli odotus suu oli vielä ahne eikä ollut aikaa pysähtyä kuuntelemaan edes hiljaisuuden ääntä miksi luomet käyvät raskaammiksi huulet ohuemmiksi ja aika on kuin vihollinen näkymättömine aseineen kaipaus …
