Sitten kun minä olen vanha, tiedän ettei minusta ole enää kirjoittamaan koukistunein ja särkevin sormin. Jos Sinä näet minua paremmin ja jos muuten vain suinkin voit, kirjoittaisitko puolestani jos hitaasti luettelisin …
Haluaisin palata Sinuun enemmän kuin aavistaa saatat, avata portit ruostunein lukoin lukitut. Kun sanat tykyttävät huulilla, ja vaienneena olen itseni vanki sydämeni tuskasta rikki. Uneni on vapaa, siinä Sinun kaipaava …
Ikkuna avoimena kuulen, kuinka viimeiset vaahteran lehdet varisevat kahisten maan viileälle sydämelle. Jälleen tämä uneton yö, jonka hiljaisuuden rikkoo haukan viiltävä huuto. Puut mykkinä, lähes alastomina jo taipuvat …
En pysty laskemaan kyyneleideni määrää niitä jotka ovat kastelleet nämä kylmät ja aistittomat näppäimet. Monet vieraat ovat viestini ruudulta lukeneet, ja kadulla tuntemattomat ohi kulkeneet toiset pysähtyneet. Kuinka v…
En voi astua enää tätä maata jota ennen jalkojesi alla palvoin. Minä tarvitsen sen taivaan ja ne tähdet, jotka viitoittivat polun ennen meidän kulkea. Tänään taivaani peittävät pilvet tähtiä en näe. Silti haluaisin tans…
Kaupungissa ikkunoiden alla soljuu autojen loputon virta. Yksinäisyyteni kujalla en enää muista milta rakkaus maistuu. En myöskään kosketuksen suloista huumaa. Rinnoillani eivät enää viivy lapsen pehmeä huulet, eivätkä …
Valokuvaa kauniimpi kuutamossa koski ja silta, kun kuohut muistavat enää kuplansa ja kevään ärjyntä on vaimennut solinaksi pyörteet kätkeytyneenä kivien taskuihin. Kuuletko syksyn riitteen askelten alla rannan raidikon …
Olen elänyt Sinusta ja Sinua paitsi. Sanoilla olet minua kivittänyt et tuntenut tuskaani, et kuullut satoja itkujani etkä laskenut murtumisteni määrää. Liekin hiipuessa, silmin kyyneltyvin olen kulkenut tämän polun. Mut…
Rakkaani muistatko vielä sen kesäyön ja sen kiihkon, kuinka sulauduimme yhdeksi rannan vielä niin lämpimällä hiekalla ja kosteiden ihojemme värisevän laulun. Ja kuinka syys hiipi kuin varkain, sytyttämään kylmät tähdet …
Epätoivoisesti luovin karikkoisilla vesillä sammuneiden majakoiden reiteillä. Uuvuin myrskyjen raivoon, viimein huutoni kuulit. Ohjasit purteni, kaipaavien käsien polttavien huulien satamaan.
Ahtaita kylmiä loukkoja vaelsin, nihkeät seitit takertuivat kasvoilleni. Tunsin selässäni pistävät katseet, tuhatjalkaiset ihollani jotka kiiruhtivat hiusteni juuriin. Saavutin valon kultaisen kehän, jonka sisällä kehdo…
Suloisten kuiskausten yöhön mahtuu vain kaksi ja tunteiden meri. Kauan ovat silmäni kastuneet kaipauksen kyynelistä mutta tänään, tänään ne kostuvat sylisi lämmöstä. Olen vajonnut seesteiseen katseeseesi, taintunut kosk…
Taivas kuin tulta, aamurauha. Kuuletko askeleitteni äänen yönviileiden ruohojen sokerikuorrutuksessa, näetkö pakkasen kultaamat lehdet puissa kuiskaako sinulle kaislikko hyrisevän laulun ? Täällä riisun murheeni, piirrä…
Mykkiä katseita nöyrien käsien kosketusta, särkyneiden unelmien sirpaleita. Eilen. Äänesi raukeus hiustesi uni ja tuoksu, autuas sylisi turva. Tänään. Ohimolla yhä polttaa viimeisen suudelmasi viileä hehku, miks´ haipuu…
Haluaisin pysäyttää ajan päivien lyhetessä, kun kosken ärjyntä yltyy ja tummuvat rannat täyttää kylmän väreilevä usva. Kurkiaura etenee, vaeltajien vapaa tavattoman pitkä matka alkaa. Sydän vaeltaa, etsii emmekä mekään …
Pulleat pienet ja somat kätesi lapsonen, niin olivat ammoin omat kun oli mummusi taaperoinen. Hehkuvat poskesi helisee nauru. Ei sorise vielä ärrä älläksi väkisin vaihtuu ” poikakaverissa ” Aaro särähtämättä älläkin ÄRR…
Laivani myrskyssä ruoritta, niin kuin itsekin uupuneena harhailusta. Viimeinkin satamassa, huomassasi. Anna anteeksi orpouteni hajallinen rikottu minäni, matka on ollut pitkä. Elämä, minä tulen.
Sinua on joskus vaikea ymmärtää ainakin toisinaan lukea kirjaasi tuntemattomilla aakkosilla kirjoitettua. Löytää kätköä johon piiloudut. Ja kuitenkin tapasimmehan juuri äsken. Revimme kuvamme toinen toistemme edessä, ko…
Uupuneena kuljen satamaan, jylisee pauhaa. Katson punaiseen sulavaan horisonttiin, joka hitaasti hiipuu merten taa. Tyrskyjen suolaiset suudelmat kasvoillani käy viiltäen kaipauksen kipu ylitsein. Ajatuksien kädet kurot…
Syksy elämän neljäs vuodenaika korjataan talteen lyhteet, ne muistoistakin kertyneet. Kun elon ehtoo jo häämöttää ja edessä on hetki jolloin sormemme yhteen lomittuneet, kirpoavat raueten toisistaan vaiennein huulin sil…
